maanantai 16. elokuuta 2021

Neljäs kerta todensanoo

Kymen Spanielit Ry:n kokeeseen laitoin vielä MEJÄ-koeanomuksen. 
Yleensä näihin ei ole mitään mahkuja päästä, mutta tällaisena erilaisena korona-aikana ihmeitä tapahtuu!

Torstaina käytiin Johannan kanssa merkkailemassa jälkien alkuja sekä esisuunnistamassa meidän jäljet. Aivan ältsin upeaa maastoa Metsäkylässä! 

Lauantaina aamusta kokoonnuttiin metsästysmajalle ja siitä siirryimme maastoon verettämään jälkiä. Suunnistuksesta jääneestä epävarmuudesta oman jälkeni suhteen hälveni kaikki negatiivuus. Se oli tosi hyvä jälki, oli todella hyvää ja helppokulkuista maastoa ja pieniä haasteitakin löytyi. 

Sunnuntaina entistä aikaisemmin liikkeelle. 
Tarelle pikkaisen pienempi aamupala, koska jäljen jälkeen oli spessulounas odottamassa. 

Laukauksensiedossa oli enemmän haasteena se, että mä jätin sen puuhun yksin, ei niinkään se ampuminen. Eli se läpäistiin. 

Meille arpoontui aamun ensimmäinen jälki, jolle oli ikää tullut 19 tuntia 57 minuuttia. 

Tuomarina Pasi Kemppainen, ensimmäistä kertaa hänen tuomariryhmässään. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)    5p
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)    10p
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)    8p
d)Lähdön, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14)    11p
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)    3p
f) Yleisvaikutelma (0-5)    4p

Yhteensä 41 pistettä ja Avoimen luokan 1 palkinto. 

Koeselostus:

Alku tutkitaan ja koira ohjataan hyvin jäljelle. 
Maa- ja ilmavainua käyttävä koira etenee maastoon sopivaa vauhtia jälkiuralla 1. kulmalle, jossa osoittaa makuun hyvin j 2. osuus löytyy laajan hukan rajoilla käyneen taustalenkin jälkeen. 
2. osuudella edelleen tarkkaa työtä 2. kulmalle, jossa hyvä makuun osoitus ja liinan mitan kaarrolla 3. osuudelle, hetki jälkeä ja paluu selvittämään kulmaa uudelleen. Suunnan varmistuttua 3. osuudella 2 laajaa tarkistusta, joista hirven jäljille, mutta palaa niistä itsenäisesti. 
Kaadolle suoraan sitä tutkimaan jääden.
Osaava jäljestäjä.
Lisää kokemusta ja itsevarmuutta, niin jälkiuskollisuus paranee. 


Tarehan teki taas sitä keskisormennostolenkkiä tuolla jäljellä. Lähti pois jäljeltä ja hetken mentyään oikein katto mua kysyen: kauanko jaksat perässä kulkea ja sitten vaan palasi jälkiuralle. Koko ajan tiesi missä jälki menee. 

Mutta tää oli kyllä hyvä jälki ja Tare oli oikeissa fiiliksissä. 




Tuomarin emäntä, Päivi Lukkari, nappasi muutamia ihania otoksia ennenkuin sukelsimme metsään jäljestämään.


-t-

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Kesäloma 2021

Olipa ihana suunnitella KUNNON kesälomareissua koko perheen voimin. 
Sovittu mökkiretki Iihin Oton kasvattajan tykö sekä Kajaaniin Taren emän omistajan tykö, plus käynnit Ranua Zoossa sekä Kuusamon Suurpetokeskuksessa. 
Muutama hotelliyökin siihen sisältyi.

Matka alkoi käymällä Jyväskylässä lounastamassa Toivolan vanhassa pihassa Riikan kanssa. Aivan älyttömän ihana paikka, jos Jyväskylään ootte menossa, suosittelen tutustumaan tähän!

Sieltä yöksi Varjolan Tilalle. Majoituksessa ei ollut ilmastointia, aivan järkyttävän kuuma huone, kaipaisi jo päivitystä monilta osin. 
Miljöö oli tosin älyttömän kaunis ja ruoka oli paikan Bistro Sylvissä todella hyvää sekä aamupala vallan kelvollinen.

Tuukka nukkui huoneessa parvella




hurja määrä perhosia oli!




Varjolasta lähdettiin suuntaamaan pohjoista kohti. Ajatuksena käydä Oulun toimistolla sekä Oulussa lihakaupassa ennenkö mennään Iinalle lounastamaan. 
Nähtiin Sulokin 💗

Pitihän ne kellotkin käydä taas kajauttelemassa


Sulo vasemmalla ja Otto oikealla





Ruokakaupan kautta Iijoelle mökille. 



Taresta kuoriutui kahlaajaeläin ja Otto ui todella paljon.


Tare myös oli riittävän sosiaalinen vieraidenkin ihmisten kanssa.


Välillä teki pahaa katsoa kun nää juoksi tuolla kivikossa


Pääsin myös kokeilemaan suppailua, kamalan tuulisella kelillä.


Ottokin kävi kyydissä

sekä Tuukka.


Iistä siirryimme Ranualle eläinpuistoon koko porukalla. 



Lapin pöllön poikanen


Huuhkaja




Maakotka










Ranualta siirryimme Iso-Syötteelle Kide-hotelliin yöksi. 
Hotelli oli kiva kaikkinensa, ystävällisyys ja hyvä palvelu vain puuttui. Jos on varannut melkoisen kivalla hinnalla huoneen, jotenkin odottaisi saavansa palvelua. Vaan ei, itse chekkasin meidät sisään ja loin avainkortit, meinasi jäädä palvelun puutteesta myös huone seuraavana päivänä maksamatta.
Jouni haki kaupasta ruokaa huoneeseen, kun siellä oli uunia, jääkaappia jne. Hotellin ravintolaa on monessa paikassa kehuttu, on vain kallis sekä samoilla työntekijöillä varustettu kuin hotelli yleensäkin. Illalla kävin kastelemassa lenkkarit suoalueella kulkevalla polulla, AIVAN JÄRKYTTÄVÄN KAUNISTA! Valitettavasti kuvat on kännikässä, kun ei siinä sateessa kehdannut ottaa kameraa mukaan. 
Aamulla mukava käpsöttely koirien kanssa ja aamupalalle. Yksi tyttö epätoivoisesti yritti tehdä salissa kaiken, pienen ravintolan pöytiä oli yhden vähintään pitänyt koko ajan jonkin tyhjentää ja siivota kun ei kuitenkaan mikään pieni hotelli ollut. Hyi yöks, mikä maku jäi.

Sieltä ajoimme aamulla Kuusamon suurpetokeskukseen









Jotenkin ihmettelin vain itsekseni, että jos KAIKKI paikan eläimet ovat orpoja/sairauksien vuoksi tuolla, niin miten Kertun ja Juuson poikanen on alunperin orvoksi joutunut että on paikalle joutunut? Saati miten on Juuso suurpetokeskukseen tullut, kun hänen äitinsäkin on siellä? 
Orpouden vuoksi sinne päätymisen ymmärrän, tai saurauden, mutten sitä, että rahahanojen vuoksi siellä annetaan karhujen lisääntyä. 
Koirasusista puhui kyllä kiitettävän suorasanaisesti, niiden olevan ovelia pirulaisia eikä ne pelkää ihmistä kuten kunnon susien kuuluu. Mutteivat ole koiriakaan. 

Kuusamosta mentiinkin Annan ja Jyrkin mökille Kajaaniin. 
Alkuun sieltä päätti liesituuletin pysyä jatkuvasti päällä, sitten loppui vedentulo ja Taren emä päätti pistää labbiksen nippuun. Ruokailu meni myöhäiseksi, ollen kuitenkin superhyvää!

Seuraavana aamuna olikin Jounilla kuumetta ja me lähdettiin kotimatkalle. Harmittavaa, mutta tällaista tämä on. Kahden pysähdyksen taktiikalla painelin Mersulla kotia kohti. 



Olipahan reissu vaikka loppuikin liian aikaisin!


-tiina-