torstai 15. joulukuuta 2022

Kausi 2022 pakettiin ja vuoden 2023 tavoitteita

Onpa ollut vuosi! 
Pistetty oikein kunnolla tuulemaan koerintamalla. 

Mejässä kolme koetta, kokonaisuudessaan seitsemännellä AVO kokeella saatiin toinen ykköstulos ja päästiin siirtymään voittajaluokkaan. Kerran käytiin sitäkin kokeilemassa, mutta treeniä tarttee siihen vielä.
Ensi vuodelle tavoitteeksi tuloksellisuus siinäkin luokassa. Mieluiten toki ykköstuloksia 😉

Kerran käytiin näyttelyissäkin, Haminan kaikkien rotujen näyttelyssä. Tavoite saavutettiin, eli saatiin H. Sen avulla voidaan saada valionarvo ja etenkin kun se on tarpeeksi vanhana saatu jo.
Mutta ajattelin ensi vuonna ilmoittautua Kotkan Ruusuun, ehkä Haminaan ja käsittääkseni belgianpaimenkoirien erikoisnäyttely oli Lahdessa ensi vuonna, joten jos sinne menisi kanssa näytille. 


TOKO-kokeissakin ollaan ehditty käydä, peräti neljässä kappaleessa. Aikaansaannoksena TK1 ja yksi 1-tulos AVOimesta luokasta 😲
Ensi vuodelle tavoitteeksi TK2.
Mielenkiinnolla odottelen, mitä kennelliitto sanoo ehdotukselle että jo voittajaluokasta voisi saada valionarvon. Käsittääkseni se asia pitäisi olla käsittelyssä toukokuussa.
Voittajaluokan liikkeitä kuitenkin pitäisi alkaa asentamaan omaan pääkoppaan ja sitten viedä ne treeneihin mukaan. 




Vaikkei ikinä pitänyt, niin silti menin osallistumaan Rally-Tokoon ihan kokeidenkin muodossa. Ohjaaja on ollut niin näppärä, ettei neljästä käydystä kokeesta huolimatta olla koulutustunnusta saatu, mutta kaksi tulosta kuitenkin. 
Ensi vuodelle ajatuksena mahdollisesti RTK1 ja RTK2. Jos ahnehtisi vähän. 

Lisäksi käytiin suorittamassa hyväksytysti käyttäytymiskoe. Vaikkei enempää tavoitteita olekaan palveluskoirapuolella, niin tämä on minulle tärkeä koe suorittaa. 



Siis kokonaisuudessaan 12 koetta, joista yhdeksästä tulos, sekä yksi näyttely.
Melkoisen hyvin, kun koekausi on alkanut toukokuussa 19. päivä ja loppui 4. joulukuuta. 
Joillekin ei varmaan paljon mitään, mutta mulle melkoisen hienolta tuntuva suoritus. 

Kyllä mä oon ilonen ja tyytyväinen, kun oon löytänyt kivoja sekä eteenpäin vieviä koulutuksia/kursseja.

💓 Kiitos Mari Alajääski treeniryhmiesi kanssa. Hyviä ohjeita ja suuntaviivoja ollaan saatu erityislapsen koulutukseen. En usko, että moniakaan näistä oltaisi saavutettu ilman sinua ja sinun yllytyksiäsi 💓
💓 Kiitos meidän sunnuntain treeniryhmä, joissa saa kyllä ainakin häiriötä treeneihin ja sitä kautta yhteisen kuplan rakentaminen on mennyt huikeasti eteenpäin! 💓
💓 Kiitos myös KPH:n tottisryhmät. Aina kun oon tullut käymään, oon saanu neuvoja ja vinkkejä JUST niihin asioihin, mihin oon pyytänytkin. Ja todennäköisesti enemmänkin 💓
💓 Kiitos myös niille, jotka on jo ammoisina aikoina (Kuisman ja Oton kanssa) minua opastaneet. Ehkä niistäkin ajoista on jotain oppia jäänyt omaankin kuuppaan, että on osannut oikea-aikaisesti tauottaa tekemistä ja tukea koiraa muissakin asioissa 💓
💓 Kiitos MEJÄ-porukalle, seurasta riippumatta. Teidän kanssa viikonloput kuluu iloisissa merkeissä ja aina yhtä jännittävästi. Eritoten Johanna Joukainen, superkiitos kaikesta avusta ja ystävyydestä. Sinä olet tärkeä 💓
💓 Special kiitos lihashuoltoporukalle, Katjalle ja Aleksille. Ilman teitä ei harrastuskaveri pysyisi kuosissa ja valmiina uusiin haasteisiin 💓

💓 Viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä, kiitos perheelle. Jotka sietävät yllätystreeneihin lähtöjä ja täysiä kalentereja, hyvin minimaallisella narinan määrällä. Joskus jopa yllyttävät lähtemään ja osallistumaan, koska rauta on kuumaa just nyt. 💓

Samantyylisillä eväillä lähden tavoittelemaan ensi vuonna kuuta taivaalta, tai edes niitä tähtiä. Tuntuu, että tämän karvakaverin kanssa siihen on mahdollisuus. 
Kuinka yllättävää, kun koko matkan aikana eteemme on nakattu milloin minkäkin kokoisia kasoja sitä itteään, mutta hyvin ollaan väistelty ettei olla niihin kaaduttu. 
Aina vaan enemmän ollaan näytetty Eurooppalaisia käsimerkkejä nakkelijoille ja tehty mitä lystäämme. 

Näillä puheilla, antaa ensi vuoden tulla. 
Meillä on suunnitelma 😊

-tiina-

tiistai 6. joulukuuta 2022

Video-/tukikilpailu Rally-Toko

Bongasin facebookista lokakuussa videokilpailun, jolla tuetaan kahden koirakon osallitumista arvokisamatkaa PM-koiratanssikilpailuihin Tanskaan marraskuun puolessa välissä. 

Vitosen osallistumismaksulla sai ratapiirustukset sähköpostiin, itse rakennat radan ja kuvaat sen ja jaat videon annettuun sähköpostiin. Aikanaan tulee palaute videosta. 

Me osallistuttiin ALO-luokan kisaan. 


Kaverini lupasi tulla mun kanssa rakentamaan radan ja kuvaamaan videon. 
Toisella otolla saatiin ihan kiva tuotos. 


Eilen viimeinkin saatiin palaute videosta:

- Ohjaajan hätäisyyteen huomiota; koiralle aika ehtiä seuruupaikkaan esim. kiertojen jälkeen (virhepistemahdollisuus) ja muista itse pysähtyä tarvittaessa (istu-seiso-kierrä koira ympäri -tehtävä)
- Siisti seuruu, jossa hyvä kontakti. Ohjaajan rentous viimeistelisi vaikutelman eli vasemman käden rentoutus normaaliksi.
- Hieno ja yritteliäs koira. Toivottavasti oikean puolen seuruu on jo treenin alla!
- Seuraavia luokkia varten kiinnitä huomiota käännösten tiiviyteen
- Jatkoa varten suosittelisimme opettamaan pelkälle sanalliselle vihjeelle pyrähdyksen ja ohjaajan ympäri kierron. Auttaa MES-suorituksissa, kun koiralla näistä molemmilla puolilla vahva osaaminen.

Tosi kiva palaute. 
Todellakin pitäisi oikealla seuraamista alkaa treenaamaan ja noita sanallisia vihjeitä vahvistaa.

Mutta vasta on inhonväristykset lajia kohtaan karisseet.

-tiina-

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Simply the best!

 Yllytyshulluna ilmoittauduin hyvissä ajoin Kaakon Agility Klubin TOKO-kokeeseen AVOimeen luokkaan.
Tämän jälkeen tsekkasin, että mitäs meidän pitää osatakaan ja siellähän olikin paljon sellaisia vekkuleita asioita mitä en tiennytkään. 
Aikaahan oli treenata, aikaansaaminen oli haasteena 😁

Muutamat rennommat treenikerrat viikolla ja sunnuntaina yhdeksi suuntasimme hallille. 

Luoksepäästävyys porukassa. Tuomari ihasteli, kun tämän rotumuunnoksen kanssa olin paikalla ja keskusteltiin vähyydestä vielä vaikka tsekkaili muiden koirien luoksepäästävyyttä. 

Hallitusti paikkaistumisriviin. Toisella puolella snautseri ja toisella käyttökultsu.
Muutaman kerran näytti, että Tarelle on istuminen liikaa mutta aina reippaasti nosti pään ylös. Kohti kävellessä tsekkas vehkeensä, mutta tuomari ei tainnut nähdä kun saatiin kymppi tästä muuvssista. 


Liikejärjestys näytti järkyttävältä. Niin paljon tehtävää ja niin hassussa järjestyksessä, miten voi kokeen aloittaa kierrolla?!
Bonuksena luokan toinen suorittava koira päättää kaukokäskyjen jälkeen, matkalla ruudun aloitukseen, vetäistä semiruikulikakat sinne matolle. Onneksi on hyvät siistimisvälineet hallilla vaikkakin siinä välissä kyllä ehti haiskahtaa melkoisen pahalle yleisöön asti..


Mä olin jo niin liikuttunut tuomarin kehuista yhteistyön ja mun ohjaamisen suhteen, että se oli jo ihan voitto mulle! Saatiin kokonaisvaikutelmasta täys kymppi!
Mutta sitten Mari tuli huikkaamaan, että me voitettiin luokka ja olin ihan äimänkäkenä.
Lopuksi tuli koetoimitsija sanomaan, että me saatiin YKKÖSTULOSKIN! 

Mihin ton koirapojan kanssa vielä joutuukaan kun se mua noin hyvin tukee jännittävissä tilanteissa?

Huikea loppu tämän vuoden koeurakalle!

-tiina-




maanantai 28. marraskuuta 2022

Synttäreitä ja koulutusta

Otto Suuronen yllätti kaikki ja elää porskutti 12 vuotiaaksi asti!
Liikkeissä näkyy matkan varrella käyneet haaverit ja aistit alkaa heiketä, mutta still going strong! Niin kauan mennään kun päivissä on enemmän hyvää kuin huonoa. 
Kuva on heinäkuulta




Käytiin sunnuntaina 27.11.2022 Taren kanssa pitkästä aikaa koulutuksesta.
Saatiin paikka Tending-Korrien koulutukseen, molemmille puolisoille 20 minuuttia aikaa. 

Ensin Riitan kanssa katsottiin vähän seuraamista, se on hänen mielestään hyvännäköistä menoa ja paikka siinä on just eikä melkein.
Toisena mietittiin sitä perusasentoon siirtymistä esimerkiksi luoksetulossa, kun Tare kiertää mun takaa ja siellä vähän katselee aina ympärilleen eikä tule aktiivisesti perusasentoon. Testattiin käyttää siinä matkalla jo sanaa ympäri, joka on mulla sanana Rally-TOKOssa kun pitää kiertää meikäläinen. Muutamalla testillä sekin alkoi sujumaan jo tosi hyvin. 
Kolmantena tsekattiin vähän kierron tilanne, jossa samassa pähkittiin keinoja millä saisi vähän lähempää kiertämään tötteröt jos tarvisi. Mutta Riitta sanoi, että meni symmetrisesti kummankin puolen ja se avoimessa luokassa riittää. 

Pekan kanssa aloiteltiin miettimään, miten saisi seuraamiseen kunnollista tahtotilaa. Se on kuitenkin puuduttava liike kun mennään ylempiin luokkiin ja siinä kestoaika lisääntyy. 
Aloitettiin vähän koekaavamaisesti, että Pekka kutsui minut koealueelle, tehtiin yksi liike josta sai kokeenomaisesti laumapalkkaa ja sen jälkeen ohjatusti seuraamista jossa aloituksen jälkeen palkka. Tätä tehtiin muutama kerta. Hän sanoi, että voisi vaihdella aina sitä liikkeiden määrää siinä ennen seuraamista ja vaihdella myös seuraamisen pituutta. Myöskään ei saa käydä niin, etteikö saisi sitten muista ikinä palkkaa. 
Sen jälkeen katsottiin tilanne tunnistusnoudossa, jonka hän totesi hyväksi. Sanoi että muu noutokapulakasa laveammaksi sekä siihen ruutunauhan luokse, koska kuitenkin liikkeenä on tarkoitus että tunnarikapuloita kohti pitäisi mennnä eikä mitään muuta. Mutta hyvällä alulla ollaan. Ja saatiin vähän kehua, kun kerroin että meillä muut tunnarikapulat on yleensä hajustettu muun perheen hajuilla. Hän sanoi, että esimerkiksi hänen koirat ajaa jälkeä ja sieltä etsii Riitan hajuisia kapuloita ja TOKOssa etsii hänen tunnarikapulaansa Riitan hajuisten keskeltä. Ja loppujenlopuksi saa Riitan hajuisista enemmän palkkaa, koska niitä on jäljellä yleensä enemmän kuin yksi. 
Sitten katsottiin hyppynouto. Heitothan meni ihan päin peetä ja Karvanenhan ei sitten hypännyt ensin yli ollenkaan. Mutta toisella heitolla Pekka korjasi kapulan oikeaan paikkaan ja nouto meni ihan hyvin. Sinänsä hölmöä että tämä on ainoa noutoliike TOKOssa missä heitetään, ALOssa on kapulanpito ja muissa aina noudetaan paikallaan oleva kapula. Toivotaan kokeeseen onnistunutta heittoa! 

Mutta olipa kiva saada hyvää palautetta seuraamisesta! 
Tare Karvanen yllätti positiivisesti jaksamalla niin tekemiset kuin hallissa odotukset (toki laitoin heti keskustelun alkaessa tyypin makaamaan ettei härvää) ja silti aina tehdessä oli mukana.

Nyt voi semihyvillämielin korkata AVOimen luokan pienen kotijumpan turvin!


-tiina-

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Kokemuksia koerintamalta

 Siis voi hyväntähen, kun voikin käydä ittelleenkin hassusti eikä vain muille!

Innoissani edellisestä RT-kokeesta ilmoittauduin Vantaalle I-HAH:in kokeeseen, jos saisi koulutustunnuksen jo. 

Onneksi tuli kaunis ilma ajella eikä reitti kohteeseen ollut mikään älyttömän haastava. 

Koepaikka oli kiva halli, muutamalla sisäänkäyntivaihtoehdolla. Siellä oltiin tosi hyvissä ajoin, kun en viitsinyt kotona enää huokailla ja kävellä edestakaisin. 

ALO-luokassa oli 10 koirakkoa ja me oltiin viimeisenä suoritusvuorossa. 

Ensimmäinen koirakko päätti syödä märkäruokarasian tyhjäksi siinä ulko-oven edessä sisätiloissa levitellen sitä vähän pitkin mattoja. Mietin, että siinä sitä ajatellaan muidenkin suoritusta taas tosi paljon, kun joutuu sellaisen hajutunnelin läpi sukeltamaan odotusalueelle. 

Tuomari olikin rakentanut melkoisen pyöritysradan meilleKIN (vissiin kaikissa luokissa oli enemmän ja vähemmän pyörimisliikkeitä):



Ensimmäinen kyltti jäi kuvan ulkopuolelle, enkä kyllä yhtään muista että mikähän hitsi se oikein olikaan. Olisko ollut 270 astetta oikeaann kun tuolla myöhemmin on 270 vasempaan?
Rataa on muutenkin haastava hahmottaa, kun ei ole kyltit kulkusuuntaan vaan lukusuuntaan laitettu. Ensimmäinen kertaa tällaistakin näkee.

Taren sain hienosti mukaan ja oli yllättävän pomppuisalla tuulella seuraamisessa. 

Ohjaaja laskeskeli askelia miten sattuu, mutta tulos oltaisiin saatu JOS lelu ei olisi takataskusta noussut esille suorituksen aikana. Vai laskeeko tuomari pisteitä jos se koko ajan on näkyvissä, mene ja tiedä. 

Näin siis hylky lopputuloksena. 
Olin ajatellut, että odotusalue on pieni, ollaan viimeisenä koirakkona ja muut tulee sisään jo siinä meidän vuoron aikana, joten en jätä lelua odottamaan suorituksen ajaksi jemmaan. 
KUINKA TYHMÄ SITÄ VOI OLLA? 

Eli RTK1 jää odottamaan vuoroaan ensi vuoteen. 

Tulossa on Tending-Korrien TOKO-koulutusta marraskuun lopulla. Kamala kun en tiedä mitä siellä voitaisiin treenailla.
Ehkä kadonnutta kaukokäskyä?
Seuraavien luokkien jumppaliikkeitä?

Innostus TOKOon nousi uuteen ulottuvuuteen, kun tulevaisuudessa voi jo voittajaluokasta valioitua, eikä tartte tahkota niitä EVL:n aivot nyrjäyttäviä sirkustemppuja. 

-tiina-


sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Tuloksia pukkaa urakkameiningillä

 Olin onneksi ilmoittautunut Kotkaan KKS:n Rally-Toko kokeeseen tälle viikonlopulle, kun kerran edellisen ohjaaja niin tyylipuhtaasti sössi. 

Kerrankin ALO-luokka ensimmäisenä, 26 koirakkoa suorittamassa! Koko päivän proggis siis. 
Rata käytiin kahdessa ryhmässä läpi, sinne oli kyllä saatu ujutettua kaikenlaisia käännöksiä ja pyörityksiä. Mutta tällä kertaa olin hereillä ja rauhallisin mielin.
Taren vuoro oli 20 koirakkona. 



Pari miinuspistettä saatiin sinne rakenneltua, tai siis varmasti minä, mutta muuten melkoisen tyylipuhdas rata! Samaa mieltä oli tuomaritkin:



Tuomarina siis jälleen Kirsi Petäjä. Nyt tarttee miettiä ilmoittautuuko vielä tänä vuonna johonkin, jossa hän ei ole, jos yrittäisi RTK1 koulutustunnusta..

Sunnuntaiaamu meni höhhötellessä, kun TOKO-kokeen ALO-luokka alkoi vasta 15.10. 
Oltiin ajoissa hallilla, käytiin kävelemässä ja ehdin tsekkailla liikejärjestyksiä sekä muita kilpailijoita, meitä oli harvinaisesti 8 koirakkoa!
Tare vuorolla 7. 

Luoksepäästävyys tehtiin niin, että kaikki mentiin kerralla halliin sisälle. Omaan nenäänkin haisi eineslihapullat ja koirat oli niin pitkällä nenällä ettei tosikaan. Tareenkaan ei meinannut saada mitään yhteyttä. 
Vähän aiheutti jännitystä miten päivä tulee jatkumaankaan.

