Neljäs kerta todensanoo

Kymen Spanielit Ry:n kokeeseen laitoin vielä MEJÄ-koeanomuksen. 
Yleensä näihin ei ole mitään mahkuja päästä, mutta tällaisena erilaisena korona-aikana ihmeitä tapahtuu!

Torstaina käytiin Johannan kanssa merkkailemassa jälkien alkuja sekä esisuunnistamassa meidän jäljet. Aivan ältsin upeaa maastoa Metsäkylässä! 

Lauantaina aamusta kokoonnuttiin metsästysmajalle ja siitä siirryimme maastoon verettämään jälkiä. Suunnistuksesta jääneestä epävarmuudesta oman jälkeni suhteen hälveni kaikki negatiivuus. Se oli tosi hyvä jälki, oli todella hyvää ja helppokulkuista maastoa ja pieniä haasteitakin löytyi. 

Sunnuntaina entistä aikaisemmin liikkeelle. 
Tarelle pikkaisen pienempi aamupala, koska jäljen jälkeen oli spessulounas odottamassa. 

Laukauksensiedossa oli enemmän haasteena se, että mä jätin sen puuhun yksin, ei niinkään se ampuminen. Eli se läpäistiin. 

Meille arpoontui aamun ensimmäinen jälki, jolle oli ikää tullut 19 tuntia 57 minuuttia. 

Tuomarina Pasi Kemppainen, ensimmäistä kertaa hänen tuomariryhmässään. 

KOESUORITUKSEN ARVOSTELU:
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)    5p
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)    10p
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)    8p
d)Lähdön, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14)    11p
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)    3p
f) Yleisvaikutelma (0-5)    4p

Yhteensä 41 pistettä ja Avoimen luokan 1 palkinto. 

Koeselostus:

Alku tutkitaan ja koira ohjataan hyvin jäljelle. 
Maa- ja ilmavainua käyttävä koira etenee maastoon sopivaa vauhtia jälkiuralla 1. kulmalle, jossa osoittaa makuun hyvin j 2. osuus löytyy laajan hukan rajoilla käyneen taustalenkin jälkeen. 
2. osuudella edelleen tarkkaa työtä 2. kulmalle, jossa hyvä makuun osoitus ja liinan mitan kaarrolla 3. osuudelle, hetki jälkeä ja paluu selvittämään kulmaa uudelleen. Suunnan varmistuttua 3. osuudella 2 laajaa tarkistusta, joista hirven jäljille, mutta palaa niistä itsenäisesti. 
Kaadolle suoraan sitä tutkimaan jääden.
Osaava jäljestäjä.
Lisää kokemusta ja itsevarmuutta, niin jälkiuskollisuus paranee. 

Tarehan teki taas sitä keskisormennostolenkkiä tuolla jäljellä. Lähti pois jäljeltä ja hetken mentyään oikein katto mua kysyen: kauanko jaksat perässä kulkea ja sitten vaan palasi jälkiuralle. Koko ajan tiesi missä jälki menee. 

Mutta tää oli kyllä hyvä jälki ja Tare oli oikeissa fiiliksissä. 

Tuomarin emäntä, Päivi Lukkari, nappasi muutamia ihania otoksia ennenkuin sukelsimme metsään jäljestämään.

-t-