kuvafiilistelyä isoista kisoista

Ihana kun myyntiin tuli kuvia Mersun peitelleeltä Sarilta. 
Pakko oli ostaa muutama someversio muistoksi.

Kuvat on siis ottanut Sari Eskelinen

Seuraavat kuvat on ottanut Milja Honkanen.

Rally-tokon SM-kisat Liperissä 12.8.2023

Saatiin kasaan Haminan Seudun Seurakoirakerhon jäsenistä joukkue Rally-Tokon SM-kisoihin. 
Me oltiin yksinä joukkueen jäseninä, ihan älyttömän jännää kun on ensimmäistä kertaa tällainen mahdollisuus. 

Perjantaina lähdettiin Jounin, Tuukan ja koirien kanssa ajoissa ajelemaan Joensuuhun, mihin olin majoituksen varannut. 
Sami Kurosen innoittamana testaamaan Hotelli Lietsua. 
Tietenkään hotellin pihalle ei autoa mahtunut, mutta onneksi toriparkki ei kaukana ollut. 
Nopsakka majoittuminen ja ulos syömään. 

Mentiin Local Bistroon ja siinä olikin ihan kiva terassi johon koirat oli tervetulleita. 

Yllätysyllätys, siinä ruokailun loppuvaiheessa Tare päätti napata suuhun ampiaisen, niitä kun tähän aikaan vuodesta pörrää vaikka ja kuinka nälkäisinä.

Onneksi ei mitään kummempaa reaktiota. 
Hotlalle iltahommiin ja unta palloon. 

Niinhän sitä toivoisi. Itse nukuin aivan äärettömän vähän koko yön aikana. 

Aamulla suht pitkä lenkki koirien kanssa, pikainen aamupala ja koepaikkaa kohti. 

Onneksi sattui viereen parkkiin tuttu ihminen ja hänellä oli ISO avaruuspeitto, jonka alle Mersukin mahtui. 
Ilmoittautuminen ja eläinlääkärintarkastus meni hyvin. 

12.45 oli meidän ryhmän rataantutustuminen. Olin sitä ehtinyt jo mutustella mielessäni, kun se oli monessa paikassa tulostettuna ja jäin katsomaan Saanan ja Ansan suorituksen. 

Melkoisesti kaikenlaista pyöritystähän siinä oli luvassa ja valmis kenttä näytti kyllä kylttien taistelutantereelta:

Todella mukavaa porukkaa oli niin osallistumassa kuin yleisössäkin. Sai rennosti höpöteltyä jännitystä ja kun huomasi, että ne muutkin tekee virheitä, osasi laittaa vähän omaa pääkoppaakin jo kasaan. 
Tiesin meidän heikot kohdat radalla ja osasin odottaa "hassuttelua" väsyneeltä tyypiltä. 

Kuitenkin se meni paremmin kuin osasin odottaa. 

Ei ollut helppo setti, paljon tosiaan joutui ohjaamaan mutta me vedettiin koko rata läpi.

Yhden liikkeen uusin, koska Tare taas tuli eteen istumaan pyörähtämällä ihan miten sattuu. 

Välissä kävin kaupungilla syömässä ja hakemassa lopputiimin palkintojen jakoon. Tiesin kyllä pisteet ennalta ja olin aivan hämmentynyt niistä!

Kokonaisuutena 91 pistettä ja siis todella kiva tulos tuolta radalta, taidettiin olla avoimen luokan 20. koirakko.
Saana ja Ansa sai saman verran pisteitä, mutta olivat PALJON nopsakampia kuin me. 

Mestariluokassa tuomari olikin tiukka, niin kuin toki tuon tason kisoissa kuuluukin olla. 
Salme ja Timi saivat 76 pistettä. 
Joukkueelle siis 258 pistettä ja sillä tuloksella 21 sija! Joukkueita oli ilmoittautunut 30 kappaletta. 

Muut perheenjäsenet oli nauttinut keskenään Joensuun toiminnasta koepäivänä. 

