tiistai 21. maaliskuuta 2023

Oton sydänkontrolli

Otolla alkoi sydänlääkkeiden resepti loppumaan, joten kontrolliaika oli varattava. 

Otto oli saanut viikonloppuna hoidossa ollessaan jonkinlaisen pienoisen kohtauksen, joka oli pelästyttänyt hoitohenkilökunnan pienoisesti. Oli jäänyt vaan jumittamaan paikalleen ja takapää oli alkanut valua alta. Ulkona kipsutellessa toinen takajalka oli horjunut. Olivat varmuudeksi antaneet rimadyliä ja laskeskelleet koiran hengitystä. 
Kunnossa oli kun me haettiin kotiin. 

Vielä tuon ikäisenä on Oton kanssa melkoisen raskasta mennä eläinlääkäriin, kun sinne mennään kuin linnanmäkeen. Kaikkialle pitäisi päästä ja minulta meinasi tälläkin kertaa loppua käsistä voima pidellä vanhusta. 

Sydänultran lausunto:

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 4/6. Syke 92/min. 

Hengitysäänet normaalit. Reisipulssi normaali. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan sydämen vasemmassa eteis-kammioläpässä rappeumamuutosta sekä kohtalainen prolaps ja asteeltaan kohtalainen pyörteinen vuotovirtaus. Oikeassa eteis-kammioläpässä ei muutoksia. 

Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. 
Sydämen vasen eteinen kooltaan normaalin ylärajalla. 

Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. 

Tutkimuksen ajan EKG-seurannassa, jossa normaali sinusrytmi (respiratorinen arytmia).

Jatketaan Cardisure lääkitystä entisen ohjeen mukaan.
Seuraava kontrolli viimeistään vuoden kuluttua.

Samalla tutki vähän sitä Oton takapäätä ja totesi jalkateriä kääntämällä, että hermosto ei ihan kaikista varpaista vie viestiä nuppiin asti. Ei siis kunnolla korjaa jalkaterän asentoa normaaliksi. Mutta koska selkää ja jalkoja käsittelemällä ei kipukäyttäytymistä tule, niin annetaan tilanteen olla. 

Ja sen hengitysrohinan, mitä innostuessaan pitää, annetaan kanssa olla niin kauan kuin herran on hyvä hengittää. 

Sanoin, että seuraava nukutus mikä hänelle tehdään, on se viimeinen. 

Eläinlääkäri sanoi, että sydän on hyvässä kunnossa ja se tieto oli nyt se mitä kaivattiinkin!

paapsu kesällä 2022

-tiina-

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

On ollut koiratontakin menoa

 Saatiin koirapojille onneksi hoitaja Tuukan hiihtolomalle ja pääsimme suunnittelemaan piskuisen retken isolle kirkolle. Seuramieheksi lapselle saimme luokkakamu Onnin.
Ensin suunnattiin Heurekaan ihmettelemään asioita.











Tosi mielenkiintoinen paikka ihan aikuisellekin tutkia asioita. Tykkäsin ja suosittelen isosti!

Heurekasta ajeltiin Helsinkiin Hilton hotelliin. Siellä majoittumisen jälkeen piipahdettiin Pilailupuodissa, uimassa/saunomassa sekä syömässä ravintolassa.

Seuraavana aamupäivänä kipsuteltiin kansallismuseoon.








Kekkosen kakkulat







Kompassi





Älyttömän ihanasti kaikenlaista interaktiivista juttua sielläkin oli ja pikkumiehet painattelikin menemään pääsääntöisesti keskenään, niin me saatiin Jounin kanssa kaikessa rauhassa tutustua esillä oleviin asioihin. 

Lopuksi käveltiin pikkumiesten mekkaan: poromagia-liikkeeseen. Kaikenlaista erilaisiin peleihin ja keräilykortteihin liittyvää asiaa myyvä kauppa. Ruokailun jälkeen autolle ja kotiin. 
Todella kiva reissu ja jatkossakin pitää etsiä sällille oma reissukamu, niin pääsee aikuiset PALJON helpommalla! 

Taren kanssa pitää alkaa jumppaamaan aivopieruja pois ja ollaan pari kertaa kotosalla nyt treenattu tunnistusnoutoa. En ole jotenkin meinannu uskaltaa sitä ittekseen treenata, etten vaan mokaa. 
Ruudussa palattiin melko alkuun, että ymmärtää mitä siltä halutaan siinä. 

Rally-Toko kisoihin tuli ilmoittauduttua ja päästyäkin. Yksi kaveri onneksi pyyteli seuroihin hallille treenaamaan asiaa ja jospa ne lukot siinäkin poistuisi ja saataisiin Porvoosta se viimeinen ALO-luokan tulos. 

Huhtikuussa on tulossa Tending-korrien sekä Mari Leiviskän TOKO-koulutus. 

Tällaista täällä. Ulkoilua ja vesijuoksua ollaan myös tehty säännöllisesti.

jäällekin ollaan uskaltauduttu


-tiina-