Nose Work-kurssi

 Nyt on viiden kerran Nose Work kurssi käyty. 

On tutustutettu koirat eukalyptyksen hajuun ja opastettu etsinnän alkeisiin. 

Kaikki on tehty koiran omaehtoisella oppimisella, jota on vain vahvistettu oikea-aikaisesti. 
Yksi kerta meillä jäi väliin, mutta selkeästi se ei ole haitannut Taren oppimiskäyrää.

Viimeisellä kerralla tehtiin alussa kolme etsintä-aluetta, joissa kolmannessa oli kolme kohdetta. Pienen tauon jälkeen vielä kaksi. 

Tässä alkuhajun jälkeen ensimmäinen etsintäalue, jossa minä teen virheen enkä anna koiralle tilaa liikkua vapaasti. Seisoa tönötän paikallani. 

On se hassu, kun tajuaa hajunlähteen ja alkaa tarkentamaan kohtaa. 

Toisessa on muutamia pelästymisjuttuja, joista selviää älyttömän hienosti. Eli toimintakykyä on kuitenkin siunattu edes hitunen. 

Viimeisimmässä videossa näkyi jo selkeästi hajun bongaus ja tarkentaminen.
Koe-eläinpuistoiltiin jo edellinen etsintäalue, jossa kokeiltiin tulisiko ilmaisu ns itsestään esiin ja tuleehan se. Maahanmeno on niin vahvana Taressa.
Mietinnässä vain on miten tulevaisuudessa ilmaisee korkealla olevat piilot, niin että mä osaan osoittaa piilon paikan?

Jatkokurssista kerroin olevamme kiinnostuneita. 
Kouluttaja sanoi, että melkein valmis koira olisi alaluokan kokeisiin, kunhan saamme lisää itsevarmuutta yhdessä tekemiseen. 

-tiina-

Taas vaihteeksi koetarinaa

 Vaikka alkuun ajattelinkin, ettei mulla ole tähän Kaakon Noutajakoirayhdistyksen iltakokeeseen mahdollisuuksia, kun olin jo toukokuun kokeessa, niin laitoin anomuksen vetämään. 

Niin vain koepaikka saatiin.
Koska tiedän useita muita koiraseuroja, jotka koealueella treenaa, ilmoittelin mahdollisimman monelle kokeista ja lupasin koerauhasta kiitokseksi jälkikaavioita. Paljon alueella treenaa pelastuskoiria, joten minusta oli vain reilua että tietävät missä jäljet on menneet, että osaavat treeneissään ottaa asian huomioon jokusen viikon ajan. 

Tiistaina alkuillasta käytiin Sannan kanssa suunnistamassa mun jälki ja verettämässä se. Ensimmäistä kertaa olin jo suunnistaessa todella tyytyväinen jälkeen. Sanna oli käynyt jo ennalta oman jälkensä suunnistamassa, joten se me vain veretettiin. 

Keskiviikon koepäivä oli taas mukavan helteinen.
Tarelle sattui jälki numero kolme ja minä opastin jäljen neljä. Ne olivat tien vastakkaisilla puolilla. 

Laukauksensietotesti meni tällä kerralla älyttömän hienosti. Olin jo varautunut maailmanloppuun, kun maanantaina Tare reagoi ukkoseen (toki se mylläsi ihan tossa yläpuolella nelisen tuntia).

Koesuoritus:

Jäljestämishalukkuus        4 (6)
Jäljestämisvarmuus            9 (12)
Työskentelyn etenevyys    6 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky    7 (14)
Käyttäytyminen kaadolla     3 (3)
Yleisvaikutelma        3 (5)

Pisteet 32, joka oikeuttaa AVO2 tulokseen.

Koeselostus:

Lähtö ohjatusti. Pääosin maavainuinen jäljestys etenee hyvää vauhtia jälkiuran tuntumassa. Molemmat kulmat makauksineen sisäkautta ohi. Kaadolle suoraan ja se otetaan kantoon. 2:lla osuudella tarkastellaan sivusuuntia, kuitenkin edeten. 2. kulma venyy pitkäksi, aina hukkaan asti. Viimeisellä osuudella tarkastelelua jäljen sivuun. Tänään pistevähennykset tapahtumista. Hyvää jäljestyskykyä oli näytilla, treeniä lisää.

Tuomarina Leena Kähkönen

Tuomarilta nätti lause, että kun mä nään merkit (eli tiedän että ollaan jäljellä) mä kuljen liinan päässä rennosti. Kun tiedän ettei olla jäljellä, niin olkapäät nousee ylös kireänä ja varmaan ketutuksen määrä kulkee liinaa pitkin koiralle. Ja sitten kiusallaan herra Karvanen jatkaa vielä hetken menoaan, kääntyy katsomaan mua toviksi ja siirtyy takaisin jälkiuralle. Kokeessa teki tämän nyt pari-kolme kertaa. Ihan kiusallaan. 
Leenalle piti myös muutaman kerran puhkua, ihan kuin olisi taivaasta tippunut kesken jäljen metsään. Sanottiin, että koko ajan on kulkenut mukana. 

Nyt me hengähdetään.
Katsellaan koekalenteria vasta kuukauden päähän. Kolme koetta kuukaudessa, joista kaksi on iltakoetta, on mulle (sekä rahapussille) ihan riittävästi.
 
Kesäkuun kuitenkin pyörii vielä tiistaisin TOKOt ja ensi viikolla viimeinen kerta Nose Workkiä. 
Laji, joka on kuin luotu Tarelle. 
Viimeksi tehtiin rataa, jossa mä en tiennyt piilojen paikkaa, joten pikkumies sai ihan itsenäisesti tehdä työtä. Koutsi naksutti löydön. Kehui, että ison osan ajasta Tare on ihan sen näköinen että on pihalla kuin lumiukko, kunnes se haju tulee nenään. 
Ensi viikolla on samanlaista luvassa. 
Jatkokurssille on varmaan mentävä/pyrittävä.

-tiina-

Vierivä kivi ei sammaloidu

 Kauan ei ehditty laakereilla lepäämään.

Maanantaina kesken kauppareissun soi puhelin ja kysymys kuului: Tuletteko torstaina illalla kokeeseen? 

Pienenpieni mietintä ja myöntävä vastaus. 

Keskiviikkona ukkosen saattelemana tekemään korvaavaa jälkeä, joka olikin voittajaluokan jälki. Pariksi minulle hankittiin Mika. 

Torstaina koe alkoi 16.30. 

Laukaus aiheutti pienen reaktion, ei pahan mutta kuitenkin.
Saattaa nämä täällä pyörineet ukkoset vaikuttaa.

Illan toinen jälki oli Taren. 
Koejälki oli 23 tuntia ja 55 minuuttia vanha.

Koesuorituksen arvostelu:

Jäljestämishalukkuus:    3 (0-6)
Jäljestämisvarmuus:        7 (0-7)
Työskentelyn etenevyys: 6 (0-10)
Lähdön, kulmien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky: 12 (0-14)
Käyttäytyminen kaadolla: 3 (0-3)
Yleisvaikutelma: 3 (0-5)

Pisteet 34 ja AVO2.

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakauksen, josta ohjattuna ripeävauhtiseen maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. 1 ja 2 osuudella tehdään laajat tarkistelut sorkan jälkien perässä, 1 osuudella se vie koiran aina hukkaan saakka. Uuden alun jälkeen 1 kulmalle, se tarkasti makaus merkaten. 2 makaus ohi, kulma takapistolla jäljen suuntaisesti. 3 osuus jäljellä tai sen tuntumalla. Kaadolle sivusta ja se kiinnosti. Tänään pisteisiin vaikuttaa hukka, tarkistelut ja toinen makaus. Tänään riista meinasi pyörittää koiraa, koira kuitenkin osoitti osaavansa jäljestää. 

Tuomarina Mari Myllynen

Historiankirjoihin avattiin uusi aukeama

 Miehikkälän Muurikkalassa, Kaakon Noutajakoirayhdistys ry:n, metsästyskoirien jäljestämiskokeessa 16.5.2021 aloitti koeuransa ensimmäisenä MEJÄ-laekenoisina Valkohampaan Miksipä Ei Laekenois aka Tare "Tarmo" Karvanen.

Lauantaina tehtiin koejäljet. Olipa se suunnistaminen taas kamalan hankalaa. 
Ensimmäisenä voittajaluokan jälki. Parikseni sain todella mukavan Saanan. Yhdessä mietittiin tarkkaan voittajajäljen kiemurat. Minun avoimenluokan jälkikin saatiin askarreltua tosi kivaksi. Tehdessä nähtiin koppelo ja kyy. 

Taren sunnuntaiaamu alkoi haasteellisesti, kun emäntä oli mennyt autoon häkin rakentamaan 😂Ei meinannu poika pystyä autoon hyppäämään, sen verran loukkaantunut oli hän. 
Koepaikalla perinteiset alkuhöpinät, harvinaisesti jokaiselta koiralta katsottiin sirut (se meni arkajalalta tosi hyvin) ja sitten laukauksensietoon, joka suoritettiin haulikolla. 

Aamu alkoi minun opastuksella. Se jälki sai tuomarilta kehuja. Koira teki yhden hukan ja sai tulokseksi kakkosen. 

Seuraavaksi Taren vuoro. Innokkaasti se ainakin lähti metsään.
Koejälki oli 20 tuntia ja 51 minuuttia vanha. 

Koesuorituksen arvostelu: 
Jäljestämishalukkuus            3 pistettä (maksimi 6)
Jäljestämisvarmuus               5 pistettä (maksimi 12)
Työskentelyn etenevyys        5 pistettä (maksimi 10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 7 pistettä (maksimi 14)
Käyttäytyminen kaadolla     3 pistettä (maksimi 3)
Yleisvaikutelma                         2 pistettä (maksimi 5)
Yhteensä 25 pistettä (maksimi 50)

Koeselostus:
Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa reipasvauhtinen jäljestys. Koira tekee pientä tarkastusta jäljen päällä jokaisella osuudella. Makaukset osoitetaan hienosti pysähtyen ja niitä nuuhkien. Kulmat parin metrin takatarkastuksin ja sieltä kurvaten seuraavalle osuudelle. 1 ja 2 osuudella metsän tuoksut ovat ylivoimaisia j a koira poistuu määrätietoisesti jäljeltä kaksi kertaa parempien tuoksujen perään. Ohjaajan kehoituksetkaan eivät saa koiraa palaamaan verijäljelle. Viimeisellä osuudella tehdään vielä lenkki jäljen sivuun js sieltä koira palaa hienosti veriuralle. Koira osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren pojan päätä metsän tuoksut hieman sotkivat. 

Tuomarina Minna Vornanen. 

Positiivisin mielin kohti uusia seikkailuja!

Mä oon neljäkymppinen!

 Niin se elämä rullaa eteenpäin ja minäkin vaihdoin vuosikymmeniä ikäni puolesta. 
Ihanat ystävät, Johanna ja Teemu, olivat synttäriyllätyksen järjestäneet ja saaneet Jounin avustamaan.

Matsun laavulle oli lettukestit pistetty pystyyn ja sen jälkeen käytiin vielä vähän kipsuttelemassa yhdessä. Ihan parasta 💓

Tiistaina oikeana synttäripäivänä käytiinkin tutustumassa Kotkassa keisarillisen kalastusmajan ympäristöön ja evästämässä Eevan ja Heimon kanssa. Oli vallan ihanaa sekin. 

Vappuna piti olla ISOHKOT synttärijuhlat, mutta skörönän vuoksi siirsin ne nyt toukokuun loppuun. Paula tuli kuitenkin juhlimaan meidän kanssa ja oli aivan äärettömän ihanaa jutella ja vain olla. 

Ollaan käyty ulkoilemassa erilaisissa paikoissa koko perheen voimin. 

Ensimmäiset kuvat kun käytiin Jounin ja koirien kanssa keskenään Vitikkavuorella. Ihan hauska ja kokemuksellinen retki. Onneksi vasta jälkikäteen luin, että siellä on juurikään nähty kontio lenkillä..

Äitienpäiväviikonloppuna käytiin Myllykylässä Sahakoskella ja Horessootin luontopolulla. 

Äitienpäivänä lapsi sai houkuteltua meidät Kotkaan Katariinaan. Pojat oli scoottailemassa ja minä kävin vähän koirien kanssa kävelemässä. 

Ollaan myös Stugen kanssa vähän pyöräilty ja minäkin kokeilin sitä ihan ittekseen. 

Enemmän pitäisi tätäkin lajia alkaa tekemään. 

Jonkun verran olen myös käynyt vetovaljaslenkeillä koirien kanssa, kävelysauvoilla ja ilman. Kuntoa pitäisi saada kyllä paremmaksi. 

NoseWork-treenit alkoivat viime viikolla. 
Tare oli ihan luonnonlapsi siinä. Hauskasti koirista huomasi, jos eivät olleet tottuneet yhtään nenätyöskentelyyn. Ehkä mä siitä opin tykkäämään. 

Uutena lajinahan meillä on myös MEJÄ. Liityin paluumuuttajana takaisin Kaakon Noutajakoirayhdistykseen ja menin MEJÄ-toimikuntaan heilahtaen. 
Ensimmäinen koe on jo sunnuntaina. 

Ystävä on metsästysseuran puheenjohtaja ja olen saanut käyttööni maastoja tuosta ihan läheltä. Jokunen harjoitusjälki on tullut tehtyä tässä ja omasta mielestä olen saanut aikaiseksi paljon hyvää. Yhdet laukauksensietotreenitkin on tullut tehtyä. Laukauksia en uskonut tyypin pelkäävän, mutta uskoin sen puuhun yksinjäämisen olevan se haaste.. Ei ollu moksiskaan. 
Vaihdoin Tarelle myös lajiin Oton vanhat jälkivaljaat, isot on saappaat täytettävänä tyypillä. 

Siilit ovat palanneet Tallinmäelle. Yksi aamu lenkillelähteissäni oli roskiksen luona peräti kolme siltsua ihmettelemässä maailmanmenoa. Ja siitä muutama päivä eteenpäin, niin Pyhtään lintuhoitolalta tuli yhteydenotto, että meidän kaksi sinne viemää siiliä voisivat palautua jo kotiin. 

Säännöllisesti olen tässä kevättalvella pitänyt kutsuvierasravintolaa erilaisin menu-vaihtoehdoin. Kun ei kerran ravintoloihin oikein pääse, niin tulkoot tänne syömään. On kelvannut vieraille tehdyt hutut. 

Semmoisia. 

Jännän äärellä ollaan. 

-tiina-

Kohta on kesä?

 Aika menee kyllä niin nopeaan, ettei ehdi ymmärtää. 

Joka toinen viikko on ollut kolmet tottistreenit ja toisina taas kahdet. 
Pääsääntöisesti ollaan kaikissa käyty, ihan jokunen vain on jäänyt väliin. 

Motivaatio on ollut kadoksissa terveystulosten jälkeen aika isolla kädellä. Mutta niin vain suosta noustaan kuin Fenix-lintu tuhkasta. 
Ollaan käyty tutustumassa DOBoon ja ollaan perjantaisin jonossa niihin treeneihin. Että jos jokunen edes jää pois, niin me mennään tilalle. Tare oli ihan pro heti alusta ja aivan mahtavasti suoriutui annetuista tehtävistä. 

Jälkiryhmän kanssa tein ratkaisun, että pääsääntöisesti ryhmä toimii itsenäisesti. Minä käyn säännöllisesti tsekkaamassa tilanteita ja edistymää. Myös treenien videoinnit tuo lisää mahdollisuuksia neuvonantoon. 
Tottelevaisuustreenejä lupasin epäsäännöllisesti vetää heille. 

Menin nyt "hätäpäissäni" kuitenkin ilmoittautumaan myös NoseWork-alkeiskurssille. Mä en ole ikinä tajunnut lajia, enkä yhtään ollut kiinnostunut asiasta. Käydään nyt kattomassa, saattaahan sieltä tulla vinkkejä tulevaisuuden PK-koiria ajatellen. 

Sitten mulla on järjestymässä se yks laji, jolla tehdään historiaa toivon mukaan. Siitä enemmän kun kokeet on ajankohtaiset. Treenit kuitenkin alkaa jo. 

Ollaan ulkoiltu yhdessä ja erikseen kelistä riippumatta. Nautittu hyvästä ruoasta esimerkiksi pääsiäisenä. 

Tervasaaressa kävelyllä perheen kesken

Matinsaaressa kävelyllä Taren kanssa kahdestaan

Heidin ja Härskin kanssa kävelyllä kaupungilla

Heidin kännykästä tämä kuva

Pääsiäiseksi tilattiin yhdelle päivälle Vehkasta ruoat

Menu olikin ihan kiva itse tehtäväksi loppuun:

ALKUPALAT: Vehkan parsakeitto sekä Lepällä savustettua nieriää

PÄÄRUOKA: Yön yli haudutettua luomu karitsan potkaa, kolmen päivän luuydinlientä, voilla maustettua perunamuusia ja timjamilla maustettu poltettu porkkana
JÄLKIRUOKA: Vaniljalla maustettu rahkamousse, Vehkan manteleivos ja makealla viinillä marinoidut mustikat

Tarkoitus oli vappuna viettää synttärijuhlia pihalla jonkinmoisella ihmismassalla. Katsotaan nyt minkälaiseksi tämä pahentuva skörönätilanne tästä muokkaantuu. Huonolta näyttää. 

Mutta treeni-intoa kaikille, jotka tätä blogia seurailee. 
Säännöllisen epäsäännöllisesti tulen jatkossakin tätä päivittelemään.

-tiina-

Voihan terveys ja sen puutokset

Niinhän siinä sitten kävi, että saatiin enemmän kuin pyydettiin.
Lonkat C/C ja kyynärät 3/3. Selkä on sentäs suora ja puhdas.

Lajit vaihtuu ainakin PK-puolella. 
TOKO jää. 
Katsotaan mitä muuta keksitään. 

Nyt on ensijärkytyksestä toivuttu. Kiitos siitä kuuluu Jounille ja Annalle. 

Tässä kuvat, jos joku niistä jotain irti saa.

 -tiina-