perjantai 18. tammikuuta 2013

Lamautettu pihailee

Nyt tätä valtamerialusta alkaa jo ahdistamaan tämä kotoilu. Kaikkein eniten vain sen vuoksi että tuo rahapolitiikka on työttömällä niin huonoilla kantimilla, aikaahan olisi vaikka ja mihin! 
Onneksi onnea ja iloa saa aikaiseksi pienelläkin rahallisella panostuksella, olen kuljetellut kameraa mukana näissä tilanteissa.

Otto von Onnellinen tapasi Pupin mettäteillä: 





Mikäs tällaisella aurinkoisella pikkupakkasilmalla ulkoillessa?





Omalla pihamaallakin pystyy revittelemään ja leikkimään vaikka joka päivä:






Vähän voisin tässä leikinlomassa huutaa naapureillekin jotain..

Juoksukilpailu alkoi!


Hippa!






Iso kiitos joulupukille meiltä. Vetotarvikkeet ovat olleet käytössä harva se päivä. 
Tehokasta lihastreeniä koirille ja minulle kun lähdetään kävellen (minähän en siis juokse), koska mun tarttee koko ajan jarruttaa ja pojat haluaisi mennä PALJON kovempaa. 
Eslalla lähdetään silloin kun laiskalla emännällä ei jalat tahdo enää liikkua ja halutaan tuntea se viima naamalla ja kokea vaarallisia tilanteita! 





Useimmiten lähdetään vetolenkeille kohti tätä lintubongaustornia ja siitä eteenpäin.












































































































Melkein kaikki muut pyörätiet ovatkin hiekoitettuja :(











































































































Tällaista meille kuuluu. 
Lisää äitiysvaatteita alan tarvitsemaan. Olen meinaan valmistelemassa maailman luokan vesipuistoa Toukalle, koska vatsani on aivan hurjan kokoinen näihin viikkoihin ajateltuna! 
Vasta viikkoja 16+1 kasassa ja varmaan perheen ulkopuoliset voisivat kuvitella minun synnyttävän minä hetkenä hyvänsä. 
Toppavaatteisiin en meinaa millään mahtua, jonka vuoksi isäntä ostikin miulle uudet pilkkihaalarit jotta selviän kevääseen asti edes jotenkuten.. 
Miten minä selviän loppuun asti?! 

Viime neuvolakäynnillä Toukka kuitenkin jo suostui että hänenkin sydänääniä voitaisiin mieluusti kuunnella. Sataaviittäkymppiä se posotteli, mutta kiusan vuoksi antoi kuunnella äärimmäisen pieniä hetkiä kerrallaan. Tai sitten sillä oli omat bileet vatsassa eikä siksi malttanut olla paikallaan.. 

Jos nyt mitään olen oikein ymmärtänyt, niin äitiyslomani alkaisi jotakuinkin toukokuussa. Ja jos en käytä kesälomaani miinustuntien poistamiseen, niin voisin alkaa kesälomailla huhtikuun puolella jossainvälissä.. Nämä selviävät sitten maaliskuussa neuvolassa kun alamme käydä lippuja ja lappuja läpi. 

Sellaista. Jatketaan paisumista ja odotellaan kevättä!

-tiina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti