Luulin että otettaisi rennosti mutta ei..

Tosiaan Eurooppa-turneen jälkeen ajattelin, että kun perun kesäksi vakkaritreenit elämä olisi vaan vaaleanpunaista höttöä ja sateenkaarta rentoiluineen. No ei oo ollu 😄. 

Kalenteriin mahdutin viideksi keskiviikoksi Haminan seudun seurakoirakerhon järkkäämän kehonhuoltokurssin, jossa aiheina 

• koiran liikkeet ja liikkuvuus
• Anatomia ja hieronta
• kehonhuolto
• Liikuttavien lihasten vahvistaminen
• Tukilihasten vahvistaminen

Järjettömän kiva kurssi. Viisi koirakkoa mahtuu pienehköön halliin kivasti samaan aikaan tekemään ja saamaan vinkkejä. 
Toissa viikolla Tarella oli vatsa rivakalla, joten nappasin varakoirakon kyytiin saatesanoilla: " Olet kyllä enemmän kuin vähän kieroutunut ja varmaan myös itsetuhoinen".  Wapun kanssa kuitenkin selviydyttiin hienosti.
Ja sitten toissapäivänä Tare pääsi jumppaamaan liian pitkästä aikaa ja nautti koko sydämestään 💗

Yksi kerta on vielä jäljellä ja vähän pyydeltiin jatkoa jonkinlaisella rytmillä. 

Tiistaina 4.4 oli Huotarin Oilin koulutus Ruissalossa. Päätin ottaa härkää sarvista ja yrittää keksiä jotain onnettomalle kaukokäskymenolle. Saatiinkin vinkiksi yhdistellä siihen treeneissä myös temppuja. Alkuun saattaa sakata tekniikka vähän, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa Tarekin voisi jänskättää että mikähän käsky sieltä tuleekaan eikä olisi fiilis, tää on niin tätä..

Osallistuttiin samaisen viikon torstaina Haminan seurakoirakerhon porukan järkkäämiin tokon kehätreeneihin. Kolmessa vierekkäisessä kehässä tapahtui samanaikaisesti, kahdessa kehässä oli samanluokan yksilöliikkeitä ja kolmannessa jonkun luokan ryhmäliikkeet. 
Huomasi, ettei olla ulkona taas treenailtu ja Tare haikaili Sinnin perään jonkin verran. Mutta muutamat liikkeet meni ihan huipusti! Kaukot jätettiin suosiolla väliin, että niitä vain jumppaillaan omineen tässä. 

Miäs osti myös lippuset Metallican keikalle perjantaille 6.6.
Isot odotukset oli meikäläisellä, mutta vähän jäi pettymyksen puolelle fiilikset. 

Tuukallakin koulu loppui alkukuusta. Järkyttävän kiva todistus, keskiarvo hipoo ysiä ja sai kunniakirjankin ahkerasta panostuksesta opiskeluun. 
Voi että kuinka vanhemmat oli yllättyneitä ja ylpeitä!

Kävin tuossa myös tekemässä ystäville yhdet janatreenit metsään ja pienet ohitustreenit muutaman koirakon voimin. Tarea kun ei muiden huutamisetkaan haittaa ja se ei yhdessä kävellessä muihin kiinnitä huomiota.

Näillä jatketaan. 
Ensi viikolla kiire viikko ennen juhannusta ja sen jälkeen onkin kisaviikonloppu!

-tiina-

Kohta kuukausi kotona ja uutta retkeä (viikonlopun mittaista) pukkaa

 Ensimmäisellä kotiviikolla ei ehtinyt laakereilla lepäämään, kun oli paljon lupailtu.

Rotweilereiden mätsäreihin lupauduin kehäsihteeriksi. Samperin kylmä tuuli sattui sille päivälle, mutta muuten meno oli kivaa. Harvinaisesti en tainnyt yhtään tyhmää koirankäsittelyä nähdä ja pikkukoirien kehässäkin pöydälle nostot ja siltä laskut tehtiin hyvällä tekniikalla. 

Olin ennen reissua lupautunut neuvomaan yhtä kaveria MEJÄn saloihin ja käytiin yksi aamupäivä tekasemassa jäljet Pyhällön metsiin, heillä kaksi koiraa ja mulla Tare. Ensikertalaisille lyhyehköt jäljet yhdellä kulmalla, että nähdään miten reagoivat jälkiin ylipäätänsä. Illalla ajeltiin jäljet pois. 

Heidän dreeveri ja mäykky oli kyllä tosi hienoja tekijöitä, nenänkäyttö aivan luonnollista ja tehokasta. 

Koetoimitsijana oleminen Kaakon käyttökoirien PEKO-T kokeessa oli sellainen mitä odotin ja kyllä se olikin taas kivaa. Harmittavasti toinen omista koirakoista ei saanut tulosta, joten taas jäi valioituminen odottamaan hetkeään. Mutta muuten meni tosi kivasti, porukka reippaasti kyseli tuomarilta erinäisiä asioita kokeeseen ja koulutukseen liittyen. 
 

Heli ja Wimma hallintaosuudessa

Oltiin myös viimein saatu kalentereihin mahtumaan illanviettoa ystävien kanssa. Alkupalat teki Make ja Johanna, me tehtiin pääruoka ja Paula jälkkärin. Sitten juotiin viiniä, ruoan kanssa ja ilman. 

aamupäivästä käytiin katselemassa autoja kaksisteen

Maken sushit

Johannan thai-salaatti

raparperi-hernerisotto kampasimpukoilla

Paulan pannacotta

Seuraavan päivänä illalla ajelua metsäkylään leikkimään MEJÄ-tuomaria ihanalle Rollelle, kun hänen perässään ei ole vielä ikinä kukaan kävellyt kun oli työssä. Työmoodissa ei muut ihmiset haittaa, mutta muuten kyllä vähän huudatti.

Käytin Taren myös Katjalla hieronnassa ja Aleksilla osteopatiassa. 
Katjaa oli ollut selkeästi ikävä, koska kiireesti kävi pissalla peruspaikassa ja sisällä juoksi hoitohuoneeseen ja kävi lattialle heti maate. 
Lihakset oli aivan tiiliskivenä vasemmalta puolelta ja oli vielä vähän juntturassa kun Aleksille mentiin. Mutta mitään hälyttävää ei ollut, joten näillä mennään.

Ulkoiltu ollaan ehkä normaaliakin enemmän, kuntokuuri ei tee kummallekaan meistä huonoa. Valitettavasti vaan on punkit, mäkäräiset ja hyttysetkin heränneet kesäfiiliksille ja aivan kiusaksi asti. 

Haminan yrittäjien retkellä Portimon poluilla

Yhdelle aamulenkille saatiin yllätysseuraakin!

Haminan Seudun Seurakoirakerho järkkäsi viiden kerran kehonhuoltokurssin, jolle Taren kanssa ilmoittauduttiin. Aiheet kuulosti sen verran mielenkiintoisille ja toisena ajatuksena oli, että jos sillä nousisi treenimotivaatio taas nousuun.. 
Ensimmäinen kerta oli ainakin TOSI kiva, tsekkailtiin vähän liikkeitä ja askellusta ennen ja jälkeen junpan.. Videota odotellessa.. Selkeästi muutama meille tuntematon koiranohjaaja vähän jänskätti Tarea, mutta taisvat rentoutua kun oltiin tunti samaan aikaan hallissa. 

Ja se reissu.
No kun kerran ihan soitettiin ja pyydettiin, niin lupauduin HSSK:n TOKO-joukkueeseen SM-kisoihin Laukaalle kesäkuun lopulla. Majoitutaan Jyväskylässä Verso-hotellissa. 
Meillähän olisi samaan aikaan Helsingissä Tuomarinkartanolla erkkarit, mutta ehkä tää on enemmän meidän juttu. 

Semmoisia tehtyjä juttuja ja tulevaisuuden suunnitelmia.

-tiina-

Kotimatkalta

Kotimatkalle lähdimme maanantaina 29.4 kun oltiin saatu aamupalat syötyä ja tavarat pakattua.

Ensimmäinen päivä menikin alppien upeissa maisemissa kruisaillessa.
Itsekin pääsin ajelemaan Italian, Itävallan ja Saksan moottoriteillä. 

Majoitus oli varattu piskuisesta kylästä Saksan puolella, Vohrburg an der Donau. 
Vaikka tiesin, että "keskusta" on täynnä vanhoja rakennuksia, niin silti ne pääsi yllättämään väreillään, muodoillaan ja tyyliltään.

