Voihan elämän kevät!

Kummallisia asioita ei ole kuukaudessa tapahtunut.
Etätyötä on tullut tehtyä, Tuukka seurana kotona. 

Jonkin verran ollaan ulkoiltu, etenkin kauniina päivinä.
Suunnistamista ollaan kokeiltu, ensin koko perheen voimin perhesuunnistusta. Se on toteutetty kolmessa eri paikassa kolmena perättäisenä viikkona hyvin polkujen/reittien varrelle. Tosi hauska juttu.
Käytiin Tuukan ja Taren kanssa myös Vehkalahden Veikkojen omatoimisuunnistuksella C-radalla. Se oli 2,4 kilsaa pitkä rata. Oli oikein kiva retki sekin.

Luontoon tehtyä taidetta

Haminassa on myös askarreltu energia-polku, jossa on monia eri rasteja joita voi omaan tahtiinsa toteuttaa. Käytiin myös pyöräillen Tervasaaressa katsomassa ja kokeilemassa kuvasuunnistusta.
Hauskoja juttuja ovat keksineet tälle skörönä-ajalle.

Harmillisesti yksi perjantai-ilta Tare alkoi taas ontumaan vasenta etujalkaansa. Ei kuitenkaan jatkanut sitä säännöllisesti, niin uskaltauduin lähtemään sunnuntaina Karjalan Palveluskoiraharrastajien kentälle Kotkaan belgien treeneihin, olihan meitä peräti KOLME ;)
Siinä leikin tiimellyksessä jalka ja sen ontuminen kuitenkin pahentui. 

Veljekset kuin ilvekset Tare ja Köpi

Maanantaina soitin Aveciin Porvooseen ja iltapäivästä mentiinkin sinne kuvattavaksi. Lääkäri huomasi, että reagoi hauislihaksen koskemiseen, mutta varmuudeksi kuvattiin molemmista jaloista olat ja kyynärät.
Panoestiittiä jaloista ei näkynyt, eikä olkanivelissä ollut mitään vikaa. Kyynärissä peruslääkäri oli väkevinään jotain ja halusikin keskiviikkona konsultoida ortopediä. Kotiinviemisiksi saatiin Rimadyl-kuuri. 

Keskiviikkona tuomio olikin melkoinen shokki. Vähintään ykkösen kyynärät ellei jopa kakkosen. 

Illalla oli vielä osteopaatille aika ja siihen mennessä olin saanut jo ajatuksia kasaan sekä paljon hyviä vinkkejä jatkoon. Osteopaatti ei ainakaan mitään rohinoita kuullut kyynärissä eikä Tare niiden käsittelyä reagoinutkaan. Uusi aika on 17.5

Torstai-iltana mentiin vähän pidemmälle lenkille vähän isommalla porukalla. Olen käynyt korona-aikanakin ystävien kanssa lenkeillä, ettei koiratkaan ihan mökkihöperöidy. Ja se on tehnyt kaikille tosi hyvää!

Maanantaina kävin hakemassa paikalliselta eläinlääkäriltä Cartrophen-kuurin Tarelle, se hoitaa niveliä. Olen myös tilannut hamppuöljyä ja hevospuolelta Suppleaze Goldia.

Meillähän ei koirien jalkoja operoida leikkauspöydillä, joten kävin myös fyssarilta hakemassa vinkkejä ja neuvoja jumppaan, että saadaan tukilihaksisto kuntoon.
Suvi halusi myös käsitellä Taren ensin, että tietää mistä koira on tehty. Alkuun tyyppi jännitti niin kovasti, että pusersi anaalirauhaset tyhjäksi pehmusteelle. Rangasta ei löytynyt mitään vikaa, kokoisekseen koiraksi on toimiva luusto. Vasemman jalan hauislihasta vielä aristi, joten sille annettiin lisäksi laseria ja sain koneen kotiinkin että voin käsitellä sitä täällä. Alkuun 5 päivää 2 kertaa päivässä, pari päivää taukoa ja sitten 5 päivää kerta päivään. 
KIITOS SUVILLE VIELÄ! Onneksi Tare rauhottui lopuksi ja rentoutui. Ennen kotiinlähtöä jopa leikki Suvin kanssa äänitehosteiden kanssa! 

Nyt on siis huoltopakkauksessa vähän kaikenlaista, näillä mennään kunnes toisin todistetaan.
Hyppytekniikasta pidetään taukoa, kunnes toisin todistetaan sekä vauhtitreeneistä. Onneksi ilmoittauduin myös etäkoulutukseen koiran aktiivisuuden opettamiseen ja uskon että se on Tarelle hyvä kurssi! Koska uskon sen myös kasvattavan sen itseluottamusta oikeaan suuntaan. 

Kuulemma parin viikon päästä pitäisi palata "normaaliin" arkeen. Mitenhän se onnistuu? Voisko vaan voittaa lotossa tarpeeksi, ettei tartte?

-tiina-