TOKO 2.3.2019 Kotka

Aamu meni siivoillessa koko torppa ja pentua vahtien. Käytiin pienellä päiväkävelyllä ja sitten pistin villasian ribsit uuniin muhimaan. Pakkasin Kuisman ja Taren koirien huoneeseen, Taren pentuaitaukseen jonka olen saanut ystävältä lainaksi. Sen jälkeen kamppeet kyytiin ja kohti Kotkaa.

Perinteiseen tapaan olin saanut liikkeet tietooni jo aiemmin. 

Paikkamakuussa jouduin käskemään Ottoa kolme kertaa, että meni maahan. Ja sittenkin meni jurputtaen. Hienosti pysyi ja nousi ylös vasta käskystä!

Noutoesineen otti vähän vastenhakoisesti ja piti löysästi. 

Maahanmeno oli kuulemma hiiidaas ja muutaman askeleen seurasi minua. Mutta seurasi hienosti, siellä seinustalla oli joku älyttömän kiinnostava tuoksu joka vietteli monet koirat luokseen. 

Seuraaminen oli kerrankin pääosin hyväntuntuista. Juoksussa lähti vähän lepattamaan kauemmaksi, mutta muuten oli mukana. 

Luoksetulossa otti niin kovan vauhdin, että meinasi törmätä ja tuli vähän vinoon perusasentoon. 

Estehypyssä jäin selkeästi liian lähelle estettä kun meinasi hypätä syliin asti. 

Mutta ai että nuo kaukokäskyt. All or nothing. Meni maahan, nousi istumaan ja meni vielä maahan. Nollaputki on rikottu ja vedetty täysillä bongoilla! 

Meinasin käydä itkemään onnesta siitä istumaannousemisesta. Oli ihan mahtifiilis!

Kiitos kaikille treenikamuille jeesistä ja kiitos Sanna kun komensit ennen kehään menoa herättelemään Ottoa. Se heräsi ja jo vain teki!

-tiina-