melkoinen syksyn alku

Alle kuukausi sitten sain aamusta niin kamalan uutisen, että muutamaksi päiväksi maailma romahti isosti ja paljon on surua mahtunut maailmaan.

Lauantaina meillä onkin kummipoikani hautajaiset. 
Poikasen, joka poismenonsa jälkeen täytti 18 vuotta. 

Olin jo aiemmin varannut mulle, Jounille ja Tarelle yöreissun Nuuksion kansallispuistoon. Se tulikin todelliseen tarpeeseen.
Matkaan lähdettiin kun oltiin kaikessa rauhassa saatu kotona pakkailtua jne. 
Ajeltiin suoraan Haukakierroksen lähettyvillä olevalle parkkikselle ja kierrettiin rauhakseltaan se. Meillä oli ollut kotosalla niin Tuukalla kuin Jounillakin flunssaa ja minussakin ihan pikkuisen tuntui kävellessä erilainen rankkuus.

Haukankierros on nelisen kilometriä pitkä lenkki (reitin kuvaus linkki). Meillä siihen meni evästaukoineen aikaa vajaa kaksi tuntia, kun ei kiirehditty yhtään. 

Molemmat yllätyttiin Espoon mäkisyydestä, jo automatkalla oli hurjia nousuja sekä laskuja. Ja Nuuksio itsessään todella positiivinen kokemus. Toistekin lähdetään kyllä mielellään!

Koska oli Suomen luonnon päivä, niin Haltiassa (Suomen luontokeskus) oli tapahtumaa ja näyttelyihin pääsi ilmaiseksi sisään.
Me varattiin sieltä pöytä buffaan, koska se kuulosti niin mielenkiintoiselta. 
Näyttelyt oli kivoja, vähän oli liikaa porukkaa omaan makuun. Buffan ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti palvelu siellä kyllä oli melkoinen pettymys. 

Meillä olikin majoitus Haltia Lake Lodgessa hotellihuoneessa. Olisi kyllä näin jälkiviisaana pitänyt syödä siellä. Syötiin Tapaslautanen viinilasillisten kanssa illalla ja aamupala oli kyllä niin laadukas, että huhhuh. 

Syksy on ollut todella lämmin. Nyt vasta alkaa ilmat vähän viilenemään. 

Olen kyllä nauttinut sen minkä olen pystynyt ja ehtinyt ja kipsutellut menemään pitkin kuntorataa sekä Teirikallion polkuja. 
Jalkarassukat kun ei enää tunnu tykkäävän yhtään noista asfalttilenkeistä. 

Olen talkoillut HSSK:n järjestämissä rallytokon piirinmestaruuskokeissa sekä tokon piirinmestaruuskokeissa. Jälkimmäisissä myös oltiin joukkueessa mukana. 

Valitettavasti Tare söi aamusta niin kamalasti heinää ja se olikin suoritusvuoroon mennessä märehditty poistamiskuntoon eikä siten perusasentoja meinannut tulla.
Mullakin on ollut jäätävää yskää, joka on valvottanut jonkin verran.
Kuitenkin kolmostuloksen verran saatiin pisteitä kasaan.

Ja Haminan Seudun Seurakoirakerhon joukkue sai joukkuepronssia!

Jäävänä liikkeenä AVO-luokassa oli seisominen

Kaukokäskyjen lisäksi ruutu nollautui harmittavasti. Tare kääntyi hyvinkin yllättävällä tavalla ympäri ja tippui maahan niin jotta toinen etujalka oli nauhalla. 

Tällaisilla eväillä aloitetaan meidän koetauko. 

Torstaina olen koetoimitsijana Kaakon Käyttökoirat ry:n käyttäytymiskokeessa.
Plus olen miettinyt josko kuitenkin kävisin sen pakollisen jatkokoulutuksen, että voin näitä hommia jatkaa vielä. 

Ensi kuussa alkaa sunnuntaitottikset.
Ja ajattelin josko marraskuussa jo palattaisiin Alajääskenkin perjantairyhmään mukaan..

-tiina-