sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ennen koetaukoa TOKO

Olin ilmoittanut Oton toukokuun TOKO-kokeeseen Kotkaan. Ajatuksella, että tämän jälkeen pidämme taukoa ja harjoitellaan kuntoon se kaukokäsky. Ja tämähän toteutuu! 


Aamulla ennen kokeeseen lähtemistä käytiin koko perheen voimin rokotusbussissa hakemassa ensimmäiset pistot puutiaisaivokuumetta vastaan. Seuraavat tulee kesäkuussa ja kolmas siitä vuoden päästä. 
Mietintään meni myös Tuukalle hepatiitti A+B-rokotus. 

Harmitti, kun olin perjantaina saanut sähköpostin, jossa kerrottiin että kokeesta oli yksi voittajaluokan koira peruuttanut tulonsa eli koe olisi puoli tuntia etuajassa avoimen ja alokasluokan suhteen. Paikalla oltiin ajoissa, muttei alokasluokka yhtään sen aikaisemmin alkanut. Plus että koiria olikin yhdeksän sijaan kymmenen ja paikkamakuut jaettiin kolmeen settiin!



Otolla meni paikkamakuu aika kivasti. Taas otti kooman liikkurin puhuessa ja annoin kaksi käskyä maahan menemiseen. Tuomari sanoi, että toinen tuli turhaan, Otto oli ehtinyt alkamaan toteuttaa liikettä jo. Pitkin liikettä ihmisiä juoksi/käveli hallin vierustaa sepelillä ja äänet kuului sisälle. Vähän aiheutti läppiksessä huolta. Mutta ei noussut ennen käskyä ylös!

Noutoesineenpidossa otti kapulan löysästi ja pitikin hyvin hentoisesti. 

Luoksetulossa jäi paikalleen hienosti. Tuli luokse ja takakautta sivulle. 

Voi luoja tätä seuraamista! Varsinainen laama! Koko seuraaminen oli niiiin ilmavaa ja väljää ettei tosikaan.. Huh huh. 

Liikkeestä maahanmenossa olin kuulemma taas kääntöpisteessä kun Oton kyynärät vasta osui maahan. Mutta meni siis itse ensimmäisestä käskystä sinne.. 

Estehyppy onnistui perinteisesti. Jäi istumaan, odotti käskyä hyppyyn ja tuli perusasentoon. 

Kaukokäskyissä katsoi minua muttei toteuttanut mitään liikettä. Kuten aiemminkin. 


Kaikesta huolimatta, saatiin kolmostulos. 
Tuomari oli tiukka pisteissään, turhaan ei kymppejä eikä ysejä tullut. Kaikki pisteet oli ansaittava. Kehui kuinka jaksan kaikesta huolimatta olla koko kokeen ajan iloinen ja kannustava koiralle. 

Kokeen jälkeen mentiin tutustumaan Haminan uuteen ja uudelleen avattuun pursiseuraan Loistoon. Kilipukilla vetten yli ja syömään. 




Ruoka oli hyvää ja paikka varsin siisti. Suosittelen. Ja ehkä ehditään mennä joskus toistekin.

Sunnuntaina oli mahtava keli heti aamusta ja kävin poikien kanssa aamulenkillä kuntoradalla vitosen lenkillä. Osittain on kyllä hurjassa kunnossa se lenkki, kun varusveijarit on ajelleet isoilla laitteilla yhdellä pätkällä joka on muutenkin aina pehmeää ja märkää. 



Aamupalan jälkeen ajelin Taimitarha Tepposelle tuhlaamaan tiliä. Ostin kesäkukkia, kesäkurpitsaa, kurkkua, chiliä ja thaibasilikaa. Sekä amppelimansikan. 



Ehdittiin vielä biitsille Tuukan kanssa ennen lounasta. Sitten olikin vielä edessä Tuukalla kaverisynttärit ja minäkin kävin ystäväni 40-vuotispäivillä joita ei lauantaina 19. päivä juhlittu. 


Järki- ja tottistreenit jatkuu. 
Osa ajasta menee myös Suomen Noutajakoirajärjestön PK-mestiksien järjestämiseenkin. Innolla odotan näkeväni mahtavia suorituksia! Siinä onkin ehkä tämän vuoden panokseni kokeissa, ellei nyt syksyllä jotain keksitä. 

-tiina-

lauantai 12. toukokuuta 2018

Viimeinkin muutakin kuin TOKOa!

Lopultakin minulla heräsi treenimotivaatio muuhunkin kuin TOKOon. 

Ollaan järkiryhmän kanssa käyty kaksissa treeneissä. 
Ensin vähän herättelemässä tiimiä ruokosuon mäellä, jokaiselle vähän omanlaistaan menoa. Oli perusjälkeä, asfalttijälkeä, makkispekkisjälkeä ja TOKOa. 
Samalla viikolla käytiin myös metsässä järkeilemässä. Tein molemmille pojille jäljet kuudella kepillä. Kuisma meni varmaan tapaansa, hyvin ilmaisi kepit vaikka olinkin jekkuja tehnyt matkalle 😆 Ottokin ilmaisi KAIKKI kuusi keppiä, enkä edes hiljentänyt menoa! Eikä hönkäkään ollut liian kova vaan suhteellisen rauhallisesti puksutti. 










Helatorstaina mentiin Oton kanssa Hurukselaan vähän treenaamaan riistalla. Pitkästä aikaa. Ja kyllä nyt jäi äärimmäisen hyvä mieli!

Alkuun vesityötä. 
Sorsa ei ollut ehtinyt sulaa, mutta ei annettu sen haitata. Riistana vedessä siis jäinen sorsa ja telkkä. 
Koska halusin kuvata työskentelyä, eikä meitä ollut kuin kaksi, niin jätin Oton istumaan lähemmäs rantaa ja menin itse kauemmas. 
Mari heitti linnun, odotin hetken ja lähetin sieltä kauempaa. 
Todella hyvin malttoi odottaa käskyä, peppu ei noussut yhtään. Nopea veteenmeno ja uinti linnulle, saalis suuhun ja rantaan. KAIKKI LINNUT KÄTEEN ASTI ja sitten vasta ravistaminen! MIELETÖNTÄ! 
Ja ensimmäisen kerran jälkeen ei tarvinnut kuin sanoa että odota, niin Otto kävi samoille sijoilleen istumaan rantaan. 







Toisena liikkeenä ajattelin että treenattaisiin markkeerauksia. Niitä on itsekseen melko mahdotonta treenata kunnon etäisyyksillä. Riistaksi valittiin fasaanitäti ja sorsa. 
Mentiin pellolle ja Mari meni lintujen kanssa pellon laitaan. 
Ensin kokeiltiin yhdellä markkeerauksella, että miten lähtee läppiksellä viiramaan vauhti. Mutta eikö mitä. Sairaan nopea meno linnulle, jarruttaessa lintu suuhun ja sutien takaisin.  Fasaanin kanssa juoksi ohitse, mutta palasi luokse. Sen kanssa myös joutui ihan käskemään että suu aukesi. Muttei purrut siis rikki, olisi vaan halunnut pitää suussaan. 
Kaksoismarkkeerauksissa pysyi tosi nätisti paikallaan peppu maassa molempien heittojen ajan ja hienosti nouti molemmat vuorollaan eikä edes ajatellut vaihtavansa. Eikä haitannut vaikka heitettiin ojan ylitte mettän puolelle. 💗 IHANA 💗









Kyllä näiden jälkeen jaksaa! 
Maanantaina menen Kaakon Noutajien taipparitreeneihin viskomaan lintuja veteen ja samalla reissulla saan treenattua Ottoa. 
Tiistaina onkin Haminan Teinisirkuksen kevätesitys, jossa Tuukka esiintyy. 
Lauantaina on seuraavat TOKO-kokeet Kotkassa. Sitten pidetään niistä kyllä oikeasti taukoa. 

Mutta kevät on viimein tullut tänne! 

-tiina-

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

TOKO 14.4.2018

Viikon seuraava koe. Koe oli Kotkassa, joten matka ei ollut pitkä. Onneksi päästiin. Oli ollut ALO-luokkaan tunkua ei-KKS:n koirakoista. 

Aamusta kävin lenkillä ennekö kukaan muu oli herännyt. Ihanaa kun meri on viimein sulanut ja erilaisia lintuja on alkanut ilmaantua sinne. 
Aamupalojen jälkeen painuin pihalle. Siivosin linnunpönttöjä, toisen heitin poistokasaan. Oli jo tosi hurjassa kunnossa. Sitten asensin paikalleen hyönteishotellin ja askarrettiin Tuukan kanssa toinen sellainen valmiiksi. 


ei uskoisi että isovanhemmat on rakennusmestareita. Omena on kauas puusta pudoonut..




ahertaja
valmis ja paikallaan. 
Aamusta oli jo ystävät (kiitos Sanna) laittaneet viestiä "kilpakumppaneista" ja suoritusjärjestyksestä. 




Melkein iski ressi, kun neljä kilpailijaa ja kolme saa palkinnon 😁

Alkuun siis paikkamakuu. Otto teki saman kuin torstainakin, seurasi liikkuria ja toisella käskyllä meni maahan. Oli hyvin paikallaan. Kun menin vierelle, nousi omia aikojaan ylös. 
Tälle pitäisi nyt oikeasti keksiä joku hyvä keino saada pois!

Liikkeestä maahanmenossa jouduin taas antamaan kaksoiskäskyn, tuomari sanoi että ehti juuri maahan ennen kääntymistäni. Että nopeutta ja varmuutta pitäisi saada tähänkin. 




Noutoesineen pitämisessä Otto ei tällä kertaa itse ottanut kapulaa, vaan vähän jouduin pudottamaan sen Oton suuhun. Piti kivasti, mutta vähän oli mun oltava hyvä koppari että sain kapulan irrotusvaiheessa kiinni. 

Seuraaminen oli perinteisesti ilmavaa. Kertaakaan ei kuitenkaan jäänyt haahuilemaan eikä nuuskimaan mitään. Lopussa tuli yhteinen aivopieru ja jumitus, onneksi siitä selvittiin. 




Luoksetulossa Otto vähän törmäsi minuun ja otti huonot loppuasennot. Mutta edelleen innokas luoksetulo oli.



Estehyppy onnistui kivasti. Toki voisi tulla parempaan loppuasentoon, mutta. 

Ja kuten aiemminkin nollasimme kaukokäskyt. Tuomari kehui, että hienosti liikkui silmät käden mukaisesti ;) 





Tällä suorituksella saimme jälleen ALO2-tuloksen. Paremmilla pisteillä toki. 
Tykkään kyllä Harrista tuomarina, kun on reilu etenkin ALO-luokassa mutta kertoo yleisvaikutelmaa miettiessään jokaisen liikkeen kohdalla miten voisi tehdä paremmin. Vaikka olisi jo ysi plakkarissa. 



Ja emme olleet viimeisiä, ensimmäistä kertaa päästiin palkintopalleille!


Kuva by Sanna
Nyt vaan leuka vasten rintaa ja miettimään korjauskeinoja noille ongelmille. 

Onneksi toukokuusta alkaen ollaan mukana yhdessä Haminan seudun Seurakoirakerho ry:n TOKO-porukassa treenaamassa. 

-tiina-

perjantai 13. huhtikuuta 2018

TOKO 12.4.2018

Reipas koekauden aloitus, oli myös samalla varsinainen testi 😊
Kyseessä oli ensimmäinen iltakoe TOKOssa meille. Ja koska koe oli Porvoossa, päätin ottaa Oton töihin mukaan ettei tarvitse eessuntaassun ajella.
Mutta jotta Kuisma ei huuda yksin koko päivää kotona, niin otettiin sekin töihin mukaan. 

Puoli viiden maissa lähdettiin kohti Porvoota. Hieno ilma ajella ja vähän liikennettä. 
Perillä kävin ensin ilmoittautumassa kokeeseen ja sitten ulkoilemaan Oton kanssa. Ennen omia vuorojamme kävin vähän katsastamassa muiden tekemistä ja kateellisena katsomassa tuloksia. 


12 ALO-luokan koiraa oli siis jaettu kahteen 6 koirakon ryhmään. Me oltiin siinä jälkimmäisessä ryhmässä. 

vuoronumeromme. Toiseksi viimeinen koirakko.

Alkuun oli paikkamakuut kolmen koiran ryhmissä. Oton molemmilla puolin oli narttukoirat, berni ja labbis.
Juuri kun liikkeenohjaaja tuli meidän kohdalle, Otto alkoi nuuskimaan maata ja jouduin antamaan kaksi käskyä. Maassa pysyi todella hyvin, vaikka kauhistutti kun berninomistajan pentukoira alkoi touhuamaan häkissä TODELLA kovaäänisesti. Ylös Otto nousi ennen aikojaan.

Liikkeet suoritettiin sääntökirjan mukaisessa järjestyksessä: seuraaminen, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, noutoesineen pito, kaukokäskyt ja estehyppy.

Otto seurasi etäällä, mutta pysyi kuulolla ja mun mukana. Ei siis haaveillut mitään eikä nuuskutellut laisinkaan. Oli vaan ilmava. 

Maahanmenossa jouduin käyttämään kaksi käskyä, huomasin että jäi kyyryssä seuraamaan minua. 

Luoksetulo tehtiin näppärästi poistumisaukkoa kohti, josta näki myös sisääntulevat koirakot tms. Näppärästi Otto lähti juoksemaan kohti ulko-ovea, mutta ohittaessaan minut muisti mitä piti tehdä ja tuli sivulle TAKAKAUTTA! Kaikkea sekin keksii vielä vanhoilla päivillään 😆

Noutoesineenpidossa unohdin aluksi käskeä Oton istumaan, joten lähti seuraamaan minua. Onneksi liike ei siinä vaiheessa vielä ole alkanut. Saadessani kapulan käteen (olin kerrankin muistanut ottaa oman kapulan!) Oton ilme kirkastui, muttei ottanut ennen lupaa 😍 Kerran tai kaksi vähän löysäsi otetta, mutta piti koko ajan ja irroitti vasta käskystä! 

Kaukokäskyissä katsoi maassa maatessaan minua ilmeellä, että kivankuuloinen sana ja hienosti heiluu käsi, mutten yhtään käsitä mitä se yhdistelmä tarkoittaa..

Estehypyssä tuli hypyn jälkeen vähän vinoon eteen ja persettä maata vasten hinaten siirtyi sivulle perusasentoon. Voi luoja kun meinasin siitä revetä nauramaan, kun oli NIIIN hankalan näköistä. 

Siinähän se. Kokonaisuudessaan. Pieniä jännitystiloja mulla oli ennen ja kesken koettakin. Mutta me onnistuttiin, TAAS! 


vähän muidenkin tuloksia.

Oton pisteet. 
Moneen asiaan olin äärimmäisen tyytyväinen ja kokonaisuudessaan kokeesta jäi tosi hyvä fiilis. Muutama ongelmakohta ollaan saatu purettua, vielä on kuitenkin tekemistä. 
Huomenna uudestaan kokeilemaan.

-tiina-


lauantai 31. maaliskuuta 2018

ei tuu kesää :/

Jouni käväisi Amerikan matkallaan. 
Tuukan kanssa selvittiin hengissä. Hänellä kävi kaveri täällä kotona leikkimässä ja ulkoiltiin yhdessä. Treeneihinkin otin mukaan. 






Olin kutsunut Pauliinan ja Tuomaksen meille syömään, kunhan Jouni tulee takaisin kotiin. Valmistin espanjalaista häränhäntäpataa. Jälkkäriäkin tein. Kaikille kelpasi ruoka ja jäi hyvä mieli. 

Sunnuntaina kävin Tuukan kanssa uimassa ja illalla treeneissä Oton kanssa. Tuukalle nousi kamala kuume, joten maanantaina jäimme kotiin toipumaan. 

Työviikko olikin kiireinen, pääsiäinenkin tunki päälle uhkaavasti. 
Pakkasessa oli pässiäiseksi karitsan niskakiekkoja ja karetta.  Päätin jälleen kerran tehdä jälkkäriä. 

Perjantaina lähdettiin Tuukan kanssa upeassa ilmassa Kotkaan Katariinanniemeen ulkoilemaan. 






Jouni oli laittanut niskakiekot uuniin. Olipa se hyvää ruokaa. 

Lauantaiksi olin sopinut treenit merenjäälle Minnan ja Jatan kanssa. Vähän tottista ja jälkeä. 






Minna ja Hektor sekä Jatta ja Masa jäljestivät pitkän pätkän jäällä, rintarinnan

Otto ja Kössi paikkamakuussa. 



Kössin kaukokäskyt



On kyllä varsin ihanaa, kun nyttekin pidin Oton melkein kaikenaikaa vapaana. Ei tarttnut miettiä koko ajan että minne se karkaa ja ja ja. Myös koira tuntui nauttivan asiasta :)

Kahteen kokeeseen on nyt paikat varattuna. Arki-iltakoe ja viikonloppukoe, samalla viikolla. JAIKS!

-tiina-