Joko se on joulukuu?

Vuosi lähestyy loppuuan jälleen.
Paljon on tapahtunut ja saatu aikaiseksi.

Oon käyny kokeissa Oton kanssa. Ei kummoisia tuloksia, muttei tuloksetontakaan.
Ryhmäpaikat on mahtavia kehityksen kannalta. Ja toivottavasti niissä saadaan jatkettua. 

Tuukka kasvaa ja kehittyy hirveää vauhtia. Nyt jo käyttää 128 senttisiä vaatteita, vaikka on vasta 5 vuotias. Harrastuksissa hän kehittyy, edelleen käy sirkus- ja uimakoulussa. Pääasiassa Jounin kanssa, mutta se on heille molemmille mieluista. 

Jounilla on pieniä terveysongelmia ollut, pääasiassa huomattu isolla nukkumismäärällä joka ei kuitenkaan suo lisää energiaa. Enempää en tässä niistä avaa, mutta onneksi alkavat ratkeamaan pikkuhiljaa. Ja vihdoin myös yrittää päästä sinne unitutkimukseen, jospa saataisiin äänitehosteisiin apuja! 

Käytin Tuukan ja koirapojat kuvauksessa Kuvaillen-yrityksen Marilla Reitkallissa. Ei ollut ihan helpointa. Eikä hän tainnut tyytyväiseksi jäädä kuvista. Mutta jokusen sai muokattua jaettavaksi asti. Kiitos.

Käytiin myös Haminan Teinisirkuksen jouluesityksessä. Aivan mahtavia aina nämä ja jaksavat hämmästyttää osaamisellaan! Onneksi tässä kaupungissa on tuollainen yhdistys!

Tässä esityksessä vanhemmat tytöt olivat roudareina tehden pienen esityksen loppuun. 

Ensimmäinen täyspitkä show Jemilla-ryhmältä. 

Sekä Kotkan Kiipeilyseura järjesti tutustumispäivän Haminan Asemankoulun liikuntahallissa. Siellä heillä on korkea kiipeilyseinä sekä pieni harjoitteluseinä. 

Tuukka uskalsi kiivetä pariin metriin. Minä kiipesin ylös asti. 

Tottiksessa ollaan tehty merkinkiertoa ja maahanmenoa eritoten.
Aloitin myös hyppytekniikkatreenit ja Otto hyppäsikin jo lopuksi reilun 70 senttisen esteen ylitse hienosti.
Uusissa PK-kokeiden säännöissä 1-luokan A-este ei olekaan enää noutoliike, vaan luoksetulo. Sitä olen aloittanut harjoittelemaan myös. Toissasunnuntaina toki Otto hyppäsi ylhäältä alas, täräyttäen jalkansa, mutta ei jättänyt traumoja koska eilen tuli hienosti luokse.
Ryhmäliikkeissä olen alkanut menemään piiloon paikkamakuissa. Otto aktivoituu silloin enemmän minua kohti ja tykkään kyllä siitä. 

Järkiryhmälle aloitin talvitauon. Minä tartten sitä kyllä just nyt.
Sunnuntain tottisporukan kanssa meinataan pientä hakuilmaisutreeniä tehdä tässä ainakin. 

Tuukka teki joulupukille jälleen kirjeen. Leluja mie en kaipaa, mutta uusia vaatteita tarvittaisiin. Pyjamat ja kalsarit on puhkikuluneet eikä pitkähihaisia T-paitoja ole kuin pari. Sellaisia ohkasia, paksut on liian kuumia. 

Toki nuo harrastustuet olisi myös äärimmäisen kivoja. Ratsastus ja uiminen kuitenkin maksaa aikalailla. Ja uusia kirjoja olisi kiva lukea tyypille. 

Joulua en oo vielä kamalasti miettinyt. Nyt vähän heräilee kun Glorian ruoka & viini-lehti tuli ja herätti ruokaohjeillaan nälän. Myös satanut lumi tuo jouluntunnetta itselle.
Kevyt epäsosiaalisuus ja ärtymys ihmisiin ei tokikaan helpota. Ehkä se siitä. 

-tiina-

treeniä treeniä

Keskiviikkona TOKOssa Otto oli normaalia vaisumpi. Mutta diesel hörähti loppua kohti käyntiin. Tehtiin kaukokäskyjä, siinä oli TOSI vaisu. Ruututreenissä jo vähän hereillä ja keksittiin ehkä miten saadaan etenemistä siinä. Joutuu vaan emäntä vähän sprinttaamaan..

Torstaina olikin maha vallan hulivilillä päiväkävelyllä, jonka tein ennenkuin lähdin Kaakon Käyttökoirat ry:n syyskokoukseen. 
Joku pinspiraation poikanen taas nostaa päätään. Ensi keväälle suunnitteilla Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutusta PK-koirille, esineruutupäivää, leiriä jne jne. 

Perjantaina sain illallakin ihan vapaan, kun Jouni ja Tuukka käytti koirat iltakäpsöllä. 

Lauantaina vein Tuukan kaverille leikkimään ja Otolle olin sopinut esineruututreenit lähistölle. Paikkaa jouduimme muuttamaan hirvenhaukkujen vuoksi, mutta se ei haitannut lainkaan. Tehtiin Sannan kanssa kaksi kapeaa syvää kaistaletta metsään.
Retsa seurasi kun Pupi haki esineitä ja teki perässä.
Otto oli vallan vallattomalla tuulella. Mutta saatiin loputa kelpo suoritus aikaiseksi. 

Ja nyt se kävi. Enää en voi sanoa, ettei tähän mennessä ole ominlupineen paksin ikkunasta hypännyt ulos. Nyt Otto hyppäsi, kun hetsasin Retsaa esineillä. 

Sunnuntaina aamutoimien jälkeen lähdin jälkitreeneihin. Otolla oli aamusta joku ihmeellinen vatsakramppi, joten mukaan lähti Kuisma. Tein sille namijäljen paalulta.
Hyvä fiilis jäi treeneistä. Mukana olleista tekevät omineenkin asioita ja kyselevät.
Kuisman treenitavarat alkavat olla myyty seuraaville sukupolville. Ehkä tossa iässä, jos mukaan lähtee, voi treenata ilman "asianmukaisia" tarvikkeitakin. 

Myöhemmin lähdin Oton kanssa kuitenkin hallille. Tehtiin MAHTAVA merkinkierto, muutama A-esteen ylitys Sannan avustamana, ruudun paikkaa, perusasentoa. Toisella kierroksella kapulanoutoa ja häirössätekemistä. Todella hyvänmielentreenit! WAU! 

Taas on hyvä jatkaa.
Mielikuvissa ensi vuonna menen Oton kanssa jälkikokeeseen. Se olisi TOKOn lisäksi tavoitteena. PISTE.

-tiina-

Hajatelmia

Olen nyt elokuusta asti käynyt säännöllisesti keskiviikkoisin ja lokakuusta myös sunnuntaisin TOKO-/tottistreeneissä kahdessa eri ryhmässä Oton kanssa. 

Keskiviikkoisin kuutta koirakkoa ohjastaa/neuvoo/opastaa Milla ja Sanna. 
Alkuun pidettiin palaveri, mikä on tilanne ja mihin kukakin on tähtäämässä. 
Oton kanssa tavoitteena on iloinen treeni ja uusien asioiden oivaltaminen eri liikkeissä. Pienesti haaveilen TOKO:n avoimesta luokasta tulosta. 

Erityisen mukavana pidän sitä, että koutseilla on raamit minkä mukaan kuljetaan tätä syksyä eteenpäin. Vähän ovat miettineet, mitä milläkin kerralla harjoitellaan ja miten kenenkin kanssa sitä lähdetään yrittämään. 
Myös monenlaiset koirat ovat rikkaus, jokaisella on samanmoisia ongelmia mutta koirat ilmentävät niitä niin erilailla. Kaikki koirat ovat erirotuisia; Otto-labbis, Masi-bordercollie, Rosmo-porokoira, Saku-borderterrieri, Jerry-howavart ja australianpaimenkoira, nimeä en vaan saa nyt mieleen (kyseisen naishenkilön muita koiria kyllä tulee mieleen just nyt). 

Alkuun otettiin kehään tulemista ja moottorin herättelyä, vireennosto ennen tekemistä jne. Oton kanssa oon onnistunut tätä kehittämään ihan kamalasti ja nyt se tekee jo tosi innoissaan MUN kanssa asioita hallilla ja kentällä. 

Ollaan treenattu jääviä liikkeitä (heikko alue), merkin kiertoa (alkaa jo olemaan ihan kivalla mallilla kunhan itse en ala kerralla ahnehtimaan), ruutua, hyppyjä, noutoja ja paikkamakuita/-istumisia. 

paikkaistuminen, kuva Millan kännykkä

paikkamakuu, kuva Millan kännykkä

Olen ajatellut, että keväällä vasta kuitenkin mennään vasta kokeeseen. Nyt treenataan avoimenkin luokan liikkeitä niin maan perkuleesti, että saadaan hommaa pakettiin kunnolla. 

Käytiin Mirva Vainion TOKO-koulutuksessakin pyhäinpäivänä. Saatiin ensimmäinen vuoro, koska oltiin Jounin kanssa lähdössä siitä melko heti Jyväskylään syntymäpäiväjuhliin. Harmittavasti oli omat niskat AIVAN jumissa; yöllä heräsin valtavaan kipuun hartiaseudulla ja loppuyön aikana jännitin niskalihakset tyystin jumiin. Vähän häiritsi. 

Aiheeksi valittiin jäävät ja siitä liikkeestä maahanmeno. Hyviä vinkkejä, on tehty kotiläksynä ja on auttanut. Nyt toki ennakoi hirveästi, kun ollaan hinkattu. 

Tehtiin myös kaukokäskyjä, ei koematkalta. Hienosti on alkanut nekin sujumaan. Nykyisin enemmän nousee istumaan kuin jää tuijottamaan. 

Näytettiin myös merkinkierto, sanoi että ollaan hyvällä mallilla ja kuuriluontoisella treenillä menee nopsaan kalloon.

Ruudusta tehtiin vain paikkaa, sain siis mahtavan vinkin siihen. Jopa minä voin tämän käsittää, nyt vaan pitäisi jaksaa sitä ruutua kasailla terassille. 

Myös täyskäännöstä vähän jankattiin. Siihenkin kiva tekniikka, jolla on jo huomattavaa edistystä tullut. Toki vaikuttaa paljon myös se, että Otto on ihan erilailla mun mukana hallilla kuin ennen.

Tosi kiva koulutus, jos tulee uudestaan niin kyllä yritän päästä. Ei ollut hinnalla pilattu!

Sunnuntain treenit ovat vasta aluillaan. Mutta jokusen koiran kohdalla on jo tapahtunut uskomattomia muutoksia. Mielellään näitä seurailee ja elää mukana siinä onnistumisessa! 

Ollaan saatu Otonkin kanssa kehuja sieltäkin. 

Ihan älyttömän hieno tunne tämä tämmöinen kehittymisentunne 💖

Hieman harmittaa, että nämä tapahtuvat vasta nyt kun Otto alkaa lähenemään jo veteraani-ikää. Toki on ikäisekseen aivan tosi kivassa kunnossa. Ei paljon kastrointi eikä ikä lisäkiloja ole tuonut. Viimeksi oli laihtunutkin mokoma, kun punnitsin eläinlääkärissä käynnin yhteydessä. 

Mutta mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

-tiina-

Portimon polut ja vähän muutakin

Kauniit syyssäät vaan jatkuvat, joten tänä viikonloppuna suuntasimme Kitulaan ja Portimon poluille. 

Auto jätettiin Valkinkankaan suunnille, siitä kävellen matkaan. Oravankorvenmäki, Viitavuori, Äijänvuorenreunaa Hyrmänmäelle ja siitä Heponotkonmäelle ja autolle. Viitavuorella oli laavu, jossa syötiin eväitä. 

Sunnuntaiaamuna kesken aamupalan sain kysymyksen, josko lähdettäisiin haavakkohirveä jäljestämään. Ja lähdettiinhän me, sanoin ettei olla koskaan käytännönjälkeä kokeiltu mutta ollaan valmiit yrittämään.
Ottohan on ollut viikon sairaslomalla, koska maanantaina alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa. Röntgenkuvauksissa ei näkynyt murtumia tms, joten on ollut hihnakävelyillä ja kipulääkkeillä.
Tästä huolimatta, musta autoon ja menoksi.
Kaikenkaikkiaan Otto teki hyvää työtä, lopulta väsymys voitti ja meidän oli pakko luovuttaa. En tiedä löytyikö vasaa, viime viestissä oli ettei ollut muidenkaan koirien avulla löytynyt. 

Metsästä kotiin, suihkuun ja kaunistautumaan. 
Ihmisjäsenet lähtivät kohti Helsinkiä. Luonnontieteellinen museo ja Linnanmäen valokarnevaalit kustuivat. 

Kuisman kanssa olen ravannut urakalla eläinlääkärissä ihmettelemässä, että mikä sitä ärsöniä janottaa ja pissattaa. Nyt on poistettu mahdollisuuksista sokeritauti, cushingsin tauti sekä addisonin tauti. 
Seuraavaa liikettä miettiessä.

-tiina-