2021 pakettiin ja tervetuloa 2022!

Vaikka alkuvuodesta Taren kuvaustulosten tullessa kuvittelin koiraharrastusten menevän romukoppaan, on tämä vuosi kuitenkin ollut edellisiä opettavaisempi! 

Pk-lajien jäädessä pois omasta elämästä, on tilalle tullut paljon muuta. 

Keväällä käytiin Marin TOKO-kursseilla, mutta selkeästi lakkenoidi ei ollut vielä valmis sellaiseen tekemiseen. Kotosalla saatiin kivasti kotiläksyjä tehtyä ja niistä palautetta sekä kehitysideoita.  

Kesällä keskityttiinkin sitten MEJÄän. Vaikka paljon on kuulunut valitusta, kuinka kokeisiin on hankalaa päästä jne niin minä hain viiteen kokeeseen ja kaikkiin pääsin mukaan. Kauimmainen oli ihan Tirvalla asti 😄 Yksi ykköstulos ollaan saatu aikaiseksi, mutta kuten on monessa muussakin asiassa tullut huomattua, tämä yksilö kehittyy kyllä samperin hitaasti.
Eli ensi vuonna uskon jo edistymistä tapahtuvan 😊

Syksyllä vaihdettiinkin sunnuntaintottisporukan kanssa hallivaraus Seurakoirakerhon hallilta Marin hallille Neuvottomaan. Paljon isompi tila ja valoisampi.
Tarelle tapahtui ISO harppaus viettiin ja vireeseen, eli tauko asiassa teki tehtävänsä. Seuraaminen on lähtenyt menemään eteenpäin ja toiveita ensi vuodelle erinäisten koeajatusten suhteen on hautumassa.

Uutena lajina on myös ollut Nose Work. Ollaan käyty kaksi kurssia aiheesta. On mielenkiintoinen laji nenänkäytön suhteen, mutta vähän on nyt motivaatio hukassa sen suhteen vaikka ilmoittauduinkin vakkariryhmään. Vaikken haluaisi/jaksaisi jokaviikkoisia treenejä niin enpä tiedä viekö parin viikon välein treenaaminen asiaa eteenpäin. Pitää nyt äkkiä tehdä joku päätös asian suhteen. 

Epäsäännöllisen säännöllisesti ollaan käyty myös DOBOssa. Siitä Tare tykkää ihan älyttömästi! Ja uskon, että sen avulla ollaan kyllä rakennettu poikakoiralle hyvä tukilihaksisto huolehtimaan muun kropan puutteista. Usein nouseekin sohvalle nostamalla molemmat takajalat kerrallaan sinne ja sitten vasta etupään 😝 Tätä halutaan jatkaa, on ihana kun pystyy luottamaan koiraan ja antamaan sen olla tilassa kaikenaikaa vapaana. Jos ei ole hänen vuoronsa tehdä, hän käy nukkumaan.

Ja vaikken ole koskaan ollutkaan agilityn ystävä kahden vasemman jalkani kanssa, käytiin loppukesästä Johannan ja kaikkien neljän koiran kanssa vähän hömpöttämässä Marin ulkokentällä agilityesteillä. Se oli kamalan hauskaa ja koirat oli ainakin puhki. 

Sitten menin Tapaninpäiväksi ilmoittautumaan lajitutustumiseen Hoopersiin, jota leikkisästi kutsutaan eläkeläisagiityksi. Mä tykästyin siihen aikaisosti. Ja uskoisin, että tämä olisi myös ihan Taren laji, koska siinä saa juosta vauhdilla. Sen vuoksi tuo Nose Work vähän tökkiikin ja tällainen täysin erilainen laji viehättää. 

Katsotaan nyt mitä 2022 tuo loppujen lopuksi tullessaan 😋

Turvallista vuodenvaihdetta kaikille eläinkansalle ja toivottavasti ensi vuosi on edellistään parempi!

💗 tiina 💗