Rauhallista joulua!

 

Ehkä vuoden viimeinen päivitys?

Onpa ollut haipakkaa MM-kisavarmistumisen jälkeen.

Olen järjestänyt Ullmaxin-vaatetukitilauksen, leikkimielisen kisailun liikkumisen kannalta ja kevättalvelle Rally-mölli-kisailun.
Ihanasti on ystävät lähteneet auttamaan järjestelyissä ja tarjonneet pyyteettömästi apuaan. Mä niin arvostan tällaista upeutta. 

Voitin mökkiviikonlopun Skitunäsiin Pyhtäälle. Yhdeksi yöksi tuli myös Johanna, Teemu ja jäsen W seuroiksi sinne. 

Oton 13-vee synttärit sattui upean ilman lisäksi sille viikonlopulle ja niitä juhlistettiin asianmukaisin menoin!

Otto kävi myös edustamassa viimeistä kertaa Kaakon Käyttökoirat ry:tä Husulan palolaitoksella.

Marraskuussa oli myös Maretariumissa koirakuukausi ja Tuukka halusi Taren sinne viedä. Ja mehän mentiin!

Ollaan Taren kanssa käyty parissa RT-koulutuksessa saamassa hyviä vinkkejä.
Ensin oli Marin hallilla Sirke Viitanen, aivan upea kouluttaja! Iso suositus!
Sitten mentiinkin rohkeasti MES-luokan koulutukseen Haminan Seurakoirakerholle Sirin oppiin. Ja hyviä juttuja sieltäkin tarttui, lähinnä rauhallisuutta ohjaajalle ja vähemmän käsien vatkaamista!

Kevään matkalle ollaan varailtu hotelleja sekä mietitty autoilureittiä.
Lähtö on torstaina 18.4 Tallinnan kautta ja Italian majoituksessa ollaan maanantaina 22.4. Kisat alkavat 23.4 jatkuen 28.4 asti. Kotimatka pitää vielä pähkiä, todennäköisesti tullaan Ruotsin kautta kotiin.

Näin pitkästä aikaa Nannaa, joka esitti Tarea pentunäyttelyssä. Sanoi, ettei kyllä olisi pentuaikana kuunaan uskonut että Taresta olisi näin pitkälle pääsemään kuin nyt ollaan menty ja mennään. Eikä kyllä olisikaan!
Ja Jounikin sanoi, ettei kyllä yhtään jännitä reissua Taren osalta. Niin hienosti on ollut kotimaan reissuissakin mukana, että itse matkustus on kyllä ihan peruskauraa.

Kulunutta vuotta jos miettii, niin paljonhan ollaan koettu yhdessä; koulutuksia, kokeita lomareissua ja perustreenejä. Sekä yksi näyttelykin!
On ollut rotumestaruuksia, piirinmestaruuksia ja SM-kisoja. 
Isosta osasta ei ole tuloksia, mutta oppia ikä kaikki.   

Ensi vuonna koekausi alkaa Italiasta.
Katsotaan miten kotimaassa aloitellaan kokeet, ehkä TOKOssa suoraan VOI-luokassa. Tai sitten naputellaan se TK2 tavoitteeksi ensin.
En vielä tiedä. 
Kaikki on vielä vähän hämmentävää.

-tiina-

Jännitystä tulevaan!

Syksystä asti ollaan keskitytty treeneissä tosi paljon treenialueelle tulemiseen ja siitä asti yhteisen fiiliksen aikaansaamiseen. Minusta ollaan menty aivan järkyttävästi parempaan suuntaan ja molemmilla on todella paljon parempi mieli koko treenien ajan!

Tässä perjantain treeneistä pieni kooste, aiheena oli kiertohyppyhässäkkä (vain kierto tekemisenaiheena), seuraaminen ja tunnari.

Lauantaina käytiin Millan kanssa hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkaa Nasselle. Tarelle hyppynoutoa ja seuraamista. 

Nyt kaikelle treenaamiselle kuitenkin tuli isompi merkitys, tarvitsemme myös paljon treeniä agilityharrastajien treenatessa. Eikä voittaja-luokan kokeisiin ole ennen toukokuuta asiaa.

Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys päätti lähettää meidät ainoana koirakkona Suomesta edustamaan  FMBB2024 kisoihin Italian Bovoloneen 23.-28.4.2024. 
Toivottavasti minulle löytyy kuitenkin joukkueenjohtaja, koska ihan kamalasti jo ylipäätään jännittää kun ollaan ensimmäistä kertaa lähdössä ulkoimaille koiran kanssa. Ettei tarttis muun lisäksi käydä palavereissa jne. 

Majoitusta pitäisi alkaa varailemaan, kunhan keksisi minkälaisessa sitä halutaan majoittua reissun ajan. Kokonaisuudessaan retki kestää parisen viikkoa, koska mennään autolla. Tulisi mieleenkään iskeä Tarea lentokoneeseen. 

Talven aikana varmaan tulee päiviteltyä näitä kuulumisia.

Nyt on edessä myös kahdet RT-voittajaluokan treenit. Toiset seurakoirakerhon järjestämänä ja toiset Marin hallilla ulkopuolisen kouluttajan kanssa. 

-tiina-

Koekausi paketissa

Kauden viimeiseksi kokeeksi jäi Piirinmestaruusjoukkuekisa Rally-Tokossa 14.10.2023 Kotkassa, jossa tuomarina Linda Wiksten.
Haminan Seudun Seurakoirakerho sai kasaan kaksi joukkuetta, joissa oli osallistujia niin vasta-alkajista jo vähän enemmän kisaaviin.

Yhteensä joukkueita oli 8:

AVOimessa luokassa oli 17 koirakkoa ja Taren kanssa oltiin suoritusvuorossa toiseksi viimeisinä. Onneksi ei juurikaan haittaa sekään paikka, ehtiihän vähän nähdä mitä muut tekee ja miettiä miten omaansa oikein ohjaa. 

Tare oli hyvässä fiiliksessä ollut koko päivän. 
Kyydissä ollut skottineito Pulmakaan ei tuntunut vaikuttavan iloon, mitä koirapoikanen tunsi elämässään. Käytiin ilmoittautumisen jälkeen yhdessä lenkillä, Tare oli vapaana ja hienosti antoi neidon olla. 

Tässä avoimen luokan ratapiirros, ei yhtään niin koukeroinen kuin SM:ssä ja tuntui niin paljon nopeammaltakin vaikkei kylttejä ollut kuin muutama vähemmän!

Ja näin me se vedettiin:

Kuten aina, mulle kehittyi aivan järkyttävä nälkä just ennen meidän vuoroa ja koko ajan tuntui että mie näännyn nälkään sinne kehänauhojen sisäpuolelle.

Kymppi meni siitä että meni maahan istumisen kautta, mutten halunnut uusia kun tänä vuonna noi maahanmenot ei oo ollu herran vahvin laji kokeissa. 
Uusimismiinuksien lisäksi meni samasta liikkeestä 1 piste kontrollin puutteesta ja yksi piste varmaan mun tepsuttelusta pari kylttiä eteenpäin, istu-eteen istu- vasemman kautta sivulle istu-kyltti. 

Tykkäsin Taren tekemisestä, vähän oli vallattomuutta, mutta sitähän me ollaan tässä nyt haettukin. 
Siitä syystä varmaan oli lappuumme kirjoitettu seuraavasti ja saatiin tuomaripalkintokin!

Yhteensä siis 85 pistettä ja nimen eteen voi liittää RTK2 :)

Kokonaisuudessaan vuosi on ollut melkoista tunteiden vuoristomyrskyä. 
TOKO-kokeet on menny ihan perseelleen, Rallyssä ollaan saatu kaksi koularia, näyttelytulos oli aivan superbonusylläri ja MEJÄssä 3, 0 ja jäljenhylkäys.

Talveksi on treeniajatuksia kasattu; fiilis kuntoon TOKOon. Sitten vielä AVO-kokeeseen. Samaan syssyyn rakennellaan voittajaluokan muuvsseja, tunnari on jo kivalla mallilla, mutta nämä pitkät liikkeet kiertohyppyhässäkkä ja ruutu on aivan kesken. 
Myös rallyn oikealla puolella seuraamista on alettava tosissaan jumppaamaan. Ensin toki mulle saatava se päähän ja sen lisäksi koiralle päähän, että on ihan ok olla siellä toisellakin puolella 😆 Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. 

Näillä eteenpäin!

-tiina-

TOKOn piirinmestaruus 16.9.2023

Haminan Seudun SeurakoiraKerho Ry sai kasaan joukkueen piirinmestaruuskisaan. 
Meitä oli 2 EVL:ssä, 2 AVOimessa ja 2 ALO-luokassa, eli täys setti. 

Meillä oli tavoitteena PALJON parempi fiilis kuin edellisissä kokeissa ja siinä onnistuttiin! Samoja aivopieruja tuli kyllä, mutta ehkä niihin keksitään konstit ja keinot. 

Jäävissä liikkeissä tuntuu herralla olevan kokeessa vaihtoehtona vain seisominen, se jos osuis kerrankin kokeeseen niin kymppi heilahtais. Muut menee selkeesti nollalle. Pitäs vaan itte vaikka hidastaa ja varmistaa että tekee liikkeen, nyt liikkurin vinkistä käskin lähestyessä istumaan,koska liikehän oli jo nollana. 
Samaten ruutuun oli kyllä hinku koko seuraamisen ajan, mutta liikkeen ollessa vuorossa, nuuhkaisi nauhaa ja kävi sen eteen maahan. Kävin siirtämässä sisäpuolelle ja suoritettiin liike loppuun. 
Kaukokäskyissä vaan tuijotti. HUOH.
Hyppynoudossa kiersi mennessä, nouti kapulan ja hyppäsi takaisin. Ja tällä kertaa oli fiilistä mennä kapulalle!

Koska liikkeitä ei oo paljon, mutta kertoimet on mielettömät, niin alle tuloksen jäätiin melko roimasti. 

Joukkueessa kuitenkin on voimaa ja taitoa, niin HSSK tuli joukkuemestaruuksissa ykkösiksi!
Yksi sai erikoistottelevaisuusvalion arvon ja kaksi koirakkoa TK1 koulutustunnuksen!

Aivan järkyn hieno päivä kokonaisuudessaan!

Kolmantena Lappeenranta, kakkosina Kotka ja me ykkösinä!

Kiitos kaikille mahdollisuudesta!

Nyt me keskitytään hyvään fiilikseen ennenkaikkea. 

Seuraavat ja viimeiset kisat tälle vuodelle on rallytokon piirinmestikset lokakuussa, saman seuran riveissä. Sinne saatiin kaksi joukkuetta mukaan!

-tiina-

Belgianpaimenkoirien RM-TOKO 20.8.2023 Hausjärvi

Eipä jäänyt kilpailukirjaan kummosta merkintää tästäkään ja pieni epätoivo ehkä iskee niskaan. Vaikkeipa ne kaikki muutkaan oo niputtanu pelkillä ykkösillä koeuraansa menemään eikä kisakumppanina ole se vietikkäin/itsevarmin yksilö.

Koe oli siis Hausjärvellä Hausjärven Haukkujen järjestämä ja tuomarina oli Kaarina Pirilä.

Kisakenttänä ihan kiva (hieman epätasainen omaan kinttuun) kenttä keskellä ei yhtään mitään. Mietin jo ajellessa, kun tiet aina vaan kapeni, että nyt jos googlen nainen on minut väärään paikkaan ajeluttanut. Mutta kenttä löytyi, on heillä siinä hallikin!

Sosiaalisessa mediassa huudeltiin joukkueeseen ja minä ilmoittauduin, taas. Sanoin, ettei tässä välttis tulla tuloksilla juhlimaan ja vastattiin, ettei välttis heilläkään 😁 Sopiva porukka meille siis. 

Ja koska muunnoksista vain gronttua ei ollut, niin Vain musta puuttuu valikoitui joukkueen nimeksi.

Liikejärjestys:

Harmikseni, kun herran nenä on tänä kesänä auennut hajuille, niin teki se nyttekin.
Onneksi ei nyt jumittunut niihin ihan tyystin, mutta haastavaa oli. 

Liikkuri oli myös vähän liian nopea jopa tuomarille ja paikat osoitti aina seisomalla itse siinä ja hänen vierelleen oli siirryttävä. Molemmille meille vähän ahdistavaa kun omaa tilaa ei ollut. 

Ryhmäliikkeessä istui tasan niin kauan, kunnes lähdettiin kävelemään kohti. Sitten maahan. 
Luoksetulo oli hyvä, vaikka Kaarina seisoikin tosi lähellä kulkulinjaa ja se vähän aiheutti väistöliikettä Tarelle. 
Maahanmenon sijaan jäikin seisomaan paikalleen. 
Merkinkierrossa olisi saanut tulla tasaisempaa vauhtia luokse. 
Ruudussa lähti todella hyvin, mutta heilahti puoli metriä ruutunauhan eteen ominpäin makaamaan. 
Seuraaminen oli haahuilevaa, monesti sai huomauttaa perusasennosta. Mutta oli siinä ihan hyviäkin hetkiä. 
Noudossa kiersi esteen mennen tullen. Mutta palautti noutokapulan eteen?
Kauko-ohjauksessa vain katseli käsien heilumista hymyillen..

Mutta taas jaksoi tuomari ihastella mun hermorakennetta ja huumorintajua 😂

Sellanen akiliitäjien unelmasaldo. Nollaa pukkaa. 

Koska kolme joukkuetta oli ilmoittautunut, niin kolmanneksi me heilahdettiin. 

On kyllä vähän takkityhjä-olo. 
Kuukauden päästä olisi TOKOn piirinmestikset. Ne on Taren lempparihallissa. Toivotaan parempaa fiilista meille molemmille ja samaan kuplaan pääsyä. 

-tiina-

kuvafiilistelyä isoista kisoista

Ihana kun myyntiin tuli kuvia Mersun peitelleeltä Sarilta. 
Pakko oli ostaa muutama someversio muistoksi.

Kuvat on siis ottanut Sari Eskelinen

Seuraavat kuvat on ottanut Milja Honkanen.

Rally-tokon SM-kisat Liperissä 12.8.2023

Saatiin kasaan Haminan Seudun Seurakoirakerhon jäsenistä joukkue Rally-Tokon SM-kisoihin. 
Me oltiin yksinä joukkueen jäseninä, ihan älyttömän jännää kun on ensimmäistä kertaa tällainen mahdollisuus. 

Perjantaina lähdettiin Jounin, Tuukan ja koirien kanssa ajoissa ajelemaan Joensuuhun, mihin olin majoituksen varannut. 
Sami Kurosen innoittamana testaamaan Hotelli Lietsua. 
Tietenkään hotellin pihalle ei autoa mahtunut, mutta onneksi toriparkki ei kaukana ollut. 
Nopsakka majoittuminen ja ulos syömään. 

Mentiin Local Bistroon ja siinä olikin ihan kiva terassi johon koirat oli tervetulleita. 

Yllätysyllätys, siinä ruokailun loppuvaiheessa Tare päätti napata suuhun ampiaisen, niitä kun tähän aikaan vuodesta pörrää vaikka ja kuinka nälkäisinä.

Onneksi ei mitään kummempaa reaktiota. 
Hotlalle iltahommiin ja unta palloon. 

Niinhän sitä toivoisi. Itse nukuin aivan äärettömän vähän koko yön aikana. 

Aamulla suht pitkä lenkki koirien kanssa, pikainen aamupala ja koepaikkaa kohti. 

Onneksi sattui viereen parkkiin tuttu ihminen ja hänellä oli ISO avaruuspeitto, jonka alle Mersukin mahtui. 
Ilmoittautuminen ja eläinlääkärintarkastus meni hyvin. 

12.45 oli meidän ryhmän rataantutustuminen. Olin sitä ehtinyt jo mutustella mielessäni, kun se oli monessa paikassa tulostettuna ja jäin katsomaan Saanan ja Ansan suorituksen. 

Melkoisesti kaikenlaista pyöritystähän siinä oli luvassa ja valmis kenttä näytti kyllä kylttien taistelutantereelta:

Todella mukavaa porukkaa oli niin osallistumassa kuin yleisössäkin. Sai rennosti höpöteltyä jännitystä ja kun huomasi, että ne muutkin tekee virheitä, osasi laittaa vähän omaa pääkoppaakin jo kasaan. 
Tiesin meidän heikot kohdat radalla ja osasin odottaa "hassuttelua" väsyneeltä tyypiltä. 

Kuitenkin se meni paremmin kuin osasin odottaa. 

Ei ollut helppo setti, paljon tosiaan joutui ohjaamaan mutta me vedettiin koko rata läpi.

Yhden liikkeen uusin, koska Tare taas tuli eteen istumaan pyörähtämällä ihan miten sattuu. 

Välissä kävin kaupungilla syömässä ja hakemassa lopputiimin palkintojen jakoon. Tiesin kyllä pisteet ennalta ja olin aivan hämmentynyt niistä!

Kokonaisuutena 91 pistettä ja siis todella kiva tulos tuolta radalta, taidettiin olla avoimen luokan 20. koirakko.
Saana ja Ansa sai saman verran pisteitä, mutta olivat PALJON nopsakampia kuin me. 

Mestariluokassa tuomari olikin tiukka, niin kuin toki tuon tason kisoissa kuuluukin olla. 
Salme ja Timi saivat 76 pistettä. 
Joukkueelle siis 258 pistettä ja sillä tuloksella 21 sija! Joukkueita oli ilmoittautunut 30 kappaletta. 

Muut perheenjäsenet oli nauttinut keskenään Joensuun toiminnasta koepäivänä. 

Kotimatkalla käytiin tsekkaamassa Utransaaret, Marjalan linnoitteet, vähän lounastamassa Savonlinnassa ja ensimmäistä kertaa Parikkalan patsaspuistossa. 

Suosittelen käymään täällä, jos Joensuussa käytte. Aivan valloittava saariryhmä!

Tämä oli pieni alueena, mutta todella kivasti tehty kokonaisuus

Aivan mahtava viikonloppu ja MIKÄ FIILIS!

Team Tare Karvanen kiittää ja kuittaa!

paluu arkeen

 Lomalta paluu on ollut yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. 

Treenailtu ollaan, niin TOKOa kuin rally-tokoakin. 

KPH:n kentällä TOKO-torstait pyörii, niin niissä ollaan käyty. 

Tunnari etenee ja muutakin liikkeet menee ihan kivasti.

Käytin Taren hieronnassa, koska kun kotona itse sitä nypläsin niin tuntui juntturaiselta. Ja sitähän se olikin! Istuisit itse tyhmässä asennossa auton paksissa koko kesälomareissun, niin olisi itselläsikin!

Hieronnan jälkeen on palattu vanhaan menoon. Leikitty My Little Pony-leikkejä lelujen kanssa, vaadittu jalkoja iltaleikkivälineiksi ja sen semmoista. Eli teki tehtävänsä. 

Sitten on nähty Johannaa ja Wappua metsälenkin muodossa. Myös Jenni ja Sinni bongattiin toko-torstain treeneissä, oli haastetta mutta lopuksi pääsi Jennin rapsutukseen. Sannakin kävi portilla kapsuttelemassa. Ihan ensteks paras viikko Tarelle!

Perjantaina käytiin hallilla, tehtiin vähän seuraamista ja hyvistä fiiliksistä palkka. Lopuksi tunnari ohjattuna ja voi pojat kuinka oli hyvä! Otin palkaksi siihen mukaan lihaa, jonka laitoin matkakuppiin näkyvästi. 

Lauantaina Mintun kanssa metsäiltiin Metsäkylässä voittajaluokan jäljen verran ja seurailin Johannaa verisen sienen kanssa toisen mokoman. 
Hyvässä seurassa sitä kipsuttelee menemään eikä mee ees tatti ottaan 😂

Sunnuntaina arvonnassa aamun toka jälki. 
Odotellessani autotiellä meni viiden auton letka muita koiraharrastajia matkalla treeneihin. Soitin niin koetoimitsijalle ja seurueen ensimmäiseen autoon, ilmoittaakseni niin toimarille että nyt on jengiä liikkeellä ja toisille, että meillä on täällä koe menossa.. 
Tare käyttäytyi jotenkin todella hassusti ensimmäisen kulman alueella ja alkoi vetämään kohti autoja, joita me sitten (äkkipikaisen) nopeasti tuomarin kanssa luultiin toisen porukan autoiksi niin päätettiin yksissä tuumin hylätä jälki. En halunnut riskeerata kenenkään koiraa, että oltaisi vahingossakaan törmätty.
Autot olikin meidän koeporukan, mutta eihän me sitä tiedetty. Päätös oli tehty.

vähän meni tatti otsaan.

Mun tekemällä jäljellä koira lopetti työskentelyn ekalla kulmalla käyden maate ja ohjaaja keskeytti kokeen. Toivottavasti ei ollut kamalan kipiänä koira, edellisenä yönä oli kuulemma ollut vatsa löysällä. 

Purkasin jäljen ja palasin kokeen keskuspaikalle kirjoittelemaan arvosteluja, syömään herkkuruokia ja peseytymään. 

Samana päivänä oli myös meidän äidin kuolinpäivä, 20 vuotta ilman yhtä elämän tärkeintä ihmistä. Sisko on nyt sen ikäinen, mitä äiti oli kuollessaan. Aivan kamalan nuori. Liian nuori. 
Ollaan veljen kanssa menty sitten omillamme kihloihin tänä kyseisenä muistopäivänä ja veljeni meni myös naimisiin. Yritetty jotain hyvää muistoa rakentaa tälle päivälle. 

Seuraavaksi onkin sitten rally-tokon SM-kisat Joensuussa (12.8.2023) ja belgien rotumestistokot Riihimäellä (20.8.2023). 
Loppuvuosi on vielä auki. 

-tiina-

kesälomalla

Juhannusperjantaina lähdettiin kesälomareissulle kotomaahan. 
Ensin Kolille juhannukseksi, siitä Hossaan, Vuolijoen kautta Lappeenrantaan. Mukana koko perhe, koiria myöten.

Menomatkalla pysähdyttiin ruokailemaan Biisoniareenalla Uukuniemessä. Oli kehuttu sosiaalisessa mediassa eikä kyllä petytty!

Kolille aukesi juuri perjantaina uusi hotelli: Sokos ketjun Koli Kylä. 
Kiva hotelli, odotimmekin ettei heti kaikki toimi kunnolla ja kaikki palautteet otettiin kiitollisina vastaan. 
Lauantaina oli fillarit vuokralla Seikkailuyhtiö Vaarasta. Kaikille läskit, Jounille sähköisenä. Fillaroitiin kamalaa pitkää ylämäkeä näköalapaikalle ja sieltä sitten teitä pitkin pois. Matkalla käytiin Kolin patsaspuistossa sekä satamassa lounaspitsoilla. Asiakaspalvelu tämän yrityksen kohdalla oli aivan SUPER! Isot suositukset. 
Sunnuntaina käytiin fribaamassa vähän haastavammassa maastossa, Kolin rinteillä. 

Helposti lähtisin toistekin Kolille! Varmasti jäi paljon paljon näkemättä ja kokematta!
Iso suositus ruokailukokemukselle Kolin Ryynäsessä! Palvelu ja ruoantaso oli ihan bueno!

Hossassa majoituttiin Hossan lomakeskuksessa. Ecolodge-huoneistossa. Joka ilta lämpeni sähkösauna ja itse sai lämmittää puusaunan jos halusi. Ei ollut naisten tai miesten vuoroja, oli vain lämmin sauna. Minun ja Jounin talviturkit jäi sinne.
Pojille oli yhdeksi päiväksi vapakalastusluvat alueelle ja kohteeksi oli päätetty Huosilampi.

Huosilampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja tämä oli kohdekala. Minä kävin koirapoikien kanssa sillä välin kiertelemässä luontopolkuja. 

Huosilammen rannalla oli myös astetta kivempi laavu, jolla Jounin saaliskirjolohi paistettiin lounaaksi.

Sadepäivänä pystyy ruokaa laittamaan myös takassa tuolla katoksen alla. 

Onneksi se ukkonen kuitenkin alkoi vasta kun oltiin lähdössä poispäin. 

Hossasta Kajaanin kautta Vuolijoelle Annan ja Jyrkin mökille. 

Hiljainen kansa

Tällä kertaa halusin pysähtyä katsomaan Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Melkoisen vaikuttava teos. 

Annan ja Jyrkin tykönä oli taas älyttömän ihanaa. Tällä kertaa pääsimmekin savusaunaan, Jyrki teki ruoaksi aivan superhyviä pizzoja ja join snadisti liikaa viiniä. Koirapojat osasi käyttäytyä hienosti neitiseurassa. Äitikoira oli kyllä arestissa varmuuden vuoksi kun pojat oli tontilla. 

Puumalan kautta ajettiin Lappeenrantaan. Majoitus oli varattu hotelli Lähteestä. Aivan rannassa oleva viehättävä hotelli, ei halvin mutta todellakin viihtyisä! 
Perjantaipäivä kipsuteltiin rauhassa ja illalla ihmisjäsenet meni sukulaisristeilylle. 

Kumpaisena iltana ruokailtiin juuri avatussa ravintola Kasinossa. Aivan älyttömän hyvät ruoat. Suositukset paikalle!

Olipa kyllä kiva reissata koirien kanssa. Ne ei paljon tuntunu asioista hötkyilevän eikä hotelleissa tahi ravintoloissa olemiset hetkauta. 

Kotiuduttuamme ollaan nautittu sitten tuulesta ja samperillisesta määrästä vettä. 

Tuukan synttäreitä sukulaisten kanssa juhlittiin lauantaina. Kakun tilasin ryhlyn herkuilta, aivan tositosi hyvä kakku olikin!

Sunnuntaina oli Artjärvellä Belgien rotumestikset Rally-Tokossa.
Mielenkiinnolla menin, oli agilitykisat vieressä. Oltiin joukkueessakin mukana. 

Aivan hurja meteli kyllä niistä akiliitäjistä lähtee, ei ihan omakaan pää pysynyt kunnolla kasassa. Eikä sitten pysynyt Tarellakaan.

Rata oli ihan suoritettavissa, melko tyypillinen tämän tuomarin rata. Tuomarina siis Linda Wiksten. 

Mutta joukkueessa oli taitavampia koirakoita, joten heidän tuloksilla tuli joukkuevoitto.

Ei ole karvoihin katsominen-joukkue

Paljon taas oivalsi yhteiseen taipaleeseen.
Seuraavaksi olisikin MEJÄ-koe kuun lopussa.
Sen jälkeiset kokeet on vielä vähän mietinnässä.

Treeniä vaan!

-t-