Kotimatkalta

Kotimatkalle lähdimme maanantaina 29.4 kun oltiin saatu aamupalat syötyä ja tavarat pakattua.

Ensimmäinen päivä menikin alppien upeissa maisemissa kruisaillessa.
Itsekin pääsin ajelemaan Italian, Itävallan ja Saksan moottoriteillä. 

Majoitus oli varattu piskuisesta kylästä Saksan puolella, Vohrburg an der Donau. 
Vaikka tiesin, että "keskusta" on täynnä vanhoja rakennuksia, niin silti ne pääsi yllättämään väreillään, muodoillaan ja tyyliltään.

Junasilta matkan varrelta

Portti "keskustaan"

aamulenkki Tonavan rannalla

Seuraavana päivänä siirtyminen Dresdeniin, jossa majoitus vanhan kaupungin reunalla, INNSiDE by Meliá Dresden hotlassa. Parkkis oli maanalla, maksimikorkeus autolle 190 cm ja mersu vielä mahtui sinne. Mutta hallissa olikin hissiparkkikset ja mulla oikein vatsanpohjassa väänsi kun Jouni ajoi auton sinne alahyllylle.

Dresden oli UPEA kaupunki, jossa riittäisi tutkittavaa useammaksi päiväksi. Nyt vain ääretön yht'äkkinen helle (+28 astetta) ja koira mukana vähän rajoitti menemistä. 
Eli bucketlistalle vaan sekin.

Dresdenistä ajeltiin järjettömässä tuulessa Tanskan rajalle Flensburgiin. Kiva kaupunki meren rannalla ja siellä oli vapunpäivän juhla menossa.

Flensburgista Ruotsiin ja Jönköpingiin Vätternin rannalle. 
Tanskan sillathan oli upeat (ja pelottavat), vaikka samanlainen tuuli haittasi ajonautintoa kuin edellisenäkin ajopäivänä. 

vanhan tulitikkutehtaan alueelle tullut kauppakatu

Jönköpingistä oli koko päivä aikaa ajella Tukholman ohi Kapelskäriin, mistä lähtisi iltalaiva kohti Naantalia. Ystävät olikin vihjannut vanhasta rauniosta matkalla, oli käymisen arvoinen!

Jouni etsi vielä luontopolun meille käytäväksi. Oli todella kehuttu, eikä suotta! 

Illalla viimein laivaan, Finnlinesin uusille botskeille.
Olin varannut isomman koirahytin, että mahdutaan paremmin nukkumaan ja kuten näkyy, tilaa oli! Illalla käytiin syömässä hävyttömän hintainen ruoka ja nukkumaan. Aamulla aikainen herätys ja aamupala ennen poistumista laivasta. 

Laiva oli siisti, mutta koska koirien vessa-alueella olikin hiekan sijasta muovimattoa, ei Tare siinä pystynyt mitään tekemään. 
Ensimmäiselle luontopolulle aamuvessaan siis, eikä oltu ainoa koiraporukka joka siihen stoppasi. 
Siitä melkein yhdellä ajolla suoraan kotiin. 

Melkoinen reissu ja vaikkei aikaeroa ollutkaan kuin nimeksi, niin jetlagista on kärsitty. 

10 maata läpi. Muutama uusi tuli minulle ja Jounillekin käytäväksi (läpiajorangaistus).
Yhden kerran katsottiin rajalla kaikkien paprut, kerran vain kuskin. Kerran ehdittiin jo ajella melko matkan seuraavassa maassa kun viranomaiset kiilasi eteen pysäyttääkseen ja silloin piti aukaista paksikin. 

Koirapositiivisuudesta on täällä perähikiällä paljon oppimista.
Toki nyt käytiin kierroksella kotikylillä enkä edes kysynyt saako koiran kanssa mennä terdelle. Ei kukaan poiskaan häätänyt. Yhdessä kannettiin elukalle vesikippo tarjolle. 
Ei kaikkialle pidäkään päästä, mutta silti. Olisihan se reissaaminen helpompaa täälläkin kun koirat saisi edes terassille tulla mukaan kun muut syö..

Tare kävi yleensä aina nukkumaan pöydän alle tai sen läheisyyteen ja parhaimmillaan kuorsaus kuului naapuripöytiin asti. Ei haitannut ravintoloita valkoiset pöytäliinat eikä mitkään vaan sisään suorastaan vedettiin syömään. 

Kokemisen arvoinen matka oli. 
Melkein voisi lähteä turistiksi ensi vuoden FMBB-kisoihin Portugaliin. Voisi keskittyä kisoihin erilailla, olisi monta lajia tsekattavana "pienellä" alueella. 

Vähän on hajonnut ajatukset tulevaisuudesta harrastusmaailmassa. 
Onneksi kuitenkin on jo lupauksia tullut täksi vuodeksi tehty, joten ehkä se treenimotivaatio taas päätänsä nostaa uudelleen. 

-tiina-

Italiassa

Ensimmäisenä päivänä Italiassa lähdettiin norkoilemaan Veronaan. Keli ei ollut mitenkään mahtava tai lämmin, mutta tuollaiseen kaupunkikävelyyn vallan sopiva.

Olipa vanha kaupunki upea! 
Perinteisiä nähtävyyksiä käytiin katsomassa; Julian parveke ja patsas jne jne. 
Tuukka kierteli kauppoja ja löydettiin mahtava lounaspaikkakin.

autot parkkeerataan siihen mihin mahtuu

Mersun mentäviä teitä

järjettömän huikea ravintola, iso suositus!

aina pieneen väliin yksi talo mahtuu vielä

Keskiviikkona oli ilmoittautumispäivä, eläinlääkärintarkastus ja treenit. 
Aikataulu sakkasi heti alusta. Ilmoittautumisen piti alkaa kello 8.00 mutta alkoikin ysiltä tai heti kun TOKO-henkilö tulee paikalle 😂 Se oli noin 20 yli 9 ja sitten piti vielä availla ohjelmia ja tulostella papereita jajaja. Siitä mentiin suoraan jonottamaan ellille ja saatiin terveet paperit.

Miian kautta olin saanut tiedon, että koska olimme vaihtaneet kenttää päittäin pelastuskoirien kanssa, niin treenit alkaisi vasta 10.00 aikaan, vaikka piti alkaa 9.00.
Päästiin treenaamaan ominemme Taren kanssa, tehtiin vähän seuruuta, kontaktia ja pari hyvää kiertoa. Minusta sain Tarellekin tosi hyvän fiiliksen kasaan eikä se agilitykään enää niin kiinnostellut. 

Tämän jälkeen mentiin vähän tsekkailemaan lähialueen paikkoja, koska mulla oli vielä joukkueenjohtajien paltsu edessä illasta. 
Joku linna löytyi ja käytiin vielä kävelemässä alueella, missä oli juoksu- ja pyöräkisat. 

koko kisa-alue oli ihan mutainen kauan kestäneistä sateista johtuen.

olipa jännittävä pukea kisaliivi päälle!

                                           

Käytiin myös Italiaisella hautuumaalla, kun sellainen sattui matkalle. Melkoisen erilaista kuin kotimaassa.

Paltsu oli mielenkiintoinen kokemus.
Paikalla oli TOKO-vastaavat ja tuomarit, sekä joukkueenjohtajat. 
Arvottiin suoritusjärjestys ja arvottiin tietyt liikkeet per koirakko, kerrottiin jäävien liikkeiden ja ylemmissä luokissa kaukokäskyjen siirrot. 
Tuomarit kertoivat omista arvosteluperusteistaan ja jojot kyselivät tarkentavia kysymyksiä. 
Eipä ole pienelle ihmiselle tullut mokomat asiat mieleenkään.

Oman majoituksen pitäjillä on myös koira, BC. Oli aina välillä vapaana siinä pihalla, Tare rakastui kun oli melko samanlainen kuin jäsen W. Liehitteli vähän ja sitten irvisteli ;)

Kisa-aamuna Tare jatkoi edellisiltana ilmennyttä ontumista. Illalla mietittiin, että olisi tullut kun oli niin kauan kylmässä autossa tms ja toivottiin että illan BOT-loimeilu, hieronta jne olisi aukaissut jumit.
Mentiin kuitenkin kentälle ja rauhakseltaan kävelytin Tarea ja välillä olikin pitkään ontumatta. 
Tein kuitenkin päätöksen, ettei me mennä kisaamaan.
Siinä vaiheessa jo istuessa kevensi jalkaansa..
Ai vitsi että meni tunteisiin, itketti ja kiukutti ja säälitti (niin koira kuin koko tilanne).
Tuntui, että olin pettänyt aivan kaikki, ketkä oli meidän vuoksi aikaansa talven aikana uhranneet. 

Hain kisakirjeen kansliasta ja mentiin hotellille. Tarelle kipulääkkeitä ja BOT ja kaikille vähän päiväunia. 

yhdessä <3

                                    

Päivälepojen jälkeen päätettiin lähteä käyskentelemään Sirmioneen. Siellä olisi puistoa, jonka nurmikolla Tarella voisi olla ihan ok kipsutella hissukseen. Mukaan BOT, että autossa saa taas sen päälleen ja autosta nosteltiin pois koko loppumatkan ajan.

Sirmione on Garda-järven eteläpäässä oleva alue, jossa on upeat rantakävelyreitit ja vanha linnake vallihautoineen. Parkkista ei kyllä meinannut löytyä millään. 

lohtukuoharia

lounaalla/päivällisellä ei lunerilla :D

Matkalle oltiin jo aiemmin suunniteltu matka vesiputouspuistoon; Parco delle Cascate di Molina. Ja tämä toteutettiin perjantaina. 

Puistoon kuljetaan keskiaikaisen Molinan kylän läpi, aivan huikeita rakennuksia!

 

Hieno kokemus, kosteuden vuoksi polut ovat liukkaat, joten kunnon kengät pohjakuvioilla (polkujuoksukengät tms) on minulta iso suositus. Itsellä tasapohjaiset paljasjalkakengät ja kaiteista sai pitää kiinni niin ylä- kuin alamäissäkin. 
Kohteessa on myös paljon siltoja ja yhdet kamalat rappuset kallionseinämän vieressä, kaikista me Taren kanssa yhdessä selvittiin.

Kun ei vielä oltu jaloille annettu riittävästi jumppaa, mentiin vielä katsomaan Santuario Madonna Della Corona luostaria, joka sijaitsee kallionseinämässä. Kävelymatkalla on patsain esitetty Jeesuksen kärsimysnäytelmä. 

Oli mielettömän upea paikka. Ja pelottava

Lauantain aktiviteetiksi tuli käydä katsomassa Ferrarin syntysijoja. Museoon ei saanut koiria viedä ja jonot olivat NIIN pitkät, ettei tullut mieleenkään mennä sinä päivänä sinne. Näki niitä autoja ulkopuolellakin aika monta.

Sieltä kruisailimme Bolognaan, joka perille päästyämme ilmenikin helvetin esikartanoksi. 
Upeita rakennuksia, korkeita ja kivisiä, katu kivestä siinä välissä. Hienosti nelinkertaisti kaikki ihmisten puheet kamalaksi äänivyöryksi, joka sai pään sekaisin.
En pystynyt yhtään nauttimaan arkkitehtuurista siellä. 
Takaisinpäin kävellessä löydettiin ravintola vähän pääväylän vierestä, jossa oli hyvä palvelu ja aivan mahtavat ruoat.

Sunnuntaina löysäilyaamu ja siitä siirtymä Gardalle. Jouni vei meidät samalle aukiolle lounastamaan, missä käytiin noin 16 vuotta sitten moottoripyöräillessämme Italian puolella.
Tällä kertaa valitsimme aukiolta sen toisen ravintolan, koska siellä oli parempi palvelu. Ja ruoka osoittautui äärettömän hyväksi!

Taas mersun mentävä katu.

kuin 16 vuotta sitten

Lounaalta valumaan Gardan rannikkoa etelänsuuntaan. Jouni ja Tuukka menivät minigolffaamaan ja me Taren kanssa hengailemaan rannalle (viiniä, shoppailua ja Fiatteja).

ravintolaseura vailla vertaa, ei hötkyile

Illalla vielä syömään lähiraflaan, koska se ruoka oli älyttömän hyvää, palvelu pelasi ja näkymät oli parasta!

Siinä oli viikkomme Italiassa.
Kaikki ei mennyt suunnitelmiemme mukaan, mutta ehkä näin oli tarkoitettu käyvän. 

Viinimaistelut jäi maistelematta, ensi kertaan siis ne! 

 -tiina-