lauantai 23. heinäkuuta 2022

TOKO-koe 23.7.2022

Kummoisia ei olla edellisen MEJÄ-kokeen jälkeen ehditty tehdä.
Aamu- ja iltapalatreenejä,aina vähän lisää vaatimusta ja tekemistä ennen ruokaa. Yhdet treenit, jossa saatiin hyvä paikkis sekä pari liikettä ohjattuna. 

Sitten meillä on ollut tytöt hoidossa muutamaan otteeseen.  
Tarella on täysi työ viihdyttää molempia, kun Otto ei leiki.. 
Molemmilla hoitokeikoilla kävin Taren ja Wapun kanssa pidemmillä lenkeillä ja sitten vuoroin vanhukset pääsi keskenään lönköttelemään. 




Kävin myös ilmoittautumaani ratatreeniin Rally-TOKOssa. Tehty rata olikin vähän haastava, osittain kun oli äijä väsynyt tyttöjen vierailusta ja siten ei keskittyminen ollut parasta mahdollista. Mutta kuulemma kokeisiin voisi ilmoittautua. 

Eilen aloiteltiin kesäloman toinen kierros. Vähän skumppaa ja sitten muuten vaan rentoilua. Jouni kävi katsomassa bändiä vanhalla työskillä. 

Aamulla kello soimaan ja normiaamutoimien jälkeen Ruissaloon valmistelemaan kenttää koekuntoon. Kamala jännitys alkoi iskemään, etenkin kun ukkonen jyrisi kamalan vahvasti taustalla. 
Kotona olikin sitten tilannetta, kun Otto onkin alkanut reagoimaan ukkoseen eikä meinannut rauhoittua millään. Se vähän tarttui Tareen, joka ONNEKSI tasaantui kuitenkin kun ukkonen meni ohitse. Oli melkoisen vahva rytinä ja sade. 
Kaikesta jännittämisestä huolimatta päätin mennä kentälle ilmoittautumaan kokeeseen.
Tuomarina kokeessa oli Pernilla Tallerg.

Ensimmäisenä liikkeenä paikkamakuu, joka oli jaettu kuuden koiran kanssa kahteen osaan. Meillä ympärillä saksanpaimentyttö ja samojedityttö. Hienosti meni maahan, pari kertaa vaihtoi pyllyn asentoa ja nousi vähän vaanivaan asentoon istumaan käskystä. 

Meillä oli suoritusvuoro kaksi. Ilma oli melkoisen hiostava ja lämmin, jännitti miten tuo matalaviettinen jaksaa suoriutua tehtävistään kun oli kieli poskella jo ennen omaa vuoroaan. 

Melkoisen hienostihan se meni kuitenkin!




Lopputulemana 


Vaikka siis yksi liike meni nollille, kun NIIN hienosti jäi seisomaan käskyllä. 

Mä oon tositosi ylpeä Taresta, hän suoriutui älyttömän hienosti haastavassa kelissä. 
Ja tositosi kiitollinen mahtavasta porukasta Haminan Seurakoirakerhossa, kamalasti saatiin tsemppiä ennen suoritusta ja älyttömästi kehuja kokeen jälkeen!

Plus toki KIITOS MILLA 💗Sun tsemppi, osallistuminen ja kuvaus oli tosi tärkeä lisäbonus tähän päivään!

Onneksi mentiin ja saatiin korkattua tämäKIN laji. 

-tiina-

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

VOI katkokävely sentään!

 2.7.2022 aamulla melko aikaisin lähdettiin kompassit ojossa suihkimaan pitkin Kannusjärven metsiä. Koetta oli helteiden vuoksi aikaistettu melkoisen runsaasti. Saimme kuitenkin jälkiparini kanssa hyvissä ajoissa tehtyä kelvot jäljet niin voittaja- kuin avoimeen luokkaankin. 
Paarmat purivat minun käteni aivan turpeiksi, kipu on ollut vahvana kämmenissä.

Sunnuntaina kello 01.50 lähdin ajelemaan kohti koepaikkaa hämmentynyt lakkenoidinpoikanen takapaksissa. Ei oltu tehty aamukävelyä eikä saatu aamupalaa. Koepaikalla pieniä kävelyitä tyypin kanssa tehtiin useampi. 
Ylituomarin puhuttelun jälkeen ajoimme letkassa maastossa olevan sorakuopan läheisyyteen, kun ei kehtaa asutuksen keskellä alkaa siihen aikaan haulikolla paukuttelemaan. 



Tare kesti laukauksensietotestin todella hyvin vaikka alkuun olikin melko hermostunut. 

Tuomariryhmässämme (Mari Myllynen) oli kaksi avoimenluokan koiraa ja me aloitettiin koe jäljestämällä. 
Treeneistä viisastuneena vein Taren metsään kaulapannassa lyhyellä liinalla, jolla estin liian aikaisin aloitetun jäljestämisen.
En tiedä oliko se vai kaikki tähden asennot yhteensä, mutta Tare jäljesti todella hyvin. Todella suoraan, todella varmasti. Mulla oli tosi hyvä fiilis liinan päässä ja ehdinpä vähän ihailla upeaa auringonnousuakin! 

kuva on otettu ennen itse jäljestämistä

Seuraavaksi opastamaan oma jälki. Sinne tuli hirmuisen nuori tolleri, 9kk, joka sitten näkikin "mörköjä" siellä ja alku oli hurjan jännää ja pelottavaa. Loppuosa jäljestä kuitenkin tosi tarkasti ja varmasti. 

Jäljen purun jälkeen ajelin kotiin, käytin koirapojat kävelyllä ja syötin ne sekä kävin suihkussa. Sitten suuntasin koepaikalle auttelemaan käytännönhommissa; ruokahuoltoa jne. 

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakauksen josta ohjattuna reippaaseen, maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. Osuudet kuljetaan jäljellä tai sen tuntumalla, vain pari pientä tarkistelua. Molemmat makaukset riittäävsti merkaten. 1. kulma jäljen mukaisesti, 2. hivenen pitkällä pistolla. Kaadolle suoraan ja se kiinnosti. 
Tänään pisteisiin vaikuttaa hieman takristelut ja vähän 2. kulma. 
Hieno suoritus. 

Koesuorituksen arvostelu: 
jäljestämishalukkuus, 5p (0-6)
jäljestämisvarmuus, 11p (0-12)
työskentelyn etenevyys, 10p (0-10)
lähdön, kulman, makauksien ja kaadon selvittämiskyky, 13p (0-14)
käyttäytyminen kaadolla, 3p (0-3)
Yleisvaikutelma, 5p (0-5)

Yhteensä 47 pistettä (max. 50) ja avoimen luokan ykköspalkinto. 


Tämä tarkoittaa, että seuraava MEJÄ-ilmoittautuminen tehdäänkin voittajaluokkaan, kun meillä se näyttelytuloskin on hankittuna! 

Apuva! 

-tiina-

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Kesäloma, ensimmäinen erä.

 Juhannuksesta aloitettiin viikon kesälomarutistus.

Keskikesänjuhlaa meidän kanssa oli viettelemässä Johanna ja Make lapsineen.
Ruokaa ja juomaa riitti ja he lähtivät fillaroimaan kotiinsa melko myöhään illalla. Tare oli melkolailla arestissa meidän makkarissa, koska edelleenkään se ei pysty Markun kanssa samassa tilassa olemaan. 


Maanantaina Jouni teki kyllä koko päivän töitä, mutta me Tuukan kanssa käytiin taidetta ihmettelemässä sekä Rampsissa uimassa.

Kirjastogalleriassa on paikallisen tatuoijahuipun valokuvanäyttely vielä sunnuntaihin asti esillä, oli huikeita kuvia. Harmi ettei ole varaa ostaa edes yhtä omalle seinälle!


Sitten on seurahuoneen piiloista esiin kaivettu Tove Janssonin taidetta (muutakin kuin muumeja) ja laitettu Raatihuoneeseen ne esille. Suosittelen myös tutustumaan tähän näyttelyyn.



 Illalla oli myös yleisurheilussa kolmiottelu, Tuukalla lajeina 40m juoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Tuukan ikäisiä oli seitsemän kisaamassa ja noin noviisiksi Tuukalla meni tosi hyvin. Keli oli ihan karmea, älyttömän kuuma. 

Tiistaina rauhallinen aamu, Jounilla muutama työrutistus ja sitten Mersu täyteen ja nokka kohti Turkua. Huoneisto missä majailtiin, oli lähellä laivaterminaaleja. Aivan kamalan kuuma paikka ja ehkä tälle porukalle vähän liian nafti kokonaisuudessaan. Mutta oltiin kuitenkin kaksi yötä siellä. 

Ensimmäisenä päivänä käytiin vähän Turun kauppahallissa ja K-marketissa aamupalaostoksilla. Muu aika käpsöteltiin Aurajoen rantaa pitkin ihmetellen. Lopuksi käytiin syömässä ja pikkuhiljaa laahustettiin takaisin majoitukseen, että koiratkin saa syödäkseen. 

Keskiviikkona aamupalojen jälkeen autolla Ruissaloon. Vähän käytiin kasvitieteellisessä pihamaalla katselemassa, mutta siellä oli koirille aivan liian kuuma olla. Sieltä mentiin aivan sinne perälle, että Tuukalla olisi mahdollisuus käydä myös uimassa. Rauhalliseen tahtiin käveltiin siellä ja nautittiin viileämmästä merituulesta. Paluumatkalla käytiin syömässä vanhan telakka-alueella sijaitsevassa pizzeriassa, aivan upea alue! Oli muutamia ruokapaikkoja, kahviloita, taidenäyttelyä ja kesäteatteria. 
Päivällä Jouni jäi majoitukseen koirien kanssa ja me Tuukan kanssa suunnattiin Forum Marinumin näyttelyihin ja laivaesittelyihin. Todella mielenkiintoista tietoa kaikenlaisesta merenkulkuun liittyvästä. Oli historiaa, sotahistoriaa, meripelatusta, kalastusta sekä yleistä veneilytietoutta. Näyttelyiden lisäksi pääsimme tosiaan käymään tykkivene Karjalassa, miinalaiva Keihässalmessa sekä Suomen Joutsenessa. 
Illalla taas käyskenneltiin rantareitillä ja käytiin syömässä. 





Tuukan kanssa matkustettiin myös Förillä edestakaisin

Otolla on alkanut vanhoina päivinä esiintyä alustaepävarmuutta sekä jotain häikkää ehkäpä syvyysnäössä tms.
Rappuset menee vielä ylös, mutta alastulo on melkoisen mahdotonta. Etenkin majoituksen kierreportaat oli aivan mahdottomat, eli me kannettiin Otto aina alas. Onneksi oli ensimmäinen kerros. Myös keskiviikkoillan ruokapaikassa oltiin yläterassilla, josta alastulo olikin melkoisen epävarmaa, vaikka olikin mattapintainen kyynellevy siinä alla. 
Aamukävelyillä jouduttiin myös ylittämään junarata, jonka ympärille oli laitettu (olisiko ääntä heikentämään) sellaista mustaa muovintapaista levyä, ei edes liukkaannnäköistä tms, mutta sen ylittäminen oli kanssa tosi epävarmaa. 
Näitä pitää alkaa ottamaan tosissaan huomioon tulevaisuudessa. Voi kun vanhuus ei tule yksin. 

 Torstaina melkoinen käyskentely kotiin. Käytiin katsomassa minkälainen paikka Hanko on ja olihan se sellainen, että voisi mennä muutamaksi yöksi sinnekin. Jäätelöllä Inkoossa. Pikkuteitä pitkin Helsinkiin, kun Tuukka kinusi nähdä SupeCellin toimiston 😆 Herran iloksi se keikkaus tehtiin myös. Vihdoin kotona seitsemän hujakoissa.

Koirat oli kyllä ihan superhienosti matkassa mukana!
Osasivat olla kahviloissa ja ravintoloissa hienosti ja muutenkin saivat kehuja ja ihmiset halusi tulla rapsuttamaan tyyppejä! Ja jopa Tare Karvanen tunki ittesä rapsutettavaksi. 
Onneksi kävin eläinkaupasta hakemassa viilennysloimet pojille, aina pysähtyessä kävi katselemassa vessatiloissa loimet ja laittoi päälle, niin kestivät hyvin olla ravintoloissa mukana ja sillä aikaa viilentyivät kävelyllä tulleesta kuumasta. 

-tiina-