Loma alkaa ja loppuu kokeeseen

Kesälomalla ollaan oltu paljon myös ihan lomalla.
Ollaan käyty melkoisesti frisbeegolffaamassa perheen kesken ja mä oon pyrkinyt lisäämään fillarointia, helteet on ollut sellaisia ettei oo kamalasti päiväsaikaan koirien kanssa touhuiltu/lenkkeilty.

Surullisena uutisena, että meillä paljon hoidossa ollut Hymy-koira on lopulta päässyt vehreimmille nurmille jäljestämään. Tätä on "odotettu" jo jonkin aikaa, muorihan ei mikään nuori loppujen lopuksi ollut. 
Niin ne parhaatkin lopulta lähtee. 

Kesäloman loppuun sain koepaikan Kymen Spanielit ry:n kokeeseen Metsäkylään. 
Kävin perjantaina ystäväni Mintun kanssa esisuunnistamassa naurunremakalla ensimmäisen voittajaluokan jälkeni ties kuinka moneen vuoteen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen meinasi jo tulla sydänkohtaus ja parahdus : me ei koskaan päästä täältä metsästä pois! 
Päästiin kuitenkin. 
Lauantaina kävimme oikean jälkiparini kanssa verettämässä niin hänen esisuunnistamansa kuin minunkin jälkeni. Mentiin kimppakyydillä edestakaisin ja oli kyllä tositosi kiva jutella kovinkin moninaisista koira-aiheisista asioista Susannan kanssa!

Sunnuntain koepäivä oli aikaistettu alkamaan ilmoittautumisilla kello 05.00 ja ylituomarin puhuttelulla kello 5.30. 
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen ei ollut kovinkaan välkky olo heti aamusta. 
Tarelle arpoutui jälki nro 4, jossa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen hakemassa erinäisiä numerosarjoja joista yksikään ei ole 1. 
Itsehän opastin jäljen numero 5, eli siitä heti perään sinne. 

Koeselostus: 
Luvan saatuaan Tare merkkaa alkumakuun ja hyvin ohjattuna jäljelle. Melko pian Tare valitsee oman tiensä ja poistuu verijäljeltä: 1. hukka. Uusi alku ja kävelee makauksen ohi. 1. kulma, jolla katko, useita laajoja rengastuksia, katko otetaan jo ilmavainulla, mutta Tare valitsee silti oman polun. 2. hukka. Uusi alku ja taas makaus kävellään yli. Taas metsän muut hajut houkuttavat. 3 hukka ja koe keskeytyy.
Ollaan niin alussa, että käännytään tielle ja alkuun. 
Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. 

Voittajaluokan nolla. 

Näki jo autolta, kun Tare haisteli ilmaa ja jo matkalla alkuun (vaikka pidin kaulapanta-lyhyt hihna systeemiä) ehti napata hirven sorkanjäljenhajun. Tuo maasto on hyvin riistarikasta aluetta.  

Loppuun yksi kuva, minkä H.Jokipiha otti Loviisassa Taresta kun käytiin valokuvauksessa. 

Käytiin männäviikolla myös uudelleen RallyTOKO-treeneissä ja ollaan saatu ensimmäiseen  kokeeseenkin jo paikka.

Myös MEJÄ-kokeisiin olen Tarea ilmoitellut, pitäisi vaan oikeasti käydä treenijälki tekemässä, missä on tuo katkokulma ja makaukset kesken matkan. 

Huomenna alkaa raaka arkinen elämä. Siskoni tulee monen vuoden tauon jälkeen Suomeen ja lauantaina mennäänkin Tykkimäkeen!

-tiina-

TOKO-koe 23.7.2022

Kummoisia ei olla edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen ehditty tehdä.
Aamu- ja iltapalatreenejä,aina vähän lisää vaatimusta ja tekemistä ennen ruokaa. Yhdet treenit, jossa saatiin hyvä paikkis sekä pari liikettä ohjattuna. 

Sitten meillä on ollut tytöt hoidossa muutamaan otteeseen.  
Tarella on täysi työ viihdyttää molempia, kun Otto ei leiki.. 
Molemmilla hoitokeikoilla kävin Taren ja Wapun kanssa pidemmillä lenkeillä ja sitten vuoroin vanhukset pääsi keskenään lönköttelemään. 

Kävin myös ilmoittautumaani ratatreeniin Rally-TOKOssa. Tehty rata olikin vähän haastava, osittain kun oli äijä väsynyt tyttöjen vierailusta ja siten ei keskittyminen ollut parasta mahdollista. Mutta kuulemma kokeisiin voisi ilmoittautua. 

Eilen aloiteltiin kesäloman toinen kierros. Vähän skumppaa ja sitten muuten vaan rentoilua. Jouni kävi katsomassa bändiä vanhalla työskillä. 

Aamulla kello soimaan ja normiaamutoimien jälkeen Ruissaloon valmistelemaan kenttää koekuntoon. Kamala jännitys alkoi iskemään, etenkin kun ukkonen jyrisi kamalan vahvasti taustalla. 
Kotona olikin sitten tilannetta, kun Otto onkin alkanut reagoimaan ukkoseen eikä meinannut rauhoittua millään. Se vähän tarttui Tareen, joka ONNEKSI tasaantui kuitenkin kun ukkonen meni ohitse. Oli melkoisen vahva rytinä ja sade. 
Kaikesta jännittämisestä huolimatta päätin mennä kentälle ilmoittautumaan kokeeseen.
Tuomarina kokeessa oli Pernilla Tallerg.

Ensimmäisenä liikkeenä paikkamakuu, joka oli jaettu kuuden koiran kanssa kahteen osaan. Meillä ympärillä saksanpaimentyttö ja samojedityttö. Hienosti meni maahan, pari kertaa vaihtoi pyllyn asentoa ja nousi vähän vaanivaan asentoon istumaan käskystä. 

Meillä oli suoritusvuoro kaksi. Ilma oli melkoisen hiostava ja lämmin, jännitti miten tuo matalaviettinen jaksaa suoriutua tehtävistään kun oli kieli poskella jo ennen omaa vuoroaan. 

Melkoisen hienostihan se meni kuitenkin!

Lopputulemana 

Vaikka siis yksi liike meni nollille, kun NIIN hienosti jäi seisomaan käskyllä. 

Mä oon tositosi ylpeä Taresta, hän suoriutui älyttömän hienosti haastavassa kelissä. 
Ja tositosi kiitollinen mahtavasta porukasta Haminan Seurakoirakerhossa, kamalasti saatiin tsemppiä ennen suoritusta ja älyttömästi kehuja kokeen jälkeen!

Plus toki KIITOS MILLA 💗Sun tsemppi, osallistuminen ja kuvaus oli tosi tärkeä lisäbonus tähän päivään!

Onneksi mentiin ja saatiin korkattua tämäKIN laji. 

-tiina-

VOI katkokävely sentään!

 2.7.2022 aamulla melko aikaisin lähdettiin kompassit ojossa suihkimaan pitkin Kannusjärven metsiä. Koetta oli helteiden vuoksi aikaistettu melkoisen runsaasti. Saimme kuitenkin jälkiparini kanssa hyvissä ajoissa tehtyä kelvot jäljet niin voittaja- kuin avoimeen luokkaankin. 
Paarmat purivat minun käteni aivan turpeiksi, kipu on ollut vahvana kämmenissä.

Sunnuntaina kello 01.50 lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa hämmentynyt lakkenoidinpoikanen takapaksissa. Ei oltu tehty aamukävelyä eikä saatu aamupalaa. Koepaikalla pieniä kävelyitä tyypin kanssa tehtiin useampi. 
Ylituomarin puhuttelun jälkeen ajoimme letkassa maastossa olevan sorakuopan läheisyyteen, kun ei kehtaa asutuksen keskellä alkaa siihen aikaan haulikolla paukuttelemaan. 

Tare kesti laukauksensietotestin todella hyvin vaikka alkuun olikin melko hermostunut. 

Tuomariryhmässämme (Mari Myllynen) oli kaksi avoimenluokan koiraa ja me aloitettiin koe jäljestämällä. 

Treeneistä viisastuneena vein Taren metsään kaulapannassa lyhyellä liinalla, jolla estin liian aikaisin aloitetun jäljestämisen.
En tiedä oliko se vai kaikki tähden asennot yhteensä, mutta Tare jäljesti todella hyvin. Todella suoraan, todella varmasti. Mulla oli tosi hyvä fiilis liinan päässä ja ehdinpä vähän ihailla upeaa auringonnousuakin! 

kuva on otettu ennen itse jäljestämistä

Seuraavaksi opastamaan oma jälki. Sinne tuli hirmuisen nuori tolleri, 9kk, joka sitten näkikin "mörköjä" siellä ja alku oli hurjan jännää ja pelottavaa. Loppuosa jäljestä kuitenkin tosi tarkasti ja varmasti. 

Jäljen purun jälkeen ajelin kotiin, käytin koirapojat kävelyllä ja syötin ne sekä kävin suihkussa. Sitten suuntasin koepaikalle auttelemaan käytännönhommissa; ruokahuoltoa jne. 

Koeselostus:

Koira tutkii alkumakauksen josta ohjattuna reippaaseen, maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. Osuudet kuljetaan jäljellä tai sen tuntumalla, vain pari pientä tarkistelua. Molemmat makaukset riittäävsti merkaten. 1. kulma jäljen mukaisesti, 2. hivenen pitkällä pistolla. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti. 
Tänään pisteisiin vaikuttaa hieman takristelut ja vähän 2. kulma. 
Hieno suoritus. 

Koesuorituksen arvostelu: 

jäljestämishalukkuus, 5p (0-6)
jäljestämisvarmuus, 11p (0-12)
työskentelyn etenevyys, 10p (0-10)
lähdön, kulman, makauksien ja kaadon selvittämiskyky, 13p (0-14)
käyttäytyminen kaadolla, 3p (0-3)
Yleisvaikutelma, 5p (0-5)

Yhteensä 47 pistettä (max. 50) ja avoimen luokan ykköspalkinto. 

Tämä tarkoittaa, että seuraava MEJÄ-ilmoittautuminen tehdäänkin voittajaluokkaan, kun meillä se näyttelytuloskin on hankittuna! 

Apuva! 

-tiina-

Kesäloma, ensimmäinen erä.

 Juhannuksesta aloitettiin viikon kesälomarutistus.

Keskikesänjuhlaa meidän kanssa oli viettelemässä Johanna ja Make lapsineen.
Ruokaa ja juomaa riitti ja he lähtivät fillaroimaan kotiinsa melko myöhään illalla. Tare oli melkolailla arestissa meidän makkarissa, koska edelleenkään se ei pysty Markun kanssa samassa tilassa olemaan. 

Maanantaina Jouni teki kyllä koko päivän töitä, mutta me Tuukan kanssa käytiin taidetta ihmettelemässä sekä Rampsissa uimassa.

Kirjastogalleriassa on paikallisen tatuoijahuipun valokuvanäyttely vielä sunnuntaihin asti esillä, oli huikeita kuvia. Harmi ettei ole varaa ostaa edes yhtä omalle seinälle!

Sitten on seurahuoneen piiloista esiin kaivettu Tove Janssonin taidetta (muutakin kuin muumeja) ja laitettu Raatihuoneeseen ne esille. Suosittelen myös tutustumaan tähän näyttelyyn.

 Illalla oli myös yleisurheilussa kolmiottelu, Tuukalla lajeina 40m juoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Tuukan ikäisiä oli seitsemän kisaamassa ja noin noviisiksi Tuukalla meni tosi hyvin. Keli oli ihan karmea, älyttömän kuuma. 

Tiistaina rauhallinen aamu, Jounilla muutama työrutistus ja sitten Mersu täyteen ja nokka kohti Turkua. Huoneisto missä majailtiin, oli lähellä laivaterminaaleja. Aivan kamalan kuuma paikka ja ehkä tälle porukalle vähän liian nafti kokonaisuudessaan. Mutta oltiin kuitenkin kaksi yötä siellä. 

Ensimmäisenä päivänä käytiin vähän Turun kauppahallissa ja K-marketissa aamupalaostoksilla. Muu aika käpsöteltiin Aurajoen rantaa pitkin ihmetellen. Lopuksi käytiin syömässä ja pikkuhiljaa laahustettiin takaisin majoitukseen, että koiratkin saa syödäkseen. 

