Tylsääkin tylsempi vuoden ensimmäinen päivitys melkein kahden kuukauden tauon jälkeen.
Joulu tuli ja meni pienillä hermojen menetyksillä. Loppujen lopuksi oli todella mukavaa ja rentoa. Pauliina ja Daniel oli aattona meillä, joulupäivänä käytiin Jounin kanssa metsäilemässä koirien kanssa ja tapaninpäivänä kyläiltiin Inksassa. Muuten syötiin, oltiin ja saunottiin.
Vuosikin vaihdettiin ihan oman porukan kesken. Naapurin Olavin grillikodassa käytiin grillaamassa iltapalanakit.
Taren kanssa ollaan TOKOssa edistytty hitaasti ja varmasti. Ollaan saatu Marin valkussa hyviä vinkkejä eritoten viettijutuissa. Ja päätin jatkaa seuraavankin valkun verran näitä oppeja.
Onneksi hallille on saanut omatoimiaikoja ihan kivasti, niin ollaan päästy muuallekin kotiläksyjä tekemään.
Sunnuntaisin ollaan treenailtu mun halliryhmän kanssa ja mukaan saatiin yksi belgianeläin lisää, Milla ja tervupoika Nasse. Vähän on ihmisten osallistuminen jäänyt vähälle tän skörönän vuoksi. Mutta aina siellä joitain on mukana.
Tänä vuonna olen löytämässä hiihtämisen ilot. Joku harraste, johon koirat ei kuulu. On tullut kaatuiltua jonkin verran, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan hyvältä. Useamman kymmentä kilsaa on tullut jo nitkuteltua.
Tuukan kanssa olen myös käynyt luistelemassa, kun joulupukki toi minulle hokkarit.
Olen myös bongannut, että Ruissalon kirjastosta saa lainattua urheilutarvikkeita.
Kävin tsekkaamassa tavarat ja otin alkuun lainaan lumikengät ja teleskooppisauvat.
Johannan kanssa käytiin kenkäilemässä lumimyräkässä yksi torstai-ilta koirien kanssa.
Ja samaisen viikon lauantaina nollakelissä kävin Teemun ja Johannan kanssa käppäilemässä yhdelle laavulle ja takaisin. Se olikin sattumusten retki, kun Tarelta meni vasemman jalan jarruantura halki kesken retken. Hienosti kesti ensiavut metsässä ja autolla.
Tiistaina Tare innostuksissaan repäisi Otolta korvaan halkion. Siitä sitten valuukin verta!
Pari valokuvaa, soitto eläinlääkärille, kuvat perään, joiden perusteella tehtiin hoitopäätös ja sitten autolla hain vain antibiootit sekä kipulääkkeet.
Molemmat haaverit paranee kyllä, mutta oman aikansa ne aina vie. Ja teinieläimen kanssa selkeästi vähän pidempään kuin monella muulla.
Työrintamalla me etäillään molemmat. Ei siis kenenkään käskystä, mutta ei vaan hotsita mennä toimistolle. Katsotaan kauan tätä jatketaan.
Tarelle on varattu Tuusulaan Valkohampaan joukkotarkkiin kuvaukset. Lonkat, kyynärät, selkä ja olkanivelet kuvataan. Sitten nähdään mitä ja miten jatketaan elämää.
Myöhemmin sitten silmät, polvet ja sydän.
Osa sisaruksista onkin jo käynyt. On siellä tervettä porukkaa ja ei niin tervettä.
Kaakon Käyttökoirien leirille olen pellolle ilmoittautunut. Näinköhän sitä järjestetäänkään. Mutta olisi kiva mennä.
Helmikuun hajuluennon lupasin järjestää etäyhteyksillä, kun saan käyttää työkonetta tähän ja saan taustatukea järjestämiseen. Vähän jänskättää miten se menee.
-tiina-