Vappupäivänä oli nätti ilma ja koska naapurustosta yksi koirakko treenaa ahkerasti noutajien taipumuskokeita varten ajattelin houkutella Jouninkin pitkästä aikaa kokeilemaan kyseistä lajia. Josko Ottokin suorittaisi kyseiset karkelot tässä tämän vuoden puolella..
Ja saatiin houkuteltua Kati ja Pojukin matkaan Lelun metsiin. Kuismaa varten otettiin sorsiakin mukaan, kokeillaksemme kantaisiko niitä edes metsästä pois.
Ensimmäisenä koirakkona kuvissa Kati ja Poju. Nuori komia flättipoika, jonka noutajaihmiset ovat leimanneet ongelmakoiraksi. Kuulemma aivan liian riistaviettinen eikä kannata suunnitellakaan taippareita pariin vuoteen.
Mie en näe liiallista riistaviettisyyttä, tosin vertaan Pojua näihin kahteen omaamme, joilla sitä on kuurouteen asti tarjolla..
Hienoista kestävyysongelmaa jaksamisen ja viettikestävyyden suhteen kylläkin näen ja hiuksenhienoa palautusongelmaa siinä mielessä että mieluiten Poju kävisi piilottamassa jopa varikset eikä toisi Katille. Toivottavasti olemme keksineet näihin toimivat ratkaisut.
 |
| Lentävä flättipoika Poju. |
 |
| Lähdöissä on voimaa |
Kuisma tosiaan on vekkuli kaveri. Vedestä noutaa AIVAN mitä tahansa sinne viskaakin, kaikkeista yököttävimmät linnutkin. Mutta kylmä riista metsästä ei kyllä mene suuhun. Hyvähän tosin on metsästyskautta ajatellen opettaa jätkä myös etsimään haavakoita, jonka vuoksi Kuisma otettiin nyttekin metsätreeneihin mukaan. Etsiihän se ne kylmätkin linnut ja onneksi osaan koirani eleitä sen verran lukea että tiedän koska se on linnun löytänyt, osaan kehuskella poikaa hienosta löydöstä. Oikeassa metsästystilanteessa kuitenkaan en usko että kantaminen olisi ongelma, se että minne kantaisi saattaakin sitten olla ;)
 |
| metsästystreeneihin vetimet sen mukaisesti |
 |
| Nukkuvaa sorsaa bongaamassa |
Grande finalistina tämä meitin mustalainen.
Taipparikurssilla jo omapäiseksi todettu läppis, joka ei pentunakaan paljon nakannut missä päin metsää me liikuttiin. Hän menee minne lystäjää.
Edellisenä vuotena ei palautukset oikein natsanneet kohdilleen, eikä sen enempää niitä alettu koulimaankaan. Minä tein tottista ja PK-hakua sekä -jälkeä, annettiin pojan kasvaa noutajahöpötyksiä varten.
Nyt on älliä tullut vissiin tarpeeksi. Minä pelkään että tuolla nopeudella katkeaa vielä kinttuset täyskäännöksissä, mutta antaa pojan mennä kun kerran tykkää.
Uskomattomasta vauhdista huolimatta ei nenän toimintakyky kyllä kärsi ollenkaan. Tosin saman olemme todenneet jo PK-hakutreeneissäkin, huima juoksunopeus ja silti nenä toimii kuin rasvattu. Ei tuollainen moneltakaan koiralta onnistu.
Myöskin palautukset ovat nopeita ja innokkaita.
Olen aivan äimänkäkenä. Mutta olemme yhteistuumin päättäneet että Otto suorittaa taipumuskokeen tänä vuonna, toivottavasti hyväksytysti. Ja hieman tekisi mieli tuputtaa hurjasti enemmänkin tuota alokasluokan NOME-B koettakin, ihan vaan kokeilun ja kokemuksen vuoksi. En näe mahdottomana saada jonkinlaista tulosta siitäkin..
 |
| jarrutus ja kääntyminen |
 |
| Satalasissa palauttamaan löydös |
 |
| Hienosti tuo jaksaa myös odottaa omineenkin |
 |
| Ja ruopien liikkeelle! |
 |
| Oi kun se oli kivaa, tehdään lisää |
EDIT 6.5.2013:
Pari videota tuli otettua eilisistä treeneistä jotta saisimme kommenttia osaavammilta tilanteestamme.
Ottomaan Onnellinen: Video 1 , video 2 ja video 3
Poju: ainokainen
Kuisman kanssa alkaa kamalasti houkuttamaan kokeilla TOKOa ihan kisamielessäkin. Sen verran on valkoinen löytänyt intoa ja potkua tuohon koulutukseen että ihan ilokseen sen kanssa nykyisin tekeekin. Mutta sen näkee mitä tässä ehtii..
Edelliseen postaukseen en muistanutkaan laittaa, mutta tässä on mahakuva tasaviikolta 30:
 |
| ei kuulemma pystyraidt taustalla yhtään hoikista.. |
 |
| Otto vähän lohduttaa isomahaista mammaa |
No, huomenna se olisi taas tarkoitus mennä neuvolaan tarkastuksiin. Sitä seuraavalla viikolla KOKSiin. Neuvolakäynnit muuttuvatkin nyt sitten kahden viikon välein käynneiksi eikä vain kertaa kuukaudessa.
Ei täällä sen kummempia ole tapahtunut.
-tiina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti