Kokeista ollut taukoa, muttei tekemisestä

 Edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen piti mennä hetimiten BH-kokeeseen Taren kanssa, mutta se ei aikataulullisesti onnistunutkaan. Koehan ei välttis olisi mennyt läpi, mutta koska koetta ei olisi ilman mun ilmoittautumista voinut edes järjestää niin meni vähän niinkö hyväntekeväisyyteen se. 

Seuraava MEJÄ-koekin kesäkuun puolvälissä meni mönkään. Mulle iski muutaman päivän ajaksi vahvaa alilämpöä ja nenä meni heti tukkoon kun oli paikallaan, kotitestit pukkas kuitenkin negaa ja kesälenssua on ollut paljon liikkeellä. Harmitti ihan ältsisti, kun edellinen treeni meni aika superisti!

Sain Sannan mun kanssa tekemään harhaisen jäljen luvallisille metsäalueille. Itse tein ennensitä Mintun koiralle jäljen myös. Minttu lupasi jäljille toimittaa sorkan. 

Tarella on vahvana pennusta asti opetettu saappaan jälki ja kokeessa se lähtee sen mukaan jos oppaalla on käynyt joku pienikin suunnistuskämmi, joka käy melkoisen helposti. Treenijäljellä tajusin myös, että minun kannattanee viedä koira jäljen alkuun lyhyessä hihnassa nenä irti maasta että jäljestys alkaisi vasta veretyksestä. 

Jäljenteon jälkeen käytiin Sannan kanssa myös kävelyllä äijäkoirien kanssa:

Ennen helotorstaita olin myös koetoimitsijana PEKO-T- kokeessa. Yksi koirakko sai tuloksen, joka olikin melkoisen hyvillä pisteillä! Oli kyllä upeaa kuunnella, kun ohjaajat olivat opettaneet koirat ilmaisemaan esineet jäljellä haukkumalla. Pystyi laskemaan löydetyt esineet kauempaakin 😄

Helatorstain jälkeisenä perjantaina käytiin sitten Jennin ja Sinnin kanssa lenkillä. Vasta lähteissä tajusin, että Sinnillähän on juoksut päällä! No testillä mentiin kattomaan mitä Karvasen poika tuumaa sellaisesta lenkkikaverista ja tuleeko siitä yhtään mitään. 
Alku oli melko mahdotonta, mutta kivasti kuunteli käskyjä ja kymppikilsaa tuli talsittua

Suukko suukko, kuva Jenni Hautamäki

Sitten kesän alettua, olen ottanut aamu- ja iltatreenit kotipihalla ohjelmistoon.
Olen myös käynyt pari kertaa Alajääsken Marin silmien alla treenaamassa sekä päätin lopettaa seurakoirakerhon TOKO-ryhmän jäsenyyden. Jatkan heinäkuusta Marin ryhmässä eteenpäin.
Kävin myös tutustumassa KPH:n treenijuttuihin ja saatanpa liittyä siihen seuraan, että pääsee nurmikentälle treenimään. Ja heidän järjestämään  Mirva Vainion TOKO-koulutukseen olen menossa maanantaina, vähän vaan on mietinnässä mitä treenais sielä.
Ja sitten ilmoittauduin Kaakon Käyttökoirien Nina Mannerin TOTTIS-koulutukseen elokuun 13 päivä. 

kuva Milla

kuva Milla

Tavoitteet on asetettu: tänä vuonna BH-koe ja ehkäpä yksi TOKOn ALO-luokan koe. 

Plus tietysti MEJÄ-kokeista pitäisi saada se toinen AVO1-tulos, jotta pääsis starttaamaan voittajaluokassa!

-tiina-

MEJÄ Metsäkylä 19.5.2022

Kuvaton päivitys. 

Oltiin saatu koepaikka Metsäkylän Metsästysseura ry:n kokeeseen arki-iltana. 

Valitettavasti jälkiparini koirille sattui juoksut ja tässä lajissa edes koepaikalle ei saa juoksuisia narttuja tuoda paikalle, mutta hän ihanasti halusi tulla minun kanssani tekemään sen minun koejäljen.  Varmasti katuu ratkaisuaan 😆
Suunnat ja matkat otettiin kodalla ja kohti jälkeä. Suunnistus on kyllä niin minun psyykkisesti heikoin lenkkini, joka aiheuttaa itkupotkuraivarit sekä epätoivon kyyneleitä. Yksi harhamutka tuli tehtyä tyhmän vasemmalle taittavan askellukseni vuoksi, mutta loppupeleissä saatiin tehtyä älyttömän kiva jälki. 

Torstaina jälkipäivänä ajoin autoni kodalle ja kotvan kuluttua ihmettelin, mitkä isohkot ötökät pörrää Hondan ympärillä. Varmuuden vuoksi ajoin auton siitä pois ja tutkittiin paikkaa porukalla. Mehiläisiksi pääteltiin heti ulkomuodon perusteella ja googlettamalla selvisi niiden olevan todennäköisesti pajukkomaamehiläisiä. 
Jälkikäteen mietin, että ehtikö joku niistä käydä Tarea pistämässä tms. Tare oli autolle mennessä aina niin hassun oloinen..

Minä opastin tuomariryhmän ensimmäisen jäljen ja ajoimme toisen. 

Minun jäljelle tuli cockeriuros Milo, joka jäljesti rauhallisesti koko jäljen. Ei meidän harharetki vaikuttanut hänen menoonsa ollenkaan. Olin asiasta tuomarille maininnut ja merkannutkin kohdan kunnolla jäljelle. Milolle ja Anulle hieno tulos AVO1 ja 46 pistettä!

Taren jälki olikin vauhdikkaampi ja tapahtumarikkaampi. Valitettavasti. 

Koeselostus:

Alkumakuu tutkitaan pikaisesti ja lyhyellä liinalla reippaasti matkaan.
Jälkeä edetään aaltoillen sen molemmin puolin reipasta vauhtia. 
1. osuudella tehdään 2 laajaa sivulenkkiä. Kulmalle suoraan senriittävästi osoittaen. Kulma kierretään tekaa laajalla lenkillä. 
Välillä ylitetään jälki ja edetään sitä hiukan matkaa, mutta sitten jäädään haahuilemaan maastoon, 1.hukka. 
Uusi alku ja jäljestys jatkuu hyvin lähes 2. kulmalle. Se kuitenkin oikaistaan reilusti ja kuljetaan kolmannen osuuden sivulla kunnes poiketaan taas jäljelle. 
Näin 2.kulma ja makuu ja pitkä osuus 3. osuuden alusta jää käymättä. 
Loppuosuus hyvin kaadolle sen hienosti osoittaen.
Tänään yksi hukka ja osoittamatta jääneet tapahtuman poduttavat palkintosijoja. 

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus (0-6): 2
Jäljestämisvarmuus (0-12): 5
Työskentelyn etenevyys (0-10): 4
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvityskyky (0-14): 8
Käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3
Yleisvaikutelma (0-5): 2

Kokonaispisteet 24 AVO3 tulos.

Edelleenkin pysyi nollat hakematta, mutta kyllä tämä mietintää vaatii että mitä jatkossa, että päästäisiin eteenpäin sekä saataisiin voittajassa jotain muuta kuin 3- tai 2-tuloksia. 

-tiina-

Hamina KR 14.5.2022

 Tare Karvasen kanssa aloitettiinkin tämän vuoden urakointi näytelmissä, Hamina KR on tuossa aivan lähellä ja ajattelin, että miksipä ei 😄.

Aina sitä saa lähtiessä pienen kiireen askarreltua ittelleen, mutta onneksi tuomari oli perusteellinen ja oli vielä saksanpaimenet esiintymässä. Ei ollut kyllä mitään kivointa seurattavaa taas itselleni se kehä, mutta oli siellä muutama ihan säädyllinenkin koiraksi kutsuttava paikalla. 
Belgejä oli kiva seurailla, jokaista muunnosta oli siis paikalla. Malinoiseista yllättäen omaa silmää miellytti eniten ne, jotka saikin tuomarilta H:n tai T:n. 

Taren kanssa oli kiva olla siellä. Vaikka siellä oleminen olikin hänen pienelle päällensä aiva todella rankkaa, niin osasi lopulta jopa rentoutua ja melkein koko ajan pystyi olemaan löysällä hihnalla paikallaan.
Muutama ihminen tulikin ihan juttelemaan ja kyselemään rodusta ja kehui kuinka oli kivasti siinä odottelemassa. Eli positiivista kuvaa taisi rodusta antaa kaikenkaikkiaan. 

Tuomarin (Maritha Östlund-Holmsten) tyylistä tykkäsin erityisen paljon. Aina todella selkeästi kertoi koko porukalle, että minkävuoksi laittoi koirat mihinkäkin järjestykseen. Yhdellä oli joku asia paljon kivemmin, mutta toinen asia oli hänestä tärkeämpää rodun kannalta ja toisella koiralla se asia oli parempi.

Ihania kuviakin sain meidän hyvästä näyttelystä, kiitos Sanna ja Heli.

Tare sai arvosteluksi H:n ihan kivalla arvostelulla:

3,5 year old.

Big and long. Strong hear, should have better parallel lines. Big ears distroy a bit his expression. Good bite and teeth. Strong neck and good back. Steep in croup. Long libcage. Could have more bone and straighter front legs. High hocks. Good coat quality. His long body gives veru strong movement. 

Saatesanoiksi tuomari heitti vielä, että joku muu tuomari olisi saattanut antaa paremmankin tuloksen, mutta tiedäthän sinä itsekin että koirasi on todella ISO rotuisekseen. 
Ja tiedetäänhän me 😁😆

Tästä jatketaankin erilaisin systeemein taas etiäpäin, vaikka vähän mietiskelin tuota Kotkan Ruusua jo.. 

-tiina-

Italy 5.-10.5.2022

Ihan parasta, kun viimein päästiin reissuun omien rajojen ulkopuolelle!

Keskiviikkkona töiden jälkeen tiputettiin koirat hoitoon ja ajeltiin Helsinkiin Hiltonin lentokenttähotellille.
Torstaina aikaisin aamusta herätys early bird-aamiainen ja eikun kentälle. Loungessa ehti yhden kahvin juoda ja käydä vessassa ennenkuin tarvi lähteä lähtöaulaan odottelemaan. 
Lento meni Milanoon ja sieltä FIAT 500 SUV alle ja eikun ajelemaan kohti Trentoa. 

Reissusuunnitelmaan kuului to-su Trentossa Annan ja Jyrkin seuroissa, sitten siitä Bormioon (Pass de Stelviolle) ja viimeiseksi yöksi COMO-järven rannalle. 

Menomatka koukattiin Garda-järven rantateitä pitkin. Ensimmäisenä iltana oli pöytävaraus paikalliseen ravintolaan, Roccabrunaan. Majoitus meillä olikin oikeasti mäkisten reittien päällä: B&B Trento nel Verde. Aivan tosi kiva majoitus ja äärettömän mukava isäntä. 

Gardan kaupungilla välikahvilla

Majoitukselta maisemaa alaspäin

Alkudrinksuilla

Perjantaina Anna ja Jyrki tekivät töitä, me seikkailtiin ominemme. Ensimmäiseksi mentiin Funivialla (vaijerijuna) ihailemaan maisemia korkeammalta ja sieltä lounaan kautta MUSE-museoon. Porukalla käytiin ruokakaupassa ja illalla mentiin Annalle ja Jyrkille syömään.

ukot piti ikkunaluukut auki päivän ajan

Aivan kamala rasti minulle, joka ei pysty ritilöillä kävelemään. 

kiipeilyharrastajien paikka selkeästi

synneistä kertomassa

Lauantaina olikin heti aamusta nähtävyyksiä, itse valitsin tämän kauhujenpaikan. Aivan mahtava vesiputousnähtävyys, jolla olikin ihan oikea tarkoitus! Sieltä lähdimme vuoristojärvelle käpsöttelemään ja lounastelemaan. Illalla olikin taas pöytävaraus ravintola Patelliin, jonne tuli myös Annan ja Jyrkin uusi naapuri. Hän tuli kolmeksi viikoksi töihin yliopistolle, kotoisin Jenkeistä mutta asunut siellä täällä. 

Lago di Levicon rannalla kävelyllä.

ja uimassa

Bebe-mutsi

Spuma aka Pyörremyrsky

Lago di Caldonazzon rantaravintolassa lounastelemassa.

Sunnuntaina aamupäivästä suuntasimme jälleen porukalla ulkoilemaan ja pikniköimään ennenkuin jatkettiin omaa matkaamme. Meranista löytyi kiva kävelyreitti ja siellä olikin pöytäpaikkoja tyrkyllä väsyneille matkaajille. 
Meidän matka jatkui, mutta koska olimmekin ns väärällä puolella Stelviota eikä sola ollut kokonaan auki vielä, niin kiepsahdimme Sveitsin kautta Bormioon. Matkalle osui Fuorn Pass, Munt La Schera (tullimaksullinen tunneli, n. 8km) ja Livigno (Italian verovapaa alue) sekä muutama muukin sola mm. Pass Eira.

Yksi yö Bormiossa, siellä hotellilla vähän Spa-osastolla uimassa ja kokeilemassa heidän neljää erilaista saunaansa. Illalla ravintoloimassa vielä äippäpäivän illallista. 
Aamusta taas FIAT tulille ja kohti COMOa. Kaksi vastaan yksi jäi Stelvion alkupätkäkin kokeilematta, koska ylityksiä tuli edelliselle päivälle ihan tarpeeksi ja olisi kiva päästä suh ajoissa kohteeseen. Tiistaina ennen Milanon kentälle lähtöä kävimme vielä Comon kaupungilla ihmettelemässä menoa. 

Lounashetki Como-järven pohjoisosassa. Minulle ja Jounille järvestä nostettua kalaa ja Tuukalle mereneläväsalaatti.

vähän tuppas välillä olemaan ahtaan tuntuista

Tarpeeseen tuli matkailu. Toivottavasti nyt alkaisi jo kesä kotomaassakin.

-tiina-