keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Kohta on kesä?

 Aika menee kyllä niin nopeaan, ettei ehdi ymmärtää. 

Joka toinen viikko on ollut kolmet tottistreenit ja toisina taas kahdet. 
Pääsääntöisesti ollaan kaikissa käyty, ihan jokunen vain on jäänyt väliin. 

Motivaatio on ollut kadoksissa terveystulosten jälkeen aika isolla kädellä. Mutta niin vain suosta noustaan kuin Fenix-lintu tuhkasta. 
Ollaan käyty tutustumassa DOBoon ja ollaan perjantaisin jonossa niihin treeneihin. Että jos jokunen edes jää pois, niin me mennään tilalle. Tare oli ihan pro heti alusta ja aivan mahtavasti suoriutui annetuista tehtävistä. 

Jälkiryhmän kanssa tein ratkaisun, että pääsääntöisesti ryhmä toimii itsenäisesti. Minä käyn säännöllisesti tsekkaamassa tilanteita ja edistymää. Myös treenien videoinnit tuo lisää mahdollisuuksia neuvonantoon. 
Tottelevaisuustreenejä lupasin epäsäännöllisesti vetää heille. 

Menin nyt "hätäpäissäni" kuitenkin ilmoittautumaan myös NoseWork-alkeiskurssille. Mä en ole ikinä tajunnut lajia, enkä yhtään ollut kiinnostunut asiasta. Käydään nyt kattomassa, saattaahan sieltä tulla vinkkejä tulevaisuuden PK-koiria ajatellen. 

Sitten mulla on järjestymässä se yks laji, jolla tehdään historiaa toivon mukaan. Siitä enemmän kun kokeet on ajankohtaiset. Treenit kuitenkin alkaa jo. 

Ollaan ulkoiltu yhdessä ja erikseen kelistä riippumatta. Nautittu hyvästä ruoasta esimerkiksi pääsiäisenä. 

Tervasaaressa kävelyllä perheen kesken

Matinsaaressa kävelyllä Taren kanssa kahdestaan

Heidin ja Härskin kanssa kävelyllä kaupungilla



Heidin kännykästä tämä kuva


Pääsiäiseksi tilattiin yhdelle päivälle Vehkasta ruoat

Menu olikin ihan kiva itse tehtäväksi loppuun:
ALKUPALAT: Vehkan parsakeitto sekä Lepällä savustettua nieriää
PÄÄRUOKA: Yön yli haudutettua luomu karitsan potkaa, kolmen päivän luuydinlientä, voilla maustettua perunamuusia ja timjamilla maustettu poltettu porkkana
JÄLKIRUOKA: Vaniljalla maustettu rahkamousse, Vehkan manteleivos ja makealla viinillä marinoidut mustikat






Tarkoitus oli vappuna viettää synttärijuhlia pihalla jonkinmoisella ihmismassalla. Katsotaan nyt minkälaiseksi tämä pahentuva skörönätilanne tästä muokkaantuu. Huonolta näyttää. 

Mutta treeni-intoa kaikille, jotka tätä blogia seurailee. 
Säännöllisen epäsäännöllisesti tulen jatkossakin tätä päivittelemään.

-tiina-




keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Voihan terveys ja sen puutokset

Niinhän siinä sitten kävi, että saatiin enemmän kuin pyydettiin.
Lonkat C/C ja kyynärät 3/3. Selkä on sentäs suora ja puhdas.

Lajit vaihtuu ainakin PK-puolella. 
TOKO jää. 
Katsotaan mitä muuta keksitään. 

Nyt on ensijärkytyksestä toivuttu. Kiitos siitä kuuluu Jounille ja Annalle. 

Tässä kuvat, jos joku niistä jotain irti saa.







 -tiina-

tiistai 16. helmikuuta 2021

Hiihtelyä ja treeniä

 Nyt on kyllä hiihtäminen iskeytyny mun sieluun. 
Ja oon saanut tuota minun miesjäsenistöäkin hiihtelemään. He menevät yhdessä omaan rauhalliseen tahtiin ja minä yleensä itsekseen verenmaku suussa.
Nyt sunnuntaina käytiin Jounin kanssa merenjäällä hiihtämässä koirien kanssa, Pitkiltä hiekoilta lähdettiin ja Morsiussaari kierrettiin. Matkaa tuli tarinoiden mukaan noin 7 kilometriä.




Harmi, ettei ollut kaunis aurinkoinen päivä. Mutta vastahan minä sain tilattua uudet aurinkolasit ulkoiluun. 

Viimein ehdittiin myös Jennin ja Taavin kanssa lenkille. 8,5 kilsaa taaperrettiin ihanassa pakkassäässä. Taavi niin kovasti vihaa Tarea (ehkä vahva sana toi vihaa, mutta Tarella on monta ominaisuutta jotka vahvistavat Taavin epävarmuuksia) ja toinen ei ymmärrä että miksi. Taavi haukkuu ja ärisee Tarelle säännöllisesti lenkin aikana.
Mutta hienosti pystytään yhteislenkkeihin, kun molemmat rauhoittuu keskittymään omaan kulkemiseensa. 


Jennin kännykkäkuva

Jennin kännykkäkuva

Poikien haavatkin on parantuneet. Oton korvaan jää tollanen hieno katu-uskottavuutta lisäävä merkki. Mahtia kun on noin helppohoitoiset tyypit. 

HSSK:n ryhmätreenitkin vihdoin alkoivat, tiukoin rajoituksin. Saatiin koutsilta kehuja ja minustakin me ollaan niin kovasti menty eteenpäin, ettei BH-koe ja/tai TOKO-koe ole mikään mahdottomuus tänä vuonna. 
Alajääskellä alkoi uusi TOKO-valkku, jonne ilmottauduttiin. 
Että onneksi saadaan apua monelta eritaholta.

Karhulaan on avautunut uusi lämmin koirahalli: Okkim Dog
Käytiin Millan ja Nassen kanssa siihen pikaisesti tutustumassa. 


Pitää ottaa oma varaus toistekin, ehkä jopa Mikko siihen jeesimään. 

Tälle viikolle onkin pöhinää. Huomenna on lihanhakua ja TOKO-treenit. Torstaina Jounin synttärit ja TOKO-treenit. Perjantaina Tuukka lähtee Inksaan mummolle ja vaarille viikonlopuksi.
Saadaan Jounin kanssa aikuisten aikaa, yhdet treenit oon lauantaille sopinu ja sunnuntaina on Taren kuvauspäivä Tuusulassa. Lähete on kyynär-, lonkka-, selkä- ja olkakuville. Kamala miten paljon jännittää, jotta mitä sieltä tuleekaan. 

Siitä sitten riippuukin vallan mitä ensi viikolla jatketaan. 

-tiina-

torstai 4. helmikuuta 2021

Kuvaton päivittely

 Tylsääkin tylsempi vuoden ensimmäinen päivitys melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. 

Joulu tuli ja meni pienillä hermojen menetyksillä. Loppujen lopuksi oli todella mukavaa ja rentoa. Pauliina ja Daniel oli aattona meillä, joulupäivänä käytiin Jounin kanssa metsäilemässä koirien kanssa ja tapaninpäivänä kyläiltiin Inksassa. Muuten syötiin, oltiin ja saunottiin. 

Vuosikin vaihdettiin ihan oman porukan kesken. Naapurin Olavin grillikodassa käytiin grillaamassa iltapalanakit. 

Taren kanssa ollaan TOKOssa edistytty hitaasti ja varmasti. Ollaan saatu Marin valkussa hyviä vinkkejä eritoten viettijutuissa. Ja päätin jatkaa seuraavankin valkun verran näitä oppeja.
Onneksi hallille on saanut omatoimiaikoja ihan kivasti, niin ollaan päästy muuallekin kotiläksyjä tekemään. 
Sunnuntaisin ollaan treenailtu mun halliryhmän kanssa ja mukaan saatiin yksi belgianeläin lisää, Milla ja tervupoika Nasse. Vähän on ihmisten osallistuminen jäänyt vähälle tän skörönän vuoksi. Mutta aina siellä joitain on mukana. 

Tänä vuonna olen löytämässä hiihtämisen ilot. Joku harraste, johon koirat ei kuulu. On tullut kaatuiltua jonkin verran, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan hyvältä. Useamman kymmentä kilsaa on tullut jo nitkuteltua. 
Tuukan kanssa olen myös käynyt luistelemassa, kun joulupukki toi minulle hokkarit. 

Olen myös bongannut, että Ruissalon kirjastosta saa lainattua urheilutarvikkeita.
Kävin tsekkaamassa tavarat ja otin alkuun lainaan lumikengät ja teleskooppisauvat.
Johannan kanssa käytiin kenkäilemässä lumimyräkässä yksi torstai-ilta koirien kanssa.
Ja samaisen viikon lauantaina nollakelissä kävin Teemun ja Johannan kanssa käppäilemässä yhdelle laavulle ja takaisin. Se olikin sattumusten retki, kun Tarelta meni vasemman jalan jarruantura halki kesken retken. Hienosti kesti ensiavut metsässä ja autolla. 

Tiistaina Tare innostuksissaan repäisi Otolta korvaan halkion. Siitä sitten valuukin verta!
Pari valokuvaa, soitto eläinlääkärille, kuvat perään, joiden perusteella tehtiin hoitopäätös ja sitten autolla hain vain antibiootit sekä kipulääkkeet. 

Molemmat haaverit paranee kyllä, mutta oman aikansa ne aina vie. Ja teinieläimen kanssa selkeästi vähän pidempään kuin monella muulla. 

Työrintamalla me etäillään molemmat. Ei siis kenenkään käskystä, mutta ei vaan hotsita mennä toimistolle. Katsotaan kauan tätä jatketaan. 

Tarelle on varattu Tuusulaan Valkohampaan joukkotarkkiin kuvaukset. Lonkat, kyynärät, selkä ja olkanivelet kuvataan. Sitten nähdään mitä ja miten jatketaan elämää. 
Myöhemmin sitten silmät, polvet ja sydän. 
Osa sisaruksista onkin jo käynyt. On siellä tervettä porukkaa ja ei niin tervettä. 

Kaakon Käyttökoirien leirille olen pellolle ilmoittautunut. Näinköhän sitä järjestetäänkään. Mutta olisi kiva mennä. 
Helmikuun hajuluennon lupasin järjestää etäyhteyksillä, kun saan käyttää työkonetta tähän ja saan taustatukea järjestämiseen. Vähän jänskättää miten se menee. 

-tiina-

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Nyt on perhe taas kasassa. 
Jouni kävi viikon verran kokeilemassa ulkomaillaolemista. Valmet teki melkoisen työn että sai taas pienen ryhmän ihmisiä valtamerien toiselle puolelle mittailemaan, palaveeraamaan ja suunnittelemaan. Hyödyllinen ja loppuasiakkaalle melkoisen kallis retki loppujen lopuksi. 

Suomeen tullessa Jouni kävi koronatestissä, josta tulikin heti seuraavana päivänä jo negatiivinen tulos. Seuraava testi sitten tiistaina ja jos sekin on negativiinen, niin karanteeni on lusittu. 

Koiria ei paljon herran poissaolo kiinnostellut, tällä kertaa eivät edes herkistyneet ylimääräisesti autojen äänille.

Toimiston porukan kanssa käytiin ennen lähtöä uudessa Ravintola Vehkassa syömässä pikkujoulujen kunniaksi. Ruoka oli todella hyvää ja Bastionin holvisto mahdollistaa etäisyyksien pitämistä muihin asiakkaisiin todella hyvin. Me kyllä nautittiin todella paljon. Ruoan jälkeen käytiin vielä Lounashuone Kerhon Viinikellarissa tuhoamassa yksi punaviinipullollinen. 

Haminaan on pistetty jouluvalot ihan viimeisen päälle. 







Valitettavasti koronan vuoksi kivasti auennut joulutori kiellettiin AVI:n toimesta. Mutta valot pysyvät, vanhan kaupungin parturi tekee vohveleita liikkeensä edustalla ja Jukka Rintalan mekot ovat nähtävillä tietyin rajoituksin vielä. 

Hallilla peruttiin loppuvuodeksi ryhmätreenit ja muutoinkin on toivetta ettei hallilla olisi kerralla kahta ihmistä enempää kerrallaan. 
Harmittaa tosi paljon. Katsotaan miten Marin valkkujen käy. Kotiläksyjä ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. 
Jälkitreenit laitoin talviteloille ryhmän kanssa. Sillointällöin voidaan treenailla talvellakin. Kunhan tämä henkinen koronakurjuuteni helpottaa..

Eilen kävin pitkästä aikaa Annun kanssa treenaamassa. Minä tein Simolle jäljen ja Annu Tarelle.
Pieni jana oli, se meni kivasti. Kesken kaiken Tare nosti nenän korkealle ilmaan ja hyppäsi jäljeltä sivuun. Bambien papanoita meni syömään, hienosti kesti kieltämisen ja palasi omineen jäljelle. Olin kovin yllättynyt ettei kieltäytynyt työskentelystä käskemisen jälkeen. Kulmatyöskentely oli hyvää ja upeaa oli seurata, miten jäljestäminen muuttui tarkemmaksi, kun maastopohja vaihtui korkeahkosta kanervikosta matalaan heinään. Kuudesta kepistä viisi ilmaisi hienosti. 
On kyllä ollut jäljen osalta hyvä kehitys. 
Annulle ja Simolle muutama mietintä esineruutuun, toivottavasti ne kantavat eteenpäin. 

Otto täytti jo 10 vuotta marraskuun lopulla. Hyvässä kuosissa on vanhus, harmaita karvoja on ihan vain muutama. Ruoka maistuu, mutta sen määrää pitää nostaa kun näyttäisi että herra alkaisi laihtua liikaa.
Liikuntamäärä on kyllä vähän kasvanut tässä alkutalvessa, pitäisi nimittäin saada itsensä kuntoon. 

Viimein kävin itsekin lääkärissä ja magneettikuvaankin pääsin. 
Kaikenlaisia pikkukulumia vähän joka nikamavälissä. Sitten vähän haastavampiakin kohtia oli sekä sivulöydöksenä jonkinsortin ongelmaa oikeassa munuaisessa. Lähetteet tuli labroihin, ultraääneen sekä ortopedille. 

-tiina-


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lumettomassa talvessa on hyvä touhuta

 Pimeää on kuin petolinnun siellä ja sateista. Upeita aurinkoisia päiviäkin on kyllä mahtunut syksyyn.

Itsellä on nyt vähän meinannut jälki unohtua, ollaan niin alettu vääntämään tottista. Sairaslomalla ollessani (koronatestiloma, tulos oli negativiinen) kävin puksuttamassa muutaman jäljen pururadan maastoihin. Tare on kyllä kehittynyt, vielä on keskittymisessä parantamisenvaraa.

Tottista ja TOKOa tehdään nyt sitten omalla sunnuntaihallivuorolla, keskiviikkoisin TOKO-ryhmän kanssa ja joka toinen viikko Alajääsken silmien alla (plus kotiläksyt). 
Itseaiheutetut (menin kieltämään liian vahvoilla sanoilla herkkistä) pääjumit on nyt helpottaneet, ruutua jos uskaltaisi hallilla kohta kokeilla.. Kartiokokonaisuus (uusissa säännöissä se ei ole yhden kartionkierto vaan iso rypäs kartioita) ei aiheuttanut kriisiä, joka oli älyttömän iloinen yllätys! Kokeiltiin seuraamista sivuaskelin ja sehän osaa käyttää takajalkojaan melko hienosti! WOW! 

Eilen kävin pellolla vähän pyllistelemässä likkojen kanssa. Mukana peltojen omistaja Tiina labbispennun kanssa ja yksi ystävä belgipennun kanssa:








 Tänään kävin Minnan valvovien silmien alla jäljestämässä Pyhällössä. Minna teki Tarelle noin 500 metrin jäljen pienellä janalla ja minä puksutin itte vanhukselle humputtelujäljen. 
Ilma ei liikkunu niin mihinkään ja kosteus on päätä huimaava. 
Tare nosti jäljen kivasti, yllä olevista asioista johtuen jäljestys ei ollut ihan älyttömän tarkkaa/keskittynyttä, mutta meni hajutunnelissa hienosti. Aivan älyttömän hienot keppi-ilmaisut jälleen! Hyviä vinkkejä/muistutuksia sain omaan olemiseen liinanpäässä, jotka varmasti tekevät ihmeitä Taren jäljestysvarmuudelle. 
Otto Suuronen se pistikin parastaan. Jälkitarkasti meni ja ilmaisi kuudesta kepistä viisi! Ja kaikki ihan ite! Minna oli meinannut ottaa vanhuksesta kuvia jäljellä, mutta totesi ettei siinä vauhdissa ehdi mitään tekemään. 
Ihana oli jutella Minnan kanssa niin monista asioista jälkitreenien lisäksi. 

Illalla olisi vielä hallitreenit, joissa meinasin kotiläksyjä tehdä. 

Kaakkolaiset saivat uuden hallituksen kasaan. Minä järkkään ne asiat, mitkä lupasinkin. Ja auttelen muissakin jutuissa tarvittaessa.

-tiina-

maanantai 2. marraskuuta 2020

Pyhäinpäivä/kekri/halloween ja uuden ajan edessä

 Nyt on kuukausi jo marraskuussa. Lunta ei ole eikä taida olla tiedossakaan. 

Järjestettiin muutaman äidin kanssa lapsille kammokuja pururadan metsiin. Koko perheelle sopiva, että pienimmätkin uskaltaa reitillä kulkea ilman painajaisia. Kaikissa kohdissa, missä oli jotain "erikoista" (kurpitsalyhtyjä, luita, skeletonheliumpalloja tms) oli myös karkkikipot osallistujille.

