Italiassa

Ensimmäisenä päivänä Italiassa lähdettiin norkoilemaan Veronaan. Keli ei ollut mitenkään mahtava tai lämmin, mutta tuollaiseen kaupunkikävelyyn vallan sopiva.

Olipa vanha kaupunki upea! 
Perinteisiä nähtävyyksiä käytiin katsomassa; Julian parveke ja patsas jne jne. 
Tuukka kierteli kauppoja ja löydettiin mahtava lounaspaikkakin.

autot parkkeerataan siihen mihin mahtuu

Mersun mentäviä teitä

järjettömän huikea ravintola, iso suositus!

aina pieneen väliin yksi talo mahtuu vielä

Keskiviikkona oli ilmoittautumispäivä, eläinlääkärintarkastus ja treenit. 
Aikataulu sakkasi heti alusta. Ilmoittautumisen piti alkaa kello 8.00 mutta alkoikin ysiltä tai heti kun TOKO-henkilö tulee paikalle 😂 Se oli noin 20 yli 9 ja sitten piti vielä availla ohjelmia ja tulostella papereita jajaja. Siitä mentiin suoraan jonottamaan ellille ja saatiin terveet paperit.

Miian kautta olin saanut tiedon, että koska olimme vaihtaneet kenttää päittäin pelastuskoirien kanssa, niin treenit alkaisi vasta 10.00 aikaan, vaikka piti alkaa 9.00.
Päästiin treenaamaan ominemme Taren kanssa, tehtiin vähän seuruuta, kontaktia ja pari hyvää kiertoa. Minusta sain Tarellekin tosi hyvän fiiliksen kasaan eikä se agilitykään enää niin kiinnostellut. 

Tämän jälkeen mentiin vähän tsekkailemaan lähialueen paikkoja, koska mulla oli vielä joukkueenjohtajien paltsu edessä illasta. 
Joku linna löytyi ja käytiin vielä kävelemässä alueella, missä oli juoksu- ja pyöräkisat. 

koko kisa-alue oli ihan mutainen kauan kestäneistä sateista johtuen.

olipa jännittävä pukea kisaliivi päälle!

                                           

Käytiin myös Italiaisella hautuumaalla, kun sellainen sattui matkalle. Melkoisen erilaista kuin kotimaassa.

Paltsu oli mielenkiintoinen kokemus.
Paikalla oli TOKO-vastaavat ja tuomarit, sekä joukkueenjohtajat. 
Arvottiin suoritusjärjestys ja arvottiin tietyt liikkeet per koirakko, kerrottiin jäävien liikkeiden ja ylemmissä luokissa kaukokäskyjen siirrot. 
Tuomarit kertoivat omista arvosteluperusteistaan ja jojot kyselivät tarkentavia kysymyksiä. 
Eipä ole pienelle ihmiselle tullut mokomat asiat mieleenkään.

Oman majoituksen pitäjillä on myös koira, BC. Oli aina välillä vapaana siinä pihalla, Tare rakastui kun oli melko samanlainen kuin jäsen W. Liehitteli vähän ja sitten irvisteli ;)

Kisa-aamuna Tare jatkoi edellisiltana ilmennyttä ontumista. Illalla mietittiin, että olisi tullut kun oli niin kauan kylmässä autossa tms ja toivottiin että illan BOT-loimeilu, hieronta jne olisi aukaissut jumit.
Mentiin kuitenkin kentälle ja rauhakseltaan kävelytin Tarea ja välillä olikin pitkään ontumatta. 
Tein kuitenkin päätöksen, ettei me mennä kisaamaan.
Siinä vaiheessa jo istuessa kevensi jalkaansa..
Ai vitsi että meni tunteisiin, itketti ja kiukutti ja säälitti (niin koira kuin koko tilanne).
Tuntui, että olin pettänyt aivan kaikki, ketkä oli meidän vuoksi aikaansa talven aikana uhranneet. 

