Luovutus paukkuvien eturauhasten vuoksi

 Maanantaille 9. päivälle oli Tarelle varattuna rokotusaika Haminan Eläinklinikalle. 
Aamulla huomasin, että lattialla oli veristä touhutippaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, olihan se normaalia enemmän vehjettään nuoleskellut viime päivinä. 

Soitin klinikalle aamusta ja vaihdettiin aika pidempään, että ehditään tutkia mikä verta tuottaa. 

Hoitohuoneessa Tare suoraan selälleen tukien väliin. 
Vatsapeitteiden läpi virtsanäyte, rakon ja eturauhasten ultraus, vehkeen tutkiminen ettei ole siinä mitään traumaa. 
Nauraa kikatettiin kaikki kolme, kun lakkenoidin ilmeitä seurattiin toimenpiteissä. Ja ei antanu tuumaakaan periksi jalkojen kanssa, lihakset oli kireenä ihan koko ajan..
Vielä eturauhasen tutkiminen sormin ja rokotukset niskaan/nenään sekä Osteopen-piikki niskaan. 

Koko ajan huoneessa vapaana ja aina valmiina syömään herkkuja Hennalta. 
Ei paljon jää tunteet hoidoista mieleen painelemaan. 

Eturauhanenhan siellä kiukutteli. 
Kotiinpäästyäni varasin keskiviikolle ajan kastrointiin. 

Keskiviikkona takaisin pelipaikoille. 
Lääkäri Jennika tutki Taren, kerroin hammashoidosta ja siellä huomatusta herkkyydestä ja kaikki otettiin huomioon hoidossa sekä laitettiin heti papereihin, että leikataan eturauhasen vuoksi, joten vakuutus korvaa tästä osan. 

Leikkaus oli mennyt hyvin. 

Melko töttöröö oli kun sain Taren kotiin.
Ilta meni nukkuessa, ei edes yhtään itkeskellyt kipua tms. 

Tötteröä ei siedä yhtään. 
Joten uhrasin yhden T-paitani haavapuvuksi. 

Sain myös yhdeltä ystävältä oikean haavapuvun lainaan. 

Päivät menee tolla normihaavapuvulla, yöksi laitoin alle vielä sen T-paidan kun takajalkojen luona tuossa puvussa olisi tilaa kyllä päästä nuoleskelemaan haavaa. 

Uhrattu T-paita

Yllättävän vähän haava kiinnostelee. 
Haavateipin poisottokin meni suhteellisen kivuttomasti, kun huljutteli vettä teipille. 

Nyt jo saa kieltää pomppaamasta lumihankeen etsimään tölkkejä, saa olla hihnanpää herkkänä vahtimassa jokaista korvanliikettä. Ja lenkillelähtiessä alkaa riehumaan hihnan kanssa.. 

Voi olla pitkät kaksi viikkoa pitää toi rauhallisena. 
Tarvinnee kotona jumppailla tyynyillä tms että saa energioita purettua. 

Huomenna ystävänpäivänä Tuukka osallistuukin elämänsä ensimmäisiin virallisiin uintikilpailuihin Kotkassa. Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin osallistujaa. 

-tiina-

Kohta on tammikuu lusittu

Iso määrä ulkoilua erilaisissa seuroissa tässä kuussa ja se on ollut mulle ainakin ihan parasta!

Vuoden ensimmäisenä lauantaina kiva lenkki Jennin ja Sinnin kanssa. Nää on kyllä ihan in lööv ja lenkit menee vokotellessa puolin ja toisin 💖

Loppiaisena heilahdettiin Karhulaan tutustumaan uuteen sisäminigolfrataan; HOHTOMINIGOLF

Oli ihan kiva paikka, onneksi saatiin olla hyvin pitkälle keskenämme siellä. Kannattaa käydä kokeilemassa kyllä!

Tuukka sai edelliseltä vuodelta Haminan Uimaseuralta kiertopalkinnon Nuori ja Lupaava. Ensimmäisenä treenikertana sen sai kotiin. 
Ensi kuussa lisätään yksi treenikerta viikkon, eli jatkossa 3 x 1,5 tuntia viikossa plus kisat jos on. 

On ollut kyllä huikeita ulkoilukelejä, vain parina päivänä on mennyt lähelle plussa mälsästi. 
Ja koska lunta on, niin illallakin näkee mennä ilman otsalamppua tehdyillä poluilla!

Mulla ystävä teki mulle kaarrokevillapaidan mun toivomalla kuviolla. IHAN JÄÄTÄVÄN HIENO 💛💛

Pääsi Tare Tiinan Hildan ja Johannan Wapunkin kanssa tässä vapaana lenkkeilemään, mutta niistä on vain videot enkä viitsi niitä tänne jakaa. Mutta hyvin meni nekin ulkoilut.

