TOKO 14.4.2018

Viikon seuraava koe. Koe oli Kotkassa, joten matka ei ollut pitkä. Onneksi päästiin. Oli ollut ALO-luokkaan tunkua ei-KKS:n koirakoista. 

Aamusta kävin lenkillä ennekö kukaan muu oli herännyt. Ihanaa kun meri on viimein sulanut ja erilaisia lintuja on alkanut ilmaantua sinne. 
Aamupalojen jälkeen painuin pihalle. Siivosin linnunpönttöjä, toisen heitin poistokasaan. Oli jo tosi hurjassa kunnossa. Sitten asensin paikalleen hyönteishotellin ja askarrettiin Tuukan kanssa toinen sellainen valmiiksi. 

ei uskoisi että isovanhemmat on rakennusmestareita. Omena on kauas puusta pudoonut..

ahertaja

valmis ja paikallaan. 

Aamusta oli jo ystävät (kiitos Sanna) laittaneet viestiä "kilpakumppaneista" ja suoritusjärjestyksestä. 

Melkein iski ressi, kun neljä kilpailijaa ja kolme saa palkinnon 😁

Alkuun siis paikkamakuu. Otto teki saman kuin torstainakin, seurasi liikkuria ja toisella käskyllä meni maahan. Oli hyvin paikallaan. Kun menin vierelle, nousi omia aikojaan ylös. 
Tälle pitäisi nyt oikeasti keksiä joku hyvä keino saada pois!

Liikkeestä maahanmenossa jouduin taas antamaan kaksoiskäskyn, tuomari sanoi että ehti juuri maahan ennen kääntymistäni. Että nopeutta ja varmuutta pitäisi saada tähänkin. 

Noutoesineen pitämisessä Otto ei tällä kertaa itse ottanut kapulaa, vaan vähän jouduin pudottamaan sen Oton suuhun. Piti kivasti, mutta vähän oli mun oltava hyvä koppari että sain kapulan irrotusvaiheessa kiinni. 

Seuraaminen oli perinteisesti ilmavaa. Kertaakaan ei kuitenkaan jäänyt haahuilemaan eikä nuuskimaan mitään. Lopussa tuli yhteinen aivopieru ja jumitus, onneksi siitä selvittiin. 

Luoksetulossa Otto vähän törmäsi minuun ja otti huonot loppuasennot. Mutta edelleen innokas luoksetulo oli.

Estehyppy onnistui kivasti. Toki voisi tulla parempaan loppuasentoon, mutta. 

Ja kuten aiemminkin nollasimme kaukokäskyt. Tuomari kehui, että hienosti liikkui silmät käden mukaisesti ;) 

Tällä suorituksella saimme jälleen ALO2-tuloksen. Paremmilla pisteillä toki. 
Tykkään kyllä Harrista tuomarina, kun on reilu etenkin ALO-luokassa mutta kertoo yleisvaikutelmaa miettiessään jokaisen liikkeen kohdalla miten voisi tehdä paremmin. Vaikka olisi jo ysi plakkarissa. 

Ja emme olleet viimeisiä, ensimmäistä kertaa päästiin palkintopalleille!

Kuva by Sanna

Nyt vaan leuka vasten rintaa ja miettimään korjauskeinoja noille ongelmille. 

Onneksi toukokuusta alkaen ollaan mukana yhdessä Haminan seudun Seurakoirakerho ry:n TOKO-porukassa treenaamassa. 

-tiina-

TOKO 12.4.2018

Reipas koekauden aloitus, oli myös samalla varsinainen testi 😊

Kyseessä oli ensimmäinen iltakoe TOKOssa meille. Ja koska koe oli Porvoossa, päätin ottaa Oton töihin mukaan ettei tarvitse eessuntaassun ajella.
Mutta jotta Kuisma ei huuda yksin koko päivää kotona, niin otettiin sekin töihin mukaan. 

Puoli viiden maissa lähdettiin kohti Porvoota. Hieno ilma ajella ja vähän liikennettä. 

Perillä kävin ensin ilmoittautumassa kokeeseen ja sitten ulkoilemaan Oton kanssa. Ennen omia vuorojamme kävin vähän katsastamassa muiden tekemistä ja kateellisena katsomassa tuloksia. 

12 ALO-luokan koiraa oli siis jaettu kahteen 6 koirakon ryhmään. Me oltiin siinä jälkimmäisessä ryhmässä. 

vuoronumeromme. Toiseksi viimeinen koirakko.

Alkuun oli paikkamakuut kolmen koiran ryhmissä. Oton molemmilla puolin oli narttukoirat, berni ja labbis.
Juuri kun liikkeenohjaaja tuli meidän kohdalle, Otto alkoi nuuskimaan maata ja jouduin antamaan kaksi käskyä. Maassa pysyi todella hyvin, vaikka kauhistutti kun berninomistajan pentukoira alkoi touhuamaan häkissä TODELLA kovaäänisesti. Ylös Otto nousi ennen aikojaan.

Liikkeet suoritettiin sääntökirjan mukaisessa järjestyksessä: seuraaminen, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, noutoesineen pito, kaukokäskyt ja estehyppy.

Otto seurasi etäällä, mutta pysyi kuulolla ja mun mukana. Ei siis haaveillut mitään eikä nuuskutellut laisinkaan. Oli vaan ilmava. 

Maahanmenossa jouduin käyttämään kaksi käskyä, huomasin että jäi kyyryssä seuraamaan minua. 

Luoksetulo tehtiin näppärästi poistumisaukkoa kohti, josta näki myös sisääntulevat koirakot tms. Näppärästi Otto lähti juoksemaan kohti ulko-ovea, mutta ohittaessaan minut muisti mitä piti tehdä ja tuli sivulle TAKAKAUTTA! Kaikkea sekin keksii vielä vanhoilla päivillään 😆

Noutoesineenpidossa unohdin aluksi käskeä Oton istumaan, joten lähti seuraamaan minua. Onneksi liike ei siinä vaiheessa vielä ole alkanut. Saadessani kapulan käteen (olin kerrankin muistanut ottaa oman kapulan!) Oton ilme kirkastui, muttei ottanut ennen lupaa 😍 Kerran tai kaksi vähän löysäsi otetta, mutta piti koko ajan ja irroitti vasta käskystä! 

Kaukokäskyissä katsoi maassa maatessaan minua ilmeellä, että kivankuuloinen sana ja hienosti heiluu käsi, mutten yhtään käsitä mitä se yhdistelmä tarkoittaa..

Estehypyssä tuli hypyn jälkeen vähän vinoon eteen ja persettä maata vasten hinaten siirtyi sivulle perusasentoon. Voi luoja kun meinasin siitä revetä nauramaan, kun oli NIIIN hankalan näköistä. 

Siinähän se. Kokonaisuudessaan. Pieniä jännitystiloja mulla oli ennen ja kesken koettakin. Mutta me onnistuttiin, TAAS! 

vähän muidenkin tuloksia.

Oton pisteet. 

Moneen asiaan olin äärimmäisen tyytyväinen ja kokonaisuudessaan kokeesta jäi tosi hyvä fiilis. Muutama ongelmakohta ollaan saatu purettua, vielä on kuitenkin tekemistä. 
Huomenna uudestaan kokeilemaan.

-tiina-

ei tuu kesää :/

Jouni käväisi Amerikan matkallaan. 
Tuukan kanssa selvittiin hengissä. Hänellä kävi kaveri täällä kotona leikkimässä ja ulkoiltiin yhdessä. Treeneihinkin otin mukaan. 

Olin kutsunut Pauliinan ja Tuomaksen meille syömään, kunhan Jouni tulee takaisin kotiin. Valmistin espanjalaista häränhäntäpataa. Jälkkäriäkin tein. Kaikille kelpasi ruoka ja jäi hyvä mieli. 

Sunnuntaina kävin Tuukan kanssa uimassa ja illalla treeneissä Oton kanssa. Tuukalle nousi kamala kuume, joten maanantaina jäimme kotiin toipumaan. 

Työviikko olikin kiireinen, pääsiäinenkin tunki päälle uhkaavasti. 
Pakkasessa oli pässiäiseksi karitsan niskakiekkoja ja karetta.  Päätin jälleen kerran tehdä jälkkäriä. 

Perjantaina lähdettiin Tuukan kanssa upeassa ilmassa Kotkaan Katariinanniemeen ulkoilemaan. 

Jouni oli laittanut niskakiekot uuniin. Olipa se hyvää ruokaa. 

Lauantaiksi olin sopinut treenit merenjäälle Minnan ja Jatan kanssa. Vähän tottista ja jälkeä. 

Minna ja Hektor sekä Jatta ja Masa jäljestivät pitkän pätkän jäällä, rintarinnan

Otto ja Kössi paikkamakuussa. 

Kössin kaukokäskyt

On kyllä varsin ihanaa, kun nyttekin pidin Oton melkein kaikenaikaa vapaana. Ei tarttnut miettiä koko ajan että minne se karkaa ja ja ja. Myös koira tuntui nauttivan asiasta :)

Kahteen kokeeseen on nyt paikat varattuna. Arki-iltakoe ja viikonloppukoe, samalla viikolla. JAIKS!

-tiina-

Kevättä odotellessa

Hyvä että edellisen postauksen olen ehtinyt kirjoitella nettiin, niin sairastupalaisuus alkoi. 

Jounihan alkoi niiskuttaa reissun jälkeen jo maanantaiaamuna arjen iskiessä vasten kasvoja. Tuukalle nousi kuume tiistai-keskiviikon välisenä yönä, melkein 39 astetta. 

Minä sinnittelin keskiviikkoiltaan asti. Piti käydä noutamassa lihat teurastamolta, onneksi oli ihana ja kiltti teurastaja paikalla, joka nosteli laatikot autoon. Iltakävelyn jälkeen mittasin itseltäni lämmöt ja lähempänä 39 sekin oli. Eikun sohvalle nukkumaan. Tuukka oli pari päivää äly ämpärissä, minä muutaman enemmän ja Jounille ei kunnon kuumetta tainnut noustakaan. 

Seuraavana maanantaina menin Haminan terveyskeskukseen, josta sain sairaslomaa vielä torstaihin asti. Tuukka meni hoitoon jo tiistaina. 

Sairaslomaviikolla vähän ulkoilin jo koirien kanssa, HURJA pakkanen oli! Mutta teki niin hyvää! 

Onneksi kaikki se on jo ohi. 

Yksi lauantai käytiin ulkoilemassa naapureiden kanssa. 

Ensin Husun kentän jäällä harjoittelemassa luistelua:

Sitten välipalan jälkeen Kotkan Kumparepuistoon mäenlaskuun!

Tosi makea keli ja oli tosi kivaa!

Sitten Jouni löysi joltain nettikirpparilta Tuukalle sukset. Aikamoista jupinaa tuo harjoitteleminen on.. 

Sinnikkäästi kuitenkin meni kilsan matkan! 

Kotona palkkioksi tehtiin lumiukko.

Minä kävin kahden Johannan kanssa katsomassa Ismo Alankoa Kouvolassa KinoKouvossa. IHAN ÄLYTTÖMÄN IHANA KEIKKA! Ei sinne lavalle ketään muuta tarvitsekaan, ihan yksinään täyttää sen olemuksellaan. 

10.3.2018 kävin pokkaamassa Kaakon Noutajakoirayhdistyksen kokouksesta anomani valioplakaatin. Todella tyylikkäitä muistoja saa siltä seuralta. 

Ja tiistaina Kaakon Käyttökoirat ry:n kevätkokouksessa meidät palkittiin vuoden 2017 tulokkaina. 

Perusharrastuksiakin on lapsen kanssa tehty. Sirkuskoulua, uimakoulua ja ponistelua.

Oton kanssa olen tottistellut niin hallilla, omalla pihalla kuin Simonkadun kentälläkin. Halille viimeksi vein myös Wapun, harjoittelemaan ruutua ja merkin kiertoa. Johanna on parisen kertaa tullut Simonkadulle mukaan treenaamaan ja siitä on ollut hyötyä meille. Anteeksi naapurit, siksi haukutan koiraa pihalla..

Nyt Jouni lähti taas Jenkkeihin työmatkalle. 

Ärsyttävää, kun parina päivänä satoi vettä niin tiet on ihan peilijäässä. Joten ulkoilu lapsen kanssa on perin haastavaa. 

Keskiviikkona mulla on myös lihanhaku ja Jounin vanhemmatkin on reissussa.. Onneksi Johanna lupasi hakea Tuukan hoidosta ja huolehtia kunnes käyn vaihtamassa lapsen lihakuormaan 😇😆. 

TOKO-kokeita on VIRKKUsta katseltu. Muutama laitettu omaan kalenteriin varmuuden vuoksi. 

Kuismaa varten tsekkailtu myös MEJÄ-kalenteria. Jospa muutaman kokeen sekin kävisi kokeilemassa..

Kaakon Käyttökoirat ry on luvannut järjestää Suomen Noutajakoirajärjestö ry:n PK-mestikset tänä vuonna. IHANAA! Tällä hetkellä ilmoittautuneiden seassa on labbiksia, kiharakarvaisia ja kultainen noutaja. 

-tiina-