reeniä ja kesäpäivän iloja =)

Ei täällä kummempia. 
Titan kanssa koe-eläinpuistoillaan kun saadaan aikatauluja soviteltua yhteen ja kotosalla nautiskellaan aurinkoisista päivistä ja viimeinkin kukkivista tulppaaneista.

Kukkaloistoa:

Koiranhampaat

Kesäkukat torilta.

 Ja kyllä meillä nyt on kylpytynnyrikin pesty, täytetty ja kerran lämmitettykin. Se ei vain ole kaikkeista helpoin jobi hoitaa, kun noita apulaisia ja käskyttäjiä tuppaa olemaan paikalla enemmän kuin olisi tarvis..

Näistä ilmekuvistahan saisi kohta kokonaisen albumin..

Vesikippoon pitäisi veden mennä, mutta mutta..

Sain varattua näppäränä ja nopeana Otolle MH-luonnekuvauksenkin että ehtii ennen elokuun luonnetestiä. Näiden kahden välissähän piti muistaakseni olla kuutisen viikkoa väliä.. Mutta luonnekuvaus onkin jo ensi lauantaina eli 1.6 Kouvostoliiton Valkealassa! Mitähän ne tuomarit tuosta otuksestakin sitten sanoo? 
Onneksi saatiin se noin lähelle ettei tartte sitäKÄÄN varten ajella pitkin Suomea, kuten Kuisman molempien testien kanssa sai tehdä.. 
Sitten seuraavana viikonloppuna olisikin ne taipparit Jounilla ja Otolla. 
Seuraavat viralliset askareet onkin vasta elokuun lopulla. Tämä väli reenaillaan kaikenlaista ja opetellaan uudenlaista kotielämää..

Mutta näistä asioista sitten lisempää kun on kerrottavaa!

-tiina-

Leirillä

Elämäni ensimmäinen koiraleiri oli viime viikonloppuna. 
Kaakon Käyttökoirat Ry järjesti leirin Haminan Turkialla Lintukodossa. Puitteet leirien pitämiseen oli hyvät, keittiö näytti ihan vastikään uudistetulta ja tilaakin oli. Koiria sai tiettyihin huoneisiin viedä mukanaan unisille. 

Minulla oli mukanani Otto hakemassa oppeja ja vinkkejä jälkeen, vaikken olekaan sitä ennen leiriä "ehtinyt" treenata laisinkaan. Kevättalvella olemme hakuilleet ja tottistelleet. Pariin ekaan jälkitreeniin olen ottanut mukaani Kuisman että Jouni saa kaikessa rauhassa keskittyä taippareihin treenaamiseen. 
Jounin olin luvannut seuran käyttöön keittiöhenkilökunnaksi Niinan apupojaksi. 

Ottohan vetää aivan aivokuolleena jäljellä, eikä se ole minusta mukavaa. Saati että kuitenkin se tarkkuus häviää jäljestämisestä, jos ihan mielettömällä höngällä mennään vaan eteenpäin. Tähän halusin kaikkein eniten ratkaisua ja neuvoja, keppi-ilmaisulla ei ole niinkään väliä ennen tämän tilanteen ratkaisua.. Saati esine-ruudulla tms. 

Lauantaiaamuna koutsimme Tero saapui lappeenrannasta meitä neuvomaan. Aamupalan jälkeen keskustelimme jäljestämisestä sekä jaoimme ajatuksiamme koulutuksesta ja koiran kouluttamisesta jälkikoiraksi. Avasi hienosti ajatuksia. 
Siitä siirryimmekin pellon reunaan. Sinne halukkaat askartelivat omille koirilleen jäljet. Itse ajattelin että siitä kouluttajalle selviäisi ehkä parhaiten mitä mie tarkoitan kaahottamisella ja mihin tarvitaan OIKEASTI apuja. 

