torstai 20. toukokuuta 2021

Vierivä kivi ei sammaloidu

 Kauan ei ehditty laakereilla lepäämään.

Maanantaina kesken kauppareissun soi puhelin ja kysymys kuului: Tuletteko torstaina illalla kokeeseen? 

Pienenpieni mietintä ja myöntävä vastaus. 

Keskiviikkona ukkosen saattelemana tekemään korvaavaa jälkeä, joka olikin voittajaluokan jälki. Pariksi minulle hankittiin Mika. 

Torstaina koe alkoi 16.30. 

Laukaus aiheutti pienen reaktion, ei pahan mutta kuitenkin.
Saattaa nämä täällä pyörineet ukkoset vaikuttaa.

Illan toinen jälki oli Taren. 
Koejälki oli 23 tuntia ja 55 minuuttia vanha.

Koesuorituksen arvostelu:

Jäljestämishalukkuus:    3 (0-6)
Jäljestämisvarmuus:        7 (0-7)
Työskentelyn etenevyys: 6 (0-10)
Lähdön, kulmien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky: 12 (0-14)
Käyttäytyminen kaadolla: 3 (0-3)
Yleisvaikutelma: 3 (0-5)

Pisteet 34 ja AVO2.

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakauksen, josta ohjattuna ripeävauhtiseen maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. 1 ja 2 osuudella tehdään laajat tarkistelut sorkan jälkien perässä, 1 osuudella se vie koiran aina hukkaan saakka. Uuden alun jälkeen 1 kulmalle, se tarkasti makaus merkaten. 2 makaus ohi, kulma takapistolla jäljen suuntaisesti. 3 osuus jäljellä tai sen tuntumalla. Kaadolle sivusta ja se kiinnosti. Tänään pisteisiin vaikuttaa hukka, tarkistelut ja toinen makaus. Tänään riista meinasi pyörittää koiraa, koira kuitenkin osoitti osaavansa jäljestää. 

Tuomarina Mari Myllynen

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Historiankirjoihin avattiin uusi aukeama

 Miehikkälän Muurikkalassa, Kaakon Noutajakoirayhdistys ry:n, metsästyskoirien jäljestämiskokeessa 16.5.2021 aloitti koeuransa ensimmäisenä MEJÄ-laekenoisina Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois aka Tare "Tarmo" Karvanen.

Lauantaina tehtiin koejäljet. Olipa se suunnistaminen taas kamalan hankalaa. 
Ensimmäisenä voittajaluokan jälki. Parikseni sain todella mukavan Saanan. Yhdessä mietittiin tarkkaan voittajajäljen kiemurat. Minun avoimenluokan jälkikin saatiin askarreltua tosi kivaksi. Tehdessä nähtiin koppelo ja kyy. 

Taren sunnuntaiaamu alkoi haasteellisesti, kun emäntä oli mennyt autoon häkin rakentamaan 😂Ei meinannu poika pystyä autoon hyppäämään, sen verran loukkaantunut oli hän. 
Koepaikalla perinteiset alkuhöpinät, harvinaisesti jokaiselta koiralta katsottiin sirut (se meni arkajalalta tosi hyvin) ja sitten laukauksensietoon, joka suoritettiin haulikolla. 

Aamu alkoi minun opastuksella. Se jälki sai tuomarilta kehuja. Koira teki yhden hukan ja sai tulokseksi kakkosen. 

Seuraavaksi Taren vuoro. Innokkaasti se ainakin lähti metsään.
Koejälki oli 20 tuntia ja 51 minuuttia vanha. 

Koesuorituksen arvostelu: 
Jäljestämishalukkuus            3 pistettä (maksimi 6)
Jäljestämisvarmuus               5 pistettä (maksimi 12)
Työskentelyn etenevyys        5 pistettä (maksimi 10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 7 pistettä (maksimi 14)
Käyttäytyminen kaadolla     3 pistettä (maksimi 3)
Yleisvaikutelma                         2 pistettä (maksimi 5)
Yhteensä 25 pistettä (maksimi 50)

Koeselostus:
Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa reipasvauhtinen jäljestys. Koira tekee pientä tarkastusta jäljen päällä jokaisella osuudella. Makaukset osoitetaan hienosti pysähtyen ja niitä nuuhkien. Kulmat parin metrin takatarkastuksin ja sieltä kurvaten seuraavalle osuudelle. 1 ja 2 osuudella metsän tuoksut ovat ylivoimaisia j a koira poistuu määrätietoisesti jäljeltä kaksi kertaa parempien tuoksujen perään. Ohjaajan kehoituksetkaan eivät saa koiraa palaamaan verijäljelle. Viimeisellä osuudella tehdään vielä lenkki jäljen sivuun js sieltä koira palaa hienosti veriuralle. Koira osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren pojan päätä metsän tuoksut hieman sotkivat. 

Tuomarina Minna Vornanen. 




Positiivisin mielin kohti uusia seikkailuja!

tiistai 11. toukokuuta 2021

Mä oon neljäkymppinen!

 Niin se elämä rullaa eteenpäin ja minäkin vaihdoin vuosikymmeniä ikäni puolesta. 
Ihanat ystävät, Johanna ja Teemu, olivat synttäriyllätyksen järjestäneet ja saaneet Jounin avustamaan.



Matsun laavulle oli lettukestit pistetty pystyyn ja sen jälkeen käytiin vielä vähän kipsuttelemassa yhdessä. Ihan parasta 💓

Tiistaina oikeana synttäripäivänä käytiinkin tutustumassa Kotkassa keisarillisen kalastusmajan ympäristöön ja evästämässä Eevan ja Heimon kanssa. Oli vallan ihanaa sekin. 

Vappuna piti olla ISOHKOT synttärijuhlat, mutta skörönän vuoksi siirsin ne nyt toukokuun loppuun. Paula tuli kuitenkin juhlimaan meidän kanssa ja oli aivan äärettömän ihanaa jutella ja vain olla. 

Ollaan käyty ulkoilemassa erilaisissa paikoissa koko perheen voimin. 

Ensimmäiset kuvat kun käytiin Jounin ja koirien kanssa keskenään Vitikkavuorella. Ihan hauska ja kokemuksellinen retki. Onneksi vasta jälkikäteen luin, että siellä on juurikään nähty kontio lenkillä..





Äitienpäiväviikonloppuna käytiin Myllykylässä Sahakoskella ja Horessootin luontopolulla. 






Äitienpäivänä lapsi sai houkuteltua meidät Kotkaan Katariinaan. Pojat oli scoottailemassa ja minä kävin vähän koirien kanssa kävelemässä. 


Ollaan myös Stugen kanssa vähän pyöräilty ja minäkin kokeilin sitä ihan ittekseen. 





Enemmän pitäisi tätäkin lajia alkaa tekemään. 
Jonkun verran olen myös käynyt vetovaljaslenkeillä koirien kanssa, kävelysauvoilla ja ilman. Kuntoa pitäisi saada kyllä paremmaksi. 

NoseWork-treenit alkoivat viime viikolla. 
Tare oli ihan luonnonlapsi siinä. Hauskasti koirista huomasi, jos eivät olleet tottuneet yhtään nenätyöskentelyyn. Ehkä mä siitä opin tykkäämään. 

Uutena lajinahan meillä on myös MEJÄ. Liityin paluumuuttajana takaisin Kaakon Noutajakoirayhdistykseen ja menin MEJÄ-toimikuntaan heilahtaen. 
Ensimmäinen koe on jo sunnuntaina. 





Ystävä on metsästysseuran puheenjohtaja ja olen saanut käyttööni maastoja tuosta ihan läheltä. Jokunen harjoitusjälki on tullut tehtyä tässä ja omasta mielestä olen saanut aikaiseksi paljon hyvää. Yhdet laukauksensietotreenitkin on tullut tehtyä. Laukauksia en uskonut tyypin pelkäävän, mutta uskoin sen puuhun yksinjäämisen olevan se haaste.. Ei ollu moksiskaan. 
Vaihdoin Tarelle myös lajiin Oton vanhat jälkivaljaat, isot on saappaat täytettävänä tyypillä. 

Siilit ovat palanneet Tallinmäelle. Yksi aamu lenkillelähteissäni oli roskiksen luona peräti kolme siltsua ihmettelemässä maailmanmenoa. Ja siitä muutama päivä eteenpäin, niin Pyhtään lintuhoitolalta tuli yhteydenotto, että meidän kaksi sinne viemää siiliä voisivat palautua jo kotiin. 


Säännöllisesti olen tässä kevättalvella pitänyt kutsuvierasravintolaa erilaisin menu-vaihtoehdoin. Kun ei kerran ravintoloihin oikein pääse, niin tulkoot tänne syömään. On kelvannut vieraille tehdyt hutut. 

Semmoisia. 
Jännän äärellä ollaan. 

-tiina-