Kotimatkalla käytiin tsekkaamassa Utransaaret, Marjalan linnoitteet, vähän lounastamassa Savonlinnassa ja ensimmäistä kertaa Parikkalan patsaspuistossa. 

Suosittelen käymään täällä, jos Joensuussa käytte. Aivan valloittava saariryhmä!

Tämä oli pieni alueena, mutta todella kivasti tehty kokonaisuus

Aivan mahtava viikonloppu ja MIKÄ FIILIS!

Team Tare Karvanen kiittää ja kuittaa!

paluu arkeen

 Lomalta paluu on ollut yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. 

Treenailtu ollaan, niin TOKOa kuin rally-tokoakin. 

KPH:n kentällä TOKO-torstait pyörii, niin niissä ollaan käyty. 

Tunnari etenee ja muutakin liikkeet menee ihan kivasti.

Käytin Taren hieronnassa, koska kun kotona itse sitä nypläsin niin tuntui juntturaiselta. Ja sitähän se olikin! Istuisit itse tyhmässä asennossa auton paksissa koko kesälomareissun, niin olisi itselläsikin!

Hieronnan jälkeen on palattu vanhaan menoon. Leikitty My Little Pony-leikkejä lelujen kanssa, vaadittu jalkoja iltaleikkivälineiksi ja sen semmoista. Eli teki tehtävänsä. 

Sitten on nähty Johannaa ja Wappua metsälenkin muodossa. Myös Jenni ja Sinni bongattiin toko-torstain treeneissä, oli haastetta mutta lopuksi pääsi Jennin rapsutukseen. Sannakin kävi portilla kapsuttelemassa. Ihan ensteks paras viikko Tarelle!

Perjantaina käytiin hallilla, tehtiin vähän seuraamista ja hyvistä fiiliksistä palkka. Lopuksi tunnari ohjattuna ja voi pojat kuinka oli hyvä! Otin palkaksi siihen mukaan lihaa, jonka laitoin matkakuppiin näkyvästi. 

Lauantaina Mintun kanssa metsäiltiin Metsäkylässä voittajaluokan jäljen verran ja seurailin Johannaa verisen sienen kanssa toisen mokoman. 
Hyvässä seurassa sitä kipsuttelee menemään eikä mee ees tatti ottaan 😂

Sunnuntaina arvonnassa aamun toka jälki. 
Odotellessani autotiellä meni viiden auton letka muita koiraharrastajia matkalla treeneihin. Soitin niin koetoimitsijalle ja seurueen ensimmäiseen autoon, ilmoittaakseni niin toimarille että nyt on jengiä liikkeellä ja toisille, että meillä on täällä koe menossa.. 
Tare käyttäytyi jotenkin todella hassusti ensimmäisen kulman alueella ja alkoi vetämään kohti autoja, joita me sitten (äkkipikaisen) nopeasti tuomarin kanssa luultiin toisen porukan autoiksi niin päätettiin yksissä tuumin hylätä jälki. En halunnut riskeerata kenenkään koiraa, että oltaisi vahingossakaan törmätty.
Autot olikin meidän koeporukan, mutta eihän me sitä tiedetty. Päätös oli tehty.

vähän meni tatti otsaan.

Mun tekemällä jäljellä koira lopetti työskentelyn ekalla kulmalla käyden maate ja ohjaaja keskeytti kokeen. Toivottavasti ei ollut kamalan kipiänä koira, edellisenä yönä oli kuulemma ollut vatsa löysällä. 

Purkasin jäljen ja palasin kokeen keskuspaikalle kirjoittelemaan arvosteluja, syömään herkkuruokia ja peseytymään. 

Samana päivänä oli myös meidän äidin kuolinpäivä, 20 vuotta ilman yhtä elämän tärkeintä ihmistä. Sisko on nyt sen ikäinen, mitä äiti oli kuollessaan. Aivan kamalan nuori. Liian nuori. 
Ollaan veljen kanssa menty sitten omillamme kihloihin tänä kyseisenä muistopäivänä ja veljeni meni myös naimisiin. Yritetty jotain hyvää muistoa rakentaa tälle päivälle. 

Seuraavaksi onkin sitten rally-tokon SM-kisat Joensuussa (12.8.2023) ja belgien rotumestistokot Riihimäellä (20.8.2023). 
Loppuvuosi on vielä auki. 

-tiina-

kesälomalla

Juhannusperjantaina lähdettiin kesälomareissulle kotomaahan. 
Ensin Kolille juhannukseksi, siitä Hossaan, Vuolijoen kautta Lappeenrantaan. Mukana koko perhe, koiria myöten.

Menomatkalla pysähdyttiin ruokailemaan Biisoniareenalla Uukuniemessä. Oli kehuttu sosiaalisessa mediassa eikä kyllä petytty!

Kolille aukesi juuri perjantaina uusi hotelli: Sokos ketjun Koli Kylä. 
Kiva hotelli, odotimmekin ettei heti kaikki toimi kunnolla ja kaikki palautteet otettiin kiitollisina vastaan. 
Lauantaina oli fillarit vuokralla Seikkailuyhtiö Vaarasta. Kaikille läskit, Jounille sähköisenä. Fillaroitiin kamalaa pitkää ylämäkeä näköalapaikalle ja sieltä sitten teitä pitkin pois. Matkalla käytiin Kolin patsaspuistossa sekä satamassa lounaspitsoilla. Asiakaspalvelu tämän yrityksen kohdalla oli aivan SUPER! Isot suositukset. 
Sunnuntaina käytiin fribaamassa vähän haastavammassa maastossa, Kolin rinteillä. 

Helposti lähtisin toistekin Kolille! Varmasti jäi paljon paljon näkemättä ja kokematta!
Iso suositus ruokailukokemukselle Kolin Ryynäsessä! Palvelu ja ruoantaso oli ihan bueno!

Hossassa majoituttiin Hossan lomakeskuksessa. Ecolodge-huoneistossa. Joka ilta lämpeni sähkösauna ja itse sai lämmittää puusaunan jos halusi. Ei ollut naisten tai miesten vuoroja, oli vain lämmin sauna. Minun ja Jounin talviturkit jäi sinne.
Pojille oli yhdeksi päiväksi vapakalastusluvat alueelle ja kohteeksi oli päätetty Huosilampi.

Huosilampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja tämä oli kohdekala. Minä kävin koirapoikien kanssa sillä välin kiertelemässä luontopolkuja. 

Huosilammen rannalla oli myös astetta kivempi laavu, jolla Jounin saaliskirjolohi paistettiin lounaaksi.

Sadepäivänä pystyy ruokaa laittamaan myös takassa tuolla katoksen alla. 

Onneksi se ukkonen kuitenkin alkoi vasta kun oltiin lähdössä poispäin. 

Hossasta Kajaanin kautta Vuolijoelle Annan ja Jyrkin mökille. 

Hiljainen kansa

Tällä kertaa halusin pysähtyä katsomaan Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Melkoisen vaikuttava teos. 

Annan ja Jyrkin tykönä oli taas älyttömän ihanaa. Tällä kertaa pääsimmekin savusaunaan, Jyrki teki ruoaksi aivan superhyviä pizzoja ja join snadisti liikaa viiniä. Koirapojat osasi käyttäytyä hienosti neitiseurassa. Äitikoira oli kyllä arestissa varmuuden vuoksi kun pojat oli tontilla. 

Puumalan kautta ajettiin Lappeenrantaan. Majoitus oli varattu hotelli Lähteestä. Aivan rannassa oleva viehättävä hotelli, ei halvin mutta todellakin viihtyisä! 
Perjantaipäivä kipsuteltiin rauhassa ja illalla ihmisjäsenet meni sukulaisristeilylle. 

Kumpaisena iltana ruokailtiin juuri avatussa ravintola Kasinossa. Aivan älyttömän hyvät ruoat. Suositukset paikalle!

Olipa kyllä kiva reissata koirien kanssa. Ne ei paljon tuntunu asioista hötkyilevän eikä hotelleissa tahi ravintoloissa olemiset hetkauta. 

Kotiuduttuamme ollaan nautittu sitten tuulesta ja samperillisesta määrästä vettä. 

Tuukan synttäreitä sukulaisten kanssa juhlittiin lauantaina. Kakun tilasin ryhlyn herkuilta, aivan tositosi hyvä kakku olikin!

Sunnuntaina oli Artjärvellä Belgien rotumestikset Rally-Tokossa.
Mielenkiinnolla menin, oli agilitykisat vieressä. Oltiin joukkueessakin mukana. 

Aivan hurja meteli kyllä niistä akiliitäjistä lähtee, ei ihan omakaan pää pysynyt kunnolla kasassa. Eikä sitten pysynyt Tarellakaan.

Rata oli ihan suoritettavissa, melko tyypillinen tämän tuomarin rata. Tuomarina siis Linda Wiksten. 

Mutta joukkueessa oli taitavampia koirakoita, joten heidän tuloksilla tuli joukkuevoitto.

Ei ole karvoihin katsominen-joukkue

Paljon taas oivalsi yhteiseen taipaleeseen.
Seuraavaksi olisikin MEJÄ-koe kuun lopussa.
Sen jälkeiset kokeet on vielä vähän mietinnässä.

Treeniä vaan!

-t-

Ruusun aikaa

Olin ilmoittanut Taren Kotkan Ruusuun, koska se on tossa lähellä ja ainahan sitä yhdessä näyttelyssä voi käydä riemastuttamassa näyttelykansaa.
Siellä myös näkee paljon tuttuja ihmisiä, joka on aina tosi kivaa!

Repsikkaan nappasin matkalla yhden ystävän, joka jo viikolla manaili meille ROP-titteliä.

Kamalan harmittavaa, kun belgikehissä kaikki keskittyy vain omiin koiriinsa eikä yhtään yleisesti iloitse/tsemppaa muita kehissä olevia eikä todellakaan menestyjiä.
Tervu- sekä gronttukehä katseltiin läpi saaden ajatuksia tuomarin toiminnasta ja menetelmästä, tuplahandlaus oli ehdottomasti nou nou. 

Junnu-uros ei saapunutkaan kehään, joten Tare oli jälleen ainokainen rotunsa edustaja. 
Esiintyi tosi rennosti sekä antoi todella hienosti tuomarin mittailla ja katsella sekä kopeloida. 

ilo esittää koira, joka oli rentona mun kanssa siellä

Rumiluksen setä saikin Colm Hastingsiltä todella kivan arvostelun: 

Honest enough frame.

Pleasing eye & bite & earset.

Good straight front.

Good strong back.

Well angulated rear.

Good bone & substance.

Moved well.

Well handled & presented.

Tuloksena AVK1, PU1, SA, ROP ja SERT.

Ja koska en ole ikinä ryhmäkessä ollut, niin jäätiin sitä sitten odottelemaan.

Poikakoiralla oli selkeästi jo väsy sekä pilvien väistyttyä, lämpötila oli jo melkoisen helteinen 28 astetta. Läpijuoksu ja kotiin. 

Mutta onhan se tollasen koiran kanssa kiva käydä, ei ryntäile, ei hyökkäile. Pötköttelee kiltisti.

Yllytettiin toisiinkin näytelmiin menemään. Katsotaan nyt.

-tiina-

Nyt on kyllä maireena emäntä!

Saatiin tänäkin vuonna paikka Kymen Spanielien MEJÄ-kokeeseen Klamilaan. Siis ihan tohon viereen! 
Kysyin koetoimikunnalta, että onnistuisiko mitenkään käydä esisuunnistamassa jälkeä, kun lauantaina oli kuitenkin kutsu ystävän tyttären ylppärijuhliin ja olisi kiva, ettei ihan naamapunaisena sinne tarttisi lähteä. 

