Maanantaille 9. päivälle oli Tarelle varattuna rokotusaika Haminan Eläinklinikalle.
Aamulla huomasin, että lattialla oli veristä touhutippaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, olihan se normaalia enemmän vehjettään nuoleskellut viime päivinä.
Soitin klinikalle aamusta ja vaihdettiin aika pidempään, että ehditään tutkia mikä verta tuottaa.
Hoitohuoneessa Tare suoraan selälleen tukien väliin.
Vatsapeitteiden läpi virtsanäyte, rakon ja eturauhasten ultraus, vehkeen tutkiminen ettei ole siinä mitään traumaa.
Nauraa kikatettiin kaikki kolme, kun lakkenoidin ilmeitä seurattiin toimenpiteissä. Ja ei antanu tuumaakaan periksi jalkojen kanssa, lihakset oli kireenä ihan koko ajan..
Vielä eturauhasen tutkiminen sormin ja rokotukset niskaan/nenään sekä Osteopen-piikki niskaan.
Koko ajan huoneessa vapaana ja aina valmiina syömään herkkuja Hennalta.
Ei paljon jää tunteet hoidoista mieleen painelemaan.
Eturauhanenhan siellä kiukutteli.
Kotiinpäästyäni varasin keskiviikolle ajan kastrointiin.
Keskiviikkona takaisin pelipaikoille.
Lääkäri Jennika tutki Taren, kerroin hammashoidosta ja siellä huomatusta herkkyydestä ja kaikki otettiin huomioon hoidossa sekä laitettiin heti papereihin, että leikataan eturauhasen vuoksi, joten vakuutus korvaa tästä osan.
Leikkaus oli mennyt hyvin.
Melko töttöröö oli kun sain Taren kotiin.
Ilta meni nukkuessa, ei edes yhtään itkeskellyt kipua tms.
Joten uhrasin yhden T-paitani haavapuvuksi.
Haavateipin poisottokin meni suhteellisen kivuttomasti, kun huljutteli vettä teipille.
Nyt jo saa kieltää pomppaamasta lumihankeen etsimään tölkkejä, saa olla hihnanpää herkkänä vahtimassa jokaista korvanliikettä. Ja lenkillelähtiessä alkaa riehumaan hihnan kanssa..
Voi olla pitkät kaksi viikkoa pitää toi rauhallisena.
Tarvinnee kotona jumppailla tyynyillä tms että saa energioita purettua.
Huomenna ystävänpäivänä Tuukka osallistuukin elämänsä ensimmäisiin virallisiin uintikilpailuihin Kotkassa. Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin osallistujaa.
-tiina-


