paluu arkeen

 Lomalta paluu on ollut yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. 

Treenailtu ollaan, niin TOKOa kuin rally-tokoakin. 

KPH:n kentällä TOKO-torstait pyörii, niin niissä ollaan käyty. 

Tunnari etenee ja muutakin liikkeet menee ihan kivasti.

Käytin Taren hieronnassa, koska kun kotona itse sitä nypläsin niin tuntui juntturaiselta. Ja sitähän se olikin! Istuisit itse tyhmässä asennossa auton paksissa koko kesälomareissun, niin olisi itselläsikin!

Hieronnan jälkeen on palattu vanhaan menoon. Leikitty My Little Pony-leikkejä lelujen kanssa, vaadittu jalkoja iltaleikkivälineiksi ja sen semmoista. Eli teki tehtävänsä. 

Sitten on nähty Johannaa ja Wappua metsälenkin muodossa. Myös Jenni ja Sinni bongattiin toko-torstain treeneissä, oli haastetta mutta lopuksi pääsi Jennin rapsutukseen. Sannakin kävi portilla kapsuttelemassa. Ihan ensteks paras viikko Tarelle!

Perjantaina käytiin hallilla, tehtiin vähän seuraamista ja hyvistä fiiliksistä palkka. Lopuksi tunnari ohjattuna ja voi pojat kuinka oli hyvä! Otin palkaksi siihen mukaan lihaa, jonka laitoin matkakuppiin näkyvästi. 

Lauantaina Mintun kanssa metsäiltiin Metsäkylässä voittajaluokan jäljen verran ja seurailin Johannaa verisen sienen kanssa toisen mokoman. 
Hyvässä seurassa sitä kipsuttelee menemään eikä mee ees tatti ottaan 😂

Sunnuntaina arvonnassa aamun toka jälki. 
Odotellessani autotiellä meni viiden auton letka muita koiraharrastajia matkalla treeneihin. Soitin niin koetoimitsijalle ja seurueen ensimmäiseen autoon, ilmoittaakseni niin toimarille että nyt on jengiä liikkeellä ja toisille, että meillä on täällä koe menossa.. 
Tare käyttäytyi jotenkin todella hassusti ensimmäisen kulman alueella ja alkoi vetämään kohti autoja, joita me sitten (äkkipikaisen) nopeasti tuomarin kanssa luultiin toisen porukan autoiksi niin päätettiin yksissä tuumin hylätä jälki. En halunnut riskeerata kenenkään koiraa, että oltaisi vahingossakaan törmätty.
Autot olikin meidän koeporukan, mutta eihän me sitä tiedetty. Päätös oli tehty.

vähän meni tatti otsaan.

Mun tekemällä jäljellä koira lopetti työskentelyn ekalla kulmalla käyden maate ja ohjaaja keskeytti kokeen. Toivottavasti ei ollut kamalan kipiänä koira, edellisenä yönä oli kuulemma ollut vatsa löysällä. 

Purkasin jäljen ja palasin kokeen keskuspaikalle kirjoittelemaan arvosteluja, syömään herkkuruokia ja peseytymään. 

Samana päivänä oli myös meidän äidin kuolinpäivä, 20 vuotta ilman yhtä elämän tärkeintä ihmistä. Sisko on nyt sen ikäinen, mitä äiti oli kuollessaan. Aivan kamalan nuori. Liian nuori. 
Ollaan veljen kanssa menty sitten omillamme kihloihin tänä kyseisenä muistopäivänä ja veljeni meni myös naimisiin. Yritetty jotain hyvää muistoa rakentaa tälle päivälle. 

Seuraavaksi onkin sitten rally-tokon SM-kisat Joensuussa (12.8.2023) ja belgien rotumestistokot Riihimäellä (20.8.2023). 
Loppuvuosi on vielä auki. 

-tiina-

kesälomalla

Juhannusperjantaina lähdettiin kesälomareissulle kotomaahan. 
Ensin Kolille juhannukseksi, siitä Hossaan, Vuolijoen kautta Lappeenrantaan. Mukana koko perhe, koiria myöten.

Menomatkalla pysähdyttiin ruokailemaan Biisoniareenalla Uukuniemessä. Oli kehuttu sosiaalisessa mediassa eikä kyllä petytty!

Kolille aukesi juuri perjantaina uusi hotelli: Sokos ketjun Koli Kylä. 
Kiva hotelli, odotimmekin ettei heti kaikki toimi kunnolla ja kaikki palautteet otettiin kiitollisina vastaan. 
Lauantaina oli fillarit vuokralla Seikkailuyhtiö Vaarasta. Kaikille läskit, Jounille sähköisenä. Fillaroitiin kamalaa pitkää ylämäkeä näköalapaikalle ja sieltä sitten teitä pitkin pois. Matkalla käytiin Kolin patsaspuistossa sekä satamassa lounaspitsoilla. Asiakaspalvelu tämän yrityksen kohdalla oli aivan SUPER! Isot suositukset. 
Sunnuntaina käytiin fribaamassa vähän haastavammassa maastossa, Kolin rinteillä. 

Helposti lähtisin toistekin Kolille! Varmasti jäi paljon paljon näkemättä ja kokematta!
Iso suositus ruokailukokemukselle Kolin Ryynäsessä! Palvelu ja ruoantaso oli ihan bueno!

Hossassa majoituttiin Hossan lomakeskuksessa. Ecolodge-huoneistossa. Joka ilta lämpeni sähkösauna ja itse sai lämmittää puusaunan jos halusi. Ei ollut naisten tai miesten vuoroja, oli vain lämmin sauna. Minun ja Jounin talviturkit jäi sinne.
Pojille oli yhdeksi päiväksi vapakalastusluvat alueelle ja kohteeksi oli päätetty Huosilampi.

Huosilampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja tämä oli kohdekala. Minä kävin koirapoikien kanssa sillä välin kiertelemässä luontopolkuja. 

Huosilammen rannalla oli myös astetta kivempi laavu, jolla Jounin saaliskirjolohi paistettiin lounaaksi.

Sadepäivänä pystyy ruokaa laittamaan myös takassa tuolla katoksen alla. 

Onneksi se ukkonen kuitenkin alkoi vasta kun oltiin lähdössä poispäin. 

Hossasta Kajaanin kautta Vuolijoelle Annan ja Jyrkin mökille. 

Hiljainen kansa

Tällä kertaa halusin pysähtyä katsomaan Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Melkoisen vaikuttava teos. 

Annan ja Jyrkin tykönä oli taas älyttömän ihanaa. Tällä kertaa pääsimmekin savusaunaan, Jyrki teki ruoaksi aivan superhyviä pizzoja ja join snadisti liikaa viiniä. Koirapojat osasi käyttäytyä hienosti neitiseurassa. Äitikoira oli kyllä arestissa varmuuden vuoksi kun pojat oli tontilla. 

Puumalan kautta ajettiin Lappeenrantaan. Majoitus oli varattu hotelli Lähteestä. Aivan rannassa oleva viehättävä hotelli, ei halvin mutta todellakin viihtyisä! 
Perjantaipäivä kipsuteltiin rauhassa ja illalla ihmisjäsenet meni sukulaisristeilylle. 

Kumpaisena iltana ruokailtiin juuri avatussa ravintola Kasinossa. Aivan älyttömän hyvät ruoat. Suositukset paikalle!

Olipa kyllä kiva reissata koirien kanssa. Ne ei paljon tuntunu asioista hötkyilevän eikä hotelleissa tahi ravintoloissa olemiset hetkauta. 

Kotiuduttuamme ollaan nautittu sitten tuulesta ja samperillisesta määrästä vettä. 

Tuukan synttäreitä sukulaisten kanssa juhlittiin lauantaina. Kakun tilasin ryhlyn herkuilta, aivan tositosi hyvä kakku olikin!

Sunnuntaina oli Artjärvellä Belgien rotumestikset Rally-Tokossa.
Mielenkiinnolla menin, oli agilitykisat vieressä. Oltiin joukkueessakin mukana. 

Aivan hurja meteli kyllä niistä akiliitäjistä lähtee, ei ihan omakaan pää pysynyt kunnolla kasassa. Eikä sitten pysynyt Tarellakaan.

Rata oli ihan suoritettavissa, melko tyypillinen tämän tuomarin rata. Tuomarina siis Linda Wiksten. 

Mutta joukkueessa oli taitavampia koirakoita, joten heidän tuloksilla tuli joukkuevoitto.

Ei ole karvoihin katsominen-joukkue

Paljon taas oivalsi yhteiseen taipaleeseen.
Seuraavaksi olisikin MEJÄ-koe kuun lopussa.
Sen jälkeiset kokeet on vielä vähän mietinnässä.

Treeniä vaan!

-t-