2021 pakettiin ja tervetuloa 2022!

Vaikka alkuvuodesta Taren kuvaustulosten tullessa kuvittelin koiraharrastusten menevän romukoppaan, on tämä vuosi kuitenkin ollut edellisiä opettavaisempi! 

Pk-lajien jäädessä pois omasta elämästä, on tilalle tullut paljon muuta. 

Keväällä käytiin Marin TOKO-kursseilla, mutta selkeästi lakkenoidi ei ollut vielä valmis sellaiseen tekemiseen. Kotosalla saatiin kivasti kotiläksyjä tehtyä ja niistä palautetta sekä kehitysideoita.  

Kesällä keskityttiinkin sitten MEJÄän. Vaikka paljon on kuulunut valitusta, kuinka kokeisiin on hankalaa päästä jne niin minä hain viiteen kokeeseen ja kaikkiin pääsin mukaan. Kauimmainen oli ihan Tirvalla asti 😄 Yksi ykköstulos ollaan saatu aikaiseksi, mutta kuten on monessa muussakin asiassa tullut huomattua, tämä yksilö kehittyy kyllä samperin hitaasti.
Eli ensi vuonna uskon jo edistymistä tapahtuvan 😊

Syksyllä vaihdettiinkin sunnuntaintottisporukan kanssa hallivaraus Seurakoirakerhon hallilta Marin hallille Neuvottomaan. Paljon isompi tila ja valoisampi.
Tarelle tapahtui ISO harppaus viettiin ja vireeseen, eli tauko asiassa teki tehtävänsä. Seuraaminen on lähtenyt menemään eteenpäin ja toiveita ensi vuodelle erinäisten koeajatusten suhteen on hautumassa.

Uutena lajina on myös ollut Nose Work. Ollaan käyty kaksi kurssia aiheesta. On mielenkiintoinen laji nenänkäytön suhteen, mutta vähän on nyt motivaatio hukassa sen suhteen vaikka ilmoittauduinkin vakkariryhmään. Vaikken haluaisi/jaksaisi jokaviikkoisia treenejä niin enpä tiedä viekö parin viikon välein treenaaminen asiaa eteenpäin. Pitää nyt äkkiä tehdä joku päätös asian suhteen. 

Epäsäännöllisen säännöllisesti ollaan käyty myös DOBOssa. Siitä Tare tykkää ihan älyttömästi! Ja uskon, että sen avulla ollaan kyllä rakennettu poikakoiralle hyvä tukilihaksisto huolehtimaan muun kropan puutteista. Usein nouseekin sohvalle nostamalla molemmat takajalat kerrallaan sinne ja sitten vasta etupään 😝 Tätä halutaan jatkaa, on ihana kun pystyy luottamaan koiraan ja antamaan sen olla tilassa kaikenaikaa vapaana. Jos ei ole hänen vuoronsa tehdä, hän käy nukkumaan.

Ja vaikken ole koskaan ollutkaan agilityn ystävä kahden vasemman jalkani kanssa, käytiin loppukesästä Johannan ja kaikkien neljän koiran kanssa vähän hömpöttämässä Marin ulkokentällä agilityesteillä. Se oli kamalan hauskaa ja koirat oli ainakin puhki. 

Sitten menin Tapaninpäiväksi ilmoittautumaan lajitutustumiseen Hoopersiin, jota leikkisästi kutsutaan eläkeläisagiityksi. Mä tykästyin siihen aikaisosti. Ja uskoisin, että tämä olisi myös ihan Taren laji, koska siinä saa juosta vauhdilla. Sen vuoksi tuo Nose Work vähän tökkiikin ja tällainen täysin erilainen laji viehättää. 

Katsotaan nyt mitä 2022 tuo loppujen lopuksi tullessaan 😋

Turvallista vuodenvaihdetta kaikille eläinkansalle ja toivottavasti ensi vuosi on edellistään parempi!

💗 tiina 💗

JOULUVIDEO

Niin se vuosi lähenee loppuaan.

Joka viikko on melkein tullut käytyä pari kertaa TOKO-treeneissä ja epäsäännöllisesti DOBOssa.
Keväälle on ilmoittauduttu NoseWorkin säännölliseen ryhmään, joka kokoontuu todennäköisesti joka toinen viikko. 

 Haminan Seudun Seurakoirakerhon keskiviikon TOKO-ryhmän kanssa tehtiin jouluinen video. 

Näin ollen, mukavaa joulunodotusta ja pelotonta vuodenvaihdetta!

-tiina-

Nosee ja tottista

Toiseksi viimeisellä NoseWork-treenillä tehtiin ensimmäistä kertaa etsintää ulkona ja tutustuttiin ajoneuvoetsinnän alkeisiin sekä tutustuttiin uuteen hajuun: laakerinlehteen. 
Kiitos Mira kuvaamisesta, ohjaaja teki virheitä mutta onneksi koira ei niistä älyttömästi hätkähtänyt. 

Suomen NoseWork-sääntöjen mukaan koira ei saa nousta autoa vasten, niin alkuun ripoteltiin auton ympärille maahan nameja. Opetetaan ensin koira työskentelemään mahdollisimman alhaalla namien avulla. Ja kokeessahan löydöt ajoneuvossa ovat asetettu luokan matalimman koiran mukaisesti enkä usko, että Tarekaan ihan heti on matalin siellä ;) 

Ylläolevassa tilanteessa olin siis aiemmin naksauttanut tuon tuolin kohdalla vaikkei siellä ollutkaan kätköä, siksi meni ensin siihen maahan.

Annettiin Taren itse ratkaista ohjaajan tekemä virhe ja niinhän se tekikin. 

Tottiksen seuraamisen tuottama ahdistus alkaa väistymään pikkuhiljaa!
Lakkenoidi on RAKASTUNUT Tokmannin alelaarista löytämiini muovisiin vinkuleluihin (hän onkin vallan ainoa) ja sitä kautta vietti on kasvanut ja sille alkaa tulla kestoakin, mikä koiran hännän nostaisi ellei vinkulelu?

Eikä tällä vinkulelulla leikkiessä mene vieraiden koirien luokse vaan purkaa itsekseen itseään sen kanssa. Nykyään jo nopsempaan tulee tarjoamaan sitä mulle, että tehdäänpä lisää! 
Ihan parasta! 

Apparina toimi Jenni ja kuvaajana Milla.

Tuon toisen videon haukkuminen tuli Tarelta itsekseen, joten kokeilin hyödyntää moisen vietinnnoston hetimiten. Eikä ollut turhaa :)

Suossa tarvotaan, mutta on ne mättäät jo vähemmän upottavia nykyään!

-tiina-

Oton sydän pumppaa vielä!

Otto Suurosen sydämestä kuului sivuääniä hammaslääkärissä käydessämme. 

Varasin ajan hetimiten Kouvostolaan AitoVettiin sydänultraan, jotta saisimme tietää minkälaisia yllätyksiä siellä olisikaan.

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Lotta Väyrynen ultrasi Oton seisaaltaan, koska koira osasi olla niin hienosti paikallaan pöydällä tekemättä mitään tyhmiä liikkeitä.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 2/6 kuuluen parhaiten vasemmalta puolelta läppätasosta. Hengitysäänet normaalit. Reisipulssi normaali. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat.

Ultraäänitutkmuksessa todetaan sydämen vasemmassa eteis-kammioläpässä lievää rappeumamuutosta, lievä prolaps sekä asteeltaan lievä pyörteinen lateraalinen vuotovirtaus. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin raoissa.

Ei tarvetta sydänlääkitykselle tällä hetkellä. Kontrolliultraäänitutkimus vuoden kuluttua tai jos oireita ilmenee aiemmin. 

Huhheijaa, ei siis mitään ihmeempää tuon ikäiselle herraskaiselle. Normaalia elämää jatketaan. 

Ajoin sinne Tehontien kautta ja melkein karautin mennessä ojaan kun tiensivussa näkyi bambi. Takaisin tullessa olikin aivan pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva.

-t-

NoseWork jatkokurssi

Niin se ihminen taas taipui nenän edessä ja ilmoittautui NoseWorkin jatkokurssille Karvaisen kanssa. 

Tavoitteena saada molemmille paljon lisää itsevarmuutta tekemiseen. 

Eteenpäin ollaan menty, koutsikin on jokseenkin tykästynyt Taren työskentelyyn ja sinnikkyyteen. 
Nyt on tehty valmiita etsintäalueita sokkona, eli minäkään en tiedä mistä etsiä, jolloin en ainakaan ohjaa koiraa. 

Viimeinen klippi on viimeisimmistä treeneistä, missä aiheena oli korkeammat piilot

Olisi kyllä kiva päästä siihen säännölliseen ryhmäänkin, mutta eipä sieltä taida paikkoja vapautua. Tare on kyllä hyvä tässä, epävarmuus välillä huokuu eikä esimerkiksi uskalla alkaa nousemaan asioita vasten hajua etsiessään. Mutta etsii rauhallisesti ja kuulemma kokoisekseen koiraksi tosi hyvin käyttää kroppaansa eikä kolistele liikoja. Myöskään ei yritä tunkeutua hajulle vaikka se olisi laatikossa tms. 

Oton kanssa on pienenpieniä terveyshuolia, hammaskalustoa käytiin uusimassa ja ensi maanantaina onkin sitten sydänultran aika, koska sivuääniä on kuultu. Tsekataan mikä siellä ääntelee, tartteeko lääkkeet vai mennäänkö vain niinkauan kuin Camel-bootsit kuljettaa. 
Johan tässä on kohta 11 vuotta porskuteltu hänen kanssaan. Muutama harmaa haiven on ilmestynyt, mutta muuten ei kamalasti ole muutoksia. 

Syyslomaa odotellessa, on tässä melkoisen stressaantunut työkuormasta. Eikä pelkästään omasta vaan etenkin tuosta miehen omasta.

-tiina- 

Kausi paketissa

Päätin kuitenkin laittaa hakemuksen kauden viimeiseen kokeeseen Kouvolan Tirvalle. Kova usko oli, ettemme sinne pääsisi, mutta elämä on yllätyksiä täynnä ja sinne päästiin. 

Lauantaina sain jälkipariksi ihan älyttömän mukavan Hanna-Marin, joka jännittää suunnistusta lähes yhtäpaljon kuin minäkin. 
Kaikenlisäksi kun eteen laitettiin vain tyhjät planketit ja suunnilleen piirrettiin kulmien paikat, niin epävarmuustekijät oli valmiina. 
Älyttömän hyvät jäljet kuitenkin saatiin tehtyä ja hyvillä mielin lähdin kotiin.

Sunnuntaina koepäivä alkoikin 7.40 aikoihin ilmoittautumisilla ja kello 8.00 alkoi ylituomarin puhuttelu. Se oli herättävä ennen kukonlaulua jo. 

Oli Asko Kukkolan tuomariryhmässä ja meitä oli neljä avoimen luokan koirakkoa samassa ryhmässä. Koska yhdellä Eijalla oli toisessakin ryhmässä koira, niin järjestys oli käännetty niin, että Eija opasti ensimmäisenä ja seuraavaksi hän meni koirineen jäljelle. 

Minulle arpaonni toi Eijan jäljen, eli Taren homma alkoi heti aamusta laukauksensietotestin jälkeen. Ja Eija nosti minun jäljen ajettavaksi. Minulla loppui siis hommat ennen puoltapäivää jo. 

Taren jälki ehti vanhentua tällä kertaa 18 tuntia 51 minuuttia. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:

JÄLJESTÄMISHALUKKUUS: 4 P (0-6)
JÄLJESTÄMISVARMUUS:     7 P (0-12)
TYÖSKENTELYN ETENEVYYS: 7 P (0-10)
lÄHDÖN, KULMAUKSIEN, MAKAUKSIEN JA KAADON SELVITTÄMISKYKY SEKÄ TIEDOTTAMINEN/KAADOLLA HAUKKUMINEN: 11 P (0-14)
KÄYTTÄYTYMINEN KAADOLLA: 3 P (0-3)
YLEISVAIKUTELMA: 2 P (0-5)

Pisteet 34 ja avoimenluokan 2 palkinto. 

Koeselostus:
Hyvin nuuskutettu lähtö. Molempia vainuja käyttävä koira, eli on niin kuin nimensä mukainen, monessa liemessä kastettu yksilö ja pystyy niitä myös käyttämään. 
Tuuli painaa ensimmäisellä ja viimeisellä osuudella Tarea, mutta aina vaan nousee jäljelle. 
Ensimmäinen osuus hienosti kulmalle, missä makuun merkkaa ja lenkillä seuraavalle osuudelle. Alku osuus hyvin, kunnes ajautuu jäljen ulkopuolelle, hukkaan asti. Palautuksen jälkeen hienosti kulmalle, missä makuu ylitetään, mutta itse kulma tosi tarkasti. 
Viimeinen osuus yhdellä lenkillä kaadolle, minkä osoittaa. 

Uskomatonta on, että kaikista viidestä kokeesta me ollaan saatu tulos. Ei ole ihan itsestäänselvää sellainenkaan. 
Vaikka nyttekin jäi ykköstulos useamman pisteen päähän, niin mä oon niin tyytyväinen tuohon nenänkäyttöön tolla koiralla. Sekä niin iloinen, kun palasin tähän lajiin. Nämä ihmiset on niin hyväntuulisia ja hyväntahtoisia ettei toista tolkkua. 
Ensi vuonna jatketaan, ehkä voisi ennen ensimmäisiä kokeita treenaillakin 😇

Tällä kertaa oli Tirvan Seudun metsästysyhdistys ry järjestänyt arpajaiset ja palkintoja villisian porsaan kinkku ja minähän sen voitin 😏

Tulevalla viikolla onkin taas ohjelmaa, kun tiistaina on Oton hammaslääkäri Loviisassa, Tuukalla alkaa VeVen yleisurheilukoulun sisäkausi, lauantaina aloitellaan Taren kanssa Nosen jatkokurssia sekä sunnuntaina alkaa kesätauon jälkeen hallikausi, nyt uudessa hallissa Neuvottomassa!

Hästäk ruuhkavuodet 😁

-t-

Neljäs kerta todensanoo

Kymen Spanielit Ry:n kokeeseen laitoin vielä MEJÄ-koeanomuksen. 
Yleensä näihin ei ole mitään mahkuja päästä, mutta tällaisena erilaisena korona-aikana ihmeitä tapahtuu!

Torstaina käytiin Johannan kanssa merkkailemassa jälkien alkuja sekä esisuunnistamassa meidän jäljet. Aivan ältsin upeaa maastoa Metsäkylässä! 

Lauantaina aamusta kokoonnuttiin metsästysmajalle ja siitä siirryimme maastoon verettämään jälkiä. Suunnistuksesta jääneestä epävarmuudesta oman jälkeni suhteen hälveni kaikki negatiivuus. Se oli tosi hyvä jälki, oli todella hyvää ja helppokulkuista maastoa ja pieniä haasteitakin löytyi. 

Sunnuntaina entistä aikaisemmin liikkeelle. 
Tarelle pikkaisen pienempi aamupala, koska jäljen jälkeen oli spessulounas odottamassa. 

Laukauksensiedossa oli enemmän haasteena se, että mä jätin sen puuhun yksin, ei niinkään se ampuminen. Eli se läpäistiin. 

Meille arpoontui aamun ensimmäinen jälki, jolle oli ikää tullut 19 tuntia 57 minuuttia. 

Tuomarina Pasi Kemppainen, ensimmäistä kertaa hänen tuomariryhmässään. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)    5p
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)    10p
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)    8p
d)Lähdön, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14)    11p
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)    3p
f) Yleisvaikutelma (0-5)    4p

Yhteensä 41 pistettä ja Avoimen luokan 1 palkinto. 

Koeselostus:

Alku tutkitaan ja koira ohjataan hyvin jäljelle. 
Maa- ja ilmavainua käyttävä koira etenee maastoon sopivaa vauhtia jälkiuralla 1. kulmalle, jossa osoittaa makuun hyvin j 2. osuus löytyy laajan hukan rajoilla käyneen taustalenkin jälkeen. 
2. osuudella edelleen tarkkaa työtä 2. kulmalle, jossa hyvä makuun osoitus ja liinan mitan kaarrolla 3. osuudelle, hetki jälkeä ja paluu selvittämään kulmaa uudelleen. Suunnan varmistuttua 3. osuudella 2 laajaa tarkistusta, joista hirven jäljille, mutta palaa niistä itsenäisesti. 
Kaadolle suoraan sitä tutkimaan jääden.
Osaava jäljestäjä.
Lisää kokemusta ja itsevarmuutta, niin jälkiuskollisuus paranee. 

Tarehan teki taas sitä keskisormennostolenkkiä tuolla jäljellä. Lähti pois jäljeltä ja hetken mentyään oikein katto mua kysyen: kauanko jaksat perässä kulkea ja sitten vaan palasi jälkiuralle. Koko ajan tiesi missä jälki menee. 

Mutta tää oli kyllä hyvä jälki ja Tare oli oikeissa fiiliksissä. 

Tuomarin emäntä, Päivi Lukkari, nappasi muutamia ihania otoksia ennenkuin sukelsimme metsään jäljestämään.

-t-