Nosee ja tottista

Toiseksi viimeisellä NoseWork-treenillä tehtiin ensimmäistä kertaa etsintää ulkona ja tutustuttiin ajoneuvoetsinnän alkeisiin sekä tutustuttiin uuteen hajuun: laakerinlehteen. 
Kiitos Mira kuvaamisesta, ohjaaja teki virheitä mutta onneksi koira ei niistä älyttömästi hätkähtänyt. 

Suomen NoseWork-sääntöjen mukaan koira ei saa nousta autoa vasten, niin alkuun ripoteltiin auton ympärille maahan nameja. Opetetaan ensin koira työskentelemään mahdollisimman alhaalla namien avulla. Ja kokeessahan löydöt ajoneuvossa ovat asetettu luokan matalimman koiran mukaisesti enkä usko, että Tarekaan ihan heti on matalin siellä ;) 

Ylläolevassa tilanteessa olin siis aiemmin naksauttanut tuon tuolin kohdalla vaikkei siellä ollutkaan kätköä, siksi meni ensin siihen maahan.

Annettiin Taren itse ratkaista ohjaajan tekemä virhe ja niinhän se tekikin. 

Tottiksen seuraamisen tuottama ahdistus alkaa väistymään pikkuhiljaa!
Lakkenoidi on RAKASTUNUT Tokmannin alelaarista löytämiini muovisiin vinkuleluihin (hän onkin vallan ainoa) ja sitä kautta vietti on kasvanut ja sille alkaa tulla kestoakin, mikä koiran hännän nostaisi ellei vinkulelu?

Eikä tällä vinkulelulla leikkiessä mene vieraiden koirien luokse vaan purkaa itsekseen itseään sen kanssa. Nykyään jo nopsempaan tulee tarjoamaan sitä mulle, että tehdäänpä lisää! 
Ihan parasta! 

Apparina toimi Jenni ja kuvaajana Milla.

Tuon toisen videon haukkuminen tuli Tarelta itsekseen, joten kokeilin hyödyntää moisen vietinnnoston hetimiten. Eikä ollut turhaa :)

Suossa tarvotaan, mutta on ne mättäät jo vähemmän upottavia nykyään!

-tiina-

Oton sydän pumppaa vielä!

Otto Suurosen sydämestä kuului sivuääniä hammaslääkärissä käydessämme. 

Varasin ajan hetimiten Kouvostolaan AitoVettiin sydänultraan, jotta saisimme tietää minkälaisia yllätyksiä siellä olisikaan.

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Lotta Väyrynen ultrasi Oton seisaaltaan, koska koira osasi olla niin hienosti paikallaan pöydällä tekemättä mitään tyhmiä liikkeitä.

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 2/6 kuuluen parhaiten vasemmalta puolelta läppätasosta. Hengitysäänet normaalit. Reisipulssi normaali. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat.

Ultraäänitutkmuksessa todetaan sydämen vasemmassa eteis-kammioläpässä lievää rappeumamuutosta, lievä prolaps sekä asteeltaan lievä pyörteinen lateraalinen vuotovirtaus. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin raoissa.

Ei tarvetta sydänlääkitykselle tällä hetkellä. Kontrolliultraäänitutkimus vuoden kuluttua tai jos oireita ilmenee aiemmin. 

Huhheijaa, ei siis mitään ihmeempää tuon ikäiselle herraskaiselle. Normaalia elämää jatketaan. 

Ajoin sinne Tehontien kautta ja melkein karautin mennessä ojaan kun tiensivussa näkyi bambi. Takaisin tullessa olikin aivan pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva.

-t-

NoseWork jatkokurssi

Niin se ihminen taas taipui nenän edessä ja ilmoittautui NoseWorkin jatkokurssille Karvaisen kanssa. 

Tavoitteena saada molemmille paljon lisää itsevarmuutta tekemiseen. 

Eteenpäin ollaan menty, koutsikin on jokseenkin tykästynyt Taren työskentelyyn ja sinnikkyyteen. 
Nyt on tehty valmiita etsintäalueita sokkona, eli minäkään en tiedä mistä etsiä, jolloin en ainakaan ohjaa koiraa. 

Viimeinen klippi on viimeisimmistä treeneistä, missä aiheena oli korkeammat piilot

Olisi kyllä kiva päästä siihen säännölliseen ryhmäänkin, mutta eipä sieltä taida paikkoja vapautua. Tare on kyllä hyvä tässä, epävarmuus välillä huokuu eikä esimerkiksi uskalla alkaa nousemaan asioita vasten hajua etsiessään. Mutta etsii rauhallisesti ja kuulemma kokoisekseen koiraksi tosi hyvin käyttää kroppaansa eikä kolistele liikoja. Myöskään ei yritä tunkeutua hajulle vaikka se olisi laatikossa tms. 

Oton kanssa on pienenpieniä terveyshuolia, hammaskalustoa käytiin uusimassa ja ensi maanantaina onkin sitten sydänultran aika, koska sivuääniä on kuultu. Tsekataan mikä siellä ääntelee, tartteeko lääkkeet vai mennäänkö vain niinkauan kuin Camel-bootsit kuljettaa. 
Johan tässä on kohta 11 vuotta porskuteltu hänen kanssaan. Muutama harmaa haiven on ilmestynyt, mutta muuten ei kamalasti ole muutoksia. 

Syyslomaa odotellessa, on tässä melkoisen stressaantunut työkuormasta. Eikä pelkästään omasta vaan etenkin tuosta miehen omasta.

-tiina- 

Kausi paketissa

Päätin kuitenkin laittaa hakemuksen kauden viimeiseen kokeeseen Kouvolan Tirvalle. Kova usko oli, ettemme sinne pääsisi, mutta elämä on yllätyksiä täynnä ja sinne päästiin. 

Lauantaina sain jälkipariksi ihan älyttömän mukavan Hanna-Marin, joka jännittää suunnistusta lähes yhtäpaljon kuin minäkin. 
Kaikenlisäksi kun eteen laitettiin vain tyhjät planketit ja suunnilleen piirrettiin kulmien paikat, niin epävarmuustekijät oli valmiina. 
Älyttömän hyvät jäljet kuitenkin saatiin tehtyä ja hyvillä mielin lähdin kotiin.

Sunnuntaina koepäivä alkoikin 7.40 aikoihin ilmoittautumisilla ja kello 8.00 alkoi ylituomarin puhuttelu. Se oli herättävä ennen kukonlaulua jo. 

Oli Asko Kukkolan tuomariryhmässä ja meitä oli neljä avoimen luokan koirakkoa samassa ryhmässä. Koska yhdellä Eijalla oli toisessakin ryhmässä koira, niin järjestys oli käännetty niin, että Eija opasti ensimmäisenä ja seuraavaksi hän meni koirineen jäljelle. 

Minulle arpaonni toi Eijan jäljen, eli Taren homma alkoi heti aamusta laukauksensietotestin jälkeen. Ja Eija nosti minun jäljen ajettavaksi. Minulla loppui siis hommat ennen puoltapäivää jo. 

Taren jälki ehti vanhentua tällä kertaa 18 tuntia 51 minuuttia. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:

JÄLJESTÄMISHALUKKUUS: 4 P (0-6)
JÄLJESTÄMISVARMUUS:     7 P (0-12)
TYÖSKENTELYN ETENEVYYS: 7 P (0-10)
lÄHDÖN, KULMAUKSIEN, MAKAUKSIEN JA KAADON SELVITTÄMISKYKY SEKÄ TIEDOTTAMINEN/KAADOLLA HAUKKUMINEN: 11 P (0-14)
KÄYTTÄYTYMINEN KAADOLLA: 3 P (0-3)
YLEISVAIKUTELMA: 2 P (0-5)

Pisteet 34 ja avoimenluokan 2 palkinto. 

Koeselostus:
Hyvin nuuskutettu lähtö. Molempia vainuja käyttävä koira, eli on niin kuin nimensä mukainen, monessa liemessä kastettu yksilö ja pystyy niitä myös käyttämään. 
Tuuli painaa ensimmäisellä ja viimeisellä osuudella Tarea, mutta aina vaan nousee jäljelle. 
Ensimmäinen osuus hienosti kulmalle, missä makuun merkkaa ja lenkillä seuraavalle osuudelle. Alku osuus hyvin, kunnes ajautuu jäljen ulkopuolelle, hukkaan asti. Palautuksen jälkeen hienosti kulmalle, missä makuu ylitetään, mutta itse kulma tosi tarkasti. 
Viimeinen osuus yhdellä lenkillä kaadolle, minkä osoittaa. 

Uskomatonta on, että kaikista viidestä kokeesta me ollaan saatu tulos. Ei ole ihan itsestäänselvää sellainenkaan. 
Vaikka nyttekin jäi ykköstulos useamman pisteen päähän, niin mä oon niin tyytyväinen tuohon nenänkäyttöön tolla koiralla. Sekä niin iloinen, kun palasin tähän lajiin. Nämä ihmiset on niin hyväntuulisia ja hyväntahtoisia ettei toista tolkkua. 
Ensi vuonna jatketaan, ehkä voisi ennen ensimmäisiä kokeita treenaillakin 😇

Tällä kertaa oli Tirvan Seudun metsästysyhdistys ry järjestänyt arpajaiset ja palkintoja villisian porsaan kinkku ja minähän sen voitin 😏

Tulevalla viikolla onkin taas ohjelmaa, kun tiistaina on Oton hammaslääkäri Loviisassa, Tuukalla alkaa VeVen yleisurheilukoulun sisäkausi, lauantaina aloitellaan Taren kanssa Nosen jatkokurssia sekä sunnuntaina alkaa kesätauon jälkeen hallikausi, nyt uudessa hallissa Neuvottomassa!

Hästäk ruuhkavuodet 😁

-t-

Neljäs kerta todensanoo

Kymen Spanielit Ry:n kokeeseen laitoin vielä MEJÄ-koeanomuksen. 
Yleensä näihin ei ole mitään mahkuja päästä, mutta tällaisena erilaisena korona-aikana ihmeitä tapahtuu!

Torstaina käytiin Johannan kanssa merkkailemassa jälkien alkuja sekä esisuunnistamassa meidän jäljet. Aivan ältsin upeaa maastoa Metsäkylässä! 

Lauantaina aamusta kokoonnuttiin metsästysmajalle ja siitä siirryimme maastoon verettämään jälkiä. Suunnistuksesta jääneestä epävarmuudesta oman jälkeni suhteen hälveni kaikki negatiivuus. Se oli tosi hyvä jälki, oli todella hyvää ja helppokulkuista maastoa ja pieniä haasteitakin löytyi. 

Sunnuntaina entistä aikaisemmin liikkeelle. 
Tarelle pikkaisen pienempi aamupala, koska jäljen jälkeen oli spessulounas odottamassa. 

Laukauksensiedossa oli enemmän haasteena se, että mä jätin sen puuhun yksin, ei niinkään se ampuminen. Eli se läpäistiin. 

Meille arpoontui aamun ensimmäinen jälki, jolle oli ikää tullut 19 tuntia 57 minuuttia. 

Tuomarina Pasi Kemppainen, ensimmäistä kertaa hänen tuomariryhmässään. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)    5p
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)    10p
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)    8p
d)Lähdön, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14)    11p
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)    3p
f) Yleisvaikutelma (0-5)    4p

Yhteensä 41 pistettä ja Avoimen luokan 1 palkinto. 

Koeselostus:

Alku tutkitaan ja koira ohjataan hyvin jäljelle. 
Maa- ja ilmavainua käyttävä koira etenee maastoon sopivaa vauhtia jälkiuralla 1. kulmalle, jossa osoittaa makuun hyvin j 2. osuus löytyy laajan hukan rajoilla käyneen taustalenkin jälkeen. 
2. osuudella edelleen tarkkaa työtä 2. kulmalle, jossa hyvä makuun osoitus ja liinan mitan kaarrolla 3. osuudelle, hetki jälkeä ja paluu selvittämään kulmaa uudelleen. Suunnan varmistuttua 3. osuudella 2 laajaa tarkistusta, joista hirven jäljille, mutta palaa niistä itsenäisesti. 
Kaadolle suoraan sitä tutkimaan jääden.
Osaava jäljestäjä.
Lisää kokemusta ja itsevarmuutta, niin jälkiuskollisuus paranee. 

Tarehan teki taas sitä keskisormennostolenkkiä tuolla jäljellä. Lähti pois jäljeltä ja hetken mentyään oikein katto mua kysyen: kauanko jaksat perässä kulkea ja sitten vaan palasi jälkiuralle. Koko ajan tiesi missä jälki menee. 

Mutta tää oli kyllä hyvä jälki ja Tare oli oikeissa fiiliksissä. 

Tuomarin emäntä, Päivi Lukkari, nappasi muutamia ihania otoksia ennenkuin sukelsimme metsään jäljestämään.

-t-

Kesäloma 2021

Olipa ihana suunnitella KUNNON kesälomareissua koko perheen voimin. 
Sovittu mökkiretki Iihin Oton kasvattajan tykö sekä Kajaaniin Taren emän omistajan tykö, plus käynnit Ranua Zoossa sekä Kuusamon Suurpetokeskuksessa. 
Muutama hotelliyökin siihen sisältyi.

