Vaikka alkuun ajattelinkin, ettei mulla ole tähän Kaakon Noutajakoirayhdistyksen iltakokeeseen mahdollisuuksia, kun olin jo toukokuun kokeessa, niin laitoin anomuksen vetämään.
Niin vain koepaikka saatiin.
Koska tiedän useita muita koiraseuroja, jotka koealueella treenaa, ilmoittelin mahdollisimman monelle kokeista ja lupasin koerauhasta kiitokseksi jälkikaavioita. Paljon alueella treenaa pelastuskoiria, joten minusta oli vain reilua että tietävät missä jäljet on menneet, että osaavat treeneissään ottaa asian huomioon jokusen viikon ajan.
Tiistaina alkuillasta käytiin Sannan kanssa suunnistamassa mun jälki ja verettämässä se. Ensimmäistä kertaa olin jo suunnistaessa todella tyytyväinen jälkeen. Sanna oli käynyt jo ennalta oman jälkensä suunnistamassa, joten se me vain veretettiin.
Keskiviikon koepäivä oli taas mukavan helteinen.
Tarelle sattui jälki numero kolme ja minä opastin jäljen neljä. Ne olivat tien vastakkaisilla puolilla.
Laukauksensietotesti meni tällä kerralla älyttömän hienosti. Olin jo varautunut maailmanloppuun, kun maanantaina Tare reagoi ukkoseen (toki se mylläsi ihan tossa yläpuolella nelisen tuntia).
Koesuoritus:
Jäljestämishalukkuus 4 (6)
Jäljestämisvarmuus 9 (12)
Työskentelyn etenevyys 6 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 7 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 3 (5)
Pisteet 32, joka oikeuttaa AVO2 tulokseen.
Koeselostus:
Lähtö ohjatusti. Pääosin maavainuinen jäljestys etenee hyvää vauhtia jälkiuran tuntumassa. Molemmat kulmat makauksineen sisäkautta ohi. Kaadolle suoraan ja se otetaan kantoon. 2:lla osuudella tarkastellaan sivusuuntia, kuitenkin edeten. 2. kulma venyy pitkäksi, aina hukkaan asti. Viimeisellä osuudella tarkastelelua jäljen sivuun. Tänään pistevähennykset tapahtumista. Hyvää jäljestyskykyä oli näytilla, treeniä lisää.
Tuomarina Leena Kähkönen
Tuomarilta nätti lause, että kun mä nään merkit (eli tiedän että ollaan jäljellä) mä kuljen liinan päässä rennosti. Kun tiedän ettei olla jäljellä, niin olkapäät nousee ylös kireänä ja varmaan ketutuksen määrä kulkee liinaa pitkin koiralle. Ja sitten kiusallaan herra Karvanen jatkaa vielä hetken menoaan, kääntyy katsomaan mua toviksi ja siirtyy takaisin jälkiuralle. Kokeessa teki tämän nyt pari-kolme kertaa. Ihan kiusallaan.
Leenalle piti myös muutaman kerran puhkua, ihan kuin olisi taivaasta tippunut kesken jäljen metsään. Sanottiin, että koko ajan on kulkenut mukana.
Nyt me hengähdetään.
Katsellaan koekalenteria vasta kuukauden päähän. Kolme koetta kuukaudessa, joista kaksi on iltakoetta, on mulle (sekä rahapussille) ihan riittävästi.
Kesäkuun kuitenkin pyörii vielä tiistaisin TOKOt ja ensi viikolla viimeinen kerta Nose Workkiä.
Laji, joka on kuin luotu Tarelle.
Viimeksi tehtiin rataa, jossa mä en tiennyt piilojen paikkaa, joten pikkumies sai ihan itsenäisesti tehdä työtä. Koutsi naksutti löydön. Kehui, että ison osan ajasta Tare on ihan sen näköinen että on pihalla kuin lumiukko, kunnes se haju tulee nenään.
Ensi viikolla on samanlaista luvassa.
Jatkokurssille on varmaan mentävä/pyrittävä.
-tiina-
Ehdottomasti nosessa jatkokurssille!!
VastaaPoista