sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Historiankirjoihin avattiin uusi aukeama

 Miehikkälän Muurikkalassa, Kaakon Noutajakoirayhdistys ry:n, metsästyskoirien jäljestämiskokeessa 16.5.2021 aloitti koeuransa ensimmäisenä MEJÄ-laekenoisina Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois aka Tare "Tarmo" Karvanen.

Lauantaina tehtiin koejäljet. Olipa se suunnistaminen taas kamalan hankalaa. 
Ensimmäisenä voittajaluokan jälki. Parikseni sain todella mukavan Saanan. Yhdessä mietittiin tarkkaan voittajajäljen kiemurat. Minun avoimenluokan jälkikin saatiin askarreltua tosi kivaksi. Tehdessä nähtiin koppelo ja kyy. 

Taren sunnuntaiaamu alkoi haasteellisesti, kun emäntä oli mennyt autoon häkin rakentamaan 😂Ei meinannu poika pystyä autoon hyppäämään, sen verran loukkaantunut oli hän. 
Koepaikalla perinteiset alkuhöpinät, harvinaisesti jokaiselta koiralta katsottiin sirut (se meni arkajalalta tosi hyvin) ja sitten laukauksensietoon, joka suoritettiin haulikolla. 

Aamu alkoi minun opastuksella. Se jälki sai tuomarilta kehuja. Koira teki yhden hukan ja sai tulokseksi kakkosen. 

Seuraavaksi Taren vuoro. Innokkaasti se ainakin lähti metsään.
Koejälki oli 20 tuntia ja 51 minuuttia vanha. 

Koesuorituksen arvostelu: 
Jäljestämishalukkuus            3 pistettä (maksimi 6)
Jäljestämisvarmuus               5 pistettä (maksimi 12)
Työskentelyn etenevyys        5 pistettä (maksimi 10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 7 pistettä (maksimi 14)
Käyttäytyminen kaadolla     3 pistettä (maksimi 3)
Yleisvaikutelma                         2 pistettä (maksimi 5)
Yhteensä 25 pistettä (maksimi 50)

Koeselostus:
Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa reipasvauhtinen jäljestys. Koira tekee pientä tarkastusta jäljen päällä jokaisella osuudella. Makaukset osoitetaan hienosti pysähtyen ja niitä nuuhkien. Kulmat parin metrin takatarkastuksin ja sieltä kurvaten seuraavalle osuudelle. 1 ja 2 osuudella metsän tuoksut ovat ylivoimaisia j a koira poistuu määrätietoisesti jäljeltä kaksi kertaa parempien tuoksujen perään. Ohjaajan kehoituksetkaan eivät saa koiraa palaamaan verijäljelle. Viimeisellä osuudella tehdään vielä lenkki jäljen sivuun js sieltä koira palaa hienosti veriuralle. Koira osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren pojan päätä metsän tuoksut hieman sotkivat. 

Tuomarina Minna Vornanen. 




Positiivisin mielin kohti uusia seikkailuja!

2 kommenttia:

  1. Onnea historian kirjoittamisesta! Ja mahtavaa mejä-kesää!

    VastaaPoista
  2. Osasi se jo varsin paljon aloittelijaksi, joten lupaava startti. Kunhan kokemus ja sinnikkyys lisääntyvät, on houkutuksia helpompi vastustaa.

    VastaaPoista