Perjantaina sitten nilkka oikosenaan TOKO-treeneistä koira kotio ja eikun metsään. 
Johannan kanssa suunnistettiin minun jälki ja se oli kyllä hyvin monipuolinen maastopohjaltaan, tykkäsin kovin. Yhdessä käytiin vielä toinen Johannan jäljistä ja hän kävi vielä omineen toisen, kun mun oli yksin kotonaolevana vietävä vielä koirat lenkille. 

Lauantaille olikin käynyt niin ihana onnenkantamoinen, että mun jälkiparille oli tulossa uusi MEJÄstä kiinnostunut kaveri mukaan, joten minun ei tarvinnut kuin verettää oma jälki lauantaina. 
Ja ehdin vallan käymään eläin- ja ruokakaupassa hakemassa ruokahuoltoa perheelle sekä kaunistautua juhlia varten. 

Sunnuntaiaamuna kohti koepaikkaa ajaessani keskellä tietä olla möllötti hirvi. Ja sinnehän se sitä aluetta kohti porhalsti, missä minun tekemä jälki oli sekä yksi toinenkin jälki. Arvasin heti, että se toinen tulee ihan varpilla meille. 

Ja niinhän siinä kävikin! 
Se oli aamun toinen jälki. Maasto on todella kuivaa, ei oo paljon sadetta kuulunut. Ainakaan kunnollista. Mutta aamun ekat on Tarelle parhaita. Tuomariksi meidän ryhmään tuli Esa Pekkarinen, joka saikin samalla uuden arvosteltavan rodun omaan listaansa. 

Mä tykkään oppaanakin Pekkiksestä kamalasti, kun hän niin huomioi myös oppaan siellä jäljellä ja "kommunikoi" siellä. Nyttekin mun opastuksella yhdessä harmiteltiin ilman sanoja mäyräkoiran hassutteluja siellä matkalla.

Jäljen alkuun vein taas Taren niin, ettei olisi ehtinyt alkaa nuuskimaan ennen aikojaan. 

Koeselostus:
Alkumakuu tutkitaan. Alkaa tarkka maa- ja ilmavainulla etenevä jälkityö. 1. osuuden lopulla määrätietoisesti sivuun riistapolkua pitkin aina hukkaan asti. Uusi alku. Katkokulma ilmavainulla kaartaen uudelle osuudelle, osuus pienin tarkistuksin ja kulma tarkasti. Kolmannen osuuden lopulla taas riistanhajut viekoittelevat koiraa ja riistapolkua edetään toiseen hukkaan asti. Uusi alku, kulma tarkasti. Kaadolle tullaan tuulen alta kiertäen. Kaikki makuut osoitetaan selvästi. Osaava koira, joka kaipaa harjoituksen tuomaa riistavarmuutta. 

Arvostelu:
jäljestämishalukkuus (0-6): 2p
jäljestämisvarmuus (0-12): 4p
työskentelyn etenevyys (0-10): 3p
lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14): 14p
käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3p
Yleisvaikutelma (0-5): 2p

Näin ollen saatiin 28 pistettä ja voittajaluokan 3 palkinto!

Hyvä etten jo toisen kulman ratkaistuamme käynyt ilosta kyynelehtimään jäljellä kun on ollut melko haastava tämä voittajaluokan alku.
Tare kääntyy herkästi vasemmalle, kun ollaan katkokulmaa kokeiltu eikä oikein oo ymmärtäny miten tuo kulmamalli ratkaistaisiin. NYT keksi! Nenä ilmaan ja menoksi. 

Jäljentekijälle annoin kyllä palautetta, koska jälkimerkkejä oli jätetty TODELLA matalalle eikä se ole ihan reilua. Tare merkkasi niistäkin pari, kun oli pyykkäri nenän korkeudella. 

Mutta vielä ei tartte heittää pyyhettä kehään vaan voidaan porskuttaa menemään kohti uusia pettymyksiä!

-tiina-