Viime lauantaina neitsytmatka mäyräkoira Neilikan kanssa Ristniemen lenkki. 
Eikä edelleenkään yhteislenkissä mitään haasteita, vain pientä ihastusta Tarella neitokaista kohtaan. Tunne vallan yksipuolinen 😁

Honda kun sai katsastuksesta viimein hyväksytyt paperit, niin päätti tuossa lauantaina jättää minut Kennelrehun pihalle Pyhtäälle. Virtalukon lukkopesä meni rikki. 
Jouni haki minut kotiin ja sunnuntaina noukittiin trailerilla Honda suoraan Haminan autokorjaamon pihalle. Sieltä huolto alkoi heti maanantaiaamuna.

Treeneissä on käyty, niin Marin treeneissä joka toinen viikko ja sunnuntaisin omalla porukalla. 
Aloitettu kiertoa opettelemaan uudestaan toisensuuntaisesti, jos se auttaisi kaarrokseen suuruuteen. 
Myös muita VOI-liikkeitä ollaan tehty. 
Ehkä tästä vielä koekuntoinen tulee 😀
Paikkiksia tehdään melkein joka viikko sunnuntaina.

-tiina-

Matalaliitoa koko loppuvuosikin

Vaikka koko vuosi on ollut kuin sumussa olisi kulkenut, on ollut kivoja ja hyviäkin hetkiä.

Sain Kotkaan ääniä ja valoja-tapahtumaan Taimiston mukaan kävelemään. Hienoja juttuja oli, mutta ehkä tumpattu niin pienelle alueelle, ettei siellä kyllä kunnolla pystynyt kaikesta nauttimaan tungoksen vuoksi. 

Käytettiin Miähen kanssa myös viimein Lappland Hotelsin ja Natura-ravintolan lahjakortit. 
Käytiin myös ensimmäistä kertaa ruoka ja viini-messuilla, ei ehkä järkevin aika mennä perjantaina viiden jälkeen. 
Reissulla halusin käydä myös katsomassa Stefan Bremerin näyttelyn Helsinki by nigh; NÄYTTELYINFO

Paljon on edelleen tullut ulkoiltua, vaikka meillä olikin pitkään kestävää flunssa/kuume-härveliä haittaamassa elämää.

Halloween viikonloppuna oli satupolulle ilmestynyt hurjia juttuja

Jounin isän uurnanlasku oli syksyllä. Onneksi sattui ihan kiva keli ja oltiinkin porukalla sitten jokunen tunti.
Iloisena asiana oli, että mun mummo täytti 90-vuotta ja päästiin häntä juhlimaan isommallakin porukalla! 

Harvoina hetkinä tänä talven alkuna ollaan lunta ja pakkasta nähty, mutta on onneksi nähty!
Treenit Taren kanssa kulkee miten kulkee. Jos haluaisi oikeasti tavoitteellisesti edetä, pitäisi treenata enemmän viikossa ja kuukaudessa, mutta nyt on kyllä takki niin tyhjä että tähän on tyydyttävä. 
Joka toinen viikko melkein on Marin treenit, nyt on ollut koko porukalla sama aihealue, niin on ollut kiva seurata missä vaiheessa kukin menee ja miten erilailla eri koirille kannattaa asioita ajaa sisään. 
Sunnuntaisin on oman porukan vuoro treenailla, ensi vuoden alusta ollaan puolitoista tuntia hallilla kun porukkamäärä lisääntyy.
Katsotaan nouseeko motivaatio vai tyssääkö kokonaan..

Tarelle olin varannut viimein hammaslääkärin, kun oli veronpalautustakin tulossa.
Halusin mennä Pyhtäälle Dentivettiin, koska olen kokenut Maj Häggblomin hyväksi ja järkeväksi hammaslääkäriksi. 
Odotuksena oli, ettei siellä mitään kummempaa ole mutta eihän se niin helppoa voi olla. 
Tarella on ristipurenta, josta kukaan eläinlääkäri ei ole sanonut koskaan mitään. Se oli löystyttänyt molemmat alaykköset, jotka meni poistoon. Sen lisäksi löytyi pari parodontiittihammasta, jotka myös poistettiin. 
Totesivat Taren olevan melkoisen herkkis, kun oli kaikesta lääkityksestä ja nukutuksesta huolimatta reagoinut hammaskiven poistoon. 
Ja heti kun narkoosikaasun antaminen oli lopetettu, oli herra meinannut lähteä juoksuun. Hyvä ettei tippunut pöydältä. 
En myöskään meinannut ehtiä auttamaan Tarea autoon, kun se jo hyppäsi. Vauhdista jeesasin ettei kolistele itteään kummemmin mennessään. 
Ilta meni krapulaisen koiran unta seuratessa. 
Toivottavasti paraneminen menee hyvin. 

Nyt toivotaan, että ensi vuosi olisi armollisempi meille.
Ihan on energiavarastot loppu ja loppuvuoden voisi vain nukkua..

Tänä vuonna ei olla kummoisia tehty, eikä ensi vuodellekaan ole sen ihmeempiä tavoitteita laitettu. 