Hain kisakirjeen kansliasta ja mentiin hotellille. Tarelle kipulääkkeitä ja BOT ja kaikille vähän päiväunia. 

yhdessä <3

                                    

Päivälepojen jälkeen päätettiin lähteä käyskentelemään Sirmioneen. Siellä olisi puistoa, jonka nurmikolla Tarella voisi olla ihan ok kipsutella hissukseen. Mukaan BOT, että autossa saa taas sen päälleen ja autosta nosteltiin pois koko loppumatkan ajan.

Sirmione on Garda-järven eteläpäässä oleva alue, jossa on upeat rantakävelyreitit ja vanha linnake vallihautoineen. Parkkista ei kyllä meinannut löytyä millään. 

lohtukuoharia

lounaalla/päivällisellä ei lunerilla :D

Matkalle oltiin jo aiemmin suunniteltu matka vesiputouspuistoon; Parco delle Cascate di Molina. Ja tämä toteutettiin perjantaina. 

Puistoon kuljetaan keskiaikaisen Molinan kylän läpi, aivan huikeita rakennuksia!

 

Hieno kokemus, kosteuden vuoksi polut ovat liukkaat, joten kunnon kengät pohjakuvioilla (polkujuoksukengät tms) on minulta iso suositus. Itsellä tasapohjaiset paljasjalkakengät ja kaiteista sai pitää kiinni niin ylä- kuin alamäissäkin. 
Kohteessa on myös paljon siltoja ja yhdet kamalat rappuset kallionseinämän vieressä, kaikista me Taren kanssa yhdessä selvittiin.

Kun ei vielä oltu jaloille annettu riittävästi jumppaa, mentiin vielä katsomaan Santuario Madonna Della Corona luostaria, joka sijaitsee kallionseinämässä. Kävelymatkalla on patsain esitetty Jeesuksen kärsimysnäytelmä. 

Oli mielettömän upea paikka. Ja pelottava

Lauantain aktiviteetiksi tuli käydä katsomassa Ferrarin syntysijoja. Museoon ei saanut koiria viedä ja jonot olivat NIIN pitkät, ettei tullut mieleenkään mennä sinä päivänä sinne. Näki niitä autoja ulkopuolellakin aika monta.

Sieltä kruisailimme Bolognaan, joka perille päästyämme ilmenikin helvetin esikartanoksi. 
Upeita rakennuksia, korkeita ja kivisiä, katu kivestä siinä välissä. Hienosti nelinkertaisti kaikki ihmisten puheet kamalaksi äänivyöryksi, joka sai pään sekaisin.
En pystynyt yhtään nauttimaan arkkitehtuurista siellä. 
Takaisinpäin kävellessä löydettiin ravintola vähän pääväylän vierestä, jossa oli hyvä palvelu ja aivan mahtavat ruoat.

Sunnuntaina löysäilyaamu ja siitä siirtymä Gardalle. Jouni vei meidät samalle aukiolle lounastamaan, missä käytiin noin 16 vuotta sitten moottoripyöräillessämme Italian puolella.
Tällä kertaa valitsimme aukiolta sen toisen ravintolan, koska siellä oli parempi palvelu. Ja ruoka osoittautui äärettömän hyväksi!

Taas mersun mentävä katu.

kuin 16 vuotta sitten

Lounaalta valumaan Gardan rannikkoa etelänsuuntaan. Jouni ja Tuukka menivät minigolffaamaan ja me Taren kanssa hengailemaan rannalle (viiniä, shoppailua ja Fiatteja).

ravintolaseura vailla vertaa, ei hötkyile

Illalla vielä syömään lähiraflaan, koska se ruoka oli älyttömän hyvää, palvelu pelasi ja näkymät oli parasta!

Siinä oli viikkomme Italiassa.
Kaikki ei mennyt suunnitelmiemme mukaan, mutta ehkä näin oli tarkoitettu käyvän. 

Viinimaistelut jäi maistelematta, ensi kertaan siis ne! 

 -tiina-