tiistai 30. huhtikuuta 2013

voisiko se kesä jo tulla?

Siis alkaa niin nyppimään nämä yöpakkaset ja koleat päivät! 
Niinä parina lämpimänä aurinkoisena päivänä olen sitten pikapikaa harvaoinut pihaa ja eilen aloin työstämään hävitetään-muumiotautinen-omenapuu-projektia. Saatiinpahan samalla taas lisää jälkikebuloita reenilöisiin!! Loput saa Jouni hoitaa oman moottorisahansa kanssa.. 
Tilalle voisin haluta jotakin aivan muuta: 

Riippahernepuu
 Koska naapurin puheesta ymmärsin että heidänkin omenapuita muumiotauti vaivaa, niin turhaan istuttaa uutta omppupuuta saamaan sama tauti. Ei tietysti ole pakko olla hernepuu, on noita riippareita muitakin malleja.

Olemme Titan kanssa olleet tyytyväisiä koe-eläinpuistomme saavuttamiin tuloksiin. Vada ei stressaa läheskään niin paljon kuin alussa ja muutenkin tottelevaisuus on parantunut vallan kamalasti! Sama vika Ottomaan Onnellisella ja Kuismakin tykkää treeneistä niin kovin että ihan keulii yli melkein joka treeneissä!


Tämä kuva tekee niin onnelliseksi itsenikin. Vada näyttää NIIN tyytyväiseltä!





Kävin hakemassa lisäbuustia koulutuksiin KPH:n järjestämästä koulutuksesta by Susanna Korri. Moneen koulutustyyliini sain vahvistuksia sieltä, etten mie ihan daijuja asioita ole muillekin opettanut! 
Ja samaa motivaatiota hain myös osallistumalla duunarina oman seuran käyttäytymiskokeeseen. Yhdeksästä koirakosta kuusi oli oman seuran porukkaa! Hienoa! Ja suurensuuret onnittelut kaikille päiväänsä tyytyväisille! Seitsemän sai koulutustunnuksenkin sinä päivänä! 
Ehkä ensi vuonna mekin Onnellisen kanssa.. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa järkeileminenkin tälle kaudelle. Alkaa luultavammin metsässä olemaan sen verran sulia kohtia että saamme jotakin aikaiseksi siellä.. Katsotaan miten me Oton kanssa siellä mennään.. 

Synttäreilleni olin jälleen tilannut kakun Sonjalta. Kutsuin sen verran ihmisiä kylään, jotta olisi kuvitellut koko kakun katoavan parempiin suihin. Mutta koska Sonja oli kokeillut uusia reseptejään tähän, niin kakku olikin suurempi kuin olimme sopineet! Mutta vallan mainion makuista ja hienohan se: 


Kakun innoittajana oli SkipHopin tuotteet.

Itse tein vaatimattomamman näköisiä mutta suussa sulavia leivonnaisia ja elämäni ensimmäisen kääretortunkin väsäsin!
 


Lapsivieraille nämä tuotteet saivat aikaiseksi mainiot sokerihumalat! Äänet nousivat hetkittäin sellaisiin sfääreihin, että tehtaiden konesalitkin jäävät kakkoseksi. Mutta kaikki tuntuivat viihtyvän. Max-poika ihastui helminauhoihin, joista toinen koki vakavan tapaturman ja pallot lentelivät ympäri olohuonettamme..
 
