Treenikuveja!

Titalla oli taas perjantakina karmera matkassansa. 
Kiitos taas näistä ja toivottavasti mun ottamat kuvat Vadasta oli edes jonkinlaisia..

Hello, is it me you're looking for?!

Näyttääpä se lihaksikkaalta!

I laav this!!

Hui kauhistus kun toikin takki on jo kireä!

 Eikun eteenpäin sano mummo lumessa! Kyllä näistä vielä jotain tulee oikeastikin!

-tiina-

aurinkoisia päiviäkin ollaan nähty!

Ihan ensimmäiseksi tarttee näyttää teille heräteostos, jota en vaan voinut jättää kauppaan vaikka lupasin etten nyt osta Toukalle YHTÄÄN MITÄÄN! 
Kävin taas lihanhakukeikalla ja seuranani oli työkaverini Yrjö, ettei minun tarvitse painavia lihalaatikoita nostella.. Koska hän ei ollut koskaan käynyt Benjaminin maatilatorilla ja kellokin oli vielä vähän niin kurvasimme Iitissä suoraan sinne. 
Siellähän on siis paljon kaikenlaista ihanaa käsityötä myynnissä ja tämä tumput/pipo-yhdistelmä aivan kuin huusi minun nimeäni. Ja kotiinhan se siis tuli, Toukalle ensipipoksi..

Parina päivänä on paistanut aurinkokin sillälailla että olen ihan omineni pakannut pojat autoon ja lähtenyt metsään. Ihan lyhyessä ajassa juoksevat itsensä aivan kuutamolle ja ovat niin onnellisia näistä hetkistä. Katsokaa vaikka:

Kuisma kuvittelee näkevänsä/kuulevansa männyssä olevan jonkin eläimen..

Otto räkä poskella tyytyväisenä.

Sitten kävimme porukalla viikonloppunakin nauttimassa kevätauringosta ennenkuin pikkuveljeni tuli poikansa kanssa kylään meille. 
 

 

 

Edelleen olemme Titan kanssa käyneet pari kertaa viikossa treenaamassa tottelevaisuutta koirien kanssa. Harvinaisesti, viimeksi myös kentällä ollessamme paistoi aurinko ja Titalla sattui olemaan kamera matkassa!

Palkkana käytän satunnaisesti Oton kanssa nykyään lahjaksi saamiamme nännikumeja.

Kiitoksia näistä kuvista Titta! Todistusaineistoa alkaa kertymään siitä, että Otto kantaa noutokapulaa nykyisin. JEE!

Treeneistä ja lenkkeilystä väsyneet pojat ovatkin sitten hakeneet läheisyyttä iltaisin aivan urakalla: 

 
On ne vaan niin lutusia pikkuisia.. 
Nyt kävin ostamassa pojille B-vitamiinitabletteja. Joskos se auttaisi kuiviin anturoihin, vaikkevat ne Otolla kipeät tunnu olevankaan. Mutta Kuisma järsii joskus aika paljon muutamaa anturaansa. Katsellaan miten käy..

-t-

RN Valkeala

Käytiin Oton kanssa eilen hakemassa uusi kirjainyhdistelmä näyttelyistä. Valkealassa oli ryhmänäyttely, jossa oli HIENOJA metsästyskoiria esillä. Voi kun olisi tarvetta jämtille tai karhukoiralle, on ne niin komeita!

Ystäväni Sanna oli ilmoittanut Musti-porokoiran kanssa eläkeläissarjaan ja mentiinkin sitten kimppakyydillä Hondan kanssa. 

  
Esa Ruotsalaisen mietteet Mustista: Hieman keskikokoa pienempi, erittäin hyvätyyppinen uros, mutta liian korkea-asentoinen häntä, ja kulmauksiaki ois saanu olla hieman enempi. Liikkeessä ois toivottu pitempää askelpituutta, mut karvaa ja päätä taas kehuttiin.

VET EH tulos kotiin viemisenä. 

Noh, Musti saa melkein 11-vuotiaana näyttää juuri tuolta! Komia on meitin mielestä!  

