Vähän turhan rankka kevät

Paljon kaikkea kivaa on kyllä onneksi ollut edellisen postauksen jälkeen eikä pelkkää huolta ja murhetta.

Treeneissä ollaan hetkittäin palauteltu mieleen myös AVO-luokan liikkeitä, koska lupauduin TOKOn SM-joukkueeseen tarvittaessa. Sunnuntaihin on aikaa ilmoittaa joukkue, ehkä meille siitä ilmoitellaan miten käy. 

Koska olen murehtinut, olen myös kävellyt. 
Koko ajan vaan enemmän. 
Tammikuussa ilman huolta ja murhetta 78km, helmikuussa 106km, maaliskuussa alkoi jo tuntumaan jaloissa 130km ja huhtikuussa huomasi koukutusta 165km. Ja nämä mitattuja kilometrejä, näiden lisäksi vielä perus aamu- ja/tai iltakävelyt (2-4km).  
Toki tämän on osittain mahdollistanut myös lomautusaika tuossa välissä, koska aikaa on ollut kulkea. Mutta on tullut nähtyä hienoja ilta-aurinkoja, luontoa jne.

 

lauttaskin ilta

Patosilta Inksa-Anjala

Vilniemellä lenkillä. 

Taren lenkillä bongaama rantakäärme

Käytiin Matin toisessakin tukitapahtumassa, näyttelytreenit ja minimätsäri. 
Molemmille melkoinen kokemus, mutta positiivisessa mielessä. Tare rentoutui hienosti, sai paljon positiivista kokemusta ihmisistä ja menestyikin kivasti. Isojen koirien kolmas :D 

Kun höveliäästi mentiin auttamaan sairaana ollutta fasekaveria koiran lenkityksessä muutamana iltana, saatiin aivan järkyttävän hieno lahja kiitokseksi! 
Täysin hämmentyneenä aukaisin Jounin syntsäpäivänä oven ja Tiina oli siellä putkilon kanssa. Hän on todella taitava maalaaja ja oli tehnyt Taresta taulun 💗 Jonka oli siis tulostuttanut meille jossain. 

On myös onneksi istuttu iltaa perheen ja ystävien kanssa sekä kahdestaan käyty Isolla Kirkolla. Ettei tää pelkkää arkea ja murhetta ole ollut. Niistä ei nyt kuvia.

Kaakon Noutajakoirayhdistys ryn MEJÄ-toimikunnan kanssa käytettiin pääsiäisen jälkeen viimein viime vuonna hankittu lahjakortti SAKO Shooting Centerillä Lappeenrannassa. 
Ammuttiin kiväärillä ja pistoolilla. Todella kiva kokemus ja hienosti järjestetty koulutus!

Tällä hetkellä työtä taas on.
Samalla seurailen suomalaisten menestymistä FMBB-kisoissa Kreikassa. Matti ja Meri on ainakin agilityssä päässeet finaaliin jo. 

Onneksi KPH:n kenttä on jo käyttökuntoinen, niin voi alkaa siellä käymään treeneissä. Kun saa vielä avaimet konttiin. On aikamoinen työsarka tehtävänä vielä voittajaluokan starttiin. Mutta kahdet kokeet on jo katseltu sillä silmällä, niin on edes ajatusta mitä ja miten siellä tehdään asioita!

-tiina-

Samoilla menoilla jatkuu 2025

 Mitään muutoksia ei ole elämänmenoon tullut. 

TOKOssa ollaan nyt otettu voittajaluokan liikkeet kunnolla ohjelmistoon.

Kiertohyppyhässäkän kierto alkaa jo melkoisen hyvin onnistumaan ilman hyppyjä, pari kertaa koitettu pysäytyksiä ja ne on menneet hyvin. Liikaa ei viitsi, kun noi kyynärät tyypillä on mitä on. Näiden lisäksi ollaan otettu myös noita paluuhyppyjä. Niitä tarvitsee vahvistaa TODELLA paljon.

Tunnarin vauhtiin saatiin Oililta se namppajuttu avuksi ja ollaankin sitä käytetty. Tokikaan en vaadi syömään sitä namia jos ei halua, vaikka Oili niin tekeekin. Rauhaa oli ainakin viimeksi tullut suoritukseen ihan kivasti ja nenä oli heti auki.

Ohjattuun noutoon ollaan otettu suuntien opettelua nampan kanssa. Mulla on ollu keskimmäinenkin kohta mukana, mutta taidan jättää sen pois. Ei me olla EVL:ään menossa ainakaan näillä näkymin, ihan on riittävästi nykyisessäkin luokassa tekemistä. Jatketaan näitä vielä koska itse noudossa meillä ei mun mielestä ole ongelmaa.

Ruudun osalta ollaan tehty läpijuoksuja. Ollaan yritetty alkaa piilottamaan lelu sinne ruudun taakse, niin että jäisi ajatus että ainahan se lelu voi jossain jemmassa olla. Lisäksi ohjelmaan on lisätty ruudusta seuraamiseen siirtymisen treenaaminen, Siihen ollaan saatu kiva vauhti.

Seuraamisessa pääasiassa ei kummoista haastetta olekaan ollut aikoihin, mutta vahvistellaan erinäisiä asioita tietenkin säännöllisesti. 

Jääviä ei ollakaan aikoihin tehty! Nämä työnalle pitkästä aikaa!

Luoksetulon pysäytyksiä ollaan tehty muutamia, mutta liikaa ei kehtaa kinttujen vuoksi tehdä. 

Kauko-ohjausta olen karttanut tietoisesti. Ollaan kotona taas alettu hakemaan siihen fiilistä ruokinnan yhteydessä. Sirke Viitasen kanssa meinasin tätä mietiskellä enemmän. 

Paikkikseen olen osallistunut nyt muutaman kerran niin että mie menen piiloon ja liikkuri menee kulkemaan Taren lähelle. Ei ole kuulemma mitään tuntemuksia koirassa aiheuttanut. 

Katsotaan saadaanko koska siihen mallille, että voisi kokeeseen menosta haaveilla. 

RallyTokossa ollaan kotosalla alettu opettelemaan puolenvaihtoja hieman. Enemmän pitäisi sitä oikealla seuraamista tehdä mutta kotona ei kamalasti ole tilaa.. 
Hiljaa hyvä tulee.

Jottei pelkkää tekstiä ole, niin käytiin talkoilemassa ja osallistumassa Matin ja Merin FMBB-tukitapahtumaan rallimöllit. Tuttava nappasi meistä muutaman kuvankin:

Edelleen jatketaan samoilla suunnitelmilla treenejä eteenpäin. 

Tosiaan Koirakkona hallille on Sirke Viitanen tulossa kouluttamaan perjantaina 7.2.  ja me mennäänkin sinne TOKO-oppiin. Odotan innolla. 

-tiina-