Keskiviikkona aamupalojen jälkeen autolla Ruissaloon. Vähän käytiin kasvitieteellisessä pihamaalla katselemassa, mutta siellä oli koirille aivan liian kuuma olla. Sieltä mentiin aivan sinne perälle, että Tuukalla olisi mahdollisuus käydä myös uimassa. Rauhalliseen tahtiin käveltiin siellä ja nautittiin viileämmästä merituulesta. Paluumatkalla käytiin syömässä vanhan telakka-alueella sijaitsevassa pizzeriassa, aivan upea alue! Oli muutamia ruokapaikkoja, kahviloita, taidenäyttelyä ja kesäteatteria. 
Päivällä Jouni jäi majoitukseen koirien kanssa ja me Tuukan kanssa suunnattiin Forum Marinumin näyttelyihin ja laivaesittelyihin. Todella mielenkiintoista tietoa kaikenlaisesta merenkulkuun liittyvästä. Oli historiaa, sotahistoriaa, meripelatusta, kalastusta sekä yleistä veneilytietoutta. Näyttelyiden lisäksi pääsimme tosiaan käymään tykkivene Karjalassa, miinalaiva Keihässalmessa sekä Suomen Joutsenessa. 
Illalla taas käyskenneltiin rantareitillä ja käytiin syömässä. 

Tuukan kanssa matkustettiin myös Förillä edestakaisin

Otolla on alkanut vanhoina päivinä esiintyä alustaepävarmuutta sekä jotain häikkää ehkäpä syvyysnäössä tms.
Rappuset menee vielä ylös, mutta alastulo on melkoisen mahdotonta. Etenkin majoituksen kierreportaat oli aivan mahdottomat, eli me kannettiin Otto aina alas. Onneksi oli ensimmäinen kerros. Myös keskiviikkoillan ruokapaikassa oltiin yläterassilla, josta alastulo olikin melkoisen epävarmaa, vaikka olikin mattapintainen kyynellevy siinä alla. 
Aamukävelyillä jouduttiin myös ylittämään junarata, jonka ympärille oli laitettu (olisiko ääntä heikentämään) sellaista mustaa muovintapaista levyä, ei edes liukkaannnäköistä tms, mutta sen ylittäminen oli kanssa tosi epävarmaa. 
Näitä pitää alkaa ottamaan tosissaan huomioon tulevaisuudessa. Voi kun vanhuus ei tule yksin. 

 Torstaina melkoinen käyskentely kotiin. Käytiin katsomassa minkälainen paikka Hanko on ja olihan se sellainen, että voisi mennä muutamaksi yöksi sinnekin. Jäätelöllä Inkoossa. Pikkuteitä pitkin Helsinkiin, kun Tuukka kinusi nähdä SupeCellin toimiston 😆 Herran iloksi se keikkaus tehtiin myös. Vihdoin kotona seitsemän hujakoissa.

Koirat oli kyllä ihan superhienosti matkassa mukana!
Osasivat olla kahviloissa ja ravintoloissa hienosti ja muutenkin saivat kehuja ja ihmiset halusi tulla rapsuttamaan tyyppejä! Ja jopa Tare Karvanen tunki ittesä rapsutettavaksi. 
Onneksi kävin eläinkaupasta hakemassa viilennysloimet pojille, aina pysähtyessä kävi katselemassa vessatiloissa loimet ja laittoi päälle, niin kestivät hyvin olla ravintoloissa mukana ja sillä aikaa viilentyivät kävelyllä tulleesta kuumasta. 

-tiina-

Kokeista ollut taukoa, muttei tekemisestä

 Edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen piti mennä hetimiten BH-kokeeseen Taren kanssa, mutta se ei aikataulullisesti onnistunutkaan. Koehan ei välttis olisi mennyt läpi, mutta koska koetta ei olisi ilman mun ilmoittautumista voinut edes järjestää niin meni vähän niinkö hyväntekeväisyyteen se. 

Seuraava MEJÄ-koekin kesäkuun puolvälissä meni mönkään. Mulle iski muutaman päivän ajaksi vahvaa alilämpöä ja nenä meni heti tukkoon kun oli paikallaan, kotitestit pukkas kuitenkin negaa ja kesälenssua on ollut paljon liikkeellä. Harmitti ihan ältsisti, kun edellinen treeni meni aika superisti!

Sain Sannan mun kanssa tekemään harhaisen jäljen luvallisille metsäalueille. Itse tein ennensitä Mintun koiralle jäljen myös. Minttu lupasi jäljille toimittaa sorkan. 

Tarella on vahvana pennusta asti opetettu saappaan jälki ja kokeessa se lähtee sen mukaan jos oppaalla on käynyt joku pienikin suunnistuskämmi, joka käy melkoisen helposti. Treenijäljellä tajusin myös, että minun kannattanee viedä koira jäljen alkuun lyhyessä hihnassa nenä irti maasta että jäljestys alkaisi vasta veretyksestä. 

Jäljenteon jälkeen käytiin Sannan kanssa myös kävelyllä äijäkoirien kanssa:

Ennen helotorstaita olin myös koetoimitsijana PEKO-T- kokeessa. Yksi koirakko sai tuloksen, joka olikin melkoisen hyvillä pisteillä! Oli kyllä upeaa kuunnella, kun ohjaajat olivat opettaneet koirat ilmaisemaan esineet jäljellä haukkumalla. Pystyi laskemaan löydetyt esineet kauempaakin 😄

Helatorstain jälkeisenä perjantaina käytiin sitten Jennin ja Sinnin kanssa lenkillä. Vasta lähteissä tajusin, että Sinnillähän on juoksut päällä! No testillä mentiin kattomaan mitä Karvasen poika tuumaa sellaisesta lenkkikaverista ja tuleeko siitä yhtään mitään. 
Alku oli melko mahdotonta, mutta kivasti kuunteli käskyjä ja kymppikilsaa tuli talsittua

Suukko suukko, kuva Jenni Hautamäki

Sitten kesän alettua, olen ottanut aamu- ja iltatreenit kotipihalla ohjelmistoon.
Olen myös käynyt pari kertaa Alajääsken Marin silmien alla treenaamassa sekä päätin lopettaa seurakoirakerhon TOKO-ryhmän jäsenyyden. Jatkan heinäkuusta Marin ryhmässä eteenpäin.
Kävin myös tutustumassa KPH:n treenijuttuihin ja saatanpa liittyä siihen seuraan, että pääsee nurmikentälle treenimään. Ja heidän järjestämään  Mirva Vainion TOKO-koulutukseen olen menossa maanantaina, vähän vaan on mietinnässä mitä treenais sielä.
Ja sitten ilmoittauduin Kaakon Käyttökoirien Nina Mannerin TOTTIS-koulutukseen elokuun 13 päivä. 

kuva Milla

kuva Milla

Tavoitteet on asetettu: tänä vuonna BH-koe ja ehkäpä yksi TOKOn ALO-luokan koe. 

Plus tietysti MEJÄ-kokeista pitäisi saada se toinen AVO1-tulos, jotta pääsis starttaamaan voittajaluokassa!

-tiina-

MEJÄ Metsäkylä 19.5.2022

Kuvaton päivitys. 

Oltiin saatu koepaikka Metsäkylän Metsästysseura ry:n kokeeseen arki-iltana. 

Valitettavasti jälkiparini koirille sattui juoksut ja tässä lajissa edes koepaikalle ei saa juoksuisia narttuja tuoda paikalle, mutta hän ihanasti halusi tulla minun kanssani tekemään sen minun koejäljen.  Varmasti katuu ratkaisuaan 😆
Suunnat ja matkat otettiin kodalla ja kohti jälkeä. Suunnistus on kyllä niin minun psyykkisesti heikoin lenkkini, joka aiheuttaa itkupotkuraivarit sekä epätoivon kyyneleitä. Yksi harhamutka tuli tehtyä tyhmän vasemmalle taittavan askellukseni vuoksi, mutta loppupeleissä saatiin tehtyä älyttömän kiva jälki. 

Torstaina jälkipäivänä ajoin autoni kodalle ja kotvan kuluttua ihmettelin, mitkä isohkot ötökät pörrää Hondan ympärillä. Varmuuden vuoksi ajoin auton siitä pois ja tutkittiin paikkaa porukalla. Mehiläisiksi pääteltiin heti ulkomuodon perusteella ja googlettamalla selvisi niiden olevan todennäköisesti pajukkomaamehiläisiä. 
Jälkikäteen mietin, että ehtikö joku niistä käydä Tarea pistämässä tms. Tare oli autolle mennessä aina niin hassun oloinen..

Minä opastin tuomariryhmän ensimmäisen jäljen ja ajoimme toisen. 

Minun jäljelle tuli cockeriuros Milo, joka jäljesti rauhallisesti koko jäljen. Ei meidän harharetki vaikuttanut hänen menoonsa ollenkaan. Olin asiasta tuomarille maininnut ja merkannutkin kohdan kunnolla jäljelle. Milolle ja Anulle hieno tulos AVO1 ja 46 pistettä!

Taren jälki olikin vauhdikkaampi ja tapahtumarikkaampi. Valitettavasti. 

Koeselostus:

Alkumakuu tutkitaan pikaisesti ja lyhyellä liinalla reippaasti matkaan.
Jälkeä edetään aaltoillen sen molemmin puolin reipasta vauhtia. 
1. osuudella tehdään 2 laajaa sivulenkkiä. Kulmalle suoraan senriittävästi osoittaen. Kulma kierretään tekaa laajalla lenkillä. 
Välillä ylitetään jälki ja edetään sitä hiukan matkaa, mutta sitten jäädään haahuilemaan maastoon, 1.hukka. 
Uusi alku ja jäljestys jatkuu hyvin lähes 2. kulmalle. Se kuitenkin oikaistaan reilusti ja kuljetaan kolmannen osuuden sivulla kunnes poiketaan taas jäljelle. 
Näin 2.kulma ja makuu ja pitkä osuus 3. osuuden alusta jää käymättä. 
Loppuosuus hyvin kaadolle sen hienosti osoittaen.
Tänään yksi hukka ja osoittamatta jääneet tapahtuman poduttavat palkintosijoja. 

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus (0-6): 2
Jäljestämisvarmuus (0-12): 5
Työskentelyn etenevyys (0-10): 4
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvityskyky (0-14): 8
Käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3
Yleisvaikutelma (0-5): 2

Kokonaispisteet 24 AVO3 tulos.

Edelleenkin pysyi nollat hakematta, mutta kyllä tämä mietintää vaatii että mitä jatkossa, että päästäisiin eteenpäin sekä saataisiin voittajassa jotain muuta kuin 3- tai 2-tuloksia. 

-tiina-

Hamina KR 14.5.2022

 Tare Karvasen kanssa aloitettiinkin tämän vuoden urakointi näytelmissä, Hamina KR on tuossa aivan lähellä ja ajattelin, että miksipä ei 😄.

Aina sitä saa lähtiessä pienen kiireen askarreltua ittelleen, mutta onneksi tuomari oli perusteellinen ja oli vielä saksanpaimenet esiintymässä. Ei ollut kyllä mitään kivointa seurattavaa taas itselleni se kehä, mutta oli siellä muutama ihan säädyllinenkin koiraksi kutsuttava paikalla. 
Belgejä oli kiva seurailla, jokaista muunnosta oli siis paikalla. Malinoiseista yllättäen omaa silmää miellytti eniten ne, jotka saikin tuomarilta H:n tai T:n. 

Taren kanssa oli kiva olla siellä. Vaikka siellä oleminen olikin hänen pienelle päällensä aiva todella rankkaa, niin osasi lopulta jopa rentoutua ja melkein koko ajan pystyi olemaan löysällä hihnalla paikallaan.
Muutama ihminen tulikin ihan juttelemaan ja kyselemään rodusta ja kehui kuinka oli kivasti siinä odottelemassa. Eli positiivista kuvaa taisi rodusta antaa kaikenkaikkiaan. 

Tuomarin (Maritha Östlund-Holmsten) tyylistä tykkäsin erityisen paljon. Aina todella selkeästi kertoi koko porukalle, että minkävuoksi laittoi koirat mihinkäkin järjestykseen. Yhdellä oli joku asia paljon kivemmin, mutta toinen asia oli hänestä tärkeämpää rodun kannalta ja toisella koiralla se asia oli parempi.

Ihania kuviakin sain meidän hyvästä näyttelystä, kiitos Sanna ja Heli.

Tare sai arvosteluksi H:n ihan kivalla arvostelulla:

3,5 year old.

Big and long. Strong hear, should have better parallel lines. Big ears distroy a bit his expression. Good bite and teeth. Strong neck and good back. Steep in croup. Long libcage. Could have more bone and straighter front legs. High hocks. Good coat quality. His long body gives veru strong movement. 

Saatesanoiksi tuomari heitti vielä, että joku muu tuomari olisi saattanut antaa paremmankin tuloksen, mutta tiedäthän sinä itsekin että koirasi on todella ISO rotuisekseen. 
Ja tiedetäänhän me 😁😆

Tästä jatketaankin erilaisin systeemein taas etiäpäin, vaikka vähän mietiskelin tuota Kotkan Ruusua jo.. 

-tiina-