Helmiä sioille =)
Tänään alkaisi sitten ne synnytys- ja perhevalmennuksetkin sillä KOKSiin tutustumisella. 
Ihan kiva, kun monikaan kunta/kaupunki ei edes tällaisia valmennuksia odottaville perheille tarjoa. Koska tässä koen kaikki mahdolliset kerralla, kun tämä on se ensimmäinen, ainut ja viimeinen raskauteni, niin haluan osallistua tähänkin valmennukseen. 
Sunnuntaina yksi vieras ihminen totesi jo minulle, että taitaa olla laskettu aika ihan nurkan takana.. Että sen verran kivasti on tässä mahassa kokoa.. Ja voi kun olisikin, alkaa toden teolla jo ahdistamaan. Etenkin kun potkunyrkkeilyn määrä tuntuu kaiken aikaa kasvavan ja teho niissä nousevan kivasti. Myöskin tämä kessi alkaa painamaan kamalasti eikä oikein mikään asento ole enää hyvä. Saati mikään vaate!
Eniten kuitenkin ärsyttää ne "nauti vielä kun voit, ei sitä kauan kuitenkaan kestä"-puheet. No ne nauttimisen syvimmät hetket ovat olleet ja menneet, lopun aikaa kärsin. Jotta kiitosta vaan. 

Toukan huoneeseen olemme tehneet pienen pintaremontin. Tässä jokunen before ja after kuvatus:

Kuvassa näkyy vanha katto, boordi ja tapetti.

Katon Haltex-levyt on poistettu

Uutta kattoa kasaantuu paikoilleen.

Uusi katto ja valkoiset seinät

Yksi seinä tapetoitu!

Ottomaan Onnellinen auttaa toisen seinän kanssa.


Samainen ylänurkka kuin ensimmäisessä kuvassa.

Ja lattian rajasta.

Naulaan ja naputan.
 
Sellainen projekti oli tämä. Hieman värikkäämpi kuin ennen, vai mitä? Vielä tarvisi katto vaihtaa kahteen viimeiseen huoneeseenkin ennen kuin julistamme nämä osiot valmiiksi ja siirrymme kylppäriin! Ja pihalle!

Mutta hauskaa Wappua kaikille tasapuolisesti! 
Jatketaan narinaa sitten seuraavalla kerralla!

-tiina-

perjantai 19. huhtikuuta 2013

RV29+jotain

Kiloja kasvatellaan, minä ja lapsi yhtäaikaa. 

Joudun kaikkien täydellisten äiti-ihmisten kauhuksi toteamaan, etten ole kyllä löytänyt sitä kaunista ruusunpunaa kuvaamaan tätä odotusaikaa. Kultaiset reunuksetkin alkavat kovaa vauhtia haalistumaan pilvien reunoilta. 
Alkuhan meni hyvin. Ei ollut pahoinvointia, ei outoja pakkomielteitä tai vihantunteita eri ruoka-aineita kohtaan tms. 

Viikkojen lisääntyessä ja lomautuksen jatkuessa on olut paljon aikaa miettiä. Liikaakin aikaa. Vaikkakin minulla on PALJON ihania ihmisiä ympärilläni, äitejäkin, jotka varmasti kuuntelisivat ja neuvoisivat minua mieltäni askarruttavissa asioissa, niin kukaan heistä ei ole äitini. 
Olen alkanut uudestaan kaipaamaan kamalasti äitiämme, jonka menetimme 10 vuotta sitten. Olisi aivan mahtavaa kuulla minkälaista hänestä oli odottaa jokaista meistä, minkälaisia ajatuksia raskaus hänessä herätti, kaikkea.. Tosin tiedän, että eläessään hän osallistuisi liikaakin näihin asioihin ja varmaan nukkuisikin salaa autokatoksessamme, ettei olisi liian kaukana ja heti tarvittaessa tässä lähellä. Oman kun olin pieni-kirjaseni avulla on avautunut hänen ajatuksiaan kun olin aivan pieni vauva. Siellä on myös äitini lippunen neuvolasta, josta selviää vain hänen (ja minun) terveydentilansa milläkin hetkellä. 
Pientä masennusta hetkittäin on siis ollut näköpiirissä ja itkuisuutta etenkin kun olen itsekseni kotosalla. 

Vaikkakin kaikki tutkimukset ovat antaneet minulle hyviä tuloksia, ei ole suurtakaan pelkoa rajuista ennenaikaisista supistuksista tai muutakaan niin Toukka se on päättänyt kokonsa puolesta heilahtaa käyrien ylärajoille tässä viimeisten viikkojen aikana. Eli minulla on maha kasvanut äärettömästi hujauksessa. 

Tämä hidastaa/vaikeuttaa lenkkeilyä ja muita normaaleja asioita elämässäni. Jos nämä muutokset olisivat tapahtuneet pikkuhiljaa, asia olisi varmaan helpompi hyväksyä. Mutta kun tämä on tapahtunut LIIAN nopeasti. 
Kauhukuvia piirtelen mielessäni, etten tällä menolla kauaa voi/jaksa poikien kanssa lenkkeillä laisinkaan. Ja koska mie olen ollut se joka on pitkät lenkit heidän kanssaan vetänyt, niin jos seuraavat kaksi/kolme kuukautta onkin aikaa jolloin siihen en pysty, niin niiden kuntohan romahtaa aivan tyystin. Vaikkei se mikään hyvä varmaan nytkään ole mutta kuitenkin edes jonkunlainen. 

Tiistaina kävin KOKSissa tutkimuksissa. Kaikki oli siis aivan ok. Toukka tosiaankaan ei tykkää lääkäreistä, kun alkoi heti riehumaan kun yritti ultralla mittailla hieman kaverin kokoa. No, lopputulemana arvio on siis raskausviikoilla 28+5 noin 1500 g, joka on PALJON tässä vaiheessa. Luulisi noilla jumppamäärillä mitä hän mahassa harrastaa pysyvän kilot kurissa mutta ei. Jotenka tämän vuoksi minulle annettiin uusi aika neljän viikon päähän, toukokuun puoleen väliin. 
Uusia kuvia emme saaneet, koska Toukka on jo niin iso ettei siitä kunnon kokovartalo-otoksia enää oikein tahdo saada. Pääasiahan oli että kaikki oli kunnossa. 

Synntytys- ja perhevalmennustunnitkin alkavat tässä hetikohta. Ensimmäisenä on vierailu KOKSin synnytysosastolle ja lapsivuodeosastolle VAPPUAATTONA!! Toivottavasti Jouni haluaa lähteä minun seurakseni näihin. Uskoisin että haluaa, ihanan osallistuva hän on ollut monenkin asian suhteen. 

Ehkä tämä itkuvirsi nyt riittää tällä erää. 

-tiina-
 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vielä reilu metri lunta?! Kesä?!

Ei kyllä ole yhtään reilua, että jokapäiväisestä auringonpaisteesta huolimatta tuo lumenmäärä tuntuu pysyvän vakiona! Ainakin meitin pihalla, muualla kyllä tuntuu sulavan! 

Mutta olen kyllä pyrkinyt joka päivä nauttimaan auringosta niin paljon kuin mahdollista. Vähemmän sohvaa ja enemmän pihailua. 

Tämähän tietysti onnistuu kun lupailee useat treenit pojille viikossa. Kolmet tottikset ja sitten vielä hakutreeniä kaupan päälle! Ja siihen lisäksi vielä lenkkeilyt ja tällä hetkellä teemme naapureiden kanssa kilpaa kesää -> levitellään lumia tuohon tielle kun siinä on jo sulaa.. Viisastako? Ei välttämättä, mutta lumikasat pienenee.. Jos joskus vaikka saisi kukkapenkit näkyville, kun uusia kukkiakin on tullut tilattua.. Ei niitä viitti lumihankeen kasvamaan laittaa.. 

Otto on kyllä ollut ihan liiankin liekeissä kaksissa edellisissä hakutreeneissä kun ollaan oltu palotalolla. Ei tartte jättää ruokailuja väliin nostaakseen tuon mustalaisen motivaatiota, kivasti paljon sitä tuntuu täydellä mahallakin olevan! Järkeä kun saisi taottua vielä siihen nuppiin, niin olisi hyvä..
Kuisma on jonkinverran saanut jäädä kotiin, että pystyn oikeasti kunnolla keskittymään Oton kehittymiseen.. Jotenkin tuli viime viikolla sellanen olo, ettei Kuismaa haittaa.. 

