perjantai 25. tammikuuta 2013

Talvisia riemuja!








Muorikin saattaa intoutua juoksemaan poikien kanssa, jos sitä ei vaan heti päästä sisälle..



Todistusaineistoa Oton kapulanoudosta..




Näillä jatketaan eteenpäin!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Lamautettu pihailee

Nyt tätä valtamerialusta alkaa jo ahdistamaan tämä kotoilu. Kaikkein eniten vain sen vuoksi että tuo rahapolitiikka on työttömällä niin huonoilla kantimilla, aikaahan olisi vaikka ja mihin! 
Onneksi onnea ja iloa saa aikaiseksi pienelläkin rahallisella panostuksella, olen kuljetellut kameraa mukana näissä tilanteissa.

Otto von Onnellinen tapasi Pupin mettäteillä: 





Mikäs tällaisella aurinkoisella pikkupakkasilmalla ulkoillessa?





Omalla pihamaallakin pystyy revittelemään ja leikkimään vaikka joka päivä:






Vähän voisin tässä leikinlomassa huutaa naapureillekin jotain..

Juoksukilpailu alkoi!


Hippa!






Iso kiitos joulupukille meiltä. Vetotarvikkeet ovat olleet käytössä harva se päivä. 
Tehokasta lihastreeniä koirille ja minulle kun lähdetään kävellen (minähän en siis juokse), koska mun tarttee koko ajan jarruttaa ja pojat haluaisi mennä PALJON kovempaa. 
Eslalla lähdetään silloin kun laiskalla emännällä ei jalat tahdo enää liikkua ja halutaan tuntea se viima naamalla ja kokea vaarallisia tilanteita! 





Useimmiten lähdetään vetolenkeille kohti tätä lintubongaustornia ja siitä eteenpäin.












































































































Melkein kaikki muut pyörätiet ovatkin hiekoitettuja :(











































































































Tällaista meille kuuluu. 
Lisää äitiysvaatteita alan tarvitsemaan. Olen meinaan valmistelemassa maailman luokan vesipuistoa Toukalle, koska vatsani on aivan hurjan kokoinen näihin viikkoihin ajateltuna! 
Vasta viikkoja 16+1 kasassa ja varmaan perheen ulkopuoliset voisivat kuvitella minun synnyttävän minä hetkenä hyvänsä. 
Toppavaatteisiin en meinaa millään mahtua, jonka vuoksi isäntä ostikin miulle uudet pilkkihaalarit jotta selviän kevääseen asti edes jotenkuten.. 
Miten minä selviän loppuun asti?! 

Viime neuvolakäynnillä Toukka kuitenkin jo suostui että hänenkin sydänääniä voitaisiin mieluusti kuunnella. Sataaviittäkymppiä se posotteli, mutta kiusan vuoksi antoi kuunnella äärimmäisen pieniä hetkiä kerrallaan. Tai sitten sillä oli omat bileet vatsassa eikä siksi malttanut olla paikallaan.. 

Jos nyt mitään olen oikein ymmärtänyt, niin äitiyslomani alkaisi jotakuinkin toukokuussa. Ja jos en käytä kesälomaani miinustuntien poistamiseen, niin voisin alkaa kesälomailla huhtikuun puolella jossainvälissä.. Nämä selviävät sitten maaliskuussa neuvolassa kun alamme käydä lippuja ja lappuja läpi. 

Sellaista. Jatketaan paisumista ja odotellaan kevättä!

-tiina-

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uudet kujeet?

Taas meni yksi vuosi pakettiin. 
Vuoteen 2012 kuului ressiä, harrastamista hyvin paljon, juhlia, häät, kokeetkin.

Hirmuisan tyytyväinen olen, vaikkei kummoisia loppujen lopuksi tehtykään. 
Yhteinen sukunimi tuli toukokuussa. Suurinpana ja mielenpainuvimpana asiana! 





Poikien kanssa tuli treenattua melkeinpä luvattoman paljon, kun halusin KUNNOLLA edistyä myös hakumetsässä. Kevät menikin maalimiesmotivaation kasvattamisessa, etteivät tehotiimin jäsenet juoksentelisi niin kovin riistan hajujen perässä vaan tekisivät mitä käsketään. Tässä mielestäni onnistuttiin hienosti! Kiitos siitä jaksavalle ja ihanaiselle hakuryhmällemme!



Jäljellä pyrin keskittymään rauhoittumiseen, etenkin mustalaisen kanssa. Jospa se hirveä höyry alkaisi loppumaan ja saisimme ihan ilman pikajuoksuakin jäljestettyä.. 

Tottiksessa emme taaskaan edistyneet oikein mitenkään päin. Tai siis Kuisma on ihan sekaisin onnesta kun näkeekin ketjukaulaimen. Otto taas kun haistaa namit. Mutta on sen verran rauhoittunut että pystyy jo keskittymään hajusta huolimatta, ettei ole koko ajan ihan kiihkoissaan. Eli ehkä olemmekin jossain onnistuneet?

 












Oton kanssa rohkenin kokeeseenkin. Ensimmäinen MEJÄ-koetulos plakkarissa, AVO2. Tulos kuitenkin, sain kokea vähän kisajännitystä!

Kuismakin viimein sai käytyä luonnetestin. Ihan oman näköisin tuloksin. 

Kiitos kasvattajille näistä niin kovin erilaisista yksilöistä! Mitään en täksi vuodeksi lupaa, mutta ajatuksissani on koe jos toinenkin.. Jos Toukka vaan on yhteistyökykyinen mahassani =)  

Toukka on siis tämän vuoden ressinaiheuttaja ja odotuksenarvoinen asiamme! 
Outoa huomata kuinka oma kroppa muuttuu pikkuhiljaa kunnon väestökuljetusalukseksi. Oudonnäköisiä huonekaluja ja kamppeita alkaa jo nyt kerääntymään taloomme?! Vasta heinäkuussahan sen (Hänen) pitäisi ulkoistua, mutta kun muutkin ihmiset tarvitsevat nurkkiinsa tilaa ja me näitä asioita nyt tulevaisuudessa tarvitsemme. Ennenkuin myyvät jollekulle muulle..  

Ei tässä muuta kuin remontinkimppuun! Jotta joskus saadaan homma pakettiinkin!

Mukavaa/tulosrikasta/ansiokasta vuotta 2013 ihan jokahiselle lukijallemme!

-tiina-