Matka alkoi käymällä Jyväskylässä lounastamassa Toivolan vanhassa pihassa Riikan kanssa. Aivan älyttömän ihana paikka, jos Jyväskylään ootte menossa, suosittelen tutustumaan tähän!

Sieltä yöksi Varjolan Tilalle. Majoituksessa ei ollut ilmastointia, aivan järkyttävän kuuma huone, kaipaisi jo päivitystä monilta osin. 
Miljöö oli tosin älyttömän kaunis ja ruoka oli paikan Bistro Sylvissä todella hyvää sekä aamupala vallan kelvollinen.

Tuukka nukkui huoneessa parvella

hurja määrä perhosia oli!

Varjolasta lähdettiin suuntaamaan pohjoista kohti. Ajatuksena käydä Oulun toimistolla sekä Oulussa lihakaupassa ennenkö mennään Iinalle lounastamaan. 

Nähtiin Sulokin 💗

Pitihän ne kellotkin käydä taas kajauttelemassa

Sulo vasemmalla ja Otto oikealla

Ruokakaupan kautta Iijoelle mökille. 

Taresta kuoriutui kahlaajaeläin ja Otto ui todella paljon.

Tare myös oli riittävän sosiaalinen vieraidenkin ihmisten kanssa.

Välillä teki pahaa katsoa kun nää juoksi tuolla kivikossa

Pääsin myös kokeilemaan suppailua, kamalan tuulisella kelillä.

Ottokin kävi kyydissä

sekä Tuukka.

Iistä siirryimme Ranualle eläinpuistoon koko porukalla. 

Lapin pöllön poikanen

Huuhkaja

Maakotka

Ranualta siirryimme Iso-Syötteelle Kide-hotelliin yöksi. 
Hotelli oli kiva kaikkinensa, ystävällisyys ja hyvä palvelu vain puuttui. Jos on varannut melkoisen kivalla hinnalla huoneen, jotenkin odottaisi saavansa palvelua. Vaan ei, itse chekkasin meidät sisään ja loin avainkortit, meinasi jäädä palvelun puutteesta myös huone seuraavana päivänä maksamatta.
Jouni haki kaupasta ruokaa huoneeseen, kun siellä oli uunia, jääkaappia jne. Hotellin ravintolaa on monessa paikassa kehuttu, on vain kallis sekä samoilla työntekijöillä varustettu kuin hotelli yleensäkin. Illalla kävin kastelemassa lenkkarit suoalueella kulkevalla polulla, AIVAN JÄRKYTTÄVÄN KAUNISTA! Valitettavasti kuvat on kännikässä, kun ei siinä sateessa kehdannut ottaa kameraa mukaan. 
Aamulla mukava käpsöttely koirien kanssa ja aamupalalle. Yksi tyttö epätoivoisesti yritti tehdä salissa kaiken, pienen ravintolan pöytiä oli yhden vähintään pitänyt koko ajan jonkin tyhjentää ja siivota kun ei kuitenkaan mikään pieni hotelli ollut. Hyi yöks, mikä maku jäi.

Sieltä ajoimme aamulla Kuusamon suurpetokeskukseen. 

Jotenkin ihmettelin vain itsekseni, että jos KAIKKI paikan eläimet ovat orpoja/sairauksien vuoksi tuolla, niin miten Kertun ja Juuson poikanen on alunperin orvoksi joutunut että on paikalle joutunut? Saati miten on Juuso suurpetokeskukseen tullut, kun hänen äitinsäkin on siellä? 
Orpouden vuoksi sinne päätymisen ymmärrän, tai saurauden, mutten sitä, että rahahanojen vuoksi siellä annetaan karhujen lisääntyä. 
Koirasusista puhui kyllä kiitettävän suorasanaisesti, niiden olevan ovelia pirulaisia eikä ne pelkää ihmistä kuten kunnon susien kuuluu. Mutteivat ole koiriakaan. 

Kuusamosta mentiinkin Annan ja Jyrkin mökille Kajaaniin. 
Alkuun sieltä päätti liesituuletin pysyä jatkuvasti päällä, sitten loppui vedentulo ja Taren emä päätti pistää labbiksen nippuun. Ruokailu meni myöhäiseksi, ollen kuitenkin superhyvää!

Seuraavana aamuna olikin Jounilla kuumetta ja me lähdettiin kotimatkalle. Harmittavaa, mutta tällaista tämä on. Kahden pysähdyksen taktiikalla painelin Mersulla kotia kohti. 

Olipahan reissu vaikka loppuikin liian aikaisin!

-tiina-