TOKO 2.3.2019 Kotka

Aamu meni siivoillessa koko torppa ja pentua vahtien. Käytiin pienellä päiväkävelyllä ja sitten pistin villasian ribsit uuniin muhimaan. Pakkasin Kuisman ja Taren koirien huoneeseen, Taren pentuaitaukseen jonka olen saanut ystävältä lainaksi. Sen jälkeen kamppeet kyytiin ja kohti Kotkaa.

Perinteiseen tapaan olin saanut liikkeet tietooni jo aiemmin. 

Paikkamakuussa jouduin käskemään Ottoa kolme kertaa, että meni maahan. Ja sittenkin meni jurputtaen. Hienosti pysyi ja nousi ylös vasta käskystä!

Noutoesineen otti vähän vastenhakoisesti ja piti löysästi. 

Maahanmeno oli kuulemma hiiidaas ja muutaman askeleen seurasi minua. Mutta seurasi hienosti, siellä seinustalla oli joku älyttömän kiinnostava tuoksu joka vietteli monet koirat luokseen. 

Seuraaminen oli kerrankin pääosin hyväntuntuista. Juoksussa lähti vähän lepattamaan kauemmaksi, mutta muuten oli mukana. 

Luoksetulossa otti niin kovan vauhdin, että meinasi törmätä ja tuli vähän vinoon perusasentoon. 

Estehypyssä jäin selkeästi liian lähelle estettä kun meinasi hypätä syliin asti. 

Mutta ai että nuo kaukokäskyt. All or nothing. Meni maahan, nousi istumaan ja meni vielä maahan. Nollaputki on rikottu ja vedetty täysillä bongoilla! 

Meinasin käydä itkemään onnesta siitä istumaannousemisesta. Oli ihan mahtifiilis!

Kiitos kaikille treenikamuille jeesistä ja kiitos Sanna kun komensit ennen kehään menoa herättelemään Ottoa. Se heräsi ja jo vain teki!

-tiina-

pentusaastetta. Alle viikon kotona.

Haettiin pentu kotiin Vantaalta Serenan luota lauantaina 23. päivä.
Siellä oli äiti-koirakin ja muutama muu sisaruksen uusi omistaja tuli samaan aikaan pentuaan hakemaan.

Tare leikkii äitinsä kanssa

Tuukka ja Tare

Jounin sydäntä valloittamassa

Kotiintuominen tapahtui yllättävänkin rauhallisesti ja ilman suurempia kohtauksia. Muutaman tunnin päästä kaikki oli jo vallan rauhallisia. 

Viikko on ollut vaihteleva.
Pari ensimmäistä yötä nukuin olkkarin lattialle väsäämässäni pedissä Taren seurana. Sitten se sai siirtyä koirien huoneeseen. Töissä pidetään mukana, että tottuu muihin ihmisiin eikä tartte jättää heti kotiin muiden kanssa.
Onneksi tehtiin tämä päätös, koska joku pelkokerroin nousi esiin ja on ollut TODELLA arka kaikkea kohtaan. Nyt se alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan ja tämä päivä on ollut jo vallan hieno sekä mukava. 
On kulkenut hississä, rapuissa ja käynyt eläinkaupassa. Oli jo mukana hallillakin tutustumassa paikkoihin. 

toista kertaa en ole nähnyt että Otto ois näin lähelle päästänyt maatessaan. 

toinen korva on jo höröllä

Lauantaina on Oton kanssa TOKO-koe Kotkassa.
Eilen keskiviikkona tehtiin hallilla ihan vaan hyvänmielen treenit, hyvästä fiiliksestä palkka (paitsi jos oli kilometrin päässä tai 90 asteen kulmassa). Ja oli ältsin hyvä! Tosi hyvä meininki. Lisäksi vielä muutama aloituspisteeseen siirtyminen ja siellä kontaktissa pysyminen (Otolle vähän kriisitilanteita) ja siitä mahtipalkka. 

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa keksimään miten aloittelen treenejä pennun kanssa. Yhtään en muista mitä oon muiden kanssa tehnyt ja miten kannattaisi aloitella.
Älyttömän ahneelta se ei vielä vaikuta, mutta hajut vie kyllä mennessään. Nyt kyllä on ruokahalukin kasvanut pikkuisen. Jospa se siitä. 
Ärsyttää kun se syö IHAN KAIKEN ULKONA: kivet, sepelit, kepit, lehdet, oksat you name it. Pitääkö hankkia sintille kuonokoppa ulkoiluun? Sama vika tuntuu olevan muutamalla muullakin sisarella :( 

Eiköhän tässä jotain keksitä. 

-tiina-

Lissabon 14.-18.2.2019

Välibreikki Jounin kanssa kahdestaan. 

Käytiin kirkoissa, linnoissa, ravintoloissa, paikallisissa julkisissa kulkuvälineissä. Käveltiin varmaan tuhansia rappusia. Aivan mahtavaa. 

Taas arki kutsuu elämään. 

-tiina-