Ruusun aikaa

Olin ilmoittanut Taren Kotkan Ruusuun, koska se on tossa lähellä ja ainahan sitä yhdessä näyttelyssä voi käydä riemastuttamassa näyttelykansaa.
Siellä myös näkee paljon tuttuja ihmisiä, joka on aina tosi kivaa!

Repsikkaan nappasin matkalla yhden ystävän, joka jo viikolla manaili meille ROP-titteliä.

Kamalan harmittavaa, kun belgikehissä kaikki keskittyy vain omiin koiriinsa eikä yhtään yleisesti iloitse/tsemppaa muita kehissä olevia eikä todellakaan menestyjiä.
Tervu- sekä gronttukehä katseltiin läpi saaden ajatuksia tuomarin toiminnasta ja menetelmästä, tuplahandlaus oli ehdottomasti nou nou. 

Junnu-uros ei saapunutkaan kehään, joten Tare oli jälleen ainokainen rotunsa edustaja. 
Esiintyi tosi rennosti sekä antoi todella hienosti tuomarin mittailla ja katsella sekä kopeloida. 

ilo esittää koira, joka oli rentona mun kanssa siellä

Rumiluksen setä saikin Colm Hastingsiltä todella kivan arvostelun: 

Honest enough frame.

Pleasing eye & bite & earset.

Good straight front.

Good strong back.

Well angulated rear.

Good bone & substance.

Moved well.

Well handled & presented.

Tuloksena AVK1, PU1, SA, ROP ja SERT.

Ja koska en ole ikinä ryhmäkessä ollut, niin jäätiin sitä sitten odottelemaan.

Poikakoiralla oli selkeästi jo väsy sekä pilvien väistyttyä, lämpötila oli jo melkoisen helteinen 28 astetta. Läpijuoksu ja kotiin. 

Mutta onhan se tollasen koiran kanssa kiva käydä, ei ryntäile, ei hyökkäile. Pötköttelee kiltisti.

Yllytettiin toisiinkin näytelmiin menemään. Katsotaan nyt.

-tiina-