Oton sydän pumppaa vielä!

Otto Suurosen sydämestä kuului sivuääniä hammaslääkärissä käydessämme. 

Varasin ajan hetimiten Kouvostolaan AitoVettiin sydänultraan, jotta saisimme tietää minkälaisia yllätyksiä siellä olisikaan.

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Lotta Väyrynen ultrasi Oton seisaaltaan, koska koira osasi olla niin hienosti paikallaan pöydällä tekemättä mitään tyhmiä liikkeitä.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 2/6 kuuluen parhaiten vasemmalta puolelta läppätasosta. Hengitysäänet normaalit. Reisipulssi normaali. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat.

Ultraäänitutkmuksessa todetaan sydämen vasemmassa eteis-kammioläpässä lievää rappeumamuutosta, lievä prolaps sekä asteeltaan lievä pyörteinen lateraalinen vuotovirtaus. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin raoissa.

Ei tarvetta sydänlääkitykselle tällä hetkellä. Kontrolliultraäänitutkimus vuoden kuluttua tai jos oireita ilmenee aiemmin. 

Huhheijaa, ei siis mitään ihmeempää tuon ikäiselle herraskaiselle. Normaalia elämää jatketaan. 

Ajoin sinne Tehontien kautta ja melkein karautin mennessä ojaan kun tiensivussa näkyi bambi. Takaisin tullessa olikin aivan pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva.

-t-

NoseWork jatkokurssi

Niin se ihminen taas taipui nenän edessä ja ilmoittautui NoseWorkin jatkokurssille Karvaisen kanssa. 

Tavoitteena saada molemmille paljon lisää itsevarmuutta tekemiseen. 

Eteenpäin ollaan menty, koutsikin on jokseenkin tykästynyt Taren työskentelyyn ja sinnikkyyteen. 
Nyt on tehty valmiita etsintäalueita sokkona, eli minäkään en tiedä mistä etsiä, jolloin en ainakaan ohjaa koiraa. 

Viimeinen klippi on viimeisimmistä treeneistä, missä aiheena oli korkeammat piilot

Olisi kyllä kiva päästä siihen säännölliseen ryhmäänkin, mutta eipä sieltä taida paikkoja vapautua. Tare on kyllä hyvä tässä, epävarmuus välillä huokuu eikä esimerkiksi uskalla alkaa nousemaan asioita vasten hajua etsiessään. Mutta etsii rauhallisesti ja kuulemma kokoisekseen koiraksi tosi hyvin käyttää kroppaansa eikä kolistele liikoja. Myöskään ei yritä tunkeutua hajulle vaikka se olisi laatikossa tms. 

Oton kanssa on pienenpieniä terveyshuolia, hammaskalustoa käytiin uusimassa ja ensi maanantaina onkin sitten sydänultran aika, koska sivuääniä on kuultu. Tsekataan mikä siellä ääntelee, tartteeko lääkkeet vai mennäänkö vain niinkauan kuin Camel-bootsit kuljettaa. 
Johan tässä on kohta 11 vuotta porskuteltu hänen kanssaan. Muutama harmaa haiven on ilmestynyt, mutta muuten ei kamalasti ole muutoksia. 

Syyslomaa odotellessa, on tässä melkoisen stressaantunut työkuormasta. Eikä pelkästään omasta vaan etenkin tuosta miehen omasta.

-tiina-