Paikkamakuu kahdessa vuorossa, meidän vieressä oli saksanpaimenkoira sekä boxeri.
Kaksi käskyä maahanmenoon ja maassa näki kuinka nenä kävi..

Kivasti ensimmäinen koira kusi koealueelle ja se vaikutti tosi moneen koiraan. 

Taren vuoron tullessa lähemmäs, kävin pihalla leikkimässä lempparilelulla ja toin sen halliin sisälle, nostatin ennen kehään menoa ja sanoin, että lelu jätetään pöydälle. 


Tuomari ei jotenkaan tuntunut tänään pystykorvaisista kavereista tykkäävän, mutta koska meille ei oikeasti kummempia häröilyjä käynyt niin pisteitä yhdestä nollauksesta huolimatta ropisi melko kivasti!








Näin sitten tavoitteet on TOKOn osalta saavutettu, eikun seuraavaa kohti!

Tuntuu, että tämän koulutustaipaleen varrella on tullut tehtyä varsin hyviä ratkaisuja jotta tämä kaikki tänä vuonna on ollut mahdollista. 

Kiitos kaikille tällä polulla mukana olleille 💓

-tiina-

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Huippuviikonloppu!

 Jouni ja Tuukka oli päättäneet lähteä mökille yöksi lauantaina ja halusivat ottaa Oton mukaan sinne. Joten me jäätiin Taren kanssa kahdestaan kotiin. 

Olinkin sitten lauantaille varannut hoopers-koulutuksen pitkästä aikaa ja sain kutsun Murtalhoon päivälenkille. 


Hoopers meni kyllä ihan superisti! Tare nautti vauhdista ja oli kuulolla!
Melko paikallaan olin viimeisen lähetyksen, jossa tavoitteena oli kiertää koko ympyrä! Ja se kuunteli ja suoritti koko radan!

Retsa ja Tare





Ihana lenkkeillä Sannan kanssa, kun kaksi aikuista urosta voi lenkkeillä pitkissä liinoissa vierekkäin eikä meidän tartte murehtia että taistelua tulisi. Toki siis ollaan valveilla tilanteessa, muttei tartte stressata. Viiden kilsan lenkki meni kuin siivillä ihastellessa upeaa syysväritystä!


Kotona olikin melko väsynyt (ja vähän hyljätynoloinen) lakkenoidi. Minä lämmittelin takkaa ja söin hyvää risottoa. Illalla käytiin vielä tunnin lenkki.

Sunnuntaiaamuna aamupalojen ja toimintojen jälkeen matka alkoi kohti Kotkan Peippolaa ja KPH:n kenttää. Olimme ilmoittautuneet käyttäytymiskokeeseen. 
Koe oli täynnä, 10 koirakkoa, onneksi saimme pariksi Tiian ja Unton. 
Koe meni nopeasti ja pian olikin meidän vuoro vaikka oltiin viimeisessä parissa.

Kuvat Milla Ristola







Tare ei ollut parhaimmillaan. Osasin odottaa, että yksin jääminen vaikuttaa vähän ja nyt hän jäi kyllä kiinni palkkaansa, jonka totutusti jätimme kentän ulkopuolelle odottamaan. 
Mutta me läpäistiin tottelevaisuusosuus ihan kivalla arvostelulla. Paikkamakuu oli HIENO! 

Kaupunkiosuus suoritettiin Amiraalin parkkiksella. 
Oli koiraa, henkilöryhmää ja fillaria. Autoja kulki tosi paljon siellä jo muutenkin. 
Tuomari totesi, että olisi kolme-neljä viimeistä koiraa voinut ilmankin läpipäästää, kun pienessä ringissä ihmishälinässä odottamassa vuorojamme 😁

Näin ollen Taren ensimmäinen etuliite on hankittú: FCI-BH Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois, tuomarina Tiina Puustinen.

Kiitos kaikille matkan varrella olleille apujoukoille: HSSK:n tokoryhmät, oma sunnuntain treenitiimi ja Marin TOKO-valkkuryhmät! 

Näin sitä on askarreltu järjettömän arasta koirapojasta reipas nuorukainen, joka on yhteiskuntakelpoinen kaveri!

Palveluskoiraura on nyt taputeltu.

-tiina-


lauantai 24. syyskuuta 2022

Vuoden toka nolla!

Rally-toko-koe 24.9.2022 Porvoossa.

Perjantaina taisin rentoilla liiaksikin ja lauantaina ennen kokeeseen lähtöä oli päivärytmit ja rutiinit ihan sekaisin, koska ei kyllä aivot toiminut tunnin ajomatkan jälkeen yhtään. 

Aivot meni jo ihan solmuun, kun rata ei ollut selkeä neliö vaan kolmion mallinen! Voiko tällaisiakin olla?!?!?



Mulla on tosi pieni kynnys ärsyyntyä siitä, että rähiseviä koiria pidetään kehän laidalla hengailemassa. Tottakai haukkumista tms kuuluu, mutta se että koira rähisee ohikulkeville yksilöille ja siitä huolimatta pidetään sitä siinä vieressä, on toisten suorituksen vähättelyä.

Myös Tare rekisteröi nämä äänet helposti, kun ei ole varma pitääkö reagoida. 

Joten, kun meidän lähdön hetkellä sellainen tapahtui, olikin soppa valmis. Ensimmäinen kyltti piti uusia. Sen jälkeen kaikki virheet olikin puhtaasti ohjaajan tekemiä.

Vasen täyskäännös tuli hätäpäissään suoritettua oikeana ja koiran ympärimennessä en pysähtynyt sen vierelle vaan kiiruhdin liikkeelle. 






Tulos jäi parista pisteestä kiinni, mutta onneksi Kotkassa on koepaikka lokakuussa jo varattuna. Ai että kun risoo. 



Kokeita on loppuvuodesta melkosen vähän tässä lähialueella, joissa Kirsi Petäjä ei ole tuomaroimassa, niin näyttää siltä, että koulari ja luokkanousu jää seuraavalle vuodelle suoritettavaksi. 

Mutta ennen sitä kohti uusia pettymyksiä!

-tiina-



sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Jo on koeputki!

 Taas on näppäimistö ollut kuumana ja ehdin ilmoittautua Kotkaan TOKO-kokeeseen 3.9.2022 päivälle. 
Ihanasti jännitys alkoi vasta paikan päällä. 

Alokasluokassa oli neljä koirakkoa; bokseri, saksanpaimen, Tare ja samojedi. Tässä oli suoritusjärjestys. 

Liikejärjestys:


Estehypyn piste meni mun mokasta. Samaanaikaan kun liikkuri sanoi jätä koira, taputti aikaisempi koiranohjaaja koiraansa kylkeen ja lähti ulos, mun keskittyminen herpaantui enkä tajunnut sanoa istu-käskyä Tarelle. Sehän lähti mukaan. 
Palautin alkupaikkaan ja sen jälkeen liike onnistui hyvin!

Liikkeestä maahanmenossa vähän enemmän käännyin katsomaan Tarea, mutten painostavasti. Ihan tosi hienosti meni. 

Seuraamisessa minusta oli paljon paremmin mukana. Vasemmalle käännöksiä pitää alkaa nyt ottaa jumpanaiheeksi, vähän se kanittaa liikaa vastaan siinä. Perse liikkeelle siis!

Kauko-ohjauksessa pitänee kokeilla seuraavaksi nopeaa SIT-SIT käskyä, kun ei näytä ekalla ihan nousevan. Ja tosiaan jumpata tätäkin lisää, avoimessa-luokassahan näitä tulee muutama lisää. 

Luoksetulossa taas seläntakana otti yleisöä haltuun, eli tsekkaili mestat ennenkuin tuli ihan vierelle. 

Noutokapulanpidossa voisi mun makuun enemmänkin itse ottaa kapulaa suuhun, mutta pääasia että pitää rauhallisesti. 

Näillä tekosilla:



Vielä yhtä ykköstä huutaa TK1. Pitänee nostaa tavoite siihen TK2:een, kun tää tälleen menee. 

Ihana mennä kokeeseen koiran kanssa, jolle uudet paikat ei oo mikään ongelma. Ei aiheuta mitään ylimääräistä nuuskimista tms. 

Taas tuli kysymyksiä rodusta, tuon karvan kiharattomuudesta ja Taren koosta. 
Mutta ihanaa tsemppiä kyllä sain tutuilta ja tuntemattomilta!

Katsotaan, jos lokakuussa mahduttaisiin vielä kokeisiin. Nyt taukoillaan vähän. 

-tiina-




perjantai 26. elokuuta 2022

Laji, jota mun ei ikinä pitänyt edes kokeilla..

Niinhän siinä käy, kun sanoo ei ikinä.
Sanansa saa pyörtää. 

Alajääsken Marin hallilla on kahdet Rally-Toko-treenit ollut aiheena kyltit ja koepäivän toiminta Petroffin Mian vetämänä ja niihin on tullut ilmoittauduttua Taren kanssa. 
Paljon selvisi, mitä itse kokeessa tapahtuu ja miten kylttejä pitää suorittaa. 

Joten sain yllytyksen sieltä, sanottiin että senkus menette jo kokeisiin, kyllä te ALO-luokasta selviätte näillä eväillä. 

Ensimmäinen koe oli iltakoe Porvoossa Porvoonseudun Koiraharrastajat ry:n kokeessa. 
Koekutsu kun tuli, meinasi itku tulla meikäläiselle. Rataantutustuminen 20.45, joka siirtyi aikataulukirjeessä kello 21.00:aan! 

Koska oli meidän ensimmäinen koe, Tare mitattiin. 
Tuomariharjoittelija kohtasi koiran "väärin", tuli varovasti lähestyen kohti ja alkoi lepertelemään. Ja Tare alkoi epäilemään petkuhuiputusta samantein. Saatiin sirut katottua ja säkä mitattua. Ylituomari vaan tuli rapsuttamaan päästä sanoen, että moikataas mekin niin on sekin virallisesti hoidettu. Paljon parempi tapa. 

Tässä illan rata. Ei hankala rata, mutta kahdeksikko tehtiin kahden pienen kukkaistutuksen ympäri. 


Toiseksi viimeinen vuoro, niin mennyt kello ohitse Taren iltapala- ja nukkumaanmenoajan! 

Heti lähdöltä bongasi kentän reunalta ruutunauharullan ja katse nauliintui siihen. Yhtään sähäkämpänä olisi karannut sinne ensimmäisestä äännähdyksestä, muttei koiraan saanut kyllä mitään kontaktiakaan.
Kaksi ensimmäistä kylttiä uusittiin, maahanmenon varmistin menemällä itse kyykkyyn, samalla seisoessani kasasin itseni ja siitä eteenpäin koira olikin mukana. Näki siinä makaillessaan, ettei siellä pimeämmässäkään nurkassa mitään mörköjä ole vaikka olis ihan hyvin voinut olla. 

Yllätykseksi kuitenkin saatiin käärittyä kaikista ohjaaja- ja muista virheistä huolimatta 75 pistettä ja tulos ensimmäisestä kokeesta! 


Tuo viimeinenkin koira 12-vuotiaana sai 98 pistettä ja voitti käsittääkseni tämän luokan. 

Vissiin on kokeiltava vielä toistakin tällaista, ehkä kolmaskin, jos saisi koularin..


-tiina-

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Loma alkaa ja loppuu kokeeseen

Kesälomalla ollaan oltu paljon myös ihan lomalla.
Ollaan käyty melkoisesti frisbeegolffaamassa perheen kesken ja mä oon pyrkinyt lisäämään fillarointia, helteet on ollut sellaisia ettei oo kamalasti päiväsaikaan koirien kanssa touhuiltu/lenkkeilty.

Surullisena uutisena, että meillä paljon hoidossa ollut Hymy-koira on lopulta päässyt vehreimmille nurmille jäljestämään. Tätä on "odotettu" jo jonkin aikaa, muorihan ei mikään nuori loppujen lopuksi ollut. 
Niin ne parhaatkin lopulta lähtee. 

Kesäloman loppuun sain koepaikan Kymen Spanielit ry:n kokeeseen Metsäkylään. 
Kävin perjantaina ystäväni Mintun kanssa esisuunnistamassa naurunremakalla ensimmäisen voittajaluokan jälkeni ties kuinka moneen vuoteen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen meinasi jo tulla sydänkohtaus ja parahdus : me ei koskaan päästä täältä metsästä pois! 
Päästiin kuitenkin. 
Lauantaina kävimme oikean jälkiparini kanssa verettämässä niin hänen esisuunnistamansa kuin minunkin jälkeni. Mentiin kimppakyydillä edestakaisin ja oli kyllä tositosi kiva jutella kovinkin moninaisista koira-aiheisista asioista Susannan kanssa!

Sunnuntain koepäivä oli aikaistettu alkamaan ilmoittautumisilla kello 05.00 ja ylituomarin puhuttelulla kello 5.30. 
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen ei ollut kovinkaan välkky olo heti aamusta. 
Tarelle arpoutui jälki nro 4, jossa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen hakemassa erinäisiä numerosarjoja joista yksikään ei ole 1. 
Itsehän opastin jäljen numero 5, eli siitä heti perään sinne. 

Koeselostus: 
Luvan saatuaan Tare merkkaa alkumakuun ja hyvin ohjattuna jäljelle. Melko pian Tare valitsee oman tiensä ja poistuu verijäljeltä: 1. hukka. Uusi alku ja kävelee makauksen ohi. 1. kulma, jolla katko, useita laajoja rengastuksia, katko otetaan jo ilmavainulla, mutta Tare valitsee silti oman polun. 2. hukka. Uusi alku ja taas makaus kävellään yli. Taas metsän muut hajut houkuttavat. 3 hukka ja koe keskeytyy.
Ollaan niin alussa, että käännytään tielle ja alkuun. 
Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. 

Voittajaluokan nolla. 

Näki jo autolta, kun Tare haisteli ilmaa ja jo matkalla alkuun (vaikka pidin kaulapanta-lyhyt hihna systeemiä) ehti napata hirven sorkanjäljenhajun. Tuo maasto on hyvin riistarikasta aluetta.  

Loppuun yksi kuva, minkä H.Jokipiha otti Loviisassa Taresta kun käytiin valokuvauksessa. 


Käytiin männäviikolla myös uudelleen RallyTOKO-treeneissä ja ollaan saatu ensimmäiseen  kokeeseenkin jo paikka.

Myös MEJÄ-kokeisiin olen Tarea ilmoitellut, pitäisi vaan oikeasti käydä treenijälki tekemässä, missä on tuo katkokulma ja makaukset kesken matkan. 

Huomenna alkaa raaka arkinen elämä. Siskoni tulee monen vuoden tauon jälkeen Suomeen ja lauantaina mennäänkin Tykkimäkeen!

-tiina-

lauantai 23. heinäkuuta 2022

TOKO-koe 23.7.2022

Kummoisia ei olla edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen ehditty tehdä.
Aamu- ja iltapalatreenejä,aina vähän lisää vaatimusta ja tekemistä ennen ruokaa. Yhdet treenit, jossa saatiin hyvä paikkis sekä pari liikettä ohjattuna. 

Sitten meillä on ollut tytöt hoidossa muutamaan otteeseen.  
Tarella on täysi työ viihdyttää molempia, kun Otto ei leiki.. 
Molemmilla hoitokeikoilla kävin Taren ja Wapun kanssa pidemmillä lenkeillä ja sitten vuoroin vanhukset pääsi keskenään lönköttelemään. 




Kävin myös ilmoittautumaani ratatreeniin Rally-TOKOssa. Tehty rata olikin vähän haastava, osittain kun oli äijä väsynyt tyttöjen vierailusta ja siten ei keskittyminen ollut parasta mahdollista. Mutta kuulemma kokeisiin voisi ilmoittautua. 

Eilen aloiteltiin kesäloman toinen kierros. Vähän skumppaa ja sitten muuten vaan rentoilua. Jouni kävi katsomassa bändiä vanhalla työskillä. 

Aamulla kello soimaan ja normiaamutoimien jälkeen Ruissaloon valmistelemaan kenttää koekuntoon. Kamala jännitys alkoi iskemään, etenkin kun ukkonen jyrisi kamalan vahvasti taustalla. 
Kotona olikin sitten tilannetta, kun Otto onkin alkanut reagoimaan ukkoseen eikä meinannut rauhoittua millään. Se vähän tarttui Tareen, joka ONNEKSI tasaantui kuitenkin kun ukkonen meni ohitse. Oli melkoisen vahva rytinä ja sade. 
Kaikesta jännittämisestä huolimatta päätin mennä kentälle ilmoittautumaan kokeeseen.
Tuomarina kokeessa oli Pernilla Tallerg.

Ensimmäisenä liikkeenä paikkamakuu, joka oli jaettu kuuden koiran kanssa kahteen osaan. Meillä ympärillä saksanpaimentyttö ja samojedityttö. Hienosti meni maahan, pari kertaa vaihtoi pyllyn asentoa ja nousi vähän vaanivaan asentoon istumaan käskystä. 

Meillä oli suoritusvuoro kaksi. Ilma oli melkoisen hiostava ja lämmin, jännitti miten tuo matalaviettinen jaksaa suoriutua tehtävistään kun oli kieli poskella jo ennen omaa vuoroaan. 

Melkoisen hienostihan se meni kuitenkin!




Lopputulemana 


Vaikka siis yksi liike meni nollille, kun NIIN hienosti jäi seisomaan käskyllä. 

Mä oon tositosi ylpeä Taresta, hän suoriutui älyttömän hienosti haastavassa kelissä. 
Ja tositosi kiitollinen mahtavasta porukasta Haminan Seurakoirakerhossa, kamalasti saatiin tsemppiä ennen suoritusta ja älyttömästi kehuja kokeen jälkeen!

Plus toki KIITOS MILLA 💗Sun tsemppi, osallistuminen ja kuvaus oli tosi tärkeä lisäbonus tähän päivään!

Onneksi mentiin ja saatiin korkattua tämäKIN laji. 

-tiina-

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

VOI katkokävely sentään!

 2.7.2022 aamulla melko aikaisin lähdettiin kompassit ojossa suihkimaan pitkin Kannusjärven metsiä. Koetta oli helteiden vuoksi aikaistettu melkoisen runsaasti. Saimme kuitenkin jälkiparini kanssa hyvissä ajoissa tehtyä kelvot jäljet niin voittaja- kuin avoimeen luokkaankin. 
Paarmat purivat minun käteni aivan turpeiksi, kipu on ollut vahvana kämmenissä.

Sunnuntaina kello 01.50 lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa hämmentynyt lakkenoidinpoikanen takapaksissa. Ei oltu tehty aamukävelyä eikä saatu aamupalaa. Koepaikalla pieniä kävelyitä tyypin kanssa tehtiin useampi. 
Ylituomarin puhuttelun jälkeen ajoimme letkassa maastossa olevan sorakuopan läheisyyteen, kun ei kehtaa asutuksen keskellä alkaa siihen aikaan haulikolla paukuttelemaan. 



Tare kesti laukauksensietotestin todella hyvin vaikka alkuun olikin melko hermostunut. 

Tuomariryhmässämme (Mari Myllynen) oli kaksi avoimenluokan koiraa ja me aloitettiin koe jäljestämällä. 
Treeneistä viisastuneena vein Taren metsään kaulapannassa lyhyellä liinalla, jolla estin liian aikaisin aloitetun jäljestämisen.
En tiedä oliko se vai kaikki tähden asennot yhteensä, mutta Tare jäljesti todella hyvin. Todella suoraan, todella varmasti. Mulla oli tosi hyvä fiilis liinan päässä ja ehdinpä vähän ihailla upeaa auringonnousuakin! 

kuva on otettu ennen itse jäljestämistä

Seuraavaksi opastamaan oma jälki. Sinne tuli hirmuisen nuori tolleri, 9kk, joka sitten näkikin "mörköjä" siellä ja alku oli hurjan jännää ja pelottavaa. Loppuosa jäljestä kuitenkin tosi tarkasti ja varmasti. 

Jäljen purun jälkeen ajelin kotiin, käytin koirapojat kävelyllä ja syötin ne sekä kävin suihkussa. Sitten suuntasin koepaikalle auttelemaan käytännönhommissa; ruokahuoltoa jne. 

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakauksen josta ohjattuna reippaaseen, maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. Osuudet kuljetaan jäljellä tai sen tuntumalla, vain pari pientä tarkistelua. Molemmat makaukset riittäävsti merkaten. 1. kulma jäljen mukaisesti, 2. hivenen pitkällä pistolla. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti. 
Tänään pisteisiin vaikuttaa hieman takristelut ja vähän 2. kulma. 
Hieno suoritus. 

Koesuorituksen arvostelu: 
jäljestämishalukkuus, 5p (0-6)
jäljestämisvarmuus, 11p (0-12)
työskentelyn etenevyys, 10p (0-10)
lähdön, kulman, makauksien ja kaadon selvittämiskyky, 13p (0-14)
käyttäytyminen kaadolla, 3p (0-3)
Yleisvaikutelma, 5p (0-5)

Yhteensä 47 pistettä (max. 50) ja avoimen luokan ykköspalkinto. 


Tämä tarkoittaa, että seuraava MEJÄ-ilmoittautuminen tehdäänkin voittajaluokkaan, kun meillä se näyttelytuloskin on hankittuna! 

Apuva! 

-tiina-

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Kesäloma, ensimmäinen erä.

 Juhannuksesta aloitettiin viikon kesälomarutistus.

Keskikesänjuhlaa meidän kanssa oli viettelemässä Johanna ja Make lapsineen.
Ruokaa ja juomaa riitti ja he lähtivät fillaroimaan kotiinsa melko myöhään illalla. Tare oli melkolailla arestissa meidän makkarissa, koska edelleenkään se ei pysty Markun kanssa samassa tilassa olemaan. 


Maanantaina Jouni teki kyllä koko päivän töitä, mutta me Tuukan kanssa käytiin taidetta ihmettelemässä sekä Rampsissa uimassa.

Kirjastogalleriassa on paikallisen tatuoijahuipun valokuvanäyttely vielä sunnuntaihin asti esillä, oli huikeita kuvia. Harmi ettei ole varaa ostaa edes yhtä omalle seinälle!


Sitten on seurahuoneen piiloista esiin kaivettu Tove Janssonin taidetta (muutakin kuin muumeja) ja laitettu Raatihuoneeseen ne esille. Suosittelen myös tutustumaan tähän näyttelyyn.



 Illalla oli myös yleisurheilussa kolmiottelu, Tuukalla lajeina 40m juoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Tuukan ikäisiä oli seitsemän kisaamassa ja noin noviisiksi Tuukalla meni tosi hyvin. Keli oli ihan karmea, älyttömän kuuma. 

Tiistaina rauhallinen aamu, Jounilla muutama työrutistus ja sitten Mersu täyteen ja nokka kohti Turkua. Huoneisto missä majailtiin, oli lähellä laivaterminaaleja. Aivan kamalan kuuma paikka ja ehkä tälle porukalle vähän liian nafti kokonaisuudessaan. Mutta oltiin kuitenkin kaksi yötä siellä. 

Ensimmäisenä päivänä käytiin vähän Turun kauppahallissa ja K-marketissa aamupalaostoksilla. Muu aika käpsöteltiin Aurajoen rantaa pitkin ihmetellen. Lopuksi käytiin syömässä ja pikkuhiljaa laahustettiin takaisin majoitukseen, että koiratkin saa syödäkseen. 

Keskiviikkona aamupalojen jälkeen autolla Ruissaloon. Vähän käytiin kasvitieteellisessä pihamaalla katselemassa, mutta siellä oli koirille aivan liian kuuma olla. Sieltä mentiin aivan sinne perälle, että Tuukalla olisi mahdollisuus käydä myös uimassa. Rauhalliseen tahtiin käveltiin siellä ja nautittiin viileämmästä merituulesta. Paluumatkalla käytiin syömässä vanhan telakka-alueella sijaitsevassa pizzeriassa, aivan upea alue! Oli muutamia ruokapaikkoja, kahviloita, taidenäyttelyä ja kesäteatteria. 
Päivällä Jouni jäi majoitukseen koirien kanssa ja me Tuukan kanssa suunnattiin Forum Marinumin näyttelyihin ja laivaesittelyihin. Todella mielenkiintoista tietoa kaikenlaisesta merenkulkuun liittyvästä. Oli historiaa, sotahistoriaa, meripelatusta, kalastusta sekä yleistä veneilytietoutta. Näyttelyiden lisäksi pääsimme tosiaan käymään tykkivene Karjalassa, miinalaiva Keihässalmessa sekä Suomen Joutsenessa. 
Illalla taas käyskenneltiin rantareitillä ja käytiin syömässä. 





Tuukan kanssa matkustettiin myös Förillä edestakaisin

Otolla on alkanut vanhoina päivinä esiintyä alustaepävarmuutta sekä jotain häikkää ehkäpä syvyysnäössä tms.
Rappuset menee vielä ylös, mutta alastulo on melkoisen mahdotonta. Etenkin majoituksen kierreportaat oli aivan mahdottomat, eli me kannettiin Otto aina alas. Onneksi oli ensimmäinen kerros. Myös keskiviikkoillan ruokapaikassa oltiin yläterassilla, josta alastulo olikin melkoisen epävarmaa, vaikka olikin mattapintainen kyynellevy siinä alla. 
Aamukävelyillä jouduttiin myös ylittämään junarata, jonka ympärille oli laitettu (olisiko ääntä heikentämään) sellaista mustaa muovintapaista levyä, ei edes liukkaannnäköistä tms, mutta sen ylittäminen oli kanssa tosi epävarmaa. 
Näitä pitää alkaa ottamaan tosissaan huomioon tulevaisuudessa. Voi kun vanhuus ei tule yksin. 

 Torstaina melkoinen käyskentely kotiin. Käytiin katsomassa minkälainen paikka Hanko on ja olihan se sellainen, että voisi mennä muutamaksi yöksi sinnekin. Jäätelöllä Inkoossa. Pikkuteitä pitkin Helsinkiin, kun Tuukka kinusi nähdä SupeCellin toimiston 😆 Herran iloksi se keikkaus tehtiin myös. Vihdoin kotona seitsemän hujakoissa.

Koirat oli kyllä ihan superhienosti matkassa mukana!
Osasivat olla kahviloissa ja ravintoloissa hienosti ja muutenkin saivat kehuja ja ihmiset halusi tulla rapsuttamaan tyyppejä! Ja jopa Tare Karvanen tunki ittesä rapsutettavaksi. 
Onneksi kävin eläinkaupasta hakemassa viilennysloimet pojille, aina pysähtyessä kävi katselemassa vessatiloissa loimet ja laittoi päälle, niin kestivät hyvin olla ravintoloissa mukana ja sillä aikaa viilentyivät kävelyllä tulleesta kuumasta. 

-tiina-

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Kokeista ollut taukoa, muttei tekemisestä

 Edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen piti mennä hetimiten BH-kokeeseen Taren kanssa, mutta se ei aikataulullisesti onnistunutkaan. Koehan ei välttis olisi mennyt läpi, mutta koska koetta ei olisi ilman mun ilmoittautumista voinut edes järjestää niin meni vähän niinkö hyväntekeväisyyteen se. 

Seuraava MEJÄ-koekin kesäkuun puolvälissä meni mönkään. Mulle iski muutaman päivän ajaksi vahvaa alilämpöä ja nenä meni heti tukkoon kun oli paikallaan, kotitestit pukkas kuitenkin negaa ja kesälenssua on ollut paljon liikkeellä. Harmitti ihan ältsisti, kun edellinen treeni meni aika superisti!



Sain Sannan mun kanssa tekemään harhaisen jäljen luvallisille metsäalueille. Itse tein ennensitä Mintun koiralle jäljen myös. Minttu lupasi jäljille toimittaa sorkan. 


Tarella on vahvana pennusta asti opetettu saappaan jälki ja kokeessa se lähtee sen mukaan jos oppaalla on käynyt joku pienikin suunnistuskämmi, joka käy melkoisen helposti. Treenijäljellä tajusin myös, että minun kannattanee viedä koira jäljen alkuun lyhyessä hihnassa nenä irti maasta että jäljestys alkaisi vasta veretyksestä. 

Jäljenteon jälkeen käytiin Sannan kanssa myös kävelyllä äijäkoirien kanssa:


Ennen helotorstaita olin myös koetoimitsijana PEKO-T- kokeessa. Yksi koirakko sai tuloksen, joka olikin melkoisen hyvillä pisteillä! Oli kyllä upeaa kuunnella, kun ohjaajat olivat opettaneet koirat ilmaisemaan esineet jäljellä haukkumalla. Pystyi laskemaan löydetyt esineet kauempaakin 😄

Helatorstain jälkeisenä perjantaina käytiin sitten Jennin ja Sinnin kanssa lenkillä. Vasta lähteissä tajusin, että Sinnillähän on juoksut päällä! No testillä mentiin kattomaan mitä Karvasen poika tuumaa sellaisesta lenkkikaverista ja tuleeko siitä yhtään mitään. 
Alku oli melko mahdotonta, mutta kivasti kuunteli käskyjä ja kymppikilsaa tuli talsittua

Suukko suukko, kuva Jenni Hautamäki


Sitten kesän alettua, olen ottanut aamu- ja iltatreenit kotipihalla ohjelmistoon.
Olen myös käynyt pari kertaa Alajääsken Marin silmien alla treenaamassa sekä päätin lopettaa seurakoirakerhon TOKO-ryhmän jäsenyyden. Jatkan heinäkuusta Marin ryhmässä eteenpäin.
Kävin myös tutustumassa KPH:n treenijuttuihin ja saatanpa liittyä siihen seuraan, että pääsee nurmikentälle treenimään. Ja heidän järjestämään  Mirva Vainion TOKO-koulutukseen olen menossa maanantaina, vähän vaan on mietinnässä mitä treenais sielä.
Ja sitten ilmoittauduin Kaakon Käyttökoirien Nina Mannerin TOTTIS-koulutukseen elokuun 13 päivä. 

kuva Milla

kuva Milla


Tavoitteet on asetettu: tänä vuonna BH-koe ja ehkäpä yksi TOKOn ALO-luokan koe. 
Plus tietysti MEJÄ-kokeista pitäisi saada se toinen AVO1-tulos, jotta pääsis starttaamaan voittajaluokassa!

-tiina-