Kyseessä oli ensimmäinen iltakoe TOKOssa meille. Ja koska koe oli Porvoossa, päätin ottaa Oton töihin mukaan ettei tarvitse eessuntaassun ajella.
Mutta jotta Kuisma ei huuda yksin koko päivää kotona, niin otettiin sekin töihin mukaan.
Mutta jotta Kuisma ei huuda yksin koko päivää kotona, niin otettiin sekin töihin mukaan.
Puoli viiden maissa lähdettiin kohti Porvoota. Hieno ilma ajella ja vähän liikennettä.
Perillä kävin ensin ilmoittautumassa kokeeseen ja sitten ulkoilemaan Oton kanssa. Ennen omia vuorojamme kävin vähän katsastamassa muiden tekemistä ja kateellisena katsomassa tuloksia.
12 ALO-luokan koiraa oli siis jaettu kahteen 6 koirakon ryhmään. Me oltiin siinä jälkimmäisessä ryhmässä.
vuoronumeromme. Toiseksi viimeinen koirakko. |
Juuri kun liikkeenohjaaja tuli meidän kohdalle, Otto alkoi nuuskimaan maata ja jouduin antamaan kaksi käskyä. Maassa pysyi todella hyvin, vaikka kauhistutti kun berninomistajan pentukoira alkoi touhuamaan häkissä TODELLA kovaäänisesti. Ylös Otto nousi ennen aikojaan.
Liikkeet suoritettiin sääntökirjan mukaisessa järjestyksessä: seuraaminen, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, noutoesineen pito, kaukokäskyt ja estehyppy.
Otto seurasi etäällä, mutta pysyi kuulolla ja mun mukana. Ei siis haaveillut mitään eikä nuuskutellut laisinkaan. Oli vaan ilmava.
Maahanmenossa jouduin käyttämään kaksi käskyä, huomasin että jäi kyyryssä seuraamaan minua.
Luoksetulo tehtiin näppärästi poistumisaukkoa kohti, josta näki myös sisääntulevat koirakot tms. Näppärästi Otto lähti juoksemaan kohti ulko-ovea, mutta ohittaessaan minut muisti mitä piti tehdä ja tuli sivulle TAKAKAUTTA! Kaikkea sekin keksii vielä vanhoilla päivillään 😆
Noutoesineenpidossa unohdin aluksi käskeä Oton istumaan, joten lähti seuraamaan minua. Onneksi liike ei siinä vaiheessa vielä ole alkanut. Saadessani kapulan käteen (olin kerrankin muistanut ottaa oman kapulan!) Oton ilme kirkastui, muttei ottanut ennen lupaa 😍 Kerran tai kaksi vähän löysäsi otetta, mutta piti koko ajan ja irroitti vasta käskystä!
Kaukokäskyissä katsoi maassa maatessaan minua ilmeellä, että kivankuuloinen sana ja hienosti heiluu käsi, mutten yhtään käsitä mitä se yhdistelmä tarkoittaa..
Estehypyssä tuli hypyn jälkeen vähän vinoon eteen ja persettä maata vasten hinaten siirtyi sivulle perusasentoon. Voi luoja kun meinasin siitä revetä nauramaan, kun oli NIIIN hankalan näköistä.
Siinähän se. Kokonaisuudessaan. Pieniä jännitystiloja mulla oli ennen ja kesken koettakin. Mutta me onnistuttiin, TAAS!
vähän muidenkin tuloksia. |
Oton pisteet. |
Huomenna uudestaan kokeilemaan.
-tiina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti