Lissabon 14.-18.2.2019

Välibreikki Jounin kanssa kahdestaan. 

Käytiin kirkoissa, linnoissa, ravintoloissa, paikallisissa julkisissa kulkuvälineissä. Käveltiin varmaan tuhansia rappusia. Aivan mahtavaa. 

Taas arki kutsuu elämään. 

-tiina-

Miksipä ei laekenois

Lyhyt ja ytimekäs päivitys.

23. päivä haetaan kotiin piskuinen koiranpentu, Tare Karvanen. 

Sen verran paljon kolkutteli takaraivossa tämä pentue, kun ilmoituksen näin, ettei voinut ottamatta jättää. 

Muutaman puhelun ja kotikeskustelun jälkeen tein varauksen yhdestä uroksesta. Emän omistaja ja eräs toisen pennun ottaja olivat yhtä mieltä siitä, mikä pentu meille kotiin matkaa. Ensimmäinen uros, jonka nimeksi valitsin Miksipä ei laekenois. 

Pentutestin mukaan Tare on erittäin sopiva lapsiperheen koira. Ja kuuleman mukaan potkua tulis riittää kuitenkin harrastamiseenkin. 

Tässähän tämä. Omat sivut on tehty jo tuonne yläriviin Tarelle. 

Kuisma ja Otto menivät eilen jo hoitoon. 

Kohta tarttisi alkaa pakkailemaan tavaroita reissua varten. 

-tiina-

Tämä lumi riittää, kiitos

Kamalaa tuskailua nyt tämän lumimäärän kanssa.
Meiltä on kertaalleen tiputettu talon katolta lumet alas, keittiön ikkunasta ei juurikaan muuta näy kuin lunta tämän seurauksena.
Eikä sitä oikein saa mihinkään enää kolattua. Jouni onneksi pyyteli traktorikuskia hakemaan osan pois. 

terassin kattoa tyhjentämässä ihanassa talvisäässä

Mutta on ollut kaunista niinä päivinä kun on ollut valoisaa ja ehkä jopa aurinkoista! 
Olen lenkkeillyt, potkukelkkaillut, lumikenkäillyt. Tuukka ja Jouni ovat myös hiihtäneet. 

Johannan, Saanan, Tuukan ja koirien kanssa metsässä

Pieni koiraohjaaja

TOKO-treeneissä olen säännöllisesti edelleen käynyt. Vaihtelevasti edetään. 

Redi ja Otto

Tavoitteita on tullut asetettua menevälle vuodelle.
TOKO-kokeissa käymistä; jos saisi TK1 tuloksen askarreltua O-miehelle. 

PK-kokeissa startti; tuloshakuisuutta ei ole. Mutta kunhan kokeillaan koetta. Maasto testiin.

Ja jos pokka kestää, niin NOME-B kokeitakin olen sillä silmällä katsellut. Sikälimikäli oikein innostun ja ilmoittaudun, olisin osallistunut neljään eri lajiin mustalaisen kanssa.

Jouni innostui matkanjärjestelijäksi vuoden vaihteen jälkeen.
Ensin tilattiin päivä Tukholmassa-risteily maaliskuulle. Siellä esiintyy Hevisaurus silloin, luulisi Tuukan tykkäävän.
Seuraavaksi hän käytti Finnairin pisteitä (tai jotain sellaisia) ja varasi matkan meille kahdelle Lissaboniin. Pitkä viikonloppu; torstaina lähdetään ja maanantaina palataan takaisin. Aivan mahtavaa, jo tässä on kaivattukin lomaa. 

Ollaan saatu positiivista palautetta hoitopaikasta. Tuukka on solahtanut joukkoon älyttömän hyvin. Kaksi hyvää ystävääkin on jo löytynyt. Huima kehitys on tapahtunut, kun on päässyt omanikäistensä kanssa touhuamaan. Olipa hienoa, että hoito järjestyi näin kivasta paikasta.

Kuismalle sain viimein tilattua sen korkeamman ruokakippotelineen helpottamaan hänen ahtautunutta henkitorveaan. On aika hyvänkorkuinen. 

