Taipumuskoe

Tänään oli siis Haminan Onkamaalla kinkerit Jounilla ja Otolla. Järjestävänä seurana alueemme oma noutajayhdistys: Kaakon Noutajakoirayhdistys Ry. Aamusella Jouni jopa meni lukemaan koeohjeet, jotta tietää mitä tehdä.. 

Otto oli päätynyt iltapäiväryhmän viimeiseksi koirakoksi ja jännäksi heitti heti alkuun, koska aamupäiväryhmästä vain kaksi koirakkoa kahdeksasta pääsi pupujäljelle.. Ja vain toinen suoritti senkin eli taipparit olivat läpi. Aikamoista meininkiä!!

Koetuomari oli omasta mielestäni todella reilu ja mahdollisuuksia antava jokaiselle koirakolle. Ei tyrmännyt heti vaan koetti saada koiraa suorittamaan tehtäviä hyväksyttävällä tasolla. 

Tässä Oton koeselostus:

1.SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin

2. UIMAHALU: Syöksyy veteen. Innokas uimari.

3. HAKUINTO: Liikkuu hurjalla nopeudella alueelle ja voisi keskittyä paremmin. Löytää kuitenkin riistaa hyvin ja tehtävä saadaan suoritettua.

4. NOUTOHALU: Nopeat ylösotot.

5. NOUTO-OTE: Hyvä.

6. PALAUTTAMINEN: Lokit ohjaajalle. Siirtelee aluksi variksia, mutta lopuksi palauttaa ne ohjaajalle. Siirtää ensin kania, tuo toisella lähetyksellä. 

7. REAGOINTI LAUKAUKSEEN: Innostunut, ääntelee.

8. ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY: Erinomainen.

9. YHTEISTYÖ: Voisi totella ohjaajaansa täsmällisemmin.

10. YLEISVAIKUTELMA: Kiihkeässä tilassa työskentelevä koira, joka omaa hyvät taipumukset. Koira voisi palauttaa täsmällisermmin.

Mutta näillä sanoilla Otto, viralliselta nimeltään Rölli on suorittanut 8.6.2013 noutajien taipumuskokeen hyväksytysti! 

Olen isosti tyytyväinen molempiin jo osallistumisen vuoksi, saati että lopputulos on tämä! WAU pojat! Ja selostuskin on jälleen AIVAN Oton näköinen.. 

Videota katson josko sen julkistaisi. Kuvia otti Tuija Hyvärinen:

Seuraavia kinkereitä odotellessa..

-tiina-

vesinoutoa

Käytiin sunnuntaina Tarun innoittamana kokeilemassa koko taipumuskoe läpi. Taru treenasi sileäkarvaista noutajanarttuaan Tiraa seuraavan viikonlopun NOME B-kokeeseen. 
Vesinoudosta sain ainakin omasta mielestäni kivoja kuvia kaikista kolmesta koirasta.

Otto-mies Onnellinen:

 

Otolla ei luulisi olevan tämän liikkeen suorittamisessa sen kummemmin ongelmia. Hienosti malttaa jopa odottaa rannalla ilman hihnaa ilman kummempia käskyjä lähtölupaa noudolle. Ja innolla lähdetään uimaan vaikka viime kesänä ei meinannutkaan osata edes uida!

Kuismanduudsan: 

 

Kuisman mielestä ehkä kesän parhaimpia hetkiä: pääsee uimaan ja tekemään TÖITÄ vedessä! Nyt en ole mielelläni kosketellut kuolleita lintuja itse, joten Jouni on nämä kaksi kertaa ohjannut Kuismaa. Tällä kerralla oli koko ajan irti ja pysyi käskyn (tiukan sellaisen) alla rannalla pylly maassa odottamassa lähtölupaa. Ja suukki pysyi kiinni!! Onko tuo se sama parsoni joka vielä viime kesänä treeneissä huusi äänensä käheäksi?! WAU! Suattaapi olla että vesiriistakokeisiin tarttee kokeilla osallistua tuon töhöttimen kanssa..

Tira: 

Kävimme kyllä tekemässä myös hakuruudut variksilla molemmille noutajille. Otto sai "hieman" kirosanoja ekalla kierroksellaan, mutta pienen mietinnän jälkeen alkoi toiminta näyttämään jo järkevältäkin.. 
Tira on viimeksi koskenut kuolleisiin variksiin taippareissa useampi vuosi sitten, Tarua hieman jännitti miten homma oikein menee. Alkuun metsä olikin huiman pelottava ja ihmeellinen flättitytön mielestä, mutta ensimmäisen variksen löydyttyä uuteen hakuun lähdettiin aivan erilaisella innolla!

Pupujäljellä Otto sai taas hieman huutia. Tirakaan ei ymmärtänyt laisinkaan mitä oltiin menossa tekemään. Toisella kiekalla Otto jäljesti loppuun asti ja hoiti palautuksenkin mainiosti! 
Tira tarvitsi hieman tukea Tarulta ja sitten pienenpieni jälki heti perään ja taas mentiin erilaisella innolla duuniin! 

Otto on siis ravisteltava ennen käyttöä. 
 Ei päästy mukaan viime viikonloppuna sinne luonnekuvaukseen. Harmitus sentään. Noh, pitänee tuijotella josko syssymmällä olisi tässä lähialueella jonne tuon otuksen saisi tungettua. 
Ja nyt lauantaina onkin sitten nuo "isommat" ja taatusti jännittävämmät kinkerit Onkamaalla.. 

-tiina-

reeniä ja kesäpäivän iloja =)

Ei täällä kummempia. 
Titan kanssa koe-eläinpuistoillaan kun saadaan aikatauluja soviteltua yhteen ja kotosalla nautiskellaan aurinkoisista päivistä ja viimeinkin kukkivista tulppaaneista.

Kukkaloistoa:

Koiranhampaat

Kesäkukat torilta.

 Ja kyllä meillä nyt on kylpytynnyrikin pesty, täytetty ja kerran lämmitettykin. Se ei vain ole kaikkeista helpoin jobi hoitaa, kun noita apulaisia ja käskyttäjiä tuppaa olemaan paikalla enemmän kuin olisi tarvis..

Näistä ilmekuvistahan saisi kohta kokonaisen albumin..

Vesikippoon pitäisi veden mennä, mutta mutta..

Sain varattua näppäränä ja nopeana Otolle MH-luonnekuvauksenkin että ehtii ennen elokuun luonnetestiä. Näiden kahden välissähän piti muistaakseni olla kuutisen viikkoa väliä.. Mutta luonnekuvaus onkin jo ensi lauantaina eli 1.6 Kouvostoliiton Valkealassa! Mitähän ne tuomarit tuosta otuksestakin sitten sanoo? 
Onneksi saatiin se noin lähelle ettei tartte sitäKÄÄN varten ajella pitkin Suomea, kuten Kuisman molempien testien kanssa sai tehdä.. 
Sitten seuraavana viikonloppuna olisikin ne taipparit Jounilla ja Otolla. 
Seuraavat viralliset askareet onkin vasta elokuun lopulla. Tämä väli reenaillaan kaikenlaista ja opetellaan uudenlaista kotielämää..

Mutta näistä asioista sitten lisempää kun on kerrottavaa!

-tiina-

Leirillä

Elämäni ensimmäinen koiraleiri oli viime viikonloppuna. 
Kaakon Käyttökoirat Ry järjesti leirin Haminan Turkialla Lintukodossa. Puitteet leirien pitämiseen oli hyvät, keittiö näytti ihan vastikään uudistetulta ja tilaakin oli. Koiria sai tiettyihin huoneisiin viedä mukanaan unisille. 

Minulla oli mukanani Otto hakemassa oppeja ja vinkkejä jälkeen, vaikken olekaan sitä ennen leiriä "ehtinyt" treenata laisinkaan. Kevättalvella olemme hakuilleet ja tottistelleet. Pariin ekaan jälkitreeniin olen ottanut mukaani Kuisman että Jouni saa kaikessa rauhassa keskittyä taippareihin treenaamiseen. 
Jounin olin luvannut seuran käyttöön keittiöhenkilökunnaksi Niinan apupojaksi. 

Ottohan vetää aivan aivokuolleena jäljellä, eikä se ole minusta mukavaa. Saati että kuitenkin se tarkkuus häviää jäljestämisestä, jos ihan mielettömällä höngällä mennään vaan eteenpäin. Tähän halusin kaikkein eniten ratkaisua ja neuvoja, keppi-ilmaisulla ei ole niinkään väliä ennen tämän tilanteen ratkaisua.. Saati esine-ruudulla tms. 

Lauantaiaamuna koutsimme Tero saapui lappeenrannasta meitä neuvomaan. Aamupalan jälkeen keskustelimme jäljestämisestä sekä jaoimme ajatuksiamme koulutuksesta ja koiran kouluttamisesta jälkikoiraksi. Avasi hienosti ajatuksia. 
Siitä siirryimmekin pellon reunaan. Sinne halukkaat askartelivat omille koirilleen jäljet. Itse ajattelin että siitä kouluttajalle selviäisi ehkä parhaiten mitä mie tarkoitan kaahottamisella ja mihin tarvitaan OIKEASTI apuja. 

Kyllä se selvisikin ja näkyy melko hyvin jo kuvistakin:

Lähtö on aina kaikkein hankalin ryntäyksen vuoksi.

Lounaan jälkeen teimme kuitenkin Otolle jäljen hiekkamontulle, jonka itseasiassa Tero ajoi Oton kanssa. Se se vasta olikin noutajapojalle rankkaa henkisesti. Turhanpäiväisestä vetämisestä ja ryntäilystä sai negatiivista palautetta eikä päässyt etenemään ja rauhallisesta/varmasta etenemisestä sai kehuja. 
Onneksi tuo on vietikäs koira ja suurin osa tuosta ryntäilystä johtuu siitä, muuten ei ehkäpä nämä neuvot olisi auttaneet. Suurimpien raksutushetkien kohdalla Otto pisti istuen jäljellä, vaahtoakin tuli suusta, silmissä oli lasittunut katse ja kaikki purkautui piippaamisella. Mutta ominpäin rauhoituttuaan Otto jatkoi jäljestämistä! Tämä jälki ei ollut pitkä, mutta oli rankka!

Sunnuntaina kokeilimmekin samanmoiselle jäljelle bonukseksi vedonestovaljaita jälkivaljaiden lisäksi, joilla tarpeentullen jarrutellaan menoa ja palkkioksi annetaan löysää.. Myös naksutin tuli kuvioihin tässä kohtaa. 
Jo matkalla autolta jäljelle puimme niin jälki- kuin vedonestovaljaat päälle ja aloitimme opiskelun. Tero jälleen kerran hallinnoi koiraa ja naksutinta, minä vain tungin oikeaan aikaan namia Oton suukkiin. Eli matkalla jo aloimme ottaa turhaa häröilyä pois. Menimme aika lähelle jäljen lähtöä ja sitten menimme pois. Toisella kerralla Oton rauhoittuessa lähdimme ajamaan jälkeä. Liiasta ryntäilystä sai vedonestovaljaista nykyjä ja Oton lopetettua liika veto, naksaus ja jäljelle nenän eteen palkka. Emme menneet aivan loppuun asti, vaan aloitimme jäljen alusta. Pitkistä namittomista kohdista Ottolle tuli turhauma joka purkautui yrityksenä ryntäillä, sai negatiivista palautetta, rauhottui, naksaus ja palkka. Pääsimme loppuun asti ja noutajapoika oli uupunut. Heti vedonestovaljaat pois käytöstä ja rauhallisesti autolle. 
Ostoslistalle siis ilmaantui vedonestovaljaat ja toimintasuunnitelmaan tasaisesti aamuruokailun hoitaminen jäljellä vaikkapa kotipihalla. 

Tero tykkäsi kamalasti Oton luonteesta ja vietistä. Hänelle itselleen on jokunen tovi sitten ilmaantunut tappijalkainen labbis nimeltään Ansa ja siten muutenkin hän on tykästynyt noutajiin. Mutta kuulemma työkoiraksi hän mieluiten ottaisi parsonin. 

Rankka oli leiri tällä lisämassalla vetäistä läpi. Jalat ovat nyt kuin tulessa eikä kamalasti tekisi mieli liikkua YHTÄÄN.
Enemmän kuvia leirin jälkiryhmäläisistä löytyy kaakkolaisten kuvat.fi-sivulta. 
Hyviä oppeja muidenkin suorituksista tuli sekä äärimmäisen hyvä mieli Oiva skotin onnistumisista sekä kehityksestä! Hienoa Eevi ja Oiva!

Tämä nainen kiittää kaikkia osallistujia sekä järjestäjiä leiristä!

-tiina-