Kyllä se selvisikin ja näkyy melko hyvin jo kuvistakin:

Lähtö on aina kaikkein hankalin ryntäyksen vuoksi.

Lounaan jälkeen teimme kuitenkin Otolle jäljen hiekkamontulle, jonka itseasiassa Tero ajoi Oton kanssa. Se se vasta olikin noutajapojalle rankkaa henkisesti. Turhanpäiväisestä vetämisestä ja ryntäilystä sai negatiivista palautetta eikä päässyt etenemään ja rauhallisesta/varmasta etenemisestä sai kehuja. 
Onneksi tuo on vietikäs koira ja suurin osa tuosta ryntäilystä johtuu siitä, muuten ei ehkäpä nämä neuvot olisi auttaneet. Suurimpien raksutushetkien kohdalla Otto pisti istuen jäljellä, vaahtoakin tuli suusta, silmissä oli lasittunut katse ja kaikki purkautui piippaamisella. Mutta ominpäin rauhoituttuaan Otto jatkoi jäljestämistä! Tämä jälki ei ollut pitkä, mutta oli rankka!

Sunnuntaina kokeilimmekin samanmoiselle jäljelle bonukseksi vedonestovaljaita jälkivaljaiden lisäksi, joilla tarpeentullen jarrutellaan menoa ja palkkioksi annetaan löysää.. Myös naksutin tuli kuvioihin tässä kohtaa. 
Jo matkalla autolta jäljelle puimme niin jälki- kuin vedonestovaljaat päälle ja aloitimme opiskelun. Tero jälleen kerran hallinnoi koiraa ja naksutinta, minä vain tungin oikeaan aikaan namia Oton suukkiin. Eli matkalla jo aloimme ottaa turhaa häröilyä pois. Menimme aika lähelle jäljen lähtöä ja sitten menimme pois. Toisella kerralla Oton rauhoittuessa lähdimme ajamaan jälkeä. Liiasta ryntäilystä sai vedonestovaljaista nykyjä ja Oton lopetettua liika veto, naksaus ja jäljelle nenän eteen palkka. Emme menneet aivan loppuun asti, vaan aloitimme jäljen alusta. Pitkistä namittomista kohdista Ottolle tuli turhauma joka purkautui yrityksenä ryntäillä, sai negatiivista palautetta, rauhottui, naksaus ja palkka. Pääsimme loppuun asti ja noutajapoika oli uupunut. Heti vedonestovaljaat pois käytöstä ja rauhallisesti autolle. 
Ostoslistalle siis ilmaantui vedonestovaljaat ja toimintasuunnitelmaan tasaisesti aamuruokailun hoitaminen jäljellä vaikkapa kotipihalla. 

Tero tykkäsi kamalasti Oton luonteesta ja vietistä. Hänelle itselleen on jokunen tovi sitten ilmaantunut tappijalkainen labbis nimeltään Ansa ja siten muutenkin hän on tykästynyt noutajiin. Mutta kuulemma työkoiraksi hän mieluiten ottaisi parsonin. 

Rankka oli leiri tällä lisämassalla vetäistä läpi. Jalat ovat nyt kuin tulessa eikä kamalasti tekisi mieli liikkua YHTÄÄN.
Enemmän kuvia leirin jälkiryhmäläisistä löytyy kaakkolaisten kuvat.fi-sivulta. 
Hyviä oppeja muidenkin suorituksista tuli sekä äärimmäisen hyvä mieli Oiva skotin onnistumisista sekä kehityksestä! Hienoa Eevi ja Oiva!

Tämä nainen kiittää kaikkia osallistujia sekä järjestäjiä leiristä!

-tiina-

Uusia treenituotteita testaamassa

Nyt on autotallissa sijaitseva toinen koirien tuotteille varattu pakkanen täyttynyt taas uusista treenituotteista. Tällä hetkellä majaansa siellä pitää 2xhirvenkinttu, 2xsorsa, 2xvaris, 2x lokki ja pupunussikka. Alkaa olla ahdasta, mutta sopu sijaa antaa.. 
On erinäisiä mahdollisuuksia millä treenata niin taippareihin kuin normaaleihin metsästystilanteisiin ja jospa tuo Jouni innostuisi kokeilemaan NOME-B koettakin Oton kanssa?! Mutta ensin ne taipparit.. 

Lenni-Kallet pääsivät uimaan mereen sunnuntaina äitienpäivänä:

Noutaja tulloo, pärske käypi jo

Siis tästä kuvasta se suuri viisauden määrä taas huokuu..

Kuismakin pääsi harrastamaan lempilajiaan.

Pikkasen on Lenni-Kalle iso pikku parsonille

Varmoin askelin kohti uutta noutoa!

Harvinaisesti Kuisma ei huutanut laisinkaan rannassa vaikka lintu lensi veteen ja noutokäskyä joutui odottamaan.. Onko tästä valkoisesta arjalaisesta OIKEASTI kasvamassa aikuinen melko hyvin käyttäytyvä koira?!? Miten tässä näin on päässyt käymään?!? 

Koska tosiaan pakkasemme täytti myös sillä pupunussikalla, teimme myös laahausjäljen. Molemmille pojille. 
Otolla oli kaahotus päällä, osittain varmaan uimispömöjen ja osittain tietämättömyyden vuoksi. Oli ensimmäinen laahausjälki ikinä, eikä jätkällä kyllä ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Osittain ilmavainulla pupu löytyi, palautuksesta joutuu kyllä olemaan tyytyväinen! Ei ollut pelkoakaan että olisi lähtenyt kaivamaan pupulle kuoppaa tms muutakaan vaan juoksi suoraan Jounin luokse!
Kuisman käytös löydöksellä olikin sitten samaa luokkaa kuin muidenkin kylmienriistojen kanssa. Haisteli kyllä tiensä pupun luokse ja ilmaisi sen minulle selvällä tavalla, muttei sitä suuhun ota. Muttei se haittaa.. Täytynee unohtaa ne terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakokeet tämän luonteenpiirteenkin vuoksi, vaikka nyt näyttäisi että äänenkäyttö alkaa olla kivalla tolalla..

Ready, steady and GO!

Ja saalis kannetaan autoon tyytyväisin mielin!

Häntä heiluu kuusen takaa, siellä se pupu on!

Yhdessä kannetaan..

 Viime viikon torstaina meillä oli Juonisen kanssa ensimmäinen hääpäivä! Ja kaikenkukkuraksi oli pyhäpäivä, niin saimme olla yhdessä ihan koko päivän. Jouni olikin laittanut kalenteriin merkinnän että lähtö on 15.00 ja kuulemma pitäisi nätiksi laittautua. Yritin ainakin.. 
Määränpäänämme oli tämä ravintola Heltsinkissä. Ruoat oli valmiiksi tilattuna ja olikin aika mainio setti kaikenlaista; maistelumenu 62. Ihan juomasuosituksia ajatellen Jouni oli ilmoittaunut minun siunatusta tilastani, olivat keittiöhenkilökunta muuttanut minun osaltani menun tiineille naisille sopivaksi.. Juomiksi valistimme alkoholittoman coctailin LADY BOIn alkoholittomana, myöskin alkoholittomana valkoviinin ja oluet. Kaikki sopivat ruokien kanssa äärettömän hyvin! Iso kiitos Jounille, oli tosi ihana käydä HYVÄSSÄ ravintolassa!
Nyt vaan tietää että näillä kulmilla tulee aika kauan pettymään niin palvelun kuin ruoankin laatuun KAIKISSa paikoissa, poikkeuksena ehkäpä tämä ravintola Kotkansaarella.. 

KOKSissa tuli kanssa käytyä. Mittailivat vähän Toukan sykkeitä ja mahdollisia supistuksia mahan päältä. Jännä seurata pidemmän tovin kaverin sydämentoimintaa, kun alimmat sykkeet oli levossa 121 ja liikkuessaan/häirittynä pompsahti heti yli 160! Jos nyt edes mittasi niitä kun tämä meitin ihanainen lapsi hakkasi mittalaitetta TAAS! 
Edelleenkin verenpaineet ovat hyvät, niissä ei ole heittoja ollut koko raskauden aikana. 
Koska edellisellä kerralla neljä viikkoa sitten kaikki näytti sisätutkimuksissa olevan hyvin, tämä lääkäri ei edes alkanut tutkimaan asiaa sen enempää. Ultrasi vaan Toukkaa ja totesi tämän olevan aivan normaalin kokoinen keskivartaloltaan mutta reisiluu paljasti että saattaapi olla aika pitkäjalkainen tapaus tulollansa. 
Sinänsähän se ei olisi yllätys laisinkaan. Minä olen 171 senttisenä meidän perheen paatintappi ja persjalkainen yksilö. Muut ovat kaikki yli 180 senttisiä, osa yli 190.. Eikä tuo Jouni ja hänen isänsäkään mitään lyhyenläntiä ole.. 
Se oli kuitenkin viimeinen KOKSin keikka ennen jakautumista. Lääkärin mielestä aihetta enempiin tutkimuksiin ei ole, koska raskaus on jo sen verran pitkällä ettei olisi mikään kamalan ennenaikainen synnytys vaikka tulisi nyt jo ulos. Ja minulla kun ei noita kivuliaita supistuksiakaan ollut. 

Nyt vaan listaamaan mitä kaikkea mahdollista ja mahdotonta vielä Toukan elämästä puuttuu ja niitä hankkimaan. Molemmat pinnasängyt tietysti tarvitsevat patjat, muuten on vähän kova elämänalku nukkua puulaverilla =) Vaippojakin on varmaan syytä varata jonkun verran varastoon jne jne.. 

Sellasta elämätä täällä.

-tiina-

taippareihin treenaamista

Vähän vaihtelua ainaisiin tottelevaisuuskoulutuskuvatuksiin. 
Vappupäivänä oli nätti ilma ja koska naapurustosta yksi koirakko treenaa ahkerasti noutajien taipumuskokeita varten ajattelin houkutella Jouninkin pitkästä aikaa kokeilemaan kyseistä lajia. Josko Ottokin suorittaisi kyseiset karkelot tässä tämän vuoden puolella..

Ja saatiin houkuteltua Kati ja Pojukin matkaan Lelun metsiin. Kuismaa varten otettiin sorsiakin mukaan, kokeillaksemme kantaisiko niitä edes metsästä pois.

Ensimmäisenä koirakkona kuvissa Kati ja Poju. Nuori komia flättipoika, jonka noutajaihmiset ovat leimanneet ongelmakoiraksi. Kuulemma aivan liian riistaviettinen eikä kannata suunnitellakaan taippareita pariin vuoteen. 
Mie en näe liiallista riistaviettisyyttä, tosin vertaan Pojua näihin kahteen omaamme, joilla sitä on kuurouteen asti tarjolla.. 
Hienoista kestävyysongelmaa jaksamisen ja viettikestävyyden suhteen kylläkin näen ja hiuksenhienoa palautusongelmaa siinä mielessä että mieluiten Poju kävisi piilottamassa jopa varikset eikä toisi Katille. Toivottavasti olemme keksineet näihin toimivat ratkaisut.

Lentävä flättipoika Poju.

 

Lähdöissä on voimaa

Kuisma tosiaan on vekkuli kaveri. Vedestä noutaa AIVAN mitä tahansa sinne viskaakin, kaikkeista yököttävimmät linnutkin. Mutta kylmä riista metsästä ei kyllä mene suuhun. Hyvähän tosin on metsästyskautta ajatellen opettaa jätkä myös etsimään haavakoita, jonka vuoksi Kuisma otettiin nyttekin metsätreeneihin mukaan. Etsiihän se ne kylmätkin linnut ja onneksi osaan koirani eleitä sen verran lukea että tiedän koska se on linnun löytänyt, osaan kehuskella poikaa hienosta löydöstä. Oikeassa metsästystilanteessa kuitenkaan en usko että kantaminen olisi ongelma, se että minne kantaisi saattaakin sitten olla ;)

metsästystreeneihin vetimet sen mukaisesti

Nukkuvaa sorsaa bongaamassa

 

Grande finalistina tämä meitin mustalainen. 
Taipparikurssilla jo omapäiseksi todettu läppis, joka ei pentunakaan paljon nakannut missä päin metsää me liikuttiin. Hän menee minne lystäjää. 
Edellisenä vuotena ei palautukset oikein natsanneet kohdilleen, eikä sen enempää niitä alettu koulimaankaan. Minä tein tottista ja PK-hakua sekä -jälkeä, annettiin pojan kasvaa noutajahöpötyksiä varten. 
Nyt on älliä tullut vissiin tarpeeksi. Minä pelkään että tuolla nopeudella katkeaa vielä kinttuset täyskäännöksissä, mutta antaa pojan mennä kun kerran tykkää. 
Uskomattomasta vauhdista huolimatta ei nenän toimintakyky kyllä kärsi ollenkaan. Tosin saman olemme todenneet jo PK-hakutreeneissäkin, huima juoksunopeus ja silti nenä toimii kuin rasvattu. Ei tuollainen moneltakaan koiralta onnistu. 
Myöskin palautukset ovat nopeita ja innokkaita. 
Olen aivan äimänkäkenä. Mutta olemme yhteistuumin päättäneet että Otto suorittaa taipumuskokeen tänä vuonna, toivottavasti hyväksytysti. Ja hieman tekisi mieli tuputtaa hurjasti enemmänkin tuota alokasluokan NOME-B koettakin, ihan vaan kokeilun ja kokemuksen vuoksi. En näe mahdottomana saada jonkinlaista tulosta siitäkin.. 

jarrutus ja kääntyminen

Satalasissa palauttamaan löydös

Hienosti tuo jaksaa myös odottaa omineenkin

Ja ruopien liikkeelle!

Oi kun se oli kivaa, tehdään lisää

 Eli Oton tämän vuoden suunnitelmiin on lisätty nuo taipparit. Syksymmällä edelleenkin on tarkoitus käydä luonnetestissä ja ainakin yhdessä MEJÄ-kokeessa mustalaisen kanssa. MH-luonnekuvauskin olisi hauska vertailuksi suorittaa. 

EDIT 6.5.2013: 
Pari videota tuli otettua eilisistä treeneistä jotta saisimme kommenttia osaavammilta tilanteestamme.
Ottomaan Onnellinen: Video 1 , video 2 ja video 3 
Poju: ainokainen 
 
Kuisman kanssa alkaa kamalasti houkuttamaan kokeilla TOKOa ihan kisamielessäkin. Sen verran on valkoinen löytänyt intoa ja potkua tuohon koulutukseen että ihan ilokseen sen kanssa nykyisin tekeekin. Mutta sen näkee mitä tässä ehtii..

Edelliseen postaukseen en muistanutkaan laittaa, mutta tässä on mahakuva tasaviikolta 30:

ei kuulemma pystyraidt taustalla yhtään hoikista..

Otto vähän lohduttaa isomahaista mammaa

No, huomenna se olisi taas tarkoitus mennä neuvolaan tarkastuksiin. Sitä seuraavalla viikolla KOKSiin. Neuvolakäynnit muuttuvatkin nyt sitten kahden viikon välein käynneiksi eikä vain kertaa kuukaudessa. 

Ei täällä sen kummempia ole tapahtunut. 

-tiina-