Oton hakuilua:










Tällainen näky odotti kotosalla kun palattiin treeneistä Mustalaisen kanssa..

 Pääsiäisenä aamulenkeillä meillä olikin vallan mainioita kirittäjiä: fasaanikukkoja. Nämä meitin kulman kukot kun ei edes pyrähdä karkuun vaan kipittelevät pitkän matkaa pyörätiellä nenän edessä ennenkuin lopulta vipeltävät lumikasojen taakse piiloon. Siinä on lihaksille töitä kun jarrutat kahta huutavaa poikakoiraa aikamoisen matkan.. 
 Yhtenä nättinä päivänä bongasin tämän sedän tyttöineen tuosta Husun kaupan edustalla olevasta metsäpalstalta ja lenkin jälkeen hain kotoa kameran ja lähdin kokeilemaan onneani. 

Pelottelua, josko pörhistelemällä katoaisin näkyvistä..


Neljä kanaa tällä setämiehellä on piilotettuina puskiin.
Tilattiin pähkäilyjen jälkeen Toukalle hieno vaatekaappikin, tosin se vaatii kaverikseen kyllä laatikoston tms että oikeasti vaatteita mahtuu.. Mutta emme millään voineet tätä nettikauppaan jättää, kuinka yllättävää?!

Muutenhan tämän huoneen sisustus on aikalailla sinisen ja vihreän eri sävyjä täynnä, tästä tulee punaista kuten tapeteissakin on punaisia raitoja! 
Vielä pitäisi nuo katonrajassa olevat boordit nyppiä pois tapetoinnin tieltä ja vanha kattomateriaali repiä uudentieltä.. Mutta minähän olen päivät kotosalla! 

Keittiöön menin tilaamaan uudet verhot. Ja siitä innostuneen pesin ikkunoita eilen, kolme jäi pesemättä; vaatehuoneen, saunan ja kylppärin.. Selkä olikin sen makuinen myöhemmin. Mutta nyt näkee läpi ja uudet verhotkin on paikoillaan. Yllättävän tyttömäiset värit tällä kertaa: 


Ihana kappa!

Syntimäpäiviäni olen mietiskellyt. Varmaan pitäisi tilailla Sonjalta taas kakku. Se Jouninkin oma oli NIIN älyttömän hyvä ettei edes kannata lähteä itse tekemään.. Jospa miullekin tulisi vaikka vieraita!? 
Haaveena olisi saada vaikkapa lahjakortteja tms vaate-, urheiluvaate- tai liivikauppaan. Koska kesällä en vanhoihin vaatteisiini mitenkään tule mahtumaan, urheiluvaatteeni (kengät) on miulle erittäin tärkeitä sekä ajattelin kuitenkin santsata KUNNOLLISIIN imetysliiveihin. Säästäisin siis omaa rahaa. 
Tietysti lahjakortti johonkin lastentarvikekauppaankin on tervetullut, koska Toukallekin tulee ostaa vielä jos ja vaikka mitä.. Jäisi omaa rahaa muuhun, nyt kun tuo työttömyyskorvaus on säälittävän pieni..

Äitiyslomani aloitan 29.5. Siihen asti mitä luultavammin olen lamautettuna kotosalla, joka ei haittaa miuta. Kessi on jo sen verran tukevan kokoinen, ettei tuo kokopäiväinen tietokoneen äärellä istuminen kuulosta kamalan houkuttelevalta.. 

Muttei meille sen kummempia. Ensi viikolla onkin taas neuvolassa aika ja sitä seuraavana viikkona äitiyspoliklinikalla tutkimukset. Meinasin kysyä josko samalla rahalla saisi vielä yhdet kuvat mukelosta.. Kun kuitennii ultraavat miut..

OIKEAA KEVÄTTÄ ODOTELLESSA!
 
-tiina-