-tiina-

Syksy saa tulla

Edelleen mennään perusarjella. 
Töitä, lenkkeilyä ja harrastuksia. 

Tuukka aloitti uinnin kilparyhmässä, treenit tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa. 
Mulla rullaa kuntoon koiran kanssa, teloin vain yhden sadepäivän jälkeen nilkan lenkillä ja nyt odottelen kun se paranee oikeasti että voi alkaa taas kirmailemaan.  Maanantaisin on myös jooga.
Miäs on aloittanut syksyllä "mummojumpan" eli opiston kautta samanlaisen kehonhuolto ja venyttelyn missä itse kävin edellisen talven. Ovat poikien kanssa vallanneet sitä ryhmää.

Ihana syksy tuo ulkoiluun uusia ulottuvuuksia 💕

Tänä vuonna oli Haminassa valojen yö. 
Miähen kanssa käyskenneltiin pari tuntia kaupungilla ja pormestarin talon piha on aina pakko käydä.

Samana viikonloppuna oli Haminan teatterilla Burleski-esitys, jonne olimme liput hankkineet jo pidemmän aikaa sitten ja seuroihin lähti Markku ja Johanna. 
Huikeita asuja ja esityksiä! 
Suosittelen menemään esityksiin!

Minä ja Silmälasikäärme Reijo

Paskuutuksen vuosi huipentui tässä päivänä eräänä ja uuden kampaaja-ajan tiimoilta toteutin ajatukseni tälle hetkelle mustan sydämen muodossa.

Tare pääsi myös LIIAN pitkästä aikaa Aleksin tykö. Ei ollut kuitenkaan koira unohtanut ja kävi jälleen komentelemassa Aleksia pois tietokoneen ääreltä lattiatasolle.
Lihaksissa oli jumeja mutta edelleenkään ei nikamissa tuntunut kummempia, mitkä Aleksia olisi huolettanut. 

Tattikauden jälkeen alkaa suppiskausi!

Tämä kuukausi on ollut melkoinen talkookuukausi, lajeissa mitä me ei Taren kanssa harrasteta. 
On ollut piirinmestaruusmejässä sienenä olemista, spanieleiden mejämestaruuksissa jäljentekemistä ja viimeisimpänä palveluskoirakokeissa koetoimitsijana olemista. 
Vielä olisi yksi koetalkoilu ja sitten ne taitaa olla tältä vuodelta siinä, vaikkei voi vielä mennä vannomaan. 

Lokakuussa alkaa taas sunnuntain halli-iloittelut. 
Porukkamäärä on melko iso ja katsellaan miten saadaan homma pyörimään mahdollisimman järkevästi jos kaikki tulee samanaikaisesti paikalle. 

-tiina-
 

täällä ollaan vielä!

Elämä rullaa jotenkin niin samalla painollaan, ilman kummempia muutoksia rutiineissa, ettei kamalasti päivityksiä tule. 

Lenkeillä käydään, pääasiassa itsekseen/kahdestaan lakkenoidin kanssa. Usein metsässä.
Sienestyskausi on myös alkanut ja hirvikärpäset on saapuneet.

TOKOa ollaan treenailtu useimmiten Peippolassa KPH:n kentällä. Myös Haminan Seurakoirakerhon järkkäämissä kehätreeneissä ollaan käyty. 
Ärsyttää, kun on paljon liikkeitä jotka on huononakin päivänä ihan ok ja hyvinä ihan super. Sitten on liikkeitä, mitkä ei vaan jumalaare edisty. Taas meni viime torstaina ruutunauhan eteen maahan ennenkuin ehti kissaa sanoa. 

Lenkkeilykuvia ja muita tarjolla. 

Karhulan jokipuistossa

Kurvinjärvellä mökin laiturilla elokuussa

metsäjäljelläkin ollaan käyty. Kolmas kerta tänä vuonna?

Miähen juhlavermeet rippijuhlissa

kehätreenit. Voi-paikkis

Miäs yhden lomapäiväsen piti.
Mentiin perheen kesken Santalahteen fribaamaan uudelle radalle ja minigolffaamaan. Myös ruokailtiin siellä. 

Santalahden kisapäivä

HSSK:n kehätreeni

2kk:n ilmainen PowerGymin junppa-aika loppuu nyt. 
Opiston maanantaiaamun jooga alkoi eilen ja liityin myös Kuntoon Koiran Kanssa-ryhmään, jotta myös Tare pysyisi paremmassa kuosissa tulevaisuudessa. Kurssi kestää 3kk. 

Työmaailmassa ei tapahdu mitään. Lomautus taitanee jatkua hetkenä minä hyvänsä. 

Elämä kuitenkin jatkuu eikä uoma varmaan suuntaansa muuta kuitenkaan. 
Eli lenkkeilyä, junppaa, kodinhoitoa, treeniä ja sen sellaista. 

-tiina-