Vielä reilu metri lunta?! Kesä?!

Ei kyllä ole yhtään reilua, että jokapäiväisestä auringonpaisteesta huolimatta tuo lumenmäärä tuntuu pysyvän vakiona! Ainakin meitin pihalla, muualla kyllä tuntuu sulavan! 

Mutta olen kyllä pyrkinyt joka päivä nauttimaan auringosta niin paljon kuin mahdollista. Vähemmän sohvaa ja enemmän pihailua. 

Tämähän tietysti onnistuu kun lupailee useat treenit pojille viikossa. Kolmet tottikset ja sitten vielä hakutreeniä kaupan päälle! Ja siihen lisäksi vielä lenkkeilyt ja tällä hetkellä teemme naapureiden kanssa kilpaa kesää -> levitellään lumia tuohon tielle kun siinä on jo sulaa.. Viisastako? Ei välttämättä, mutta lumikasat pienenee.. Jos joskus vaikka saisi kukkapenkit näkyville, kun uusia kukkiakin on tullut tilattua.. Ei niitä viitti lumihankeen kasvamaan laittaa.. 

Otto on kyllä ollut ihan liiankin liekeissä kaksissa edellisissä hakutreeneissä kun ollaan oltu palotalolla. Ei tartte jättää ruokailuja väliin nostaakseen tuon mustalaisen motivaatiota, kivasti paljon sitä tuntuu täydellä mahallakin olevan! Järkeä kun saisi taottua vielä siihen nuppiin, niin olisi hyvä..
Kuisma on jonkinverran saanut jäädä kotiin, että pystyn oikeasti kunnolla keskittymään Oton kehittymiseen.. Jotenkin tuli viime viikolla sellanen olo, ettei Kuismaa haittaa.. 

Oton hakuilua:

Tällainen näky odotti kotosalla kun palattiin treeneistä Mustalaisen kanssa..

 Pääsiäisenä aamulenkeillä meillä olikin vallan mainioita kirittäjiä: fasaanikukkoja. Nämä meitin kulman kukot kun ei edes pyrähdä karkuun vaan kipittelevät pitkän matkaa pyörätiellä nenän edessä ennenkuin lopulta vipeltävät lumikasojen taakse piiloon. Siinä on lihaksille töitä kun jarrutat kahta huutavaa poikakoiraa aikamoisen matkan.. 
 Yhtenä nättinä päivänä bongasin tämän sedän tyttöineen tuosta Husun kaupan edustalla olevasta metsäpalstalta ja lenkin jälkeen hain kotoa kameran ja lähdin kokeilemaan onneani. 

Pelottelua, josko pörhistelemällä katoaisin näkyvistä..

Neljä kanaa tällä setämiehellä on piilotettuina puskiin.

Tilattiin pähkäilyjen jälkeen Toukalle hieno vaatekaappikin, tosin se vaatii kaverikseen kyllä laatikoston tms että oikeasti vaatteita mahtuu.. Mutta emme millään voineet tätä nettikauppaan jättää, kuinka yllättävää?!

Muutenhan tämän huoneen sisustus on aikalailla sinisen ja vihreän eri sävyjä täynnä, tästä tulee punaista kuten tapeteissakin on punaisia raitoja! 
Vielä pitäisi nuo katonrajassa olevat boordit nyppiä pois tapetoinnin tieltä ja vanha kattomateriaali repiä uudentieltä.. Mutta minähän olen päivät kotosalla! 

Keittiöön menin tilaamaan uudet verhot. Ja siitä innostuneen pesin ikkunoita eilen, kolme jäi pesemättä; vaatehuoneen, saunan ja kylppärin.. Selkä olikin sen makuinen myöhemmin. Mutta nyt näkee läpi ja uudet verhotkin on paikoillaan. Yllättävän tyttömäiset värit tällä kertaa: 

Ihana kappa!

Syntimäpäiviäni olen mietiskellyt. Varmaan pitäisi tilailla Sonjalta taas kakku. Se Jouninkin oma oli NIIN älyttömän hyvä ettei edes kannata lähteä itse tekemään.. Jospa miullekin tulisi vaikka vieraita!? 
Haaveena olisi saada vaikkapa lahjakortteja tms vaate-, urheiluvaate- tai liivikauppaan. Koska kesällä en vanhoihin vaatteisiini mitenkään tule mahtumaan, urheiluvaatteeni (kengät) on miulle erittäin tärkeitä sekä ajattelin kuitenkin santsata KUNNOLLISIIN imetysliiveihin. Säästäisin siis omaa rahaa. 
Tietysti lahjakortti johonkin lastentarvikekauppaankin on tervetullut, koska Toukallekin tulee ostaa vielä jos ja vaikka mitä.. Jäisi omaa rahaa muuhun, nyt kun tuo työttömyyskorvaus on säälittävän pieni..

Äitiyslomani aloitan 29.5. Siihen asti mitä luultavammin olen lamautettuna kotosalla, joka ei haittaa miuta. Kessi on jo sen verran tukevan kokoinen, ettei tuo kokopäiväinen tietokoneen äärellä istuminen kuulosta kamalan houkuttelevalta.. 

Muttei meille sen kummempia. Ensi viikolla onkin taas neuvolassa aika ja sitä seuraavana viikkona äitiyspoliklinikalla tutkimukset. Meinasin kysyä josko samalla rahalla saisi vielä yhdet kuvat mukelosta.. Kun kuitennii ultraavat miut..

OIKEAA KEVÄTTÄ ODOTELLESSA!
 
-tiina-
 

Treenikuveja!

Titalla oli taas perjantakina karmera matkassansa. 
Kiitos taas näistä ja toivottavasti mun ottamat kuvat Vadasta oli edes jonkinlaisia..

Hello, is it me you're looking for?!

Näyttääpä se lihaksikkaalta!

I laav this!!

Hui kauhistus kun toikin takki on jo kireä!

 Eikun eteenpäin sano mummo lumessa! Kyllä näistä vielä jotain tulee oikeastikin!

-tiina-

aurinkoisia päiviäkin ollaan nähty!

Ihan ensimmäiseksi tarttee näyttää teille heräteostos, jota en vaan voinut jättää kauppaan vaikka lupasin etten nyt osta Toukalle YHTÄÄN MITÄÄN! 
Kävin taas lihanhakukeikalla ja seuranani oli työkaverini Yrjö, ettei minun tarvitse painavia lihalaatikoita nostella.. Koska hän ei ollut koskaan käynyt Benjaminin maatilatorilla ja kellokin oli vielä vähän niin kurvasimme Iitissä suoraan sinne. 
Siellähän on siis paljon kaikenlaista ihanaa käsityötä myynnissä ja tämä tumput/pipo-yhdistelmä aivan kuin huusi minun nimeäni. Ja kotiinhan se siis tuli, Toukalle ensipipoksi..

Parina päivänä on paistanut aurinkokin sillälailla että olen ihan omineni pakannut pojat autoon ja lähtenyt metsään. Ihan lyhyessä ajassa juoksevat itsensä aivan kuutamolle ja ovat niin onnellisia näistä hetkistä. Katsokaa vaikka:

Kuisma kuvittelee näkevänsä/kuulevansa männyssä olevan jonkin eläimen..

Otto räkä poskella tyytyväisenä.

Sitten kävimme porukalla viikonloppunakin nauttimassa kevätauringosta ennenkuin pikkuveljeni tuli poikansa kanssa kylään meille. 
 

 

 

Edelleen olemme Titan kanssa käyneet pari kertaa viikossa treenaamassa tottelevaisuutta koirien kanssa. Harvinaisesti, viimeksi myös kentällä ollessamme paistoi aurinko ja Titalla sattui olemaan kamera matkassa!

Palkkana käytän satunnaisesti Oton kanssa nykyään lahjaksi saamiamme nännikumeja.

Kiitoksia näistä kuvista Titta! Todistusaineistoa alkaa kertymään siitä, että Otto kantaa noutokapulaa nykyisin. JEE!

Treeneistä ja lenkkeilystä väsyneet pojat ovatkin sitten hakeneet läheisyyttä iltaisin aivan urakalla: 

 
On ne vaan niin lutusia pikkuisia.. 
Nyt kävin ostamassa pojille B-vitamiinitabletteja. Joskos se auttaisi kuiviin anturoihin, vaikkevat ne Otolla kipeät tunnu olevankaan. Mutta Kuisma järsii joskus aika paljon muutamaa anturaansa. Katsellaan miten käy..

-t-

RN Valkeala

Käytiin Oton kanssa eilen hakemassa uusi kirjainyhdistelmä näyttelyistä. Valkealassa oli ryhmänäyttely, jossa oli HIENOJA metsästyskoiria esillä. Voi kun olisi tarvetta jämtille tai karhukoiralle, on ne niin komeita!

Ystäväni Sanna oli ilmoittanut Musti-porokoiran kanssa eläkeläissarjaan ja mentiinkin sitten kimppakyydillä Hondan kanssa. 

  
Esa Ruotsalaisen mietteet Mustista: Hieman keskikokoa pienempi, erittäin hyvätyyppinen uros, mutta liian korkea-asentoinen häntä, ja kulmauksiaki ois saanu olla hieman enempi. Liikkeessä ois toivottu pitempää askelpituutta, mut karvaa ja päätä taas kehuttiin.

VET EH tulos kotiin viemisenä. 

Noh, Musti saa melkein 11-vuotiaana näyttää juuri tuolta! Komia on meitin mielestä!  

Labbiskehä se sitten olikin varsinainen näytös! Avoimessa luokassa oli yhteensä 8 koiraa, joista yllättäen Otto oli pienin eli kevyin.. Harry Tastin arvostelu tulikin sitten sen mukaiseksi: 

"Vieras tyyppi, rodunomainen vahvuus puuttuu luustosta, päästä ja rintakehästä täysin. Esitetään kovin kuivassa kunnossa, kevyt pää, voimakas purenta. Niukka karva, ohut häntä. Takaliikkeestä puuttuu draivi, pyrkii pomppimaan. Tyypin vuoksi arvosana HYL."

Meistä se vaan oli parhaimman näkönen labbis kehässä. 

Onhan tuo kuivassa kunnossa jopa kun vertaa moneen käyttölinjaiseen, koska tuo on jonninverran normaalia korkeampi ja pidempi kropaltaan. Melkein enemmän malinois kuin labbis ruumiinrakenteeltaan.
Suurin osa ruoasta kuitenkin häviää suoraan noihin takajalkojen lihaksiin.. Enkä mie viitti ylensyöttää tuota, saa nyt jo enemmän kuin pitäisi.. Etenkin kun treenit on alkaneet rullaamaan taas.. Olkoot rimppakinttu, mää tykkään.

Käytiin me perjantaina Kuisman kanssa moikkaamassa uusinta Piristeen parsonpentuetta. Oli ne taas niin lutusia.. Kuvat on ottanut kasvattaja, Heljä Kämäräinen.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Kuisma, äiti Helmi, Vieno, Lexie, Tarja ja Esko.

Esko ja Kuisma

Toi Esko ois ihan meille sopiva yksilö, jos ei olisi jo kahta vahvaluoteista urosta kotosalla..
Lexie on täysin kuuro, joka on oma haasteensa tulevaisuudessa. Tarja kouluttautuu homekoiraksi Jussin yritykseen ja Eskosta tulee valtion omaisuutta etenkin jos koulutus onnistuu. Rajakoira Esko. 

Ei meillä sen kummempia..

-t-