Tuukka valmisteli omaa lomamatkaansa heti herättyään. Kun oltiin aamupalat syöty ja kaupassa käyty, lähdimme ajelemaan kohti Jaalaa ja meidän kesämökkiä. Tuukka olisi mummon ja vaarin huomassa lauantaihin asti, jolloin mekin menisimme paikan päälle. Illalla kotona saunoimme Jounin kanssa kaikessa rauhassa ja mietimme viikon agendaa ja aikatauluja.
Keskiviikkona Jouni meni aamusta työmaalle käymään ja sovittiin että minä olen lähtövalmiina kahdelta, oltiin lähdössä Rockfesteille ensisijaisesti kuuntelemaan Ozzy Osbournea. Ehdittiin kaikista parkkeerausongelmista huolimatta ajoissa paikoille kuuntelemaan koko päivän kattaus; Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Kilpi, Stone Sour, Bullet for my valentine sekä Ozzy.
PERKELE-lavan tunnelmaa alkuillasta |
Festariherkkua, dogi täytettynä pulled porkilla ja sirkoilla. |
Ozzy oli yllättävän mobiili sekä selkeäsanainen. Oli kyllä älyttömän hieno nähdä livenä, viimeinkin!
Torstaina Jouni meni taas Imatralle ja minä zombeilin kotona.
Perjantaina taas Jouni työmaalle aamulla, kahdelta sovittu lähtö. Matkaan mukaan lähti myös Pauliina. Tavoitteena ehtiä paikalle kun MOKOMA alkaisi soittamaan. Ehdittiin. Nähtiin/kuultiin myös Amorphis, Phil Cambell & the bastard sons, Megadeth, Turmion Kätilöt (myös vähän Recless Lovea ja Maj Karmaa) sekä tietenkin Marilyn Manson.
Amorphis oli mukava yllätys! |
Megadeth oli pettymys |
Marilyn Manson. |
Marilyn oli jonkinasteinen pettymys, kuten moni muukin perjantainen esiintyjä. Osa johtui suoraan paikan äänentoistosta. Mokoman laulusta ei saanut melkein mitään selkoa ja sama oli kyllä Mansonillakin. Toki Marilyn oli tainnut ottaa jotain miestä väkevämpää ennen lavalle tuloaan, koska oli aika laimea esitys kokonaisuudessaan. Mutta kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.
Harva se päivä treenasin myös koiria, että olisivat iltaisin muiden lenkkeilyttämisvuoroilla edes hiukan väsyneitä ja osaisivat käyttäytyä.
Maanantaina TOKO-vuorolla tehtiin jääviä liikkeitä. Tarvitsee alkaa tosissaan tehdä niitä kaikkia että edistytään niissä. Myös kartion kiertoa tehtiin. Ihanaa saada vähän vinkkiä miten alettaisiin siinäkin edistymään, koska Otto on mulle ja mun olemattomalle mielikuvitukselle niin haastava. Jaana kyllä aina yllättyy mustan olennon ajatuksenjuoksusta..
Paikkamakuu tehtiin EVL-porukan kanssa yhdessä, jokatoinen koira istui ja jokatoinen makasi. Oton vieressä Pupilla oli vielä mahan alle jemmattu nakkeja kiusaksi. Aiheutti Otossa huolta ja kuolaa..
Saatuja neuvoja tulikin treenattua loppuviikolla. Kuten myös jääviä liikkeitä takaakiertoineen päivineen. Sekä noutoja ja ruutua ja ja ja. Pienesti tuntui, että Otolla on nyt vähän loksahtamassa asioita päässä paikalleen.
Kunnes varmana tiputtaa minut pilvilinnoista nopeammin kuin uskonkaan.
Myös jälkimetsässä ollaan käyty. Nykyisin merkkaa jo ihan kivasti kepit eikä jarruttaakaan tartte ihan niin älyttömästi.
Viimeksi tehtiin teiden ylityksiä erityisesti, ja niissä ei juurikaan ole ongelmia. Kunhan vaan jarruttaa kunnolla, että malttaa tosissaan tsekata sen jäljen suunnan eikä rynni ensimmäiseen suuntaan mihin mieli ja jalat vie.
Lauantaina ajettiin möksälle. Tai minä ajoin ja laitoin Jounin istumaan repsikkaan juomaan kaljaa. Maisteltiin ensimmäinen erä villasian lihaa kyljysten muodossa. Kaikkien mielestä oli parempia kuin normikyljykset.
Illalla vielä sauna ja vähän kuulumisien vaihtamista ja unisille.
Nukuttiinkin pitkään ja sunnuntaina lähdettiin neljän huitteilla kotiinpäin.
-tiina-