Junasilta matkan varrelta

Portti "keskustaan"

aamulenkki Tonavan rannalla

Seuraavana päivänä siirtyminen Dresdeniin, jossa majoitus vanhan kaupungin reunalla, INNSiDE by Meliá Dresden hotlassa. Parkkis oli maanalla, maksimikorkeus autolle 190 cm ja mersu vielä mahtui sinne. Mutta hallissa olikin hissiparkkikset ja mulla oikein vatsanpohjassa väänsi kun Jouni ajoi auton sinne alahyllylle.

Dresden oli UPEA kaupunki, jossa riittäisi tutkittavaa useammaksi päiväksi. Nyt vain ääretön yht'äkkinen helle (+28 astetta) ja koira mukana vähän rajoitti menemistä. 
Eli bucketlistalle vaan sekin.

Dresdenistä ajeltiin järjettömässä tuulessa Tanskan rajalle Flensburgiin. Kiva kaupunki meren rannalla ja siellä oli vapunpäivän juhla menossa.

Flensburgista Ruotsiin ja Jönköpingiin Vätternin rannalle. 
Tanskan sillathan oli upeat (ja pelottavat), vaikka samanlainen tuuli haittasi ajonautintoa kuin edellisenäkin ajopäivänä. 

vanhan tulitikkutehtaan alueelle tullut kauppakatu

Jönköpingistä oli koko päivä aikaa ajella Tukholman ohi Kapelskäriin, mistä lähtisi iltalaiva kohti Naantalia. Ystävät olikin vihjannut vanhasta rauniosta matkalla, oli käymisen arvoinen!

Jouni etsi vielä luontopolun meille käytäväksi. Oli todella kehuttu, eikä suotta! 

Illalla viimein laivaan, Finnlinesin uusille botskeille.
Olin varannut isomman koirahytin, että mahdutaan paremmin nukkumaan ja kuten näkyy, tilaa oli! Illalla käytiin syömässä hävyttömän hintainen ruoka ja nukkumaan. Aamulla aikainen herätys ja aamupala ennen poistumista laivasta. 

Laiva oli siisti, mutta koska koirien vessa-alueella olikin hiekan sijasta muovimattoa, ei Tare siinä pystynyt mitään tekemään. 
Ensimmäiselle luontopolulle aamuvessaan siis, eikä oltu ainoa koiraporukka joka siihen stoppasi. 
Siitä melkein yhdellä ajolla suoraan kotiin. 

Melkoinen reissu ja vaikkei aikaeroa ollutkaan kuin nimeksi, niin jetlagista on kärsitty. 

10 maata läpi. Muutama uusi tuli minulle ja Jounillekin käytäväksi (läpiajorangaistus).
Yhden kerran katsottiin rajalla kaikkien paprut, kerran vain kuskin. Kerran ehdittiin jo ajella melko matkan seuraavassa maassa kun viranomaiset kiilasi eteen pysäyttääkseen ja silloin piti aukaista paksikin. 

Koirapositiivisuudesta on täällä perähikiällä paljon oppimista.
Toki nyt käytiin kierroksella kotikylillä enkä edes kysynyt saako koiran kanssa mennä terdelle. Ei kukaan poiskaan häätänyt. Yhdessä kannettiin elukalle vesikippo tarjolle. 
Ei kaikkialle pidäkään päästä, mutta silti. Olisihan se reissaaminen helpompaa täälläkin kun koirat saisi edes terassille tulla mukaan kun muut syö..

Tare kävi yleensä aina nukkumaan pöydän alle tai sen läheisyyteen ja parhaimmillaan kuorsaus kuului naapuripöytiin asti. Ei haitannut ravintoloita valkoiset pöytäliinat eikä mitkään vaan sisään suorastaan vedettiin syömään. 

Kokemisen arvoinen matka oli. 
Melkein voisi lähteä turistiksi ensi vuoden FMBB-kisoihin Portugaliin. Voisi keskittyä kisoihin erilailla, olisi monta lajia tsekattavana "pienellä" alueella. 

Vähän on hajonnut ajatukset tulevaisuudesta harrastusmaailmassa. 
Onneksi kuitenkin on jo lupauksia tullut täksi vuodeksi tehty, joten ehkä se treenimotivaatio taas päätänsä nostaa uudelleen. 

-tiina-