perjantai 26. elokuuta 2022

Laji, jota mun ei ikinä pitänyt edes kokeilla..

Niinhän siinä käy, kun sanoo ei ikinä.
Sanansa saa pyörtää. 

Alajääsken Marin hallilla on kahdet Rally-Toko-treenit ollut aiheena kyltit ja koepäivän toiminta Petroffin Mian vetämänä ja niihin on tullut ilmoittauduttua Taren kanssa. 
Paljon selvisi, mitä itse kokeessa tapahtuu ja miten kylttejä pitää suorittaa. 

Joten sain yllytyksen sieltä, sanottiin että senkus menette jo kokeisiin, kyllä te ALO-luokasta selviätte näillä eväillä. 

Ensimmäinen koe oli iltakoe Porvoossa Porvoonseudun Koiraharrastajat ry:n kokeessa. 
Koekutsu kun tuli, meinasi itku tulla meikäläiselle. Rataantutustuminen 20.45, joka siirtyi aikataulukirjeessä kello 21.00:aan! 

Koska oli meidän ensimmäinen koe, Tare mitattiin. 
Tuomariharjoittelija kohtasi koiran "väärin", tuli varovasti lähestyen kohti ja alkoi lepertelemään. Ja Tare alkoi epäilemään petkuhuiputusta samantein. Saatiin sirut katottua ja säkä mitattua. Ylituomari vaan tuli rapsuttamaan päästä sanoen, että moikataas mekin niin on sekin virallisesti hoidettu. Paljon parempi tapa. 

Tässä illan rata. Ei hankala rata, mutta kahdeksikko tehtiin kahden pienen kukkaistutuksen ympäri. 


Toiseksi viimeinen vuoro, niin mennyt kello ohitse Taren iltapala- ja nukkumaanmenoajan! 

Heti lähdöltä bongasi kentän reunalta ruutunauharullan ja katse nauliintui siihen. Yhtään sähäkämpänä olisi karannut sinne ensimmäisestä äännähdyksestä, muttei koiraan saanut kyllä mitään kontaktiakaan.
Kaksi ensimmäistä kylttiä uusittiin, maahanmenon varmistin menemällä itse kyykkyyn, samalla seisoessani kasasin itseni ja siitä eteenpäin koira olikin mukana. Näki siinä makaillessaan, ettei siellä pimeämmässäkään nurkassa mitään mörköjä ole vaikka olis ihan hyvin voinut olla. 

Yllätykseksi kuitenkin saatiin käärittyä kaikista ohjaaja- ja muista virheistä huolimatta 75 pistettä ja tulos ensimmäisestä kokeesta! 


Tuo viimeinenkin koira 12-vuotiaana sai 98 pistettä ja voitti käsittääkseni tämän luokan. 

Vissiin on kokeiltava vielä toistakin tällaista, ehkä kolmaskin, jos saisi koularin..


-tiina-

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Loma alkaa ja loppuu kokeeseen

Kesälomalla ollaan oltu paljon myös ihan lomalla.
Ollaan käyty melkoisesti frisbeegolffaamassa perheen kesken ja mä oon pyrkinyt lisäämään fillarointia, helteet on ollut sellaisia ettei oo kamalasti päiväsaikaan koirien kanssa touhuiltu/lenkkeilty.

Surullisena uutisena, että meillä paljon hoidossa ollut Hymy-koira on lopulta päässyt vehreimmille nurmille jäljestämään. Tätä on "odotettu" jo jonkin aikaa, muorihan ei mikään nuori loppujen lopuksi ollut. 
Niin ne parhaatkin lopulta lähtee. 

Kesäloman loppuun sain koepaikan Kymen Spanielit ry:n kokeeseen Metsäkylään. 
Kävin perjantaina ystäväni Mintun kanssa esisuunnistamassa naurunremakalla ensimmäisen voittajaluokan jälkeni ties kuinka moneen vuoteen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen meinasi jo tulla sydänkohtaus ja parahdus : me ei koskaan päästä täältä metsästä pois! 
Päästiin kuitenkin. 
Lauantaina kävimme oikean jälkiparini kanssa verettämässä niin hänen esisuunnistamansa kuin minunkin jälkeni. Mentiin kimppakyydillä edestakaisin ja oli kyllä tositosi kiva jutella kovinkin moninaisista koira-aiheisista asioista Susannan kanssa!

Sunnuntain koepäivä oli aikaistettu alkamaan ilmoittautumisilla kello 05.00 ja ylituomarin puhuttelulla kello 5.30. 
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen ei ollut kovinkaan välkky olo heti aamusta. 
Tarelle arpoutui jälki nro 4, jossa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen hakemassa erinäisiä numerosarjoja joista yksikään ei ole 1. 
Itsehän opastin jäljen numero 5, eli siitä heti perään sinne. 

Koeselostus: 
Luvan saatuaan Tare merkkaa alkumakuun ja hyvin ohjattuna jäljelle. Melko pian Tare valitsee oman tiensä ja poistuu verijäljeltä: 1. hukka. Uusi alku ja kävelee makauksen ohi. 1. kulma, jolla katko, useita laajoja rengastuksia, katko otetaan jo ilmavainulla, mutta Tare valitsee silti oman polun. 2. hukka. Uusi alku ja taas makaus kävellään yli. Taas metsän muut hajut houkuttavat. 3 hukka ja koe keskeytyy.
Ollaan niin alussa, että käännytään tielle ja alkuun. 
Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. 

Voittajaluokan nolla. 

Näki jo autolta, kun Tare haisteli ilmaa ja jo matkalla alkuun (vaikka pidin kaulapanta-lyhyt hihna systeemiä) ehti napata hirven sorkanjäljenhajun. Tuo maasto on hyvin riistarikasta aluetta.  

Loppuun yksi kuva, minkä H.Jokipiha otti Loviisassa Taresta kun käytiin valokuvauksessa. 


Käytiin männäviikolla myös uudelleen RallyTOKO-treeneissä ja ollaan saatu ensimmäiseen  kokeeseenkin jo paikka.

Myös MEJÄ-kokeisiin olen Tarea ilmoitellut, pitäisi vaan oikeasti käydä treenijälki tekemässä, missä on tuo katkokulma ja makaukset kesken matkan. 

Huomenna alkaa raaka arkinen elämä. Siskoni tulee monen vuoden tauon jälkeen Suomeen ja lauantaina mennäänkin Tykkimäkeen!

-tiina-