perjantai 22. helmikuuta 2013

helmikuun viimeinen päivittely

Alkaisi helmikuu olemaan pulkassa kohta. Onhan tässä ollutkin tapahtumia. 

Neuvolan perheilta oli kamala shokki. Odotin PALJON enemmän tältä, koska aiheet olivat sellaisia joista olisin halunnut enemmän tietoa. No ei hammashuollosta niinkään mutta siitä fysioterapiasta kyllä. 
Itselläni on tuo selkä kiukutellut teinistä asti, kun silloisen poikaystäväni kanssa ajoimme valotolppaa päin hänen siskonsa autolla. Lääkärithän eivät tästä mitään vikaa ole koskaan löytäneet, mutta sökö mikä sökö. Ajattelin että siellä saataisiin neuvoja lihasten huoltoon ja tulevaisuudessa vauvan motoriikan kehittäiseen. 
Sehän varmasti olikin ajatuksena, mutta tämä fysioterapeutti ei ollutkaan ihan näissä maailmankirjoissa mukana. Neuvolalla on sellainen "oikeaa" vauvaa muistuttava nukke "Mikko" (minusta se on vain karmiva kuminen nukke), jolla oli tarkoitus sitten näyttää näitä liikkeitä vauvalle. Tosin täti oli NIIIN "Mikon" lumoissa, että hieroi sen selkää ja taputteli sitä kaiken aikaa. Ja jos erehtyi kääntämään "Mikon" naaman omaansa kohden, unohti täti puhua kokonaan.
Eikä mihinkään järkevään kysymykseen fysioterapeutti osaanut vastata selkeästi, ei edes siihen että miten sinne saa näppärämmin ajan jos selkä kiukuttelee. 
Voi herra jumala sentään että voi ammattilainen olla noin sekaisin. 
Eipä varmaan tarvitse toiste mennä näihin asioihin mukaan ja aika varmasti annamme palautetta omalle neuvolantätillemme, kuten olemme kaikesta tähänkin asti antaneet vailla suodatusta..

Järkiryhmänikin piti aloituspalaverin tuossa meitin keittiössä puolessa välissä kuuta. Sain suullisia lupauksia tälle kaudelle, jotka kirjoitin ylös. 
Tämän idean olen VARASTANUT Niinalta, ihanaiselta edelliseltä hakuryhmän vetäjältämme. Minusta on hyvä miettiä ennen kentälle astumistakaan että mitä lähtee hakemaan ja sitten jossain välissä vähän miettiä onko menty lähellekään niitä alkuperäisiä ajatuksia/tavoitteita vaan aivan metsään..
Hyviä tavoitteita löytyi ja ideoita niiden havittelemiseen. Ensimmäiset lämmittelyreenitkin on jo pidetty. 

Jounilla oli myös synttärit tässä välissä. Pyysin ystävääni tekemään Jounille kakun, kun itse en ole mikään kummoinen leipuri. Ehkä silloin kun on sellainen fiilis, nyt ei vaan ollut ja Sonjan kakut näyttivät hänen blogissaan niin hirmuisen hyvältä. Tällainen sieltä sitten tuli ja ihan kotiinkuljetuksella: 




Kiitoksia Sonja kakusta, oli aivan äärettömän hyvää kaikkien mielestä ja lapsivieraatkin tykkäsivät kovasti makeasta possusta!

Sitten virallisena syntimäpäivänä oli Toukan rakenneultra. Olemmehan jo puolessavälissä raskaasti raskaana. Mahani on nykyisin tämän kokoinen ja Toukka sisällä näyttää tältä: 

Joskus se on isompi ja joskus pienempi. Aina ei turvota samallalailla!

Tässä mukelo venyttelee, koska häntä tökitään ultralla kaiken aikaa.
Mutta kaikki näytti olevan ultraajan mielestä kunnossa. Aivoissa kaikki osaset kohdillaan, sydämessä oli eteisiä ja läppiä ja ja ja. Sisäelimiäkin oli kohdillaan. Eli vesipuisto Surinassa alles in ordnung! 
Sukupuolta emme kyselleet, tosin Jouni oli yrittänyt kovasti siristellä jotta saisiko omin päin selvää. Minulle riitti että kaveri kasvaa oikein ja tarvittavia osia löytyy, ettei tartte myöhemmin lisäillä varaosia kuten minulle on tehty. Tai korjailla valuvikoja, kuten isälläni. 
Nassikka oli 371 grammaa painava ja jos oikein ymmärsin niin 22 senttiä pitkä. Eli raamien sisäpuolella mennään. 
Lääkärillä kävin sitten vielä tsekkaamassa kaikenlaista muuta. Silläkin saralla kaikki ok, varmuudeksi pisti vielä toisen tarkastuksen huhtikuulle 16. päivä. Jotta onko kaikki vielä sittenkin oolrait. Emme siis kauhulla enää odottele ennenaikaisia supistuksia, kun jokainen koe alkaa näyttämään puhtaita papereita. Hengitellään normaalisti.

Olen myöskin saanut uutta virtaa tottisteluun poikien kanssa. Simonkadun kenttä kun on harvinaisesti kokonaan aurattu ja muutenkin hyvässä kunnossa. Ja koska olen lamautettuna kotosalla ja ystäväni Titta harrastaa vuorotöitä, olemme sopineet treffejä keskellä päivää kentälle. Omineen ei niin tule lähdettyä..

Vada noin 10 kk:n sairasloman jälkeen on onnellinen treeneissä.


Ja näyttää se emäntäkin tyytyväiseltä.


Otto on ainakin omasta mielestäni talviloman aikana kehittynyt henkisesti paljon, siten treenaaminenkin on helpompaa.
 
Seuraaminen alkaa onnistumaan jo ihan kivasti.

Iso mahanikin piirtyy selvästi tähän luoksetulon loppuasentoon. Kohta tarvitsen isomman treeniliivin tai sellasen mekkomallisen "liivin"
Kuisma täpäkkänä, kuten melkein aina kentällä.



Alman noutokapula meinaa olla hieman liian iso, mutta kun halua on niin sitä vaan painavempiakin kapuloita kannatellaan niskat suorana!


Näillä mennään tällä hetkellä. Katsellaan mihin päästään tämän kauden aikana! Kiitoksia Titta kuvaamisesta!

-t-

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

maalari maalasi..

tällä kertaa ei taloa vaan saunaa. 

Viime sunnuntaina Jouni hylkäsi miut yksin kotiin ja meni salille. Mitäpä minä sitten vahtimatta touhuaisin? No purkasisin saunasta lauteet ja verhotangot, no kaiken irtilähtevän poies. Selkänojat jätin Setämiehelle askarreltavaksi, jos vaikka olisi keksinyt keinon millä puutapit ruuvien päältä olisi irronnut ehjänä. Ei keksinyt. 

Sopivalla kellonlyömällä minä sitten otin desimitan, puukauhan ja vanhan kattilan mukaani kylpyhuoneeseen. Saunan maali piti nääs laimentaa sopivaksi vedellä. 
Siitä sitten teline paikoilleen ja maalipensseli kätehen ja eikun mualaamaan! 

Eilen tiistaina sitten kasasimme saunan takaisin käyttökuntoon ja odottamaan kylpyhuone-saunaremontin seuraavaa vaihetta. 

sauna ilman lauteita ja maaliva.

Maalattuna




Maalattuna ja lauteet paikoillaan.




Että semmottinen vaihe meillä täällä.

-t-

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ulkoilmaihmisiksi muuttumassa?

Pahasti alkaa näyttää siltä että tuommoisiksi ollaan muuttumassa. 
Ja vielä liikunnallisiksikin!? 
Jo on maailmankirjat sekaisin.

Jouni on alkanut hiihtämään ja käymään salilla. Tosin jos tarkoituksena on tulevaisuudessa pyrkiä osallistumaan eläkeläissarjassa penkkipunnerrukseen, niin töitä on alettava tekemään jo hyvissä ajoin! 
Minä hieman hiljensin tahtia viikoksi kun oli työmaailmassa kiinni, vaikkakin vetolenkeillä kävinkin iltaisin tms. sellaista. Tulihan tota luntakin taas työnneltyä pihamaalta pois.

Kävimme vähän seurailemassa KaakkoisRallia kun tossa nurkilla oli kerran. EK1:stä tuijottelimme. Harmi kun oli niin pilvistä että kuvat on hieman huonoja.

Tässä risteyksessä nökötimme kiltisti.






Seuraavana päivänä raahasin ystäväni tutustumaan uuteen koiraharrastuslajiin: NOMEen. On noutajajuttuja, enkä aivan vallattoman paljon innostunut. Mutta oli mukava aamupäivä! Ja sen innoittama treenasin myös vähän Kuismalla talvinomea:






Edelleenkin pysyn PK-lajien ja Mejän kannattajana. 
Sekä tietysti käytännönmetsästyksen kannattajana. Ensi kesänä pääsemmekin treenaamaan oikeilla sorsilla noutoja jne jne, kiitoksia Maaritin ja Eskun kun kaksi heinistä tyrkkäsivät pakkaseemme.  


Tässä sitten jokunen kuvatus lenkkeilytyyleistämme: 
Olen ottanut tavaksi käydä tällä tiimillä lämmittelylenkin.




Kuismalle kun tämä on aivan riittävä lenkki kokonaisuudessaan. Vetää aivan hillittömästi koko lenkin ajan, koska Otolla on pidempi joustoliina ja siten on harvinaisesti Kuisman edellä..

Seuraavaksi lähden tämän yksikön kanssa vähän vauhdikkaammalle erikoiskokeelle..



Loppuverryttelyssä on mukana koko tehotiimi, jotta Almakin pääsee päiväkävelylle. Sitten pojat ovatkin aikalailla älyt ämpärissä loppupäivän, tehokasta? 

Mutta näin nämä päivät täällä kulkevat eteenpäin aina vaan..

-t-
 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Eteinen (os. takkahuone)

Ollaan saatu takkahuoneen muutos valmiiksi tässä menneenä kuuna. 
Itse olemme äärettömän tyytyväisiä eteiseen, säilytystilaa on vaikka muille jakaa sekä se on tilana NIIIIN valoisa! 
Vähän ne peiliovet aiheuttaa iloa ja naurua meillä; pojat kun reagoivat niihin erilailla :D Kuisma on löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävänsä ja Oton mielestä sen mustan eläimen ei tartte ollenkaan tulla meille sisälle.. Voihan viisaus..

Enpä olisi uskonut että tuon väriset ovet saan kaappiin!

Niin ihana ja samalla raivostuttava. Kun vaihdat lampun, niin tasan saat pyyhkiä sormenjälkiä seuraavat viikot tosta peilipohjasta irti :/

Tässä vähän tutustutaan..

Vähän voitaisiin kyllä leikkiä..

Lastenhuoneeseenkin kävimme ostamassa uuden lampun jo nyt, ettei tartte spottivaloon turhaan ostaa kolmea lamppua.. Käyttämättömäksi se valaisin kuitenkin jäisi kun tähän huoneeseen siirrymme remontoimaan.  Jouni jälleen kerran yllätti miut iloisesti suostumalla tähän aivan valloittavaan kattovaloon, joka sopii niin tytön kuin pojankin huoneeseen!

Pelle Pelottoman Pikku-Apulainen..

Onhan niissä vähän eroa..

Seuraavaa remonttikohdetta olemme sen verran ajatelleet, että vanhoista ostoksista olemme palauttaneet ne käyttämättömät täydet paketit ja niillä rahoilla ostaneet saunan seiniin lätkittävän maalin.. Yllättäen tämä on mustaa väriltään.. 
Tosin ehkei kannata alkaa purkamaan vanhaa seinämatskua kylppärin puolelta pois ennenkuin ollaan kyselty koska esim laatoittaja ehtisi tulemaan paikalle.. Saati lasittaja ja putkimies.. Ja ja ja ehkä pitäisi myös saada aikaiseksi suunnitelma laattojen suhteen.. Ja ja ja..
Mutta saunan voisi jo maalata, ei tarttisi sitten lattiaa alkaa erikseen suojaamaan kun tuo muovimatto on muutenkin sieltä poistumassa..

Vauvamaailmasta sen verran että helmikuussa on joka viikolla jotain toimintaa siihen liittyen. On neuvolaa, ensimmäistä lasta odottavan perheen iltaa, rakenneultraa, hammaslääkäriä molemmille.. Huh huh.. 
Maaliskuussa sitten neuvolassa täyttelemmekin jo lappuja ja lippuja Kelalle jne jne.. Taitaa olla sitten aika ilmoitella työnantajalleni äitiyslomastani! 
Vieläkin voin olla onnellinen ettei pahoinvointeja ole ollut ja muutenkin on ihan hyvä fiiis ollut kaiken aikaa. Lenkeillä on kiva käydä ja normaalia elämää elellä. 

-tiina-