Syötin jopa pari säkillistä pelkkää nappulaa ja B-vitamiinia, jos olisi helpotus löytynyt pissavaivoihin niistä. Olen saanut sen verran negatiivista palautetta raakaruokinnasta, että päätin kokeilla että parantaako ne koiran vai ei. No ei parantanut. Nyt sekasyö, koska muuttui pelkällä nappulalla aivan mahdottomaksi. Karkasi jopa portista lihalaatikoille, mitä ei ole ikuisuuksiin tehnyt. 

-tiina-

melko lomailua ollut

Niin se joulu ja vuodenvaihdekin hujahti. 

Aattona käytiin hautuumailla, pikakyläily Pauliinan uudella kämpällä sekä oltiin kotosalla. Saunottiin, syötiin ja odotettiin joulupukkia kylään. 
Ihana oli seurata Tuukan innokasta odotusta ja se uskonmäärä mikä hänellä on edelleen tallessa. 

Tontut

Yllättävää, Tuukka sai kaikkein eniten lahjoja. Olipa hän ollut kiltti. Älyttömän ihania lahjoja sain itsekin, kiitos kaikille. Itseäni vähän häiritsee, kun ollaan kutsuttu Jounin vanhemmat meille joulua viettämään, niin siltikin heidän on aivan pakko jättää Tuukalle yksi lahja JOKA vuosi heille avattavaksi. MIKSI? Kun se pukki kuitenkin käy meillä kotona, koska täällä me asutaan. Jounillakin kuulemma vähän kiehahti tänä vuonna tästä asiasta.

Joulupäivänä oltiin kotosalla. Markku ja pojat tulivat saunomaan ja paljuilemaan meille. Ihanan rentoa. 

Tapaninpäivänä mentiin Tuukan kanssa Inksaan hautausmaalle, minun äitin syntymäpäivä, viemään kynttilä. Samalla vein Tuukan mummolle ja vaarille hoitoon pariksi päiväksi. Jounilla alkoi aattoiltana kamala flunssa ja minun piti mennä töihin välipäivinä. 

Ennen uuden vuoden juhlintaa, käytiin sunnuntaina Leivon porukan kanssa lenkillä metsässä ja saunomassa. Oli todella mukava päivä. Uudenvuodenaattona minä kävin työmaalla, pojat valmisteli kotona iltaa. Käytiin naapuruston kanssa poksauttelemassa raketteja Husun kentällä porukalla. Sitten mentiin Miialle juomaan vähän skumppaa ja herkuttelemaan. Myöhemmin Jouni, Janne, Tuukka ja Eelis kävivät meillä saunassa ja paljussa. 

Vuoden vaihtuessa Tuukka aloitti uudessa hoitopaikassa. Marian Tarha on yksityinen tarha ja onneksemme saatiin sinne paikka. Alkuun oli kolme päivää Leiritien yksikössä, koska lapsia oli vielä sen verran vähän. Nyt on jo omassa paikassaan Marinkujan yksikössä. 

Alku oli siellä vähän haastava, koska jouduimme käymään hammaslääkärissä mäenlaskuonnettomuuden vuoksi. Tiistaina Tuukalta poistettiin kaksi hammasta. Oli aika rankka kokemus kaikille. 

Mutta jo nyt olen ihan älyttömän tyytyväinen hoitopaikkaan. Todella hyvää on tehnyt Tuukalle tuo paikka! Perjantaina he kävivät jo luistelemassa Husulan kentällä. Hiihtämistäkin tulevat harrastamaan. Ja ovat tosi paljon ulkona!

Oton kanssa ollaan touhuiltu epäsäännöllisen säännöllisesti. Vähän motivaatiopulaa jälleen. Myös hallin ympäristössä pyörivä kennelyskä ärsyttää, en haluaisi meille tuoda mitään sellaista, vaikka pojat hyvässä kunnossa ikäisikseen onkin. 

TOKO-kokeiden listaa olen seuraillut, myös PK-puoli kiinnostaa ja ehkä jopa NOME-B! Yhdet kokeet jos uskaltaisi molemmista lajeista käydä veteraanin kanssa rykäisemässä, niin olisihan sekin tehty. Sitten jäädään TOKOilemaan kunnes sekin loppuu. 

Kuismalta kävin poistattamassa tikit ennen joulua lauantaina. Ennen joulua aloitimme myös syöttämään nappularuokaa, että nähdään onko siitä apua juomis-pissakierteeseen. Aloitin myös päivittäisen B-vitamiinin sille.
Hieronta ei auttanut tähän ongelmaan, vetreämpi siitä muuten tuli. Ei se ole myöskään haimaongelma. Nyt mulla on ainakin ihan takki tyhjä näistä tutkimuksista. Parin koiran verran laittanut näihin tutkimuksiin rahaa kohta, eikä edelleenkään mitään apua/tietoa mikä aiheuttaa.
Eli siis, nappula ei vaikuta millään lailla ongelmaan. Kuismaa vaan ketuttaa, kun Otto syö herkkulihaa ja hän joutuu näitä nappuloita popsimaan. Karkasi portista lihalaatikoillekin keskiviikkona, onneksi tiellä ei ketään silloin sattunut menemään.
Onpahan kokeiltu, kun olen tuosta ruokailusta sen verran saanut kuunnella ikäviä asioita, kuinka olen itsepäinen ja ruokin väärin ja siksi Kuisma on kipeä. 

No, katsellaan mitä sitten vai annetaanko jo olla. Kun Kuisma kuitenkaan ei ole kipeä. Touhuaa ja töhöttää kuten ennenkin. Ikä on vain numeroita hänelle. 

-tiina-

Joko se on joulukuu?

Vuosi lähestyy loppuuan jälleen.
Paljon on tapahtunut ja saatu aikaiseksi.

Oon käyny kokeissa Oton kanssa. Ei kummoisia tuloksia, muttei tuloksetontakaan.
Ryhmäpaikat on mahtavia kehityksen kannalta. Ja toivottavasti niissä saadaan jatkettua. 

Tuukka kasvaa ja kehittyy hirveää vauhtia. Nyt jo käyttää 128 senttisiä vaatteita, vaikka on vasta 5 vuotias. Harrastuksissa hän kehittyy, edelleen käy sirkus- ja uimakoulussa. Pääasiassa Jounin kanssa, mutta se on heille molemmille mieluista. 

Jounilla on pieniä terveysongelmia ollut, pääasiassa huomattu isolla nukkumismäärällä joka ei kuitenkaan suo lisää energiaa. Enempää en tässä niistä avaa, mutta onneksi alkavat ratkeamaan pikkuhiljaa. Ja vihdoin myös yrittää päästä sinne unitutkimukseen, jospa saataisiin äänitehosteisiin apuja! 

Käytin Tuukan ja koirapojat kuvauksessa Kuvaillen-yrityksen Marilla Reitkallissa. Ei ollut ihan helpointa. Eikä hän tainnut tyytyväiseksi jäädä kuvista. Mutta jokusen sai muokattua jaettavaksi asti. Kiitos.

Käytiin myös Haminan Teinisirkuksen jouluesityksessä. Aivan mahtavia aina nämä ja jaksavat hämmästyttää osaamisellaan! Onneksi tässä kaupungissa on tuollainen yhdistys!

Tässä esityksessä vanhemmat tytöt olivat roudareina tehden pienen esityksen loppuun. 

Ensimmäinen täyspitkä show Jemilla-ryhmältä. 

Sekä Kotkan Kiipeilyseura järjesti tutustumispäivän Haminan Asemankoulun liikuntahallissa. Siellä heillä on korkea kiipeilyseinä sekä pieni harjoitteluseinä. 

Tuukka uskalsi kiivetä pariin metriin. Minä kiipesin ylös asti. 

Tottiksessa ollaan tehty merkinkiertoa ja maahanmenoa eritoten.
Aloitin myös hyppytekniikkatreenit ja Otto hyppäsikin jo lopuksi reilun 70 senttisen esteen ylitse hienosti.
Uusissa PK-kokeiden säännöissä 1-luokan A-este ei olekaan enää noutoliike, vaan luoksetulo. Sitä olen aloittanut harjoittelemaan myös. Toissasunnuntaina toki Otto hyppäsi ylhäältä alas, täräyttäen jalkansa, mutta ei jättänyt traumoja koska eilen tuli hienosti luokse.
Ryhmäliikkeissä olen alkanut menemään piiloon paikkamakuissa. Otto aktivoituu silloin enemmän minua kohti ja tykkään kyllä siitä. 

Järkiryhmälle aloitin talvitauon. Minä tartten sitä kyllä just nyt.
Sunnuntain tottisporukan kanssa meinataan pientä hakuilmaisutreeniä tehdä tässä ainakin. 

Tuukka teki joulupukille jälleen kirjeen. Leluja mie en kaipaa, mutta uusia vaatteita tarvittaisiin. Pyjamat ja kalsarit on puhkikuluneet eikä pitkähihaisia T-paitoja ole kuin pari. Sellaisia ohkasia, paksut on liian kuumia. 

Toki nuo harrastustuet olisi myös äärimmäisen kivoja. Ratsastus ja uiminen kuitenkin maksaa aikalailla. Ja uusia kirjoja olisi kiva lukea tyypille. 

Joulua en oo vielä kamalasti miettinyt. Nyt vähän heräilee kun Glorian ruoka & viini-lehti tuli ja herätti ruokaohjeillaan nälän. Myös satanut lumi tuo jouluntunnetta itselle.
Kevyt epäsosiaalisuus ja ärtymys ihmisiin ei tokikaan helpota. Ehkä se siitä. 

-tiina-

treeniä treeniä

Keskiviikkona TOKOssa Otto oli normaalia vaisumpi. Mutta diesel hörähti loppua kohti käyntiin. Tehtiin kaukokäskyjä, siinä oli TOSI vaisu. Ruututreenissä jo vähän hereillä ja keksittiin ehkä miten saadaan etenemistä siinä. Joutuu vaan emäntä vähän sprinttaamaan..

Torstaina olikin maha vallan hulivilillä päiväkävelyllä, jonka tein ennenkuin lähdin Kaakon Käyttökoirat ry:n syyskokoukseen. 
Joku pinspiraation poikanen taas nostaa päätään. Ensi keväälle suunnitteilla Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutusta PK-koirille, esineruutupäivää, leiriä jne jne. 

Perjantaina sain illallakin ihan vapaan, kun Jouni ja Tuukka käytti koirat iltakäpsöllä. 

Lauantaina vein Tuukan kaverille leikkimään ja Otolle olin sopinut esineruututreenit lähistölle. Paikkaa jouduimme muuttamaan hirvenhaukkujen vuoksi, mutta se ei haitannut lainkaan. Tehtiin Sannan kanssa kaksi kapeaa syvää kaistaletta metsään.
Retsa seurasi kun Pupi haki esineitä ja teki perässä.
Otto oli vallan vallattomalla tuulella. Mutta saatiin loputa kelpo suoritus aikaiseksi. 

Ja nyt se kävi. Enää en voi sanoa, ettei tähän mennessä ole ominlupineen paksin ikkunasta hypännyt ulos. Nyt Otto hyppäsi, kun hetsasin Retsaa esineillä. 

Sunnuntaina aamutoimien jälkeen lähdin jälkitreeneihin. Otolla oli aamusta joku ihmeellinen vatsakramppi, joten mukaan lähti Kuisma. Tein sille namijäljen paalulta.
Hyvä fiilis jäi treeneistä. Mukana olleista tekevät omineenkin asioita ja kyselevät.
Kuisman treenitavarat alkavat olla myyty seuraaville sukupolville. Ehkä tossa iässä, jos mukaan lähtee, voi treenata ilman "asianmukaisia" tarvikkeitakin. 

Myöhemmin lähdin Oton kanssa kuitenkin hallille. Tehtiin MAHTAVA merkinkierto, muutama A-esteen ylitys Sannan avustamana, ruudun paikkaa, perusasentoa. Toisella kierroksella kapulanoutoa ja häirössätekemistä. Todella hyvänmielentreenit! WAU! 

Taas on hyvä jatkaa.
Mielikuvissa ensi vuonna menen Oton kanssa jälkikokeeseen. Se olisi TOKOn lisäksi tavoitteena. PISTE.

-tiina-

Hajatelmia

Olen nyt elokuusta asti käynyt säännöllisesti keskiviikkoisin ja lokakuusta myös sunnuntaisin TOKO-/tottistreeneissä kahdessa eri ryhmässä Oton kanssa. 

Keskiviikkoisin kuutta koirakkoa ohjastaa/neuvoo/opastaa Milla ja Sanna. 
Alkuun pidettiin palaveri, mikä on tilanne ja mihin kukakin on tähtäämässä. 
Oton kanssa tavoitteena on iloinen treeni ja uusien asioiden oivaltaminen eri liikkeissä. Pienesti haaveilen TOKO:n avoimesta luokasta tulosta. 