Labbiskehä se sitten olikin varsinainen näytös! Avoimessa luokassa oli yhteensä 8 koiraa, joista yllättäen Otto oli pienin eli kevyin.. Harry Tastin arvostelu tulikin sitten sen mukaiseksi: 

"Vieras tyyppi, rodunomainen vahvuus puuttuu luustosta, päästä ja rintakehästä täysin. Esitetään kovin kuivassa kunnossa, kevyt pää, voimakas purenta. Niukka karva, ohut häntä. Takaliikkeestä puuttuu draivi, pyrkii pomppimaan. Tyypin vuoksi arvosana HYL."

Meistä se vaan oli parhaimman näkönen labbis kehässä. 

Onhan tuo kuivassa kunnossa jopa kun vertaa moneen käyttölinjaiseen, koska tuo on jonninverran normaalia korkeampi ja pidempi kropaltaan. Melkein enemmän malinois kuin labbis ruumiinrakenteeltaan.
Suurin osa ruoasta kuitenkin häviää suoraan noihin takajalkojen lihaksiin.. Enkä mie viitti ylensyöttää tuota, saa nyt jo enemmän kuin pitäisi.. Etenkin kun treenit on alkaneet rullaamaan taas.. Olkoot rimppakinttu, mää tykkään.

Käytiin me perjantaina Kuisman kanssa moikkaamassa uusinta Piristeen parsonpentuetta. Oli ne taas niin lutusia.. Kuvat on ottanut kasvattaja, Heljä Kämäräinen.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Kuisma, äiti Helmi, Vieno, Lexie, Tarja ja Esko.

Esko ja Kuisma

Toi Esko ois ihan meille sopiva yksilö, jos ei olisi jo kahta vahvaluoteista urosta kotosalla..
Lexie on täysin kuuro, joka on oma haasteensa tulevaisuudessa. Tarja kouluttautuu homekoiraksi Jussin yritykseen ja Eskosta tulee valtion omaisuutta etenkin jos koulutus onnistuu. Rajakoira Esko. 

Ei meillä sen kummempia..

-t-

helmikuun viimeinen päivittely

Alkaisi helmikuu olemaan pulkassa kohta. Onhan tässä ollutkin tapahtumia. 

Neuvolan perheilta oli kamala shokki. Odotin PALJON enemmän tältä, koska aiheet olivat sellaisia joista olisin halunnut enemmän tietoa. No ei hammashuollosta niinkään mutta siitä fysioterapiasta kyllä. 
Itselläni on tuo selkä kiukutellut teinistä asti, kun silloisen poikaystäväni kanssa ajoimme valotolppaa päin hänen siskonsa autolla. Lääkärithän eivät tästä mitään vikaa ole koskaan löytäneet, mutta sökö mikä sökö. Ajattelin että siellä saataisiin neuvoja lihasten huoltoon ja tulevaisuudessa vauvan motoriikan kehittäiseen. 
Sehän varmasti olikin ajatuksena, mutta tämä fysioterapeutti ei ollutkaan ihan näissä maailmankirjoissa mukana. Neuvolalla on sellainen "oikeaa" vauvaa muistuttava nukke "Mikko" (minusta se on vain karmiva kuminen nukke), jolla oli tarkoitus sitten näyttää näitä liikkeitä vauvalle. Tosin täti oli NIIIN "Mikon" lumoissa, että hieroi sen selkää ja taputteli sitä kaiken aikaa. Ja jos erehtyi kääntämään "Mikon" naaman omaansa kohden, unohti täti puhua kokonaan.
Eikä mihinkään järkevään kysymykseen fysioterapeutti osaanut vastata selkeästi, ei edes siihen että miten sinne saa näppärämmin ajan jos selkä kiukuttelee. 
Voi herra jumala sentään että voi ammattilainen olla noin sekaisin. 
Eipä varmaan tarvitse toiste mennä näihin asioihin mukaan ja aika varmasti annamme palautetta omalle neuvolantätillemme, kuten olemme kaikesta tähänkin asti antaneet vailla suodatusta..

