Vähän turhan rankka kevät

Paljon kaikkea kivaa on kyllä onneksi ollut edellisen postauksen jälkeen eikä pelkkää huolta ja murhetta.

Treeneissä ollaan hetkittäin palauteltu mieleen myös AVO-luokan liikkeitä, koska lupauduin TOKOn SM-joukkueeseen tarvittaessa. Sunnuntaihin on aikaa ilmoittaa joukkue, ehkä meille siitä ilmoitellaan miten käy. 

Koska olen murehtinut, olen myös kävellyt. 
Koko ajan vaan enemmän. 
Tammikuussa ilman huolta ja murhetta 78km, helmikuussa 106km, maaliskuussa alkoi jo tuntumaan jaloissa 130km ja huhtikuussa huomasi koukutusta 165km. Ja nämä mitattuja kilometrejä, näiden lisäksi vielä perus aamu- ja/tai iltakävelyt (2-4km).  
Toki tämän on osittain mahdollistanut myös lomautusaika tuossa välissä, koska aikaa on ollut kulkea. Mutta on tullut nähtyä hienoja ilta-aurinkoja, luontoa jne.

 

lauttaskin ilta

Patosilta Inksa-Anjala

Vilniemellä lenkillä. 

Taren lenkillä bongaama rantakäärme

Käytiin Matin toisessakin tukitapahtumassa, näyttelytreenit ja minimätsäri. 
Molemmille melkoinen kokemus, mutta positiivisessa mielessä. Tare rentoutui hienosti, sai paljon positiivista kokemusta ihmisistä ja menestyikin kivasti. Isojen koirien kolmas :D 

Kun höveliäästi mentiin auttamaan sairaana ollutta fasekaveria koiran lenkityksessä muutamana iltana, saatiin aivan järkyttävän hieno lahja kiitokseksi! 
Täysin hämmentyneenä aukaisin Jounin syntsäpäivänä oven ja Tiina oli siellä putkilon kanssa. Hän on todella taitava maalaaja ja oli tehnyt Taresta taulun 💗 Jonka oli siis tulostuttanut meille jossain. 

On myös onneksi istuttu iltaa perheen ja ystävien kanssa sekä kahdestaan käyty Isolla Kirkolla. Ettei tää pelkkää arkea ja murhetta ole ollut. Niistä ei nyt kuvia.

Kaakon Noutajakoirayhdistys ryn MEJÄ-toimikunnan kanssa käytettiin pääsiäisen jälkeen viimein viime vuonna hankittu lahjakortti SAKO Shooting Centerillä Lappeenrannassa. 
Ammuttiin kiväärillä ja pistoolilla. Todella kiva kokemus ja hienosti järjestetty koulutus!

Tällä hetkellä työtä taas on.
Samalla seurailen suomalaisten menestymistä FMBB-kisoissa Kreikassa. Matti ja Meri on ainakin agilityssä päässeet finaaliin jo. 

Onneksi KPH:n kenttä on jo käyttökuntoinen, niin voi alkaa siellä käymään treeneissä. Kun saa vielä avaimet konttiin. On aikamoinen työsarka tehtävänä vielä voittajaluokan starttiin. Mutta kahdet kokeet on jo katseltu sillä silmällä, niin on edes ajatusta mitä ja miten siellä tehdään asioita!

-tiina-

Samoilla menoilla jatkuu 2025

 Mitään muutoksia ei ole elämänmenoon tullut. 

TOKOssa ollaan nyt otettu voittajaluokan liikkeet kunnolla ohjelmistoon.

Kiertohyppyhässäkän kierto alkaa jo melkoisen hyvin onnistumaan ilman hyppyjä, pari kertaa koitettu pysäytyksiä ja ne on menneet hyvin. Liikaa ei viitsi, kun noi kyynärät tyypillä on mitä on. Näiden lisäksi ollaan otettu myös noita paluuhyppyjä. Niitä tarvitsee vahvistaa TODELLA paljon.

Tunnarin vauhtiin saatiin Oililta se namppajuttu avuksi ja ollaankin sitä käytetty. Tokikaan en vaadi syömään sitä namia jos ei halua, vaikka Oili niin tekeekin. Rauhaa oli ainakin viimeksi tullut suoritukseen ihan kivasti ja nenä oli heti auki.

Ohjattuun noutoon ollaan otettu suuntien opettelua nampan kanssa. Mulla on ollu keskimmäinenkin kohta mukana, mutta taidan jättää sen pois. Ei me olla EVL:ään menossa ainakaan näillä näkymin, ihan on riittävästi nykyisessäkin luokassa tekemistä. Jatketaan näitä vielä koska itse noudossa meillä ei mun mielestä ole ongelmaa.

Ruudun osalta ollaan tehty läpijuoksuja. Ollaan yritetty alkaa piilottamaan lelu sinne ruudun taakse, niin että jäisi ajatus että ainahan se lelu voi jossain jemmassa olla. Lisäksi ohjelmaan on lisätty ruudusta seuraamiseen siirtymisen treenaaminen, Siihen ollaan saatu kiva vauhti.

Seuraamisessa pääasiassa ei kummoista haastetta olekaan ollut aikoihin, mutta vahvistellaan erinäisiä asioita tietenkin säännöllisesti. 

Jääviä ei ollakaan aikoihin tehty! Nämä työnalle pitkästä aikaa!

Luoksetulon pysäytyksiä ollaan tehty muutamia, mutta liikaa ei kehtaa kinttujen vuoksi tehdä. 

Kauko-ohjausta olen karttanut tietoisesti. Ollaan kotona taas alettu hakemaan siihen fiilistä ruokinnan yhteydessä. Sirke Viitasen kanssa meinasin tätä mietiskellä enemmän. 

Paikkikseen olen osallistunut nyt muutaman kerran niin että mie menen piiloon ja liikkuri menee kulkemaan Taren lähelle. Ei ole kuulemma mitään tuntemuksia koirassa aiheuttanut. 

Katsotaan saadaanko koska siihen mallille, että voisi kokeeseen menosta haaveilla. 

RallyTokossa ollaan kotosalla alettu opettelemaan puolenvaihtoja hieman. Enemmän pitäisi sitä oikealla seuraamista tehdä mutta kotona ei kamalasti ole tilaa.. 
Hiljaa hyvä tulee.

Jottei pelkkää tekstiä ole, niin käytiin talkoilemassa ja osallistumassa Matin ja Merin FMBB-tukitapahtumaan rallimöllit. Tuttava nappasi meistä muutaman kuvankin:

Edelleen jatketaan samoilla suunnitelmilla treenejä eteenpäin. 

Tosiaan Koirakkona hallille on Sirke Viitanen tulossa kouluttamaan perjantaina 7.2.  ja me mennäänkin sinne TOKO-oppiin. Odotan innolla. 

-tiina-

Vuotta 2024 nippuun ja pakettiin

Aivan kamalan rankka ja touhukas vuosi on ollut. 
Kummoisia tavoitteita ei tullut asetettua.

Kevät jumpattiin Italian FMBB-matkaa varten ihan urakalla ja järkättiin kaikenlaisia tapahtumia sen vuoksi.
Hurjasti halusi ystävät/kaverit/tuttavat auttaa tämän asian eteen ja olen edelleen hämmentynyt ja ihmeissäni siitä. 
Matka itsessään meni jäätävän hyvin. Lakkenoidi ei paljon hätkähellyt erilaisista paikoista tai ihmismassoista. Harmillisesti alkoi ontumaan kisojen alla ja ne jäi nyt suhteellisen kalliiksi treeneiksi. 

Gardalla

kisapaikalla

Velden Itävallassa

Varsovassa

Riika

Ruotsissa kotimatkalla jo.

Tämän voisi sanoa olleen meidän kauden päätavoite ja isolta osin se onnistuikin aivan mahtavasti. Vain koe jäi väliin.

Reissun jälkeen ollaan tahkottu AVO-luokan kokeita neljän kokeen verran. Yksi nolla ja kolmostulos sekä kaksi aivan todella ihanaa kakkostulostakin! 
Nyt saa AVO-luokka jäädä taakse ja yritetään upottaa voittajaluokan liikkeitä niin koiran kuin ohjaajankin kupoliin. 

Treenejä ollaan pidetty pääosin KPH:n kentällä Kotkassa.
Ennen SM-kisoja pidettiin kehätreenejä Ruissalossa HSSK:n porukan kanssa. 
Nyt talven tultua palasin kesälomalta myös Marin koutsaukseen Neuvottoman hallille. 

Paljon ollaan lenkkeilty pitkin poikin Tarmolan/Teirikallion metsiä. 
Onneksi myös joskus meitä pyydetään muuallekin kipsuttamaan ja itsenäisyyspäivänä päästiinkin pitkästä aikaa Sannan ja Redin kanssa marssille Uuteen-Summaan.

Haminaan tuli ihanat jouluvalot, niitä ollaan käyty ihailemassa useampana iltana/aamuna:

Raatihuone itsenäisyyspäivän väreissä

Viikolla käytiin viimeinen Huotarin koulutus tälle vuodelle. Ensi vuoden paikan annoinkin pois, mutta lupasin mahdollisimman paljon ostella irtovuoroja. 
Tehtiin kiertohyppyhässää; ensin kiertäen, toinen pysäyttäen ja siitä palkaten, kolmas vain kiertäen. Sitten muutamat hypyt ns pysäytyspaikasta. Oili kehui kierron vauhtia ja motivaatiota, myös pysäytys sai paljon kehuja!
Ehdittiin myös tehdä seuraamista. Kesken kaiken Sanna tuli paikalle, joka vähän sotki perusasentoihin menemistä pysähtyessä, mutta todella kivasti muuten teki. Paljon sellaisia käännöksiä esim mitä kokeissa ei ole ja niin vain lakkenoidi selvisi niistä! Hurjasti kehuja saatiin tästä. 

Myös tunnariin perehdyttiin ja saatiin neuvoja siihen pakan hajoittamiseen. Vietiin läpinäkyvä (pitää osataa bringles-sipsuja että saan siitä sen kannen) kansi tunnarikapuloiden lähelle ja siihen nami. Lähetetään koira käskyllä tunnareille, meillä käsky on oma, ja matkalla käsketään syömään nami. Sen jälkeen odotetaan että koira omineen rauhallisesti menee etsimään oman kapulan. Tarella vielä sakkasi tämä vaihe ja meni kannen eteen maahan, käskyllä kuitenkin meni kapuloille. Kunhan ostaa tän ajatuksen, niin varmaan epävarmuus katoaa. Hyvä neuvo oli!

Seurailin myös Sannan ja Redin treenit omien jälkeen. Heillä aiheena kaukot ja seuraaminen.
Myös miettivät sitä, että koirakko 99% treenaa iltaisin ja kokeet kuitenkin ovat EVL-luokassa 99% aamuisin, niin kannattaisiko ohjaajan useammin laittaa kello aikaisin herättämään ja mennä myös aamulla treenaamaan ettei se olisi molemmille kokeessa niin kauhea kokemus? Jolloin mietin, että sama tilannehan on itsellä. Me kyllä herätään suht aikaisin, mutta käydään lenkillä ja sitten minä syön kaikessa rauhassa aamupalaa ja juon kahvia. 

Jounin ollessa työmatkalla Chilessä, kävin kuuntelemassa Helsingin poliisisoittokunnan joulukonserttia RUK:n maneesissa. Konserttivieraita oli vastaanottamassa pari ratsupoliisia.

Tänään menen ystävän kanssa Tykkimäen saunalle ja siitä syömään. Siitä pari seuraavaa päivää valmistellaankin joulua kotona. Mahdollisista jouluvieraista minulla ei ole mitään tietoa, mutta tänä vuonna en ajatellut sitä murehtia yhtään. 

Huomenna on pikkujoulukisailut sunnuntain tottisporukalla, minä järkkäsin :D Katsotaan miten verenmaku suussa siellä touhuillaan. 

IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE

JA

MITÄ PARHAINTA TULEVAA VUOTTA 2025!

TERKUIN TIINA, TARE JA MUU PERHE

Koetauko ei alkanutkaan vielä

 Vaikka blogi onkin ollut päivityksiä vailla, niin ollaan me tehty kaikenlaista. 

Parit metsäjäljet käytiin kokeilemassa ystävien kanssa, ei ollut vanhat opit unohtunut. Kepitkin ilmaistiin melkoste hienosti! 

Sunnuntairyhmällä alkoi treenit tuossa päivänä eräänä ja minun sairaslomailua lukuunottamatta ollaan sielä joka sunnuntai käyty. Parit uudetkin koirakot ollaan saatu mukaan vanhojen joukkoon. 

Itsehän tuossa sain riesaksi mykoplasman ja keuhkokuumeen, jonka vuoksi muutamia tosi kivoja suunnitelmia meni ihan pipariksi. Sattui nimittäin koulun syyslomalle minun tauti. 
Pikkuhiljaa siitä suosta ollaan noustu ja yritetään päästä taas kuosiin. 

Syksyn olen käynyt opiston järjestämällä kehonhuolto- ja liikkuvuuskurssilla. Aivan jäätävän kiva ja hyödyllinen, toki suuri apu olisi jos liikkeet muistaisikin ja tekisi myös kotona 😁

Vaikka piirinmestiksissä sanoin, että se on kauden viimeinen koe, niin en malttanut olla ilmoittautumatta KAG:n kokeeseen marraskuussa. 

AVO-luokassa oli 7 koirakkoa, meillä viimeinen suoritusvuoro.

muilla oli tosi tylsänvärisiä kapuloita

Paikkiksesta hieno 10 pistettä, vaikka ihan vähän mun kävellessä kohti alkoi nuuskuttelemaan ympäristöä. 

Liikejärjestys oli:

LUOKSETULO
NOUTO ESTEEN YLI HYPÄTEN
KAUKOKÄSKYT
SEURAAMINEN
LIIKKEESTÄ MAAHANMENO/ISTUMINEN/SEISOMINEN ja Mari oli arponut istumisen
LÄHETYS MERKITYLLE PAIKALLE JA MAAHANMENO
KARTIORYHMÄN KIERTÄMINEN JA PALUU PERUSASENTOON

Vaikka meno suoritusalueelle olikin normaalista poiketen toisessa päässä hallia, niin samat manööverit tehtiin. Tare käy-käskyllä maahan ja tule-käskyllä sivulle. Pienet kehut.

Siirtyminen ensimmäiselle aloituspisteelle siitä.

Luoksetulossa maahanmeno hienosti, luoksetulo oli vauhdikas mutta alkaa kyllä hidastamaan turhan aikaisin (voittajaluokassa pitää keksiä varmaan vippaskonsteja ettei pysäytyksen jälkeen hiipisi vierelle). 10 pistettä 💗

Hyppynoudossa kerrankin kapula lensi juuri sinne minne pitikin ja pitkälle! Vauhdikas lähtö, nopea nosto ja hypyn kautta perusasentoon. 10 pistettä 💗

Kaukokäskyissä ei tapahtunut niin yhtikäs mitään. 0 pistettä.

Seuraamisessa muutamassa kohdassa meinasi omasta mielestä vähän unohtua, mutta hienosti korjasi itse paikkansa. Aivan älyttömän hyvä fiilis koko seuraamisen ajan, joku tuomari olisi ehkä tiiviydestä huomauttanut muttei Kaarina. 10 pistettä 💗

Liikkeestä ISTUMISESSA (muokattu kirjoitus/ajatusvirhe) oli selkeästi ollut valmis ruutuliikkeeseen, joten vähän jätätti seuraamisessa, mutta jäi istumaan ja pysyi siinä kunnes palasin. 7 pistettä.

Ruutuun lähti hienosti, loppumatkalla jostain syystä epävarmuus nousi ja kävi metri ennen ruutunauhaa maahan. 0 pistettä.

Kiertoliikkeessä hyvä vauhti, edelleen hidastaa liikaa omaan makuun loppupätkässä ennen perusasentoon siirtymisessä. 9,5 pistettä 👍

Kokonaisvaikutus ihanilla saatesanoilla 10 pistettä 💗

Harmittavat nollat tuli.
Tuomari sanoi, että oli antamassa 9,5 seuraamisesta, mutta oli niin hienoa seuraamista jo AVO-luokassa että ihan kelpaisi ylemmässä luokassa sellaista esitellä, siksi vaihtoikin kymppiin. 

Kuitenkin sijoitus 3/7 ja podiumille vei meidän tie!

Tähän me lopetetaan AVO-luokan tahkoaminen ja pistetään aivot tiukille voittajaluokan liikkeiden kanssa!

Kiitos kaikille kanssafiilistelijöille kokeessa 💓

-tiina-

Kuvia piirinmestaruuskokeista

 Kuonot valokeilassa (LINKKI) oli valokuvaamassa piirinmestaruuskokeissa koko koepäivän koirakoiden suorituksia.

Jopa meidän suorituksesta sai muutamia hyviä kuvia aikaiseksi. 

Vaikka hyppynoudon alussa Tare nousikin seisomaan mun vierellä, niin en todellakaan ollut pettynyt liikkeeseen. Tare hyppäsi, nouti vauhdilla ja palasi hypäten takaisin perusasentoon. Ei ole ollut niin varmaa joka kokeessa tämä. 

Ja lempiliikkeestä onneksi onnistui kuva!

-tiina-

melkoinen syksyn alku

Alle kuukausi sitten sain aamusta niin kamalan uutisen, että muutamaksi päiväksi maailma romahti isosti ja paljon on surua mahtunut maailmaan.

Lauantaina meillä onkin kummipoikani hautajaiset. 
Poikasen, joka poismenonsa jälkeen täytti 18 vuotta. 

Olin jo aiemmin varannut mulle, Jounille ja Tarelle yöreissun Nuuksion kansallispuistoon. Se tulikin todelliseen tarpeeseen.
Matkaan lähdettiin kun oltiin kaikessa rauhassa saatu kotona pakkailtua jne. 
Ajeltiin suoraan Haukakierroksen lähettyvillä olevalle parkkikselle ja kierrettiin rauhakseltaan se. Meillä oli ollut kotosalla niin Tuukalla kuin Jounillakin flunssaa ja minussakin ihan pikkuisen tuntui kävellessä erilainen rankkuus.

Haukankierros on nelisen kilometriä pitkä lenkki (reitin kuvaus linkki). Meillä siihen meni evästaukoineen aikaa vajaa kaksi tuntia, kun ei kiirehditty yhtään. 

Molemmat yllätyttiin Espoon mäkisyydestä, jo automatkalla oli hurjia nousuja sekä laskuja. Ja Nuuksio itsessään todella positiivinen kokemus. Toistekin lähdetään kyllä mielellään!

Koska oli Suomen luonnon päivä, niin Haltiassa (Suomen luontokeskus) oli tapahtumaa ja näyttelyihin pääsi ilmaiseksi sisään.
Me varattiin sieltä pöytä buffaan, koska se kuulosti niin mielenkiintoiselta. 
Näyttelyt oli kivoja, vähän oli liikaa porukkaa omaan makuun. Buffan ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti palvelu siellä kyllä oli melkoinen pettymys. 

Meillä olikin majoitus Haltia Lake Lodgessa hotellihuoneessa. Olisi kyllä näin jälkiviisaana pitänyt syödä siellä. Syötiin Tapaslautanen viinilasillisten kanssa illalla ja aamupala oli kyllä niin laadukas, että huhhuh. 

Syksy on ollut todella lämmin. Nyt vasta alkaa ilmat vähän viilenemään. 

Olen kyllä nauttinut sen minkä olen pystynyt ja ehtinyt ja kipsutellut menemään pitkin kuntorataa sekä Teirikallion polkuja. 
Jalkarassukat kun ei enää tunnu tykkäävän yhtään noista asfalttilenkeistä. 

Olen talkoillut HSSK:n järjestämissä rallytokon piirinmestaruuskokeissa sekä tokon piirinmestaruuskokeissa. Jälkimmäisissä myös oltiin joukkueessa mukana. 

Valitettavasti Tare söi aamusta niin kamalasti heinää ja se olikin suoritusvuoroon mennessä märehditty poistamiskuntoon eikä siten perusasentoja meinannut tulla.
Mullakin on ollut jäätävää yskää, joka on valvottanut jonkin verran.
Kuitenkin kolmostuloksen verran saatiin pisteitä kasaan.

Ja Haminan Seudun Seurakoirakerhon joukkue sai joukkuepronssia!

Jäävänä liikkeenä AVO-luokassa oli seisominen

Kaukokäskyjen lisäksi ruutu nollautui harmittavasti. Tare kääntyi hyvinkin yllättävällä tavalla ympäri ja tippui maahan niin jotta toinen etujalka oli nauhalla. 

Tällaisilla eväillä aloitetaan meidän koetauko. 

Torstaina olen koetoimitsijana Kaakon Käyttökoirat ry:n käyttäytymiskokeessa.
Plus olen miettinyt josko kuitenkin kävisin sen pakollisen jatkokoulutuksen, että voin näitä hommia jatkaa vielä. 

Ensi kuussa alkaa sunnuntaitottikset.
Ja ajattelin josko marraskuussa jo palattaisiin Alajääskenkin perjantairyhmään mukaan..

-tiina-

 

Huotarilta hyvä vinkki kiertohyppyhässäkän treeniin

Taren kanssa ollaan epäsäännöllisesti treenailtu TOKOn kiertohyppyhässäkkää (virallisesti kartioryhmän kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu hyppy esteen yli).

Kuva napattu tokon säännöistä; VIRKKU TOKON SÄÄNNÖT, sivu 85.

Tare on sellainen allrounderi, että mennessä hyppää vasemman puolen esteen ja kierron jälkeen oikean puolen esteen ja tulee perusasentoon järjettömän tyytyväisenä omaan toimintaansa. 

Kun tarkoitus olisi kiertää kartiot, pysähtyä ja paluussa hypätä liikkurin mainitseman hypyn yli. 

Nyt kun oli Haminan Seudun Seurakoirakerhon järjestämän Oili Huotarin koulutuksen vuoro, ajattelin kysyä tähän neuvoa ja opastusta. 

Me asetuttiin varmaan ihan maksimissaan tuon 5 metrin päähän hypyistä ja kartiot oli niiden välissä. 
Onnistuneesta kierrosta palkka ja kartioita siirrettiin vähän pidemmälle esteiden taakse. 
Lähetys samasta kohdasta ja taas onnistumisesta palkka. Kartioryhmä siirtyy jälleen kauemmas. 

Kolme-neljä siirtoa ja seuraavalla treenikerralla aloitetaan vaikkapa siitä ensimmäisen siirron etäisyydestä. 

Torstaina Karjalan Palveluskoiraharrastajien toko-torstaissa me tehtiin tämä uudestaan. Aloitettiin kyllä nyttekin siitä keskeltä ja hommahan tuntuu menevän lakkenoidille jakeluun! 

Tykkään kyllä, kun ollaan treenitty paljon ihan vaan kentälle menojakin, niin nostaa ittesä kyllä melko hyvin jo aloitusmanöövereistä fiilikseen. 
Ja meillä se on sitä, että jätän KÄY-käskyllä Taren mun selän taakse maahan, menen itse kehän reunalle. Hengähdän, katson kehään, käännyn Tareen päin ja kutsun sen TULE-käskyllä vierelle ja kehun vuolaasti. Joskus treenatessa se saa siitä palkan, joskus kun lähdetään liikkeelle, toisinaan ensimmäisen liikkeen aloituspaikalle saapumisesta jne. 
Koskaan ei tiedä, milloin se lelu heilahtaa.

Sellainen. Halusin vaan tämän muistiin ja ehkä muille vinkiksi tänne. 

-tiina-