tiistai 4. kesäkuuta 2013

vesinoutoa

Käytiin sunnuntaina Tarun innoittamana kokeilemassa koko taipumuskoe läpi. Taru treenasi sileäkarvaista noutajanarttuaan Tiraa seuraavan viikonlopun NOME B-kokeeseen. 
Vesinoudosta sain ainakin omasta mielestäni kivoja kuvia kaikista kolmesta koirasta.

Otto-mies Onnellinen:





Otolla ei luulisi olevan tämän liikkeen suorittamisessa sen kummemmin ongelmia. Hienosti malttaa jopa odottaa rannalla ilman hihnaa ilman kummempia käskyjä lähtölupaa noudolle. Ja innolla lähdetään uimaan vaikka viime kesänä ei meinannutkaan osata edes uida!

Kuismanduudsan: 








Kuisman mielestä ehkä kesän parhaimpia hetkiä: pääsee uimaan ja tekemään TÖITÄ vedessä! Nyt en ole mielelläni kosketellut kuolleita lintuja itse, joten Jouni on nämä kaksi kertaa ohjannut Kuismaa. Tällä kerralla oli koko ajan irti ja pysyi käskyn (tiukan sellaisen) alla rannalla pylly maassa odottamassa lähtölupaa. Ja suukki pysyi kiinni!! Onko tuo se sama parsoni joka vielä viime kesänä treeneissä huusi äänensä käheäksi?! WAU! Suattaapi olla että vesiriistakokeisiin tarttee kokeilla osallistua tuon töhöttimen kanssa..

Tira: 







Kävimme kyllä tekemässä myös hakuruudut variksilla molemmille noutajille. Otto sai "hieman" kirosanoja ekalla kierroksellaan, mutta pienen mietinnän jälkeen alkoi toiminta näyttämään jo järkevältäkin.. 
Tira on viimeksi koskenut kuolleisiin variksiin taippareissa useampi vuosi sitten, Tarua hieman jännitti miten homma oikein menee. Alkuun metsä olikin huiman pelottava ja ihmeellinen flättitytön mielestä, mutta ensimmäisen variksen löydyttyä uuteen hakuun lähdettiin aivan erilaisella innolla!

Pupujäljellä Otto sai taas hieman huutia. Tirakaan ei ymmärtänyt laisinkaan mitä oltiin menossa tekemään. Toisella kiekalla Otto jäljesti loppuun asti ja hoiti palautuksenkin mainiosti! 
Tira tarvitsi hieman tukea Tarulta ja sitten pienenpieni jälki heti perään ja taas mentiin erilaisella innolla duuniin! 

Otto on siis ravisteltava ennen käyttöä. 
 Ei päästy mukaan viime viikonloppuna sinne luonnekuvaukseen. Harmitus sentään. Noh, pitänee tuijotella josko syssymmällä olisi tässä lähialueella jonne tuon otuksen saisi tungettua. 
Ja nyt lauantaina onkin sitten nuo "isommat" ja taatusti jännittävämmät kinkerit Onkamaalla.. 

-tiina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti