Italy 5.-10.5.2022

Ihan parasta, kun viimein päästiin reissuun omien rajojen ulkopuolelle!

Keskiviikkkona töiden jälkeen tiputettiin koirat hoitoon ja ajeltiin Helsinkiin Hiltonin lentokenttähotellille.
Torstaina aikaisin aamusta herätys early bird-aamiainen ja eikun kentälle. Loungessa ehti yhden kahvin juoda ja käydä vessassa ennenkuin tarvi lähteä lähtöaulaan odottelemaan. 
Lento meni Milanoon ja sieltä FIAT 500 SUV alle ja eikun ajelemaan kohti Trentoa. 

Reissusuunnitelmaan kuului to-su Trentossa Annan ja Jyrkin seuroissa, sitten siitä Bormioon (Pass de Stelviolle) ja viimeiseksi yöksi COMO-järven rannalle. 

Menomatka koukattiin Garda-järven rantateitä pitkin. Ensimmäisenä iltana oli pöytävaraus paikalliseen ravintolaan, Roccabrunaan. Majoitus meillä olikin oikeasti mäkisten reittien päällä: B&B Trento nel Verde. Aivan tosi kiva majoitus ja äärettömän mukava isäntä. 

Gardan kaupungilla välikahvilla

Majoitukselta maisemaa alaspäin

Alkudrinksuilla

Perjantaina Anna ja Jyrki tekivät töitä, me seikkailtiin ominemme. Ensimmäiseksi mentiin Funivialla (vaijerijuna) ihailemaan maisemia korkeammalta ja sieltä lounaan kautta MUSE-museoon. Porukalla käytiin ruokakaupassa ja illalla mentiin Annalle ja Jyrkille syömään.

ukot piti ikkunaluukut auki päivän ajan

Aivan kamala rasti minulle, joka ei pysty ritilöillä kävelemään. 

kiipeilyharrastajien paikka selkeästi

synneistä kertomassa

Lauantaina olikin heti aamusta nähtävyyksiä, itse valitsin tämän kauhujenpaikan. Aivan mahtava vesiputousnähtävyys, jolla olikin ihan oikea tarkoitus! Sieltä lähdimme vuoristojärvelle käpsöttelemään ja lounastelemaan. Illalla olikin taas pöytävaraus ravintola Patelliin, jonne tuli myös Annan ja Jyrkin uusi naapuri. Hän tuli kolmeksi viikoksi töihin yliopistolle, kotoisin Jenkeistä mutta asunut siellä täällä. 

Lago di Levicon rannalla kävelyllä.

ja uimassa

Bebe-mutsi

Spuma aka Pyörremyrsky

Lago di Caldonazzon rantaravintolassa lounastelemassa.

Sunnuntaina aamupäivästä suuntasimme jälleen porukalla ulkoilemaan ja pikniköimään ennenkuin jatkettiin omaa matkaamme. Meranista löytyi kiva kävelyreitti ja siellä olikin pöytäpaikkoja tyrkyllä väsyneille matkaajille. 
Meidän matka jatkui, mutta koska olimmekin ns väärällä puolella Stelviota eikä sola ollut kokonaan auki vielä, niin kiepsahdimme Sveitsin kautta Bormioon. Matkalle osui Fuorn Pass, Munt La Schera (tullimaksullinen tunneli, n. 8km) ja Livigno (Italian verovapaa alue) sekä muutama muukin sola mm. Pass Eira.

Yksi yö Bormiossa, siellä hotellilla vähän Spa-osastolla uimassa ja kokeilemassa heidän neljää erilaista saunaansa. Illalla ravintoloimassa vielä äippäpäivän illallista. 
Aamusta taas FIAT tulille ja kohti COMOa. Kaksi vastaan yksi jäi Stelvion alkupätkäkin kokeilematta, koska ylityksiä tuli edelliselle päivälle ihan tarpeeksi ja olisi kiva päästä suh ajoissa kohteeseen. Tiistaina ennen Milanon kentälle lähtöä kävimme vielä Comon kaupungilla ihmettelemässä menoa. 

Lounashetki Como-järven pohjoisosassa. Minulle ja Jounille järvestä nostettua kalaa ja Tuukalle mereneläväsalaatti.

vähän tuppas välillä olemaan ahtaan tuntuista

Tarpeeseen tuli matkailu. Toivottavasti nyt alkaisi jo kesä kotomaassakin.

-tiina- 

västäräkistä vähäsen

Mihin tämä aika katoaa, nyt jo huhtikuun loppupuolisko?!

Kevään aikana aloin kuuntelemaan todenteolla Oton hengitystä kun kiihtyy, alkoi todella herkästi läähättämään ja vähänkään enemmän jos innostui niin alkoi korisemaan. 
Olin jo ennen rokotuksia varannut ajan uuteen sydänultraan Aitovettiin Kouvolaan. Haminan Eläinklinikalla rokotuskäynnillä Henna kuunteli sydämen ja totesi että sivuääni on jo asteella 4-5 (asteikko 1-6) kun lokakuussa se oli vielä 2. 

Sydänultran aika oli lauantaina 2.4 aamupäivästä ja tässä tulokset:

Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 4/6 kuuluen parhaiten vasemmalta puolelta läppätasosta. Hengitysäänet normaalit. Reisipulssi normaali. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan sydämen vasemmassa eteis-kammioläpässä rappeumamuutosta sekä kohtalainen prolaps ja asteeltaan kohtalainen pyörteinen vuotovirtaus. Oikeassa eteis-kammioläpässä ei muutoksia. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Sydämen vasen eteinen lievästi laajentunut. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa.

Rintaontelon röntgenkuvauksessa ei todeta oireita selittäviä löydöksiä.

Oton sydänsairaus on hieman edennyt, ei kuitenkaan selitä hengityksen rohinaa rasituksessa. Mahdollisesti taustalla lieväasteinen larynx paralyysi. Diagnoosin varmistaminen vaatisi nielun tutkimuksen rauhoituksessa.

Otolla aloitettiin sydänlääkitys ja kontrollikäynti 6-12kk:n kuluttua. 

Tuon ikäistä koiraa en ala enää minkään paralyysin vuoksi nukuttamaan, koska jos olisi tuo "tauti" niin ainoa hoito siihenkin olisi erittäin haastava leikkaus, jota ei monikaan lääkäri pysty vissiin tekemään. Joten rohiskoon niin kauan kuin henki pihisee.

Sunnuntain tottistreenit loppuivat, ihan tosi paljon päästiin eteenpäin. 

Olin ostanut Jenniltä yhden treenikerran hänen toko-treeneistä, mutta meidän perheeseen tuli kulkutauti K kylään, niin jäi se käymättä. Samaten jäi Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen paimentaipparit käymättä tämän vuoksi. 
Taippareihin kyllä pitäisi mennä jonnekin muualle koska aihe kiinnostelee.

Onneksi kaikki parannuttiin pääsiäiseksi niin päästiin lähtemään Heinävedelle Kermajärven rannalle. Minä lupasin vastata lämpimistä ruoista, otinkin pakkasesta hyvissä ajoin sulamaan kauriin takajalan sekä peuran paistia. Kauriista tein erämiehen kinkkua  ja peura sai kaverikseen sienimarmeladia, molemmille lisukkeina erilaisia uunijuureksia. NAMSKIS

Belgialaisten välinen pilkkiottelu ulkomaalaistuomarin seuratessa ottelua

Ihana reissu!
Paljon ulkoilua, saunomista ja hyvää seuraa! Pääsiäisen kisalajeina pilkkiminen, mölkky ja UNO. Mölkky pelattiin jääterassin äärellä Kermanjäällä samalla estäen koirien osallistumisen kisailuun. 
Koiratkin pysyi ehjinä lihasjumeja ja väsymystä lukuunottamatta.
KIITOS ISÄNTÄVÄKI! Tuukan sanoin, kesällä tullaan uudestaan ;) 

Mökiltä suunnattiinkin sunnuntaina lapsosen yllätykseksi Holiday Clubille Saimaalle. Ajatuksena mennä maanantaina käymään mummolla Imatralla samalla reissulla. Ties koska taas saa aikaiseksi sinne mennä. Check-in-jono oli äärettömän pitkä, koirapojat sai kehuja hyvästä käytöksestä jonossa. Huone oli riittävän iso ja avara meidän porukalle. Kylpylä vallan liian täynnä ja edelleen liian pimeä ja kovaääninen. Saunaosastolla ei taaskaan yksi sauna toiminut ja allasbaari oli suljettu. Totesin, ettei mun puolesta sinne enää tartte mennä, kivempi voisi olla Imatran kylpylä. 

Puolitoista viikkoa pitäisi töitä jaksaa tehdä, sitten olisi pieni loma tiedossa.
Ollaan lähdössä Italiaan Garda-järven ympäristöön oleskelemaan melkein viikoksi!

Lumet sulaa ja aiheuttaa pientä kuumeilua metsän puolelle pääsystä.
Koeilmoittautumisia olen pähkinyt, neljä MEJÄ-koetta olen jo omille listoille laittanut. Jos kahteen niistä pääsee niin tosi kiva!Pitänee katsella myös myöhemmälle kesälle niitä. 
Vappupäivänä olen menossa Hoopersiin taas Taren kanssa. 

Tässähän näitä elämän pieniä papanoita. 

-tiina-

Kevät lähenee!

 Koekalenteria on tullut jo pähkinöityä vähäsen ja suunniteltua. Omia koetoimitsijahommia sekä osallistumisia Taren kanssa. Pikkuhiljaa jäsentyy ajatukset ja huomaa, että kiirettä näyttäisi taas pitävän 😄

Hoopersissa käytiin taas Johannan kanssa:

Sekä kävin myös Marin koutsauksessa ja toiseenkin mennään loppukuusta. 
Perustottistreenit jatkuu, sunnuntaitreenit loppuu tosin tämän kuun loppuun. 

Järjestin kaakkolaisille leikkimielisen koirahiihto ja -kelkkailukisan, jossa jokainen valitsee itse 2km:n reittinsä, tallentaa sen GPS:lle ja lähettää tulokset mulle. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin palkinnot, joita sainkin kerättyä ihan tosi kivasti paikallisilta yrittäjiltä! Ihan kivasti lähti porukka mukaan ja itsekin sain mentyä Taren kanssa ladulle ja molempien kanssa kelkkailemaan. 

Kun suunnittelemani Vuokatin retki viikolle 7 peruuntui Jounin Ranskan matkan vuoksi, niin päätin että mennään Tuukan kanssa keskenään Helsinkiin reissuun hiihtolomalla, jos Jouni ei sinnekään pysty lähtemään. Eikä päässytkään, joten linkalla kirkolle ja takas sekä yö saunallisessa hotellihuoneessa. 
Menopäivänä käytiin Helsingin kaupunginmuseossa ja ulkoiltiin Töölönlahden puistossa, seuraavana päivänä käytiin uudelleen luonnontieteellisessä museossa ja ulkoiltiin. 

Tosi kiva reissu oli kyllä vaikka mulla jalat sanoi ittesä irti, pohkeet oli niin jumalattoman kipeät monta päivää! 

Upeita talvikelejä on pidellyt. Ollaan käpötelty ja hiihdetty, kohta on mullakin tältä vuodelta satanen rikki. Toisille se ei ole paljon, mutta jokainen hetki on poissa sohvanpohjalta! Tyytyväinen olen että olen oppinut talvesta nauttimaan. 

Kevätterveisin Tiina

Hyvää ystävänpäivää!

Aika juoksee niin nopeaan, ettei perässä pysy. 
Alkuvuodesta meni yksi viikko vielä sairastellessa, joten siitä ei olekaan mitään kerrottavaa kenellekään. 

Säännöllisesti käydään keskiviikkoisin TOKOssa, epäsäännöllisesti torstaisin DOBOssa sekä sunnuntaisin tottiksessa. 

Tammikuussa käytiin toistamiseen myös Hoopersissa ja se vaan on niin kiva laji, harmi ettei Marin hallilla ole vielä mitään ryhmää sellaiseen. 
Tare on niin nopea eikä kyllä anna yhtään anteeksi jos palkkaat väärin. 
Tässä pieni kokonaisuus treeneistä:

Käytiin myös erikseen hakemassa Marilta vinkkivitosia tulevaisuuteen ja tsekkaamassa missä vaiheessa nyt ollaan. Saatiin kehuja, onhan tuo eteenpäin mennyt vietillisesti ihan älyttömästi.
Nyt haetaan haukun kautta voimaa seuraamiseen ja viettikestävyyteen. Pikkuhiljaa lelua aletaan myös häivyttämään ja se näytti ainakin eilen jo onnistuvan melko kivasti.
Aletaan ottaa myös alkuun pieni odotusaika, koska sellainen tulee kokeissakin vastaan.  

Ihanaa kun on ollut LUNTA! Nyt kun omat vastakarvapeltoset oli huollossa eikä kaupungin työntekijät ollut ehtinyt hiekottaa kaikkia pyöräteitä, niin käytiin poikien kanssa vähän kelkkailemassa.

Nyt sunnuntaina käytiin Juha Korrin viettitestissä. 
Huonoksi onneksi ovensuussa oli paljon ihmisiä, joilla oli myös koira siinä ja ne aiheuttaa Tarelle vähän haasteita kun pitää väistää niin kovasti. Mutta palautui ihan kivasti. Ohjaaja on aivan surkea liinansa kanssa, kun ei onnistu liu'utus gripissä niin mitenkään. 
Kuitenkin Tarella on saalisviettiä, hyvä terävä puru leluun sekä syvä tasainen puruote. 
Jos vielä leikityksiä järjestetään, niin pitää ehdottomasti osallistua!

Seuraavaksi onkin edessä polvi-ja silmätsekki Tarelle. Toivotaan että niissä ei enää ole yhtään mitään negatiivista!

-tiina-

2021 pakettiin ja tervetuloa 2022!

Vaikka alkuvuodesta Taren kuvaustulosten tullessa kuvittelin koiraharrastusten menevän romukoppaan, on tämä vuosi kuitenkin ollut edellisiä opettavaisempi! 

Pk-lajien jäädessä pois omasta elämästä, on tilalle tullut paljon muuta. 

Keväällä käytiin Marin TOKO-kursseilla, mutta selkeästi lakkenoidi ei ollut vielä valmis sellaiseen tekemiseen. Kotosalla saatiin kivasti kotiläksyjä tehtyä ja niistä palautetta sekä kehitysideoita.  

Kesällä keskityttiinkin sitten MEJÄän. Vaikka paljon on kuulunut valitusta, kuinka kokeisiin on hankalaa päästä jne niin minä hain viiteen kokeeseen ja kaikkiin pääsin mukaan. Kauimmainen oli ihan Tirvalla asti 😄 Yksi ykköstulos ollaan saatu aikaiseksi, mutta kuten on monessa muussakin asiassa tullut huomattua, tämä yksilö kehittyy kyllä samperin hitaasti.
Eli ensi vuonna uskon jo edistymistä tapahtuvan 😊

Syksyllä vaihdettiinkin sunnuntaintottisporukan kanssa hallivaraus Seurakoirakerhon hallilta Marin hallille Neuvottomaan. Paljon isompi tila ja valoisampi.
Tarelle tapahtui ISO harppaus viettiin ja vireeseen, eli tauko asiassa teki tehtävänsä. Seuraaminen on lähtenyt menemään eteenpäin ja toiveita ensi vuodelle erinäisten koeajatusten suhteen on hautumassa.

Uutena lajina on myös ollut Nose Work. Ollaan käyty kaksi kurssia aiheesta. On mielenkiintoinen laji nenänkäytön suhteen, mutta vähän on nyt motivaatio hukassa sen suhteen vaikka ilmoittauduinkin vakkariryhmään. Vaikken haluaisi/jaksaisi jokaviikkoisia treenejä niin enpä tiedä viekö parin viikon välein treenaaminen asiaa eteenpäin. Pitää nyt äkkiä tehdä joku päätös asian suhteen. 

Epäsäännöllisen säännöllisesti ollaan käyty myös DOBOssa. Siitä Tare tykkää ihan älyttömästi! Ja uskon, että sen avulla ollaan kyllä rakennettu poikakoiralle hyvä tukilihaksisto huolehtimaan muun kropan puutteista. Usein nouseekin sohvalle nostamalla molemmat takajalat kerrallaan sinne ja sitten vasta etupään 😝 Tätä halutaan jatkaa, on ihana kun pystyy luottamaan koiraan ja antamaan sen olla tilassa kaikenaikaa vapaana. Jos ei ole hänen vuoronsa tehdä, hän käy nukkumaan.

Ja vaikken ole koskaan ollutkaan agilityn ystävä kahden vasemman jalkani kanssa, käytiin loppukesästä Johannan ja kaikkien neljän koiran kanssa vähän hömpöttämässä Marin ulkokentällä agilityesteillä. Se oli kamalan hauskaa ja koirat oli ainakin puhki. 

Sitten menin Tapaninpäiväksi ilmoittautumaan lajitutustumiseen Hoopersiin, jota leikkisästi kutsutaan eläkeläisagiityksi. Mä tykästyin siihen aikaisosti. Ja uskoisin, että tämä olisi myös ihan Taren laji, koska siinä saa juosta vauhdilla. Sen vuoksi tuo Nose Work vähän tökkiikin ja tällainen täysin erilainen laji viehättää. 

Katsotaan nyt mitä 2022 tuo loppujen lopuksi tullessaan 😋

Turvallista vuodenvaihdetta kaikille eläinkansalle ja toivottavasti ensi vuosi on edellistään parempi!

💗 tiina 💗

JOULUVIDEO

Niin se vuosi lähenee loppuaan.

Joka viikko on melkein tullut käytyä pari kertaa TOKO-treeneissä ja epäsäännöllisesti DOBOssa.
Keväälle on ilmoittauduttu NoseWorkin säännölliseen ryhmään, joka kokoontuu todennäköisesti joka toinen viikko. 

 Haminan Seudun Seurakoirakerhon keskiviikon TOKO-ryhmän kanssa tehtiin jouluinen video. 

Näin ollen, mukavaa joulunodotusta ja pelotonta vuodenvaihdetta!

-tiina-

Nosee ja tottista

Toiseksi viimeisellä NoseWork-treenillä tehtiin ensimmäistä kertaa etsintää ulkona ja tutustuttiin ajoneuvoetsinnän alkeisiin sekä tutustuttiin uuteen hajuun: laakerinlehteen. 
Kiitos Mira kuvaamisesta, ohjaaja teki virheitä mutta onneksi koira ei niistä älyttömästi hätkähtänyt. 

Suomen NoseWork-sääntöjen mukaan koira ei saa nousta autoa vasten, niin alkuun ripoteltiin auton ympärille maahan nameja. Opetetaan ensin koira työskentelemään mahdollisimman alhaalla namien avulla. Ja kokeessahan löydöt ajoneuvossa ovat asetettu luokan matalimman koiran mukaisesti enkä usko, että Tarekaan ihan heti on matalin siellä ;) 

Ylläolevassa tilanteessa olin siis aiemmin naksauttanut tuon tuolin kohdalla vaikkei siellä ollutkaan kätköä, siksi meni ensin siihen maahan.

Annettiin Taren itse ratkaista ohjaajan tekemä virhe ja niinhän se tekikin. 

Tottiksen seuraamisen tuottama ahdistus alkaa väistymään pikkuhiljaa!
Lakkenoidi on RAKASTUNUT Tokmannin alelaarista löytämiini muovisiin vinkuleluihin (hän onkin vallan ainoa) ja sitä kautta vietti on kasvanut ja sille alkaa tulla kestoakin, mikä koiran hännän nostaisi ellei vinkulelu?

Eikä tällä vinkulelulla leikkiessä mene vieraiden koirien luokse vaan purkaa itsekseen itseään sen kanssa. Nykyään jo nopsempaan tulee tarjoamaan sitä mulle, että tehdäänpä lisää! 
Ihan parasta! 

Apparina toimi Jenni ja kuvaajana Milla.

Tuon toisen videon haukkuminen tuli Tarelta itsekseen, joten kokeilin hyödyntää moisen vietinnnoston hetimiten. Eikä ollut turhaa :)

Suossa tarvotaan, mutta on ne mättäät jo vähemmän upottavia nykyään!

-tiina-