Erityisen mukavana pidän sitä, että koutseilla on raamit minkä mukaan kuljetaan tätä syksyä eteenpäin. Vähän ovat miettineet, mitä milläkin kerralla harjoitellaan ja miten kenenkin kanssa sitä lähdetään yrittämään. 
Myös monenlaiset koirat ovat rikkaus, jokaisella on samanmoisia ongelmia mutta koirat ilmentävät niitä niin erilailla. Kaikki koirat ovat erirotuisia; Otto-labbis, Masi-bordercollie, Rosmo-porokoira, Saku-borderterrieri, Jerry-howavart ja australianpaimenkoira, nimeä en vaan saa nyt mieleen (kyseisen naishenkilön muita koiria kyllä tulee mieleen just nyt). 

Alkuun otettiin kehään tulemista ja moottorin herättelyä, vireennosto ennen tekemistä jne. Oton kanssa oon onnistunut tätä kehittämään ihan kamalasti ja nyt se tekee jo tosi innoissaan MUN kanssa asioita hallilla ja kentällä. 

Ollaan treenattu jääviä liikkeitä (heikko alue), merkin kiertoa (alkaa jo olemaan ihan kivalla mallilla kunhan itse en ala kerralla ahnehtimaan), ruutua, hyppyjä, noutoja ja paikkamakuita/-istumisia. 

paikkaistuminen, kuva Millan kännykkä

paikkamakuu, kuva Millan kännykkä

Olen ajatellut, että keväällä vasta kuitenkin mennään vasta kokeeseen. Nyt treenataan avoimenkin luokan liikkeitä niin maan perkuleesti, että saadaan hommaa pakettiin kunnolla. 

Käytiin Mirva Vainion TOKO-koulutuksessakin pyhäinpäivänä. Saatiin ensimmäinen vuoro, koska oltiin Jounin kanssa lähdössä siitä melko heti Jyväskylään syntymäpäiväjuhliin. Harmittavasti oli omat niskat AIVAN jumissa; yöllä heräsin valtavaan kipuun hartiaseudulla ja loppuyön aikana jännitin niskalihakset tyystin jumiin. Vähän häiritsi. 

Aiheeksi valittiin jäävät ja siitä liikkeestä maahanmeno. Hyviä vinkkejä, on tehty kotiläksynä ja on auttanut. Nyt toki ennakoi hirveästi, kun ollaan hinkattu. 

Tehtiin myös kaukokäskyjä, ei koematkalta. Hienosti on alkanut nekin sujumaan. Nykyisin enemmän nousee istumaan kuin jää tuijottamaan. 

Näytettiin myös merkinkierto, sanoi että ollaan hyvällä mallilla ja kuuriluontoisella treenillä menee nopsaan kalloon.

Ruudusta tehtiin vain paikkaa, sain siis mahtavan vinkin siihen. Jopa minä voin tämän käsittää, nyt vaan pitäisi jaksaa sitä ruutua kasailla terassille. 

Myös täyskäännöstä vähän jankattiin. Siihenkin kiva tekniikka, jolla on jo huomattavaa edistystä tullut. Toki vaikuttaa paljon myös se, että Otto on ihan erilailla mun mukana hallilla kuin ennen.

Tosi kiva koulutus, jos tulee uudestaan niin kyllä yritän päästä. Ei ollut hinnalla pilattu!

Sunnuntain treenit ovat vasta aluillaan. Mutta jokusen koiran kohdalla on jo tapahtunut uskomattomia muutoksia. Mielellään näitä seurailee ja elää mukana siinä onnistumisessa! 

Ollaan saatu Otonkin kanssa kehuja sieltäkin. 

Ihan älyttömän hieno tunne tämä tämmöinen kehittymisentunne 💖

Hieman harmittaa, että nämä tapahtuvat vasta nyt kun Otto alkaa lähenemään jo veteraani-ikää. Toki on ikäisekseen aivan tosi kivassa kunnossa. Ei paljon kastrointi eikä ikä lisäkiloja ole tuonut. Viimeksi oli laihtunutkin mokoma, kun punnitsin eläinlääkärissä käynnin yhteydessä. 

Mutta mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

-tiina-