Kuva Mariannen kamerasta

Teirikallion uudelle laavulle myös tehtiin tulet ja siellä oli purnukoita joista etsiä jänniä juttuja: spagettia ja kaurapuuroa.. Toki jokainen toi omat eväät plus oli mun tekemiä salaatteja, jotkut toi glögiä, kuppikakkuja, kahvia jne. Mahtava ilta! 


Sunnuntaina kauniilla kelillä oltiin hetki Haminan skeittipuistossa. Otin Taren mukaan, koska sillä oli kamalasti virtaa ja siinä samalla se sai sitä kulutella. Kaunis aurinkoinen keli, vähän viileä tuuli. 
Kävin myös kävelemässä uudessa Oolanninpuistossa ihmettelemässä, missä vaiheessa se on jo/vasta. Siitä tulee kyllä AIVAN UPEA!

Kuva Jounin kännykästä



Kuva Jounin kännykästä

Tarella alkaa leikki saamaan uusia ulottuvuuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan, joko riittäisi kantti leikkiä kunnolla vieraiden ihmisten kanssa. Mulle se jo murisee ja ärisee sekä vetää melko tosissaan. 
Tuollein ulkoillessa se on helppo kaveri, ei sitä kiinnosta muut ihmiset. Sunnuntainakin useampi kysyi että onko se vihainen, sanoin ettei sitä kiinnostele teidän olemassaolonne yhtään. 
Selkeästi jännittivät, kun on sen verran kookas kaveri. Totesin kyllä, että Tare on ihan keskenkasvuinen vielä, alle kaksivuotias teinipoika vailla lihaksistoa. 
Mutta paljon oli mielenkiintoista nähtävää; skoottailevia poikalapsia, leijanlennättäjiä, polkupyöriä, lintuja jne. 

Hallivuoroilla ollaan nyt korjailtu minun "liian" kovaa kieltosanaani ja sen aiheuttamaa mielipahaa, kun oli yksi sunnuntai menossa ottamaan ilman lupaa palloa. Se jäi sitten kummittelemaan pienelle päähän ja nyt alkaa olemaan jälleen normaali. Tehtiin ensimmäistä kertaa vähän A-estettä. JOkunen ensimmäisistä kerroista oli kyllä toiselle niin vaikeita, ei millään meinannut uskaltaa kiivetä. Mutta heti kun huomasi, ettei siihen kuoleennu, niin tahti reipastui huimasti! 
Kotonakin ollaan alettu treenaamaan ruokaillessa taas ihan uudella menolla. On toki vallaton silloin, kun Oton ruokakippo kolisee keittiössä ja kiire olisi syödä hänelläkin. Mutta sitten vaaditaankin vähän keskittymistä. 

Huomenna päättyy minun urani Kaakon Käyttökoirat ry:n hallituksen jäsenenä sekä rahastonhoitajana/jäsensihteerinä. 11-vuotta mennäheilahti melko nopeasti, useampana vuonna olisin ollut valmis antamaan nämä tehtävät edes hetkeksi jollekin muulle, mutta valitettavasti se ei ole onnistunut. Nyt ilmoitin, että vaikka muita ei löytyisi, minä en enää jatka. Tämä kotikone alkaa olla tiensä päässä eikä noi excelienpyöritykset työpäivän koneellaistumisten lisäksi innostele. 
Muita juttuja olen lupautunut järjestelemään ja olemaan osana aktiivista jäsenistöä, jos vaan saadaan uusia jäseniä hallitukseen ja seuramme jatkaa toimintaansa tästäkin eteenpäin. Ehkä jopa voin toimia nettisivujen päivittäjänä tovin sekä tehdä tapahtumamainoksia.. 


Tästä treenistä tämä kaikki sai alkunsa. 24.5.2009 Pyhällössä Masan pelloilla Minnan jälkiryhmässä. Marraskuussa jo istuinkin hallituksessa ja loppu onkin historiaa. 

Ei ole isot saappaat täytettävänä, mutta ehkä tässä on jotain positiivistakin saanut aikaiseksi vuosien saatossa. Itsekseni olen saanut kaiken opetella, vajavaisen mapin olen aikanaan hallintaani saanut ja seuraava saa viideltä vuodelta matskua sekä tukeni asioiden tekemisessä. 
On haukuttu turhan nillittäjäksi, pilkunviilaajaksi jne.. Onneksi on tullut myös kehuja avoimuuden lisääntymisestä, kun aloitin julkaisemaan briiffauksia hallituksen kokouksista. 

Toivotaan, että toiminta jatkuu. On mulla ensi vuodellekin suunnitelmia jo mietittynä sekä vähän aluille laitettuna. 
Kiitos ja anteeksi ihan kaikille. 

-tiina-