Järkiryhmänikin piti aloituspalaverin tuossa meitin keittiössä puolessa välissä kuuta. Sain suullisia lupauksia tälle kaudelle, jotka kirjoitin ylös. 
Tämän idean olen VARASTANUT Niinalta, ihanaiselta edelliseltä hakuryhmän vetäjältämme. Minusta on hyvä miettiä ennen kentälle astumistakaan että mitä lähtee hakemaan ja sitten jossain välissä vähän miettiä onko menty lähellekään niitä alkuperäisiä ajatuksia/tavoitteita vaan aivan metsään..
Hyviä tavoitteita löytyi ja ideoita niiden havittelemiseen. Ensimmäiset lämmittelyreenitkin on jo pidetty. 

Jounilla oli myös synttärit tässä välissä. Pyysin ystävääni tekemään Jounille kakun, kun itse en ole mikään kummoinen leipuri. Ehkä silloin kun on sellainen fiilis, nyt ei vaan ollut ja Sonjan kakut näyttivät hänen blogissaan niin hirmuisen hyvältä. Tällainen sieltä sitten tuli ja ihan kotiinkuljetuksella: 

Kiitoksia Sonja kakusta, oli aivan äärettömän hyvää kaikkien mielestä ja lapsivieraatkin tykkäsivät kovasti makeasta possusta!

Sitten virallisena syntimäpäivänä oli Toukan rakenneultra. Olemmehan jo puolessavälissä raskaasti raskaana. Mahani on nykyisin tämän kokoinen ja Toukka sisällä näyttää tältä: 

Joskus se on isompi ja joskus pienempi. Aina ei turvota samallalailla!

Tässä mukelo venyttelee, koska häntä tökitään ultralla kaiken aikaa.

Mutta kaikki näytti olevan ultraajan mielestä kunnossa. Aivoissa kaikki osaset kohdillaan, sydämessä oli eteisiä ja läppiä ja ja ja. Sisäelimiäkin oli kohdillaan. Eli vesipuisto Surinassa alles in ordnung! 
Sukupuolta emme kyselleet, tosin Jouni oli yrittänyt kovasti siristellä jotta saisiko omin päin selvää. Minulle riitti että kaveri kasvaa oikein ja tarvittavia osia löytyy, ettei tartte myöhemmin lisäillä varaosia kuten minulle on tehty. Tai korjailla valuvikoja, kuten isälläni. 
Nassikka oli 371 grammaa painava ja jos oikein ymmärsin niin 22 senttiä pitkä. Eli raamien sisäpuolella mennään. 
Lääkärillä kävin sitten vielä tsekkaamassa kaikenlaista muuta. Silläkin saralla kaikki ok, varmuudeksi pisti vielä toisen tarkastuksen huhtikuulle 16. päivä. Jotta onko kaikki vielä sittenkin oolrait. Emme siis kauhulla enää odottele ennenaikaisia supistuksia, kun jokainen koe alkaa näyttämään puhtaita papereita. Hengitellään normaalisti.

Olen myöskin saanut uutta virtaa tottisteluun poikien kanssa. Simonkadun kenttä kun on harvinaisesti kokonaan aurattu ja muutenkin hyvässä kunnossa. Ja koska olen lamautettuna kotosalla ja ystäväni Titta harrastaa vuorotöitä, olemme sopineet treffejä keskellä päivää kentälle. Omineen ei niin tule lähdettyä..

Vada noin 10 kk:n sairasloman jälkeen on onnellinen treeneissä.

Ja näyttää se emäntäkin tyytyväiseltä.

 

Otto on ainakin omasta mielestäni talviloman aikana kehittynyt henkisesti paljon, siten treenaaminenkin on helpompaa.

 

Seuraaminen alkaa onnistumaan jo ihan kivasti.

Iso mahanikin piirtyy selvästi tähän luoksetulon loppuasentoon. Kohta tarvitsen isomman treeniliivin tai sellasen mekkomallisen "liivin"

Kuisma täpäkkänä, kuten melkein aina kentällä.

Alman noutokapula meinaa olla hieman liian iso, mutta kun halua on niin sitä vaan painavempiakin kapuloita kannatellaan niskat suorana!

Näillä mennään tällä hetkellä. Katsellaan mihin päästään tämän kauden aikana! Kiitoksia Titta kuvaamisesta!

-t-