sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Historiankirjoihin avattiin uusi aukeama

 Miehikkälän Muurikkalassa, Kaakon Noutajakoirayhdistys ry:n, metsästyskoirien jäljestämiskokeessa 16.5.2021 aloitti koeuransa ensimmäisenä MEJÄ-laekenoisina Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois aka Tare "Tarmo" Karvanen.

Lauantaina tehtiin koejäljet. Olipa se suunnistaminen taas kamalan hankalaa. 
Ensimmäisenä voittajaluokan jälki. Parikseni sain todella mukavan Saanan. Yhdessä mietittiin tarkkaan voittajajäljen kiemurat. Minun avoimenluokan jälkikin saatiin askarreltua tosi kivaksi. Tehdessä nähtiin koppelo ja kyy. 

Taren sunnuntaiaamu alkoi haasteellisesti, kun emäntä oli mennyt autoon häkin rakentamaan 😂Ei meinannu poika pystyä autoon hyppäämään, sen verran loukkaantunut oli hän. 
Koepaikalla perinteiset alkuhöpinät, harvinaisesti jokaiselta koiralta katsottiin sirut (se meni arkajalalta tosi hyvin) ja sitten laukauksensietoon, joka suoritettiin haulikolla. 

Aamu alkoi minun opastuksella. Se jälki sai tuomarilta kehuja. Koira teki yhden hukan ja sai tulokseksi kakkosen. 

Seuraavaksi Taren vuoro. Innokkaasti se ainakin lähti metsään.
Koejälki oli 20 tuntia ja 51 minuuttia vanha. 

Koesuorituksen arvostelu: 
Jäljestämishalukkuus            3 pistettä (maksimi 6)
Jäljestämisvarmuus               5 pistettä (maksimi 12)
Työskentelyn etenevyys        5 pistettä (maksimi 10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 7 pistettä (maksimi 14)
Käyttäytyminen kaadolla     3 pistettä (maksimi 3)
Yleisvaikutelma                         2 pistettä (maksimi 5)
Yhteensä 25 pistettä (maksimi 50)

Koeselostus:
Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa reipasvauhtinen jäljestys. Koira tekee pientä tarkastusta jäljen päällä jokaisella osuudella. Makaukset osoitetaan hienosti pysähtyen ja niitä nuuhkien. Kulmat parin metrin takatarkastuksin ja sieltä kurvaten seuraavalle osuudelle. 1 ja 2 osuudella metsän tuoksut ovat ylivoimaisia j a koira poistuu määrätietoisesti jäljeltä kaksi kertaa parempien tuoksujen perään. Ohjaajan kehoituksetkaan eivät saa koiraa palaamaan verijäljelle. Viimeisellä osuudella tehdään vielä lenkki jäljen sivuun js sieltä koira palaa hienosti veriuralle. Koira osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoden pojan päätä metsän tuoksut hieman sotkivat. 

Tuomarina Minna Vornanen. 




Positiivisin mielin kohti uusia seikkailuja!

tiistai 11. toukokuuta 2021

Mä oon neljäkymppinen!

 Niin se elämä rullaa eteenpäin ja minäkin vaihdoin vuosikymmeniä ikäni puolesta. 
Ihanat ystävät, Johanna ja Teemu, olivat synttäriyllätyksen järjestäneet ja saaneet Jounin avustamaan.



Matsun laavulle oli lettukestit pistetty pystyyn ja sen jälkeen käytiin vielä vähän kipsuttelemassa yhdessä. Ihan parasta 💓

Tiistaina oikeana synttäripäivänä käytiinkin tutustumassa Kotkassa keisarillisen kalastusmajan ympäristöön ja evästämässä Eevan ja Heimon kanssa. Oli vallan ihanaa sekin. 

Vappuna piti olla ISOHKOT synttärijuhlat, mutta skörönän vuoksi siirsin ne nyt toukokuun loppuun. Paula tuli kuitenkin juhlimaan meidän kanssa ja oli aivan äärettömän ihanaa jutella ja vain olla. 

Ollaan käyty ulkoilemassa erilaisissa paikoissa koko perheen voimin. 

Ensimmäiset kuvat kun käytiin Jounin ja koirien kanssa keskenään Vitikkavuorella. Ihan hauska ja kokemuksellinen retki. Onneksi vasta jälkikäteen luin, että siellä on juurikään nähty kontio lenkillä..





Äitienpäiväviikonloppuna käytiin Myllykylässä Sahakoskella ja Horessootin luontopolulla. 






Äitienpäivänä lapsi sai houkuteltua meidät Kotkaan Katariinaan. Pojat oli scoottailemassa ja minä kävin vähän koirien kanssa kävelemässä. 


Ollaan myös Stugen kanssa vähän pyöräilty ja minäkin kokeilin sitä ihan ittekseen. 





Enemmän pitäisi tätäkin lajia alkaa tekemään. 
Jonkun verran olen myös käynyt vetovaljaslenkeillä koirien kanssa, kävelysauvoilla ja ilman. Kuntoa pitäisi saada kyllä paremmaksi. 

NoseWork-treenit alkoivat viime viikolla. 
Tare oli ihan luonnonlapsi siinä. Hauskasti koirista huomasi, jos eivät olleet tottuneet yhtään nenätyöskentelyyn. Ehkä mä siitä opin tykkäämään. 

Uutena lajinahan meillä on myös MEJÄ. Liityin paluumuuttajana takaisin Kaakon Noutajakoirayhdistykseen ja menin MEJÄ-toimikuntaan heilahtaen. 
Ensimmäinen koe on jo sunnuntaina. 





Ystävä on metsästysseuran puheenjohtaja ja olen saanut käyttööni maastoja tuosta ihan läheltä. Jokunen harjoitusjälki on tullut tehtyä tässä ja omasta mielestä olen saanut aikaiseksi paljon hyvää. Yhdet laukauksensietotreenitkin on tullut tehtyä. Laukauksia en uskonut tyypin pelkäävän, mutta uskoin sen puuhun yksinjäämisen olevan se haaste.. Ei ollu moksiskaan. 
Vaihdoin Tarelle myös lajiin Oton vanhat jälkivaljaat, isot on saappaat täytettävänä tyypillä. 

Siilit ovat palanneet Tallinmäelle. Yksi aamu lenkillelähteissäni oli roskiksen luona peräti kolme siltsua ihmettelemässä maailmanmenoa. Ja siitä muutama päivä eteenpäin, niin Pyhtään lintuhoitolalta tuli yhteydenotto, että meidän kaksi sinne viemää siiliä voisivat palautua jo kotiin. 


Säännöllisesti olen tässä kevättalvella pitänyt kutsuvierasravintolaa erilaisin menu-vaihtoehdoin. Kun ei kerran ravintoloihin oikein pääse, niin tulkoot tänne syömään. On kelvannut vieraille tehdyt hutut. 

Semmoisia. 
Jännän äärellä ollaan. 

-tiina-

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Kohta on kesä?

 Aika menee kyllä niin nopeaan, ettei ehdi ymmärtää. 

Joka toinen viikko on ollut kolmet tottistreenit ja toisina taas kahdet. 
Pääsääntöisesti ollaan kaikissa käyty, ihan jokunen vain on jäänyt väliin. 

Motivaatio on ollut kadoksissa terveystulosten jälkeen aika isolla kädellä. Mutta niin vain suosta noustaan kuin Fenix-lintu tuhkasta. 
Ollaan käyty tutustumassa DOBoon ja ollaan perjantaisin jonossa niihin treeneihin. Että jos jokunen edes jää pois, niin me mennään tilalle. Tare oli ihan pro heti alusta ja aivan mahtavasti suoriutui annetuista tehtävistä. 

Jälkiryhmän kanssa tein ratkaisun, että pääsääntöisesti ryhmä toimii itsenäisesti. Minä käyn säännöllisesti tsekkaamassa tilanteita ja edistymää. Myös treenien videoinnit tuo lisää mahdollisuuksia neuvonantoon. 
Tottelevaisuustreenejä lupasin epäsäännöllisesti vetää heille. 

Menin nyt "hätäpäissäni" kuitenkin ilmoittautumaan myös NoseWork-alkeiskurssille. Mä en ole ikinä tajunnut lajia, enkä yhtään ollut kiinnostunut asiasta. Käydään nyt kattomassa, saattaahan sieltä tulla vinkkejä tulevaisuuden PK-koiria ajatellen. 

Sitten mulla on järjestymässä se yks laji, jolla tehdään historiaa toivon mukaan. Siitä enemmän kun kokeet on ajankohtaiset. Treenit kuitenkin alkaa jo. 

Ollaan ulkoiltu yhdessä ja erikseen kelistä riippumatta. Nautittu hyvästä ruoasta esimerkiksi pääsiäisenä. 

Tervasaaressa kävelyllä perheen kesken

Matinsaaressa kävelyllä Taren kanssa kahdestaan

Heidin ja Härskin kanssa kävelyllä kaupungilla



Heidin kännykästä tämä kuva


Pääsiäiseksi tilattiin yhdelle päivälle Vehkasta ruoat

Menu olikin ihan kiva itse tehtäväksi loppuun:
ALKUPALAT: Vehkan parsakeitto sekä Lepällä savustettua nieriää
PÄÄRUOKA: Yön yli haudutettua luomu karitsan potkaa, kolmen päivän luuydinlientä, voilla maustettua perunamuusia ja timjamilla maustettu poltettu porkkana
JÄLKIRUOKA: Vaniljalla maustettu rahkamousse, Vehkan manteleivos ja makealla viinillä marinoidut mustikat






Tarkoitus oli vappuna viettää synttärijuhlia pihalla jonkinmoisella ihmismassalla. Katsotaan nyt minkälaiseksi tämä pahentuva skörönätilanne tästä muokkaantuu. Huonolta näyttää. 

Mutta treeni-intoa kaikille, jotka tätä blogia seurailee. 
Säännöllisen epäsäännöllisesti tulen jatkossakin tätä päivittelemään.

-tiina-




keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Voihan terveys ja sen puutokset

Niinhän siinä sitten kävi, että saatiin enemmän kuin pyydettiin.
Lonkat C/C ja kyynärät 3/3. Selkä on sentäs suora ja puhdas.

Lajit vaihtuu ainakin PK-puolella. 
TOKO jää. 
Katsotaan mitä muuta keksitään. 

Nyt on ensijärkytyksestä toivuttu. Kiitos siitä kuuluu Jounille ja Annalle. 

Tässä kuvat, jos joku niistä jotain irti saa.







 -tiina-

tiistai 16. helmikuuta 2021

Hiihtelyä ja treeniä

 Nyt on kyllä hiihtäminen iskeytyny mun sieluun. 
Ja oon saanut tuota minun miesjäsenistöäkin hiihtelemään. He menevät yhdessä omaan rauhalliseen tahtiin ja minä yleensä itsekseen verenmaku suussa.
Nyt sunnuntaina käytiin Jounin kanssa merenjäällä hiihtämässä koirien kanssa, Pitkiltä hiekoilta lähdettiin ja Morsiussaari kierrettiin. Matkaa tuli tarinoiden mukaan noin 7 kilometriä.




Harmi, ettei ollut kaunis aurinkoinen päivä. Mutta vastahan minä sain tilattua uudet aurinkolasit ulkoiluun. 

Viimein ehdittiin myös Jennin ja Taavin kanssa lenkille. 8,5 kilsaa taaperrettiin ihanassa pakkassäässä. Taavi niin kovasti vihaa Tarea (ehkä vahva sana toi vihaa, mutta Tarella on monta ominaisuutta jotka vahvistavat Taavin epävarmuuksia) ja toinen ei ymmärrä että miksi. Taavi haukkuu ja ärisee Tarelle säännöllisesti lenkin aikana.
Mutta hienosti pystytään yhteislenkkeihin, kun molemmat rauhoittuu keskittymään omaan kulkemiseensa. 


Jennin kännykkäkuva

Jennin kännykkäkuva

Poikien haavatkin on parantuneet. Oton korvaan jää tollanen hieno katu-uskottavuutta lisäävä merkki. Mahtia kun on noin helppohoitoiset tyypit. 

HSSK:n ryhmätreenitkin vihdoin alkoivat, tiukoin rajoituksin. Saatiin koutsilta kehuja ja minustakin me ollaan niin kovasti menty eteenpäin, ettei BH-koe ja/tai TOKO-koe ole mikään mahdottomuus tänä vuonna. 
Alajääskellä alkoi uusi TOKO-valkku, jonne ilmottauduttiin. 
Että onneksi saadaan apua monelta eritaholta.

Karhulaan on avautunut uusi lämmin koirahalli: Okkim Dog
Käytiin Millan ja Nassen kanssa siihen pikaisesti tutustumassa. 


Pitää ottaa oma varaus toistekin, ehkä jopa Mikko siihen jeesimään. 

Tälle viikolle onkin pöhinää. Huomenna on lihanhakua ja TOKO-treenit. Torstaina Jounin synttärit ja TOKO-treenit. Perjantaina Tuukka lähtee Inksaan mummolle ja vaarille viikonlopuksi.
Saadaan Jounin kanssa aikuisten aikaa, yhdet treenit oon lauantaille sopinu ja sunnuntaina on Taren kuvauspäivä Tuusulassa. Lähete on kyynär-, lonkka-, selkä- ja olkakuville. Kamala miten paljon jännittää, jotta mitä sieltä tuleekaan. 

Siitä sitten riippuukin vallan mitä ensi viikolla jatketaan. 

-tiina-

torstai 4. helmikuuta 2021

Kuvaton päivittely

 Tylsääkin tylsempi vuoden ensimmäinen päivitys melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. 

Joulu tuli ja meni pienillä hermojen menetyksillä. Loppujen lopuksi oli todella mukavaa ja rentoa. Pauliina ja Daniel oli aattona meillä, joulupäivänä käytiin Jounin kanssa metsäilemässä koirien kanssa ja tapaninpäivänä kyläiltiin Inksassa. Muuten syötiin, oltiin ja saunottiin. 

Vuosikin vaihdettiin ihan oman porukan kesken. Naapurin Olavin grillikodassa käytiin grillaamassa iltapalanakit. 

Taren kanssa ollaan TOKOssa edistytty hitaasti ja varmasti. Ollaan saatu Marin valkussa hyviä vinkkejä eritoten viettijutuissa. Ja päätin jatkaa seuraavankin valkun verran näitä oppeja.
Onneksi hallille on saanut omatoimiaikoja ihan kivasti, niin ollaan päästy muuallekin kotiläksyjä tekemään. 
Sunnuntaisin ollaan treenailtu mun halliryhmän kanssa ja mukaan saatiin yksi belgianeläin lisää, Milla ja tervupoika Nasse. Vähän on ihmisten osallistuminen jäänyt vähälle tän skörönän vuoksi. Mutta aina siellä joitain on mukana. 

Tänä vuonna olen löytämässä hiihtämisen ilot. Joku harraste, johon koirat ei kuulu. On tullut kaatuiltua jonkin verran, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan hyvältä. Useamman kymmentä kilsaa on tullut jo nitkuteltua. 
Tuukan kanssa olen myös käynyt luistelemassa, kun joulupukki toi minulle hokkarit. 

Olen myös bongannut, että Ruissalon kirjastosta saa lainattua urheilutarvikkeita.
Kävin tsekkaamassa tavarat ja otin alkuun lainaan lumikengät ja teleskooppisauvat.
Johannan kanssa käytiin kenkäilemässä lumimyräkässä yksi torstai-ilta koirien kanssa.
Ja samaisen viikon lauantaina nollakelissä kävin Teemun ja Johannan kanssa käppäilemässä yhdelle laavulle ja takaisin. Se olikin sattumusten retki, kun Tarelta meni vasemman jalan jarruantura halki kesken retken. Hienosti kesti ensiavut metsässä ja autolla. 

Tiistaina Tare innostuksissaan repäisi Otolta korvaan halkion. Siitä sitten valuukin verta!
Pari valokuvaa, soitto eläinlääkärille, kuvat perään, joiden perusteella tehtiin hoitopäätös ja sitten autolla hain vain antibiootit sekä kipulääkkeet. 

Molemmat haaverit paranee kyllä, mutta oman aikansa ne aina vie. Ja teinieläimen kanssa selkeästi vähän pidempään kuin monella muulla. 

Työrintamalla me etäillään molemmat. Ei siis kenenkään käskystä, mutta ei vaan hotsita mennä toimistolle. Katsotaan kauan tätä jatketaan. 

Tarelle on varattu Tuusulaan Valkohampaan joukkotarkkiin kuvaukset. Lonkat, kyynärät, selkä ja olkanivelet kuvataan. Sitten nähdään mitä ja miten jatketaan elämää. 
Myöhemmin sitten silmät, polvet ja sydän. 
Osa sisaruksista onkin jo käynyt. On siellä tervettä porukkaa ja ei niin tervettä. 

Kaakon Käyttökoirien leirille olen pellolle ilmoittautunut. Näinköhän sitä järjestetäänkään. Mutta olisi kiva mennä. 
Helmikuun hajuluennon lupasin järjestää etäyhteyksillä, kun saan käyttää työkonetta tähän ja saan taustatukea järjestämiseen. Vähän jänskättää miten se menee. 

-tiina-

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Nyt on perhe taas kasassa. 
Jouni kävi viikon verran kokeilemassa ulkomaillaolemista. Valmet teki melkoisen työn että sai taas pienen ryhmän ihmisiä valtamerien toiselle puolelle mittailemaan, palaveeraamaan ja suunnittelemaan. Hyödyllinen ja loppuasiakkaalle melkoisen kallis retki loppujen lopuksi. 

Suomeen tullessa Jouni kävi koronatestissä, josta tulikin heti seuraavana päivänä jo negatiivinen tulos. Seuraava testi sitten tiistaina ja jos sekin on negativiinen, niin karanteeni on lusittu. 

Koiria ei paljon herran poissaolo kiinnostellut, tällä kertaa eivät edes herkistyneet ylimääräisesti autojen äänille.

Toimiston porukan kanssa käytiin ennen lähtöä uudessa Ravintola Vehkassa syömässä pikkujoulujen kunniaksi. Ruoka oli todella hyvää ja Bastionin holvisto mahdollistaa etäisyyksien pitämistä muihin asiakkaisiin todella hyvin. Me kyllä nautittiin todella paljon. Ruoan jälkeen käytiin vielä Lounashuone Kerhon Viinikellarissa tuhoamassa yksi punaviinipullollinen. 

Haminaan on pistetty jouluvalot ihan viimeisen päälle. 







Valitettavasti koronan vuoksi kivasti auennut joulutori kiellettiin AVI:n toimesta. Mutta valot pysyvät, vanhan kaupungin parturi tekee vohveleita liikkeensä edustalla ja Jukka Rintalan mekot ovat nähtävillä tietyin rajoituksin vielä. 

Hallilla peruttiin loppuvuodeksi ryhmätreenit ja muutoinkin on toivetta ettei hallilla olisi kerralla kahta ihmistä enempää kerrallaan. 
Harmittaa tosi paljon. Katsotaan miten Marin valkkujen käy. Kotiläksyjä ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. 
Jälkitreenit laitoin talviteloille ryhmän kanssa. Sillointällöin voidaan treenailla talvellakin. Kunhan tämä henkinen koronakurjuuteni helpottaa..

Eilen kävin pitkästä aikaa Annun kanssa treenaamassa. Minä tein Simolle jäljen ja Annu Tarelle.
Pieni jana oli, se meni kivasti. Kesken kaiken Tare nosti nenän korkealle ilmaan ja hyppäsi jäljeltä sivuun. Bambien papanoita meni syömään, hienosti kesti kieltämisen ja palasi omineen jäljelle. Olin kovin yllättynyt ettei kieltäytynyt työskentelystä käskemisen jälkeen. Kulmatyöskentely oli hyvää ja upeaa oli seurata, miten jäljestäminen muuttui tarkemmaksi, kun maastopohja vaihtui korkeahkosta kanervikosta matalaan heinään. Kuudesta kepistä viisi ilmaisi hienosti. 
On kyllä ollut jäljen osalta hyvä kehitys. 
Annulle ja Simolle muutama mietintä esineruutuun, toivottavasti ne kantavat eteenpäin. 

Otto täytti jo 10 vuotta marraskuun lopulla. Hyvässä kuosissa on vanhus, harmaita karvoja on ihan vain muutama. Ruoka maistuu, mutta sen määrää pitää nostaa kun näyttäisi että herra alkaisi laihtua liikaa.
Liikuntamäärä on kyllä vähän kasvanut tässä alkutalvessa, pitäisi nimittäin saada itsensä kuntoon. 

Viimein kävin itsekin lääkärissä ja magneettikuvaankin pääsin. 
Kaikenlaisia pikkukulumia vähän joka nikamavälissä. Sitten vähän haastavampiakin kohtia oli sekä sivulöydöksenä jonkinsortin ongelmaa oikeassa munuaisessa. Lähetteet tuli labroihin, ultraääneen sekä ortopedille. 

-tiina-