perjantai 26. elokuuta 2022

Laji, jota mun ei ikinä pitänyt edes kokeilla..

Niinhän siinä käy, kun sanoo ei ikinä.
Sanansa saa pyörtää. 

Alajääsken Marin hallilla on kahdet Rally-Toko-treenit ollut aiheena kyltit ja koepäivän toiminta Petroffin Mian vetämänä ja niihin on tullut ilmoittauduttua Taren kanssa. 
Paljon selvisi, mitä itse kokeessa tapahtuu ja miten kylttejä pitää suorittaa. 

Joten sain yllytyksen sieltä, sanottiin että senkus menette jo kokeisiin, kyllä te ALO-luokasta selviätte näillä eväillä. 

Ensimmäinen koe oli iltakoe Porvoossa Porvoonseudun Koiraharrastajat ry:n kokeessa. 
Koekutsu kun tuli, meinasi itku tulla meikäläiselle. Rataantutustuminen 20.45, joka siirtyi aikataulukirjeessä kello 21.00:aan! 

Koska oli meidän ensimmäinen koe, Tare mitattiin. 
Tuomariharjoittelija kohtasi koiran "väärin", tuli varovasti lähestyen kohti ja alkoi lepertelemään. Ja Tare alkoi epäilemään petkuhuiputusta samantein. Saatiin sirut katottua ja säkä mitattua. Ylituomari vaan tuli rapsuttamaan päästä sanoen, että moikataas mekin niin on sekin virallisesti hoidettu. Paljon parempi tapa. 

Tässä illan rata. Ei hankala rata, mutta kahdeksikko tehtiin kahden pienen kukkaistutuksen ympäri. 


Toiseksi viimeinen vuoro, niin mennyt kello ohitse Taren iltapala- ja nukkumaanmenoajan! 

Heti lähdöltä bongasi kentän reunalta ruutunauharullan ja katse nauliintui siihen. Yhtään sähäkämpänä olisi karannut sinne ensimmäisestä äännähdyksestä, muttei koiraan saanut kyllä mitään kontaktiakaan.
Kaksi ensimmäistä kylttiä uusittiin, maahanmenon varmistin menemällä itse kyykkyyn, samalla seisoessani kasasin itseni ja siitä eteenpäin koira olikin mukana. Näki siinä makaillessaan, ettei siellä pimeämmässäkään nurkassa mitään mörköjä ole vaikka olis ihan hyvin voinut olla. 

Yllätykseksi kuitenkin saatiin käärittyä kaikista ohjaaja- ja muista virheistä huolimatta 75 pistettä ja tulos ensimmäisestä kokeesta! 


Tuo viimeinenkin koira 12-vuotiaana sai 98 pistettä ja voitti käsittääkseni tämän luokan. 

Vissiin on kokeiltava vielä toistakin tällaista, ehkä kolmaskin, jos saisi koularin..


-tiina-

2 kommenttia:

  1. Rallytoko on vähän kummallinen laji, en oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai en. Sen treenaaminen on ihan mukavaa, mutta en pidä kisaamisesta, kun kisaradalla tulee aina jotenkin epäonnistunut/epävarma fiilis. Ekojen kisojen jälkeen mielipiteeni oli "ei enää ikinä rallytokoa" ja se piti pari vuotta, kunnes kaveri houkutteli uusiin kisoihin ja sillä tiellä nyt ollaan vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan pitkin matkaa pakotettuna tehty näitä treenejä rentouttaaksemme säännöllisiä TOKO-treenejä ja saadaksemme muutosta treeneihin.
      En voisi sanoa, että tykkään edelleenkään, mutta koira tuntuu tykkäävän.
      Kilpailuhenkisyys minussa, saa ilmoittautumaan kokeisiin. Uusi osallistuminen on taas edessä.

      Poista