sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

voihan seisontaharjoitukset!

Kuten otsikkokin kertoo, meillä seisotaan tukea vasten. Ei mitenkään tukevasti eikä todellakaan järki/itsesuojeluvaisto/hallinta ole mukana näissä, mutta pakko on seisoa lähes kaikenaikaa! 
Parit tyylikkäät mustelmatkin on jo hankittu, kun ei miulla ole mitään mahdollisuuksia aivan   koko ajan vahtia ja olla koppaamassa kiinni. Eikä meidän mielestämme lapsi opikaan, jos ei koskaan satu eikä tunnu missään.. Mutta aikamoisia muuveja tekee, kun luottaa minun olevan aina selän takana turvana!

Ulkoiltukin ollaan paljon. Nyt kun pikkumies istuu omalla pyllyllään vailla tukea, olen saanut jo pihalla vähän aikaiseksikin vaikkei hän nukukaan. Ja koiratkin nauttii kun ollaan yhdessä ulkona. 


sohva on takaa vielä vähän liian korkea tueksi




auringonpalvojat






paikkamakuuta


Tuukalla on ystävä Veeti, parisen kuukautta vanhempi poika



iloinen rumpali

minun tätini toi Tuukalle uuden kylpylelun, joka kiinnosti muitakin


aikamoista meininkiä, mutta ihana seurailla toisen kehitystä.

-t-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti