maanantai 2. marraskuuta 2020

Pyhäinpäivä/kekri/halloween ja uuden ajan edessä

 Nyt on kuukausi jo marraskuussa. Lunta ei ole eikä taida olla tiedossakaan. 

Järjestettiin muutaman äidin kanssa lapsille kammokuja pururadan metsiin. Koko perheelle sopiva, että pienimmätkin uskaltaa reitillä kulkea ilman painajaisia. Kaikissa kohdissa, missä oli jotain "erikoista" (kurpitsalyhtyjä, luita, skeletonheliumpalloja tms) oli myös karkkikipot osallistujille.

Kuva Mariannen kamerasta

Teirikallion uudelle laavulle myös tehtiin tulet ja siellä oli purnukoita joista etsiä jänniä juttuja: spagettia ja kaurapuuroa.. Toki jokainen toi omat eväät plus oli mun tekemiä salaatteja, jotkut toi glögiä, kuppikakkuja, kahvia jne. Mahtava ilta! 


Sunnuntaina kauniilla kelillä oltiin hetki Haminan skeittipuistossa. Otin Taren mukaan, koska sillä oli kamalasti virtaa ja siinä samalla se sai sitä kulutella. Kaunis aurinkoinen keli, vähän viileä tuuli. 
Kävin myös kävelemässä uudessa Oolanninpuistossa ihmettelemässä, missä vaiheessa se on jo/vasta. Siitä tulee kyllä AIVAN UPEA!

Kuva Jounin kännykästä



Kuva Jounin kännykästä

Tarella alkaa leikki saamaan uusia ulottuvuuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan, joko riittäisi kantti leikkiä kunnolla vieraiden ihmisten kanssa. Mulle se jo murisee ja ärisee sekä vetää melko tosissaan. 
Tuollein ulkoillessa se on helppo kaveri, ei sitä kiinnosta muut ihmiset. Sunnuntainakin useampi kysyi että onko se vihainen, sanoin ettei sitä kiinnostele teidän olemassaolonne yhtään. 
Selkeästi jännittivät, kun on sen verran kookas kaveri. Totesin kyllä, että Tare on ihan keskenkasvuinen vielä, alle kaksivuotias teinipoika vailla lihaksistoa. 
Mutta paljon oli mielenkiintoista nähtävää; skoottailevia poikalapsia, leijanlennättäjiä, polkupyöriä, lintuja jne. 

Hallivuoroilla ollaan nyt korjailtu minun "liian" kovaa kieltosanaani ja sen aiheuttamaa mielipahaa, kun oli yksi sunnuntai menossa ottamaan ilman lupaa palloa. Se jäi sitten kummittelemaan pienelle päähän ja nyt alkaa olemaan jälleen normaali. Tehtiin ensimmäistä kertaa vähän A-estettä. JOkunen ensimmäisistä kerroista oli kyllä toiselle niin vaikeita, ei millään meinannut uskaltaa kiivetä. Mutta heti kun huomasi, ettei siihen kuoleennu, niin tahti reipastui huimasti! 
Kotonakin ollaan alettu treenaamaan ruokaillessa taas ihan uudella menolla. On toki vallaton silloin, kun Oton ruokakippo kolisee keittiössä ja kiire olisi syödä hänelläkin. Mutta sitten vaaditaankin vähän keskittymistä. 

Huomenna päättyy minun urani Kaakon Käyttökoirat ry:n hallituksen jäsenenä sekä rahastonhoitajana/jäsensihteerinä. 11-vuotta mennäheilahti melko nopeasti, useampana vuonna olisin ollut valmis antamaan nämä tehtävät edes hetkeksi jollekin muulle, mutta valitettavasti se ei ole onnistunut. Nyt ilmoitin, että vaikka muita ei löytyisi, minä en enää jatka. Tämä kotikone alkaa olla tiensä päässä eikä noi excelienpyöritykset työpäivän koneellaistumisten lisäksi innostele. 
Muita juttuja olen lupautunut järjestelemään ja olemaan osana aktiivista jäsenistöä, jos vaan saadaan uusia jäseniä hallitukseen ja seuramme jatkaa toimintaansa tästäkin eteenpäin. Ehkä jopa voin toimia nettisivujen päivittäjänä tovin sekä tehdä tapahtumamainoksia.. 


Tästä treenistä tämä kaikki sai alkunsa. 24.5.2009 Pyhällössä Masan pelloilla Minnan jälkiryhmässä. Marraskuussa jo istuinkin hallituksessa ja loppu onkin historiaa. 

Ei ole isot saappaat täytettävänä, mutta ehkä tässä on jotain positiivistakin saanut aikaiseksi vuosien saatossa. Itsekseni olen saanut kaiken opetella, vajavaisen mapin olen aikanaan hallintaani saanut ja seuraava saa viideltä vuodelta matskua sekä tukeni asioiden tekemisessä. 
On haukuttu turhan nillittäjäksi, pilkunviilaajaksi jne.. Onneksi on tullut myös kehuja avoimuuden lisääntymisestä, kun aloitin julkaisemaan briiffauksia hallituksen kokouksista. 

Toivotaan, että toiminta jatkuu. On mulla ensi vuodellekin suunnitelmia jo mietittynä sekä vähän aluille laitettuna. 
Kiitos ja anteeksi ihan kaikille. 

-tiina-

1 kommentti:

  1. On se oma juttunsa itsellekin sulateltavaksi, kun ei enää ole se pääsuunnittelija. Kun sitä vuosia tekee, niin kaikesta stressistä huolimatta se on myös palkitsevaa. Uskon kuitenkin, että nautit, kun joku toinen rupeaa hommiin. Itse olen varsin aktiivinen seuran hommissa. Kun Greetta ei enää harrasta, mielihyvin luovun kaikista hommista. Ainakin nyt tuntuu siltä.
    Greetankin kanssa pitäisi opetella vieraissa paikoissa leikkimistä. Se ei oikein pysty, kun on vieraampia katsomassa. Minun kanssani kahden tutuissa paikoissa se taistelee hyvin ja leikkii täysiä. Paljon pitäisi kaikkee sen kanssa. Huokaus.

    VastaaPoista