menetysten kevät

Vaikkei meillä kotona olekaan otsikosta huolimatta menetyksiä, on ystävä- ja tuttavapiireissä menetetty hurjia määriä koiria. Ei taida kahdenkaan käden sormet riittää tämän vuoden saldoon.
Laittaa aina miettimään omaa laumaa, sen kuntoa ja ylläpitoa. Sekä tietysti erityisen lähipiirin koiria: oman isän lauma sekä Johannan halimaleja. 
Kuisma ja Hymy ovat jo täyden kympin koiria, Ottokin 8 vuotias ja Jäsen W 4 vuotias. Sitten on tämä meidän teini, joka syö liian isoja kiviä/käpyjä/oksia/you name it.
Mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, parhaansa voi aina omiensa kanssa tehdä. Ja se paras on se, minkä sinä teet, ei minkä muut tekee omiensa kanssa. Ni.

Treenaus on kyllä ollut vähällä. Ärsyttävää. Ruutuja vois tehdä niin paljon kuin jaksaa, mutta jotenkin ei taas tunnu vuorokauden tunnit riittävän.

Masan pelloille olen osan järkiryhmästä houkutellut taas. Osa meni Masan kanssa metsään.

Leka-boxeri

Lumi-parsoni

Tare

Selitykset sikseen.

Olen alkanut käymään Taren kanssa yksin tai Taren ja Oton kanssa lenkeillä. Ja silloin Tarella on fleksi käytössä. On se silloin vaan niin rento ja rauhallinen verrattuna niihin kävelyihin kun Kuisma on mukana.

Vähän jänskätti, kun Johannan tytöt tuli meille eilen hoitoon. Puolessa tunnissa oli kuitenkin tilanne vallan seesteinen. 

Wappu

Taren rauhoittavat signaali Hymylle

Otto ja Tare liian lähellä, YÖK!

Wappu ja sielunkumppaninsa Tuukka

Hymykin intoutui leikkimään leluilla

Viimeinkin tulppaanit kukkivat! 

Laekenois photobomber

Sitten yhdelläkään koiran lelulla et leiki, mutta jos vähän heilutan palloa..

En kyllä käsitä, miten noi etujalat tollai voi aueta?!

Kohta taas Tuukan kanssa ratsastamaan.
Poitsu aloitti myös neljän kerran fillarikoulun, joka on ihan älyttömän mahtava! Kaksi kertaa käyvät bikeparkissa ajamassa ja kaksi kertaa Ristiniemen metsissä. 

Tällä mennään.

-tiina-