maanantai 12. marraskuuta 2018

Hajatelmia

Olen nyt elokuusta asti käynyt säännöllisesti keskiviikkoisin ja lokakuusta myös sunnuntaisin TOKO-/tottistreeneissä kahdessa eri ryhmässä Oton kanssa. 

Keskiviikkoisin kuutta koirakkoa ohjastaa/neuvoo/opastaa Milla ja Sanna. 
Alkuun pidettiin palaveri, mikä on tilanne ja mihin kukakin on tähtäämässä. 
Oton kanssa tavoitteena on iloinen treeni ja uusien asioiden oivaltaminen eri liikkeissä. Pienesti haaveilen TOKO:n avoimesta luokasta tulosta. 

Erityisen mukavana pidän sitä, että koutseilla on raamit minkä mukaan kuljetaan tätä syksyä eteenpäin. Vähän ovat miettineet, mitä milläkin kerralla harjoitellaan ja miten kenenkin kanssa sitä lähdetään yrittämään. 
Myös monenlaiset koirat ovat rikkaus, jokaisella on samanmoisia ongelmia mutta koirat ilmentävät niitä niin erilailla. Kaikki koirat ovat erirotuisia; Otto-labbis, Masi-bordercollie, Rosmo-porokoira, Saku-borderterrieri, Jerry-howavart ja australianpaimenkoira, nimeä en vaan saa nyt mieleen (kyseisen naishenkilön muita koiria kyllä tulee mieleen just nyt). 

Alkuun otettiin kehään tulemista ja moottorin herättelyä, vireennosto ennen tekemistä jne. Oton kanssa oon onnistunut tätä kehittämään ihan kamalasti ja nyt se tekee jo tosi innoissaan MUN kanssa asioita hallilla ja kentällä. 

Ollaan treenattu jääviä liikkeitä (heikko alue), merkin kiertoa (alkaa jo olemaan ihan kivalla mallilla kunhan itse en ala kerralla ahnehtimaan), ruutua, hyppyjä, noutoja ja paikkamakuita/-istumisia. 

paikkaistuminen, kuva Millan kännykkä

paikkamakuu, kuva Millan kännykkä

Olen ajatellut, että keväällä vasta kuitenkin mennään vasta kokeeseen. Nyt treenataan avoimenkin luokan liikkeitä niin maan perkuleesti, että saadaan hommaa pakettiin kunnolla. 

Käytiin Mirva Vainion TOKO-koulutuksessakin pyhäinpäivänä. Saatiin ensimmäinen vuoro, koska oltiin Jounin kanssa lähdössä siitä melko heti Jyväskylään syntymäpäiväjuhliin. Harmittavasti oli omat niskat AIVAN jumissa; yöllä heräsin valtavaan kipuun hartiaseudulla ja loppuyön aikana jännitin niskalihakset tyystin jumiin. Vähän häiritsi. 

Aiheeksi valittiin jäävät ja siitä liikkeestä maahanmeno. Hyviä vinkkejä, on tehty kotiläksynä ja on auttanut. Nyt toki ennakoi hirveästi, kun ollaan hinkattu. 
Tehtiin myös kaukokäskyjä, ei koematkalta. Hienosti on alkanut nekin sujumaan. Nykyisin enemmän nousee istumaan kuin jää tuijottamaan. 
Näytettiin myös merkinkierto, sanoi että ollaan hyvällä mallilla ja kuuriluontoisella treenillä menee nopsaan kalloon.
Ruudusta tehtiin vain paikkaa, sain siis mahtavan vinkin siihen. Jopa minä voin tämän käsittää, nyt vaan pitäisi jaksaa sitä ruutua kasailla terassille. 
Myös täyskäännöstä vähän jankattiin. Siihenkin kiva tekniikka, jolla on jo huomattavaa edistystä tullut. Toki vaikuttaa paljon myös se, että Otto on ihan erilailla mun mukana hallilla kuin ennen.

Tosi kiva koulutus, jos tulee uudestaan niin kyllä yritän päästä. Ei ollut hinnalla pilattu!

Sunnuntain treenit ovat vasta aluillaan. Mutta jokusen koiran kohdalla on jo tapahtunut uskomattomia muutoksia. Mielellään näitä seurailee ja elää mukana siinä onnistumisessa! 
Ollaan saatu Otonkin kanssa kehuja sieltäkin. 

Ihan älyttömän hieno tunne tämä tämmöinen kehittymisentunne 💖

Hieman harmittaa, että nämä tapahtuvat vasta nyt kun Otto alkaa lähenemään jo veteraani-ikää. Toki on ikäisekseen aivan tosi kivassa kunnossa. Ei paljon kastrointi eikä ikä lisäkiloja ole tuonut. Viimeksi oli laihtunutkin mokoma, kun punnitsin eläinlääkärissä käynnin yhteydessä. 

Mutta mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

-tiina-

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Portimon polut ja vähän muutakin

Kauniit syyssäät vaan jatkuvat, joten tänä viikonloppuna suuntasimme Kitulaan ja Portimon poluille. 

Auto jätettiin Valkinkankaan suunnille, siitä kävellen matkaan. Oravankorvenmäki, Viitavuori, Äijänvuorenreunaa Hyrmänmäelle ja siitä Heponotkonmäelle ja autolle. Viitavuorella oli laavu, jossa syötiin eväitä. 
































Sunnuntaiaamuna kesken aamupalan sain kysymyksen, josko lähdettäisiin haavakkohirveä jäljestämään. Ja lähdettiinhän me, sanoin ettei olla koskaan käytännönjälkeä kokeiltu mutta ollaan valmiit yrittämään.
Ottohan on ollut viikon sairaslomalla, koska maanantaina alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa. Röntgenkuvauksissa ei näkynyt murtumia tms, joten on ollut hihnakävelyillä ja kipulääkkeillä.
Tästä huolimatta, musta autoon ja menoksi.
Kaikenkaikkiaan Otto teki hyvää työtä, lopulta väsymys voitti ja meidän oli pakko luovuttaa. En tiedä löytyikö vasaa, viime viestissä oli ettei ollut muidenkaan koirien avulla löytynyt. 


Metsästä kotiin, suihkuun ja kaunistautumaan. 
Ihmisjäsenet lähtivät kohti Helsinkiä. Luonnontieteellinen museo ja Linnanmäen valokarnevaalit kustuivat. 





















Kuisman kanssa olen ravannut urakalla eläinlääkärissä ihmettelemässä, että mikä sitä ärsöniä janottaa ja pissattaa. Nyt on poistettu mahdollisuuksista sokeritauti, cushingsin tauti sekä addisonin tauti. 
Seuraavaa liikettä miettiessä.

-tiina-