Lamautettu pihailee

Nyt tätä valtamerialusta alkaa jo ahdistamaan tämä kotoilu. Kaikkein eniten vain sen vuoksi että tuo rahapolitiikka on työttömällä niin huonoilla kantimilla, aikaahan olisi vaikka ja mihin! 
Onneksi onnea ja iloa saa aikaiseksi pienelläkin rahallisella panostuksella, olen kuljetellut kameraa mukana näissä tilanteissa.

Otto von Onnellinen tapasi Pupin mettäteillä: 

Mikäs tällaisella aurinkoisella pikkupakkasilmalla ulkoillessa?

Omalla pihamaallakin pystyy revittelemään ja leikkimään vaikka joka päivä:

Vähän voisin tässä leikinlomassa huutaa naapureillekin jotain..

Juoksukilpailu alkoi!

Hippa!

 

Iso kiitos joulupukille meiltä. Vetotarvikkeet ovat olleet käytössä harva se päivä. 

Tehokasta lihastreeniä koirille ja minulle kun lähdetään kävellen (minähän en siis juokse), koska mun tarttee koko ajan jarruttaa ja pojat haluaisi mennä PALJON kovempaa. 

Eslalla lähdetään silloin kun laiskalla emännällä ei jalat tahdo enää liikkua ja halutaan tuntea se viima naamalla ja kokea vaarallisia tilanteita! 

Useimmiten lähdetään vetolenkeille kohti tätä lintubongaustornia ja siitä eteenpäin.

Melkein kaikki muut pyörätiet ovatkin hiekoitettuja :(

Tällaista meille kuuluu. 

Lisää äitiysvaatteita alan tarvitsemaan. Olen meinaan valmistelemassa maailman luokan vesipuistoa Toukalle, koska vatsani on aivan hurjan kokoinen näihin viikkoihin ajateltuna! 

Vasta viikkoja 16+1 kasassa ja varmaan perheen ulkopuoliset voisivat kuvitella minun synnyttävän minä hetkenä hyvänsä. 

Toppavaatteisiin en meinaa millään mahtua, jonka vuoksi isäntä ostikin miulle uudet pilkkihaalarit jotta selviän kevääseen asti edes jotenkuten.. 

Miten minä selviän loppuun asti?! 

Viime neuvolakäynnillä Toukka kuitenkin jo suostui että hänenkin sydänääniä voitaisiin mieluusti kuunnella. Sataaviittäkymppiä se posotteli, mutta kiusan vuoksi antoi kuunnella äärimmäisen pieniä hetkiä kerrallaan. Tai sitten sillä oli omat bileet vatsassa eikä siksi malttanut olla paikallaan.. 

Jos nyt mitään olen oikein ymmärtänyt, niin äitiyslomani alkaisi jotakuinkin toukokuussa. Ja jos en käytä kesälomaani miinustuntien poistamiseen, niin voisin alkaa kesälomailla huhtikuun puolella jossainvälissä.. Nämä selviävät sitten maaliskuussa neuvolassa kun alamme käydä lippuja ja lappuja läpi. 

Sellaista. Jatketaan paisumista ja odotellaan kevättä!

-tiina-

Uudet kujeet?

Taas meni yksi vuosi pakettiin. 
Vuoteen 2012 kuului ressiä, harrastamista hyvin paljon, juhlia, häät, kokeetkin.

Hirmuisan tyytyväinen olen, vaikkei kummoisia loppujen lopuksi tehtykään. 
Yhteinen sukunimi tuli toukokuussa. Suurinpana ja mielenpainuvimpana asiana! 

Poikien kanssa tuli treenattua melkeinpä luvattoman paljon, kun halusin KUNNOLLA edistyä myös hakumetsässä. Kevät menikin maalimiesmotivaation kasvattamisessa, etteivät tehotiimin jäsenet juoksentelisi niin kovin riistan hajujen perässä vaan tekisivät mitä käsketään. Tässä mielestäni onnistuttiin hienosti! Kiitos siitä jaksavalle ja ihanaiselle hakuryhmällemme!

Jäljellä pyrin keskittymään rauhoittumiseen, etenkin mustalaisen kanssa. Jospa se hirveä höyry alkaisi loppumaan ja saisimme ihan ilman pikajuoksuakin jäljestettyä.. 

Tottiksessa emme taaskaan edistyneet oikein mitenkään päin. Tai siis Kuