sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Huippuviikonloppu!

 Jouni ja Tuukka oli päättäneet lähteä mökille yöksi lauantaina ja halusivat ottaa Oton mukaan sinne. Joten me jäätiin Taren kanssa kahdestaan kotiin. 

Olinkin sitten lauantaille varannut hoopers-koulutuksen pitkästä aikaa ja sain kutsun Murtalhoon päivälenkille. 


Hoopers meni kyllä ihan superisti! Tare nautti vauhdista ja oli kuulolla!
Melko paikallaan olin viimeisen lähetyksen, jossa tavoitteena oli kiertää koko ympyrä! Ja se kuunteli ja suoritti koko radan!

Retsa ja Tare





Ihana lenkkeillä Sannan kanssa, kun kaksi aikuista urosta voi lenkkeillä pitkissä liinoissa vierekkäin eikä meidän tartte murehtia että taistelua tulisi. Toki siis ollaan valveilla tilanteessa, muttei tartte stressata. Viiden kilsan lenkki meni kuin siivillä ihastellessa upeaa syysväritystä!


Kotona olikin melko väsynyt (ja vähän hyljätynoloinen) lakkenoidi. Minä lämmittelin takkaa ja söin hyvää risottoa. Illalla käytiin vielä tunnin lenkki.

Sunnuntaiaamuna aamupalojen ja toimintojen jälkeen matka alkoi kohti Kotkan Peippolaa ja KPH:n kenttää. Olimme ilmoittautuneet käyttäytymiskokeeseen. 
Koe oli täynnä, 10 koirakkoa, onneksi saimme pariksi Tiian ja Unton. 
Koe meni nopeasti ja pian olikin meidän vuoro vaikka oltiin viimeisessä parissa.

Kuvat Milla Ristola







Tare ei ollut parhaimmillaan. Osasin odottaa, että yksin jääminen vaikuttaa vähän ja nyt hän jäi kyllä kiinni palkkaansa, jonka totutusti jätimme kentän ulkopuolelle odottamaan. 
Mutta me läpäistiin tottelevaisuusosuus ihan kivalla arvostelulla. Paikkamakuu oli HIENO! 

Kaupunkiosuus suoritettiin Amiraalin parkkiksella. 
Oli koiraa, henkilöryhmää ja fillaria. Autoja kulki tosi paljon siellä jo muutenkin. 
Tuomari totesi, että olisi kolme-neljä viimeistä koiraa voinut ilmankin läpipäästää, kun pienessä ringissä ihmishälinässä odottamassa vuorojamme 😁

Näin ollen Taren ensimmäinen etuliite on hankittú: FCI-BH Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois, tuomarina Tiina Puustinen.

Kiitos kaikille matkan varrella olleille apujoukoille: HSSK:n tokoryhmät, oma sunnuntain treenitiimi ja Marin TOKO-valkkuryhmät! 

Näin sitä on askarreltu järjettömän arasta koirapojasta reipas nuorukainen, joka on yhteiskuntakelpoinen kaveri!

Palveluskoiraura on nyt taputeltu.

-tiina-


lauantai 24. syyskuuta 2022

Vuoden toka nolla!

Rally-toko-koe 24.9.2022 Porvoossa.

Perjantaina taisin rentoilla liiaksikin ja lauantaina ennen kokeeseen lähtöä oli päivärytmit ja rutiinit ihan sekaisin, koska ei kyllä aivot toiminut tunnin ajomatkan jälkeen yhtään. 

Aivot meni jo ihan solmuun, kun rata ei ollut selkeä neliö vaan kolmion mallinen! Voiko tällaisiakin olla?!?!?



Mulla on tosi pieni kynnys ärsyyntyä siitä, että rähiseviä koiria pidetään kehän laidalla hengailemassa. Tottakai haukkumista tms kuuluu, mutta se että koira rähisee ohikulkeville yksilöille ja siitä huolimatta pidetään sitä siinä vieressä, on toisten suorituksen vähättelyä.

Myös Tare rekisteröi nämä äänet helposti, kun ei ole varma pitääkö reagoida. 

Joten, kun meidän lähdön hetkellä sellainen tapahtui, olikin soppa valmis. Ensimmäinen kyltti piti uusia. Sen jälkeen kaikki virheet olikin puhtaasti ohjaajan tekemiä.

Vasen täyskäännös tuli hätäpäissään suoritettua oikeana ja koiran ympärimennessä en pysähtynyt sen vierelle vaan kiiruhdin liikkeelle. 






Tulos jäi parista pisteestä kiinni, mutta onneksi Kotkassa on koepaikka lokakuussa jo varattuna. Ai että kun risoo. 



Kokeita on loppuvuodesta melkosen vähän tässä lähialueella, joissa Kirsi Petäjä ei ole tuomaroimassa, niin näyttää siltä, että koulari ja luokkanousu jää seuraavalle vuodelle suoritettavaksi. 

Mutta ennen sitä kohti uusia pettymyksiä!

-tiina-



sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Jo on koeputki!

 Taas on näppäimistö ollut kuumana ja ehdin ilmoittautua Kotkaan TOKO-kokeeseen 3.9.2022 päivälle. 
Ihanasti jännitys alkoi vasta paikan päällä. 

Alokasluokassa oli neljä koirakkoa; bokseri, saksanpaimen, Tare ja samojedi. Tässä oli suoritusjärjestys. 

Liikejärjestys:


Estehypyn piste meni mun mokasta. Samaanaikaan kun liikkuri sanoi jätä koira, taputti aikaisempi koiranohjaaja koiraansa kylkeen ja lähti ulos, mun keskittyminen herpaantui enkä tajunnut sanoa istu-käskyä Tarelle. Sehän lähti mukaan. 
Palautin alkupaikkaan ja sen jälkeen liike onnistui hyvin!

Liikkeestä maahanmenossa vähän enemmän käännyin katsomaan Tarea, mutten painostavasti. Ihan tosi hienosti meni. 

Seuraamisessa minusta oli paljon paremmin mukana. Vasemmalle käännöksiä pitää alkaa nyt ottaa jumpanaiheeksi, vähän se kanittaa liikaa vastaan siinä. Perse liikkeelle siis!

Kauko-ohjauksessa pitänee kokeilla seuraavaksi nopeaa SIT-SIT käskyä, kun ei näytä ekalla ihan nousevan. Ja tosiaan jumpata tätäkin lisää, avoimessa-luokassahan näitä tulee muutama lisää. 

Luoksetulossa taas seläntakana otti yleisöä haltuun, eli tsekkaili mestat ennenkuin tuli ihan vierelle. 

Noutokapulanpidossa voisi mun makuun enemmänkin itse ottaa kapulaa suuhun, mutta pääasia että pitää rauhallisesti. 

Näillä tekosilla:



Vielä yhtä ykköstä huutaa TK1. Pitänee nostaa tavoite siihen TK2:een, kun tää tälleen menee. 

Ihana mennä kokeeseen koiran kanssa, jolle uudet paikat ei oo mikään ongelma. Ei aiheuta mitään ylimääräistä nuuskimista tms. 

Taas tuli kysymyksiä rodusta, tuon karvan kiharattomuudesta ja Taren koosta. 
Mutta ihanaa tsemppiä kyllä sain tutuilta ja tuntemattomilta!

Katsotaan, jos lokakuussa mahduttaisiin vielä kokeisiin. Nyt taukoillaan vähän. 

-tiina-




perjantai 26. elokuuta 2022

Laji, jota mun ei ikinä pitänyt edes kokeilla..

Niinhän siinä käy, kun sanoo ei ikinä.
Sanansa saa pyörtää. 

Alajääsken Marin hallilla on kahdet Rally-Toko-treenit ollut aiheena kyltit ja koepäivän toiminta Petroffin Mian vetämänä ja niihin on tullut ilmoittauduttua Taren kanssa. 
Paljon selvisi, mitä itse kokeessa tapahtuu ja miten kylttejä pitää suorittaa. 

Joten sain yllytyksen sieltä, sanottiin että senkus menette jo kokeisiin, kyllä te ALO-luokasta selviätte näillä eväillä. 

Ensimmäinen koe oli iltakoe Porvoossa Porvoonseudun Koiraharrastajat ry:n kokeessa. 
Koekutsu kun tuli, meinasi itku tulla meikäläiselle. Rataantutustuminen 20.45, joka siirtyi aikataulukirjeessä kello 21.00:aan! 

Koska oli meidän ensimmäinen koe, Tare mitattiin. 
Tuomariharjoittelija kohtasi koiran "väärin", tuli varovasti lähestyen kohti ja alkoi lepertelemään. Ja Tare alkoi epäilemään petkuhuiputusta samantein. Saatiin sirut katottua ja säkä mitattua. Ylituomari vaan tuli rapsuttamaan päästä sanoen, että moikataas mekin niin on sekin virallisesti hoidettu. Paljon parempi tapa. 

Tässä illan rata. Ei hankala rata, mutta kahdeksikko tehtiin kahden pienen kukkaistutuksen ympäri. 


Toiseksi viimeinen vuoro, niin mennyt kello ohitse Taren iltapala- ja nukkumaanmenoajan! 

Heti lähdöltä bongasi kentän reunalta ruutunauharullan ja katse nauliintui siihen. Yhtään sähäkämpänä olisi karannut sinne ensimmäisestä äännähdyksestä, muttei koiraan saanut kyllä mitään kontaktiakaan.
Kaksi ensimmäistä kylttiä uusittiin, maahanmenon varmistin menemällä itse kyykkyyn, samalla seisoessani kasasin itseni ja siitä eteenpäin koira olikin mukana. Näki siinä makaillessaan, ettei siellä pimeämmässäkään nurkassa mitään mörköjä ole vaikka olis ihan hyvin voinut olla. 

Yllätykseksi kuitenkin saatiin käärittyä kaikista ohjaaja- ja muista virheistä huolimatta 75 pistettä ja tulos ensimmäisestä kokeesta! 


Tuo viimeinenkin koira 12-vuotiaana sai 98 pistettä ja voitti käsittääkseni tämän luokan. 

Vissiin on kokeiltava vielä toistakin tällaista, ehkä kolmaskin, jos saisi koularin..


-tiina-

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Loma alkaa ja loppuu kokeeseen

Kesälomalla ollaan oltu paljon myös ihan lomalla.
Ollaan käyty melkoisesti frisbeegolffaamassa perheen kesken ja mä oon pyrkinyt lisäämään fillarointia, helteet on ollut sellaisia ettei oo kamalasti päiväsaikaan koirien kanssa touhuiltu/lenkkeilty.

Surullisena uutisena, että meillä paljon hoidossa ollut Hymy-koira on lopulta päässyt vehreimmille nurmille jäljestämään. Tätä on "odotettu" jo jonkin aikaa, muorihan ei mikään nuori loppujen lopuksi ollut. 
Niin ne parhaatkin lopulta lähtee. 

Kesäloman loppuun sain koepaikan Kymen Spanielit ry:n kokeeseen Metsäkylään. 
Kävin perjantaina ystäväni Mintun kanssa esisuunnistamassa naurunremakalla ensimmäisen voittajaluokan jälkeni ties kuinka moneen vuoteen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen meinasi jo tulla sydänkohtaus ja parahdus : me ei koskaan päästä täältä metsästä pois! 
Päästiin kuitenkin. 
Lauantaina kävimme oikean jälkiparini kanssa verettämässä niin hänen esisuunnistamansa kuin minunkin jälkeni. Mentiin kimppakyydillä edestakaisin ja oli kyllä tositosi kiva jutella kovinkin moninaisista koira-aiheisista asioista Susannan kanssa!

Sunnuntain koepäivä oli aikaistettu alkamaan ilmoittautumisilla kello 05.00 ja ylituomarin puhuttelulla kello 5.30. 
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen ei ollut kovinkaan välkky olo heti aamusta. 
Tarelle arpoutui jälki nro 4, jossa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen hakemassa erinäisiä numerosarjoja joista yksikään ei ole 1. 
Itsehän opastin jäljen numero 5, eli siitä heti perään sinne. 

Koeselostus: 
Luvan saatuaan Tare merkkaa alkumakuun ja hyvin ohjattuna jäljelle. Melko pian Tare valitsee oman tiensä ja poistuu verijäljeltä: 1. hukka. Uusi alku ja kävelee makauksen ohi. 1. kulma, jolla katko, useita laajoja rengastuksia, katko otetaan jo ilmavainulla, mutta Tare valitsee silti oman polun. 2. hukka. Uusi alku ja taas makaus kävellään yli. Taas metsän muut hajut houkuttavat. 3 hukka ja koe keskeytyy.
Ollaan niin alussa, että käännytään tielle ja alkuun. 
Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. 

Voittajaluokan nolla. 

Näki jo autolta, kun Tare haisteli ilmaa ja jo matkalla alkuun (vaikka pidin kaulapanta-lyhyt hihna systeemiä) ehti napata hirven sorkanjäljenhajun. Tuo maasto on hyvin riistarikasta aluetta.  

Loppuun yksi kuva, minkä H.Jokipiha otti Loviisassa Taresta kun käytiin valokuvauksessa. 


Käytiin männäviikolla myös uudelleen RallyTOKO-treeneissä ja ollaan saatu ensimmäiseen  kokeeseenkin jo paikka.

Myös MEJÄ-kokeisiin olen Tarea ilmoitellut, pitäisi vaan oikeasti käydä treenijälki tekemässä, missä on tuo katkokulma ja makaukset kesken matkan. 

Huomenna alkaa raaka arkinen elämä. Siskoni tulee monen vuoden tauon jälkeen Suomeen ja lauantaina mennäänkin Tykkimäkeen!

-tiina-

lauantai 23. heinäkuuta 2022

TOKO-koe 23.7.2022

Kummoisia ei olla edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen ehditty tehdä.
Aamu- ja iltapalatreenejä,aina vähän lisää vaatimusta ja tekemistä ennen ruokaa. Yhdet treenit, jossa saatiin hyvä paikkis sekä pari liikettä ohjattuna. 

Sitten meillä on ollut tytöt hoidossa muutamaan otteeseen.  
Tarella on täysi työ viihdyttää molempia, kun Otto ei leiki.. 
Molemmilla hoitokeikoilla kävin Taren ja Wapun kanssa pidemmillä lenkeillä ja sitten vuoroin vanhukset pääsi keskenään lönköttelemään. 




Kävin myös ilmoittautumaani ratatreeniin Rally-TOKOssa. Tehty rata olikin vähän haastava, osittain kun oli äijä väsynyt tyttöjen vierailusta ja siten ei keskittyminen ollut parasta mahdollista. Mutta kuulemma kokeisiin voisi ilmoittautua. 

Eilen aloiteltiin kesäloman toinen kierros. Vähän skumppaa ja sitten muuten vaan rentoilua. Jouni kävi katsomassa bändiä vanhalla työskillä. 

Aamulla kello soimaan ja normiaamutoimien jälkeen Ruissaloon valmistelemaan kenttää koekuntoon. Kamala jännitys alkoi iskemään, etenkin kun ukkonen jyrisi kamalan vahvasti taustalla. 
Kotona olikin sitten tilannetta, kun Otto onkin alkanut reagoimaan ukkoseen eikä meinannut rauhoittua millään. Se vähän tarttui Tareen, joka ONNEKSI tasaantui kuitenkin kun ukkonen meni ohitse. Oli melkoisen vahva rytinä ja sade. 
Kaikesta jännittämisestä huolimatta päätin mennä kentälle ilmoittautumaan kokeeseen.
Tuomarina kokeessa oli Pernilla Tallerg.

Ensimmäisenä liikkeenä paikkamakuu, joka oli jaettu kuuden koiran kanssa kahteen osaan. Meillä ympärillä saksanpaimentyttö ja samojedityttö. Hienosti meni maahan, pari kertaa vaihtoi pyllyn asentoa ja nousi vähän vaanivaan asentoon istumaan käskystä. 

Meillä oli suoritusvuoro kaksi. Ilma oli melkoisen hiostava ja lämmin, jännitti miten tuo matalaviettinen jaksaa suoriutua tehtävistään kun oli kieli poskella jo ennen omaa vuoroaan. 

Melkoisen hienostihan se meni kuitenkin!




Lopputulemana 


Vaikka siis yksi liike meni nollille, kun NIIN hienosti jäi seisomaan käskyllä. 

Mä oon tositosi ylpeä Taresta, hän suoriutui älyttömän hienosti haastavassa kelissä. 
Ja tositosi kiitollinen mahtavasta porukasta Haminan Seurakoirakerhossa, kamalasti saatiin tsemppiä ennen suoritusta ja älyttömästi kehuja kokeen jälkeen!

Plus toki KIITOS MILLA 💗Sun tsemppi, osallistuminen ja kuvaus oli tosi tärkeä lisäbonus tähän päivään!

Onneksi mentiin ja saatiin korkattua tämäKIN laji. 

-tiina-

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

VOI katkokävely sentään!

 2.7.2022 aamulla melko aikaisin lähdettiin kompassit ojossa suihkimaan pitkin Kannusjärven metsiä. Koetta oli helteiden vuoksi aikaistettu melkoisen runsaasti. Saimme kuitenkin jälkiparini kanssa hyvissä ajoissa tehtyä kelvot jäljet niin voittaja- kuin avoimeen luokkaankin. 
Paarmat purivat minun käteni aivan turpeiksi, kipu on ollut vahvana kämmenissä.

Sunnuntaina kello 01.50 lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa hämmentynyt lakkenoidinpoikanen takapaksissa. Ei oltu tehty aamukävelyä eikä saatu aamupalaa. Koepaikalla pieniä kävelyitä tyypin kanssa tehtiin useampi. 
Ylituomarin puhuttelun jälkeen ajoimme letkassa maastossa olevan sorakuopan läheisyyteen, kun ei kehtaa asutuksen keskellä alkaa siihen aikaan haulikolla paukuttelemaan. 



Tare kesti laukauksensietotestin todella hyvin vaikka alkuun olikin melko hermostunut. 

Tuomariryhmässämme (Mari Myllynen) oli kaksi avoimenluokan koiraa ja me aloitettiin koe jäljestämällä. 
Treeneistä viisastuneena vein Taren metsään kaulapannassa lyhyellä liinalla, jolla estin liian aikaisin aloitetun jäljestämisen.
En tiedä oliko se vai kaikki tähden asennot yhteensä, mutta Tare jäljesti todella hyvin. Todella suoraan, todella varmasti. Mulla oli tosi hyvä fiilis liinan päässä ja ehdinpä vähän ihailla upeaa auringonnousuakin! 

kuva on otettu ennen itse jäljestämistä

Seuraavaksi opastamaan oma jälki. Sinne tuli hirmuisen nuori tolleri, 9kk, joka sitten näkikin "mörköjä" siellä ja alku oli hurjan jännää ja pelottavaa. Loppuosa jäljestä kuitenkin tosi tarkasti ja varmasti. 

Jäljen purun jälkeen ajelin kotiin, käytin koirapojat kävelyllä ja syötin ne sekä kävin suihkussa. Sitten suuntasin koepaikalle auttelemaan käytännönhommissa; ruokahuoltoa jne. 

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakauksen josta ohjattuna reippaaseen, maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. Osuudet kuljetaan jäljellä tai sen tuntumalla, vain pari pientä tarkistelua. Molemmat makaukset riittäävsti merkaten. 1. kulma jäljen mukaisesti, 2. hivenen pitkällä pistolla. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti. 
Tänään pisteisiin vaikuttaa hieman takristelut ja vähän 2. kulma. 
Hieno suoritus. 

Koesuorituksen arvostelu: 
jäljestämishalukkuus, 5p (0-6)
jäljestämisvarmuus, 11p (0-12)
työskentelyn etenevyys, 10p (0-10)
lähdön, kulman, makauksien ja kaadon selvittämiskyky, 13p (0-14)
käyttäytyminen kaadolla, 3p (0-3)
Yleisvaikutelma, 5p (0-5)

Yhteensä 47 pistettä (max. 50) ja avoimen luokan ykköspalkinto. 


Tämä tarkoittaa, että seuraava MEJÄ-ilmoittautuminen tehdäänkin voittajaluokkaan, kun meillä se näyttelytuloskin on hankittuna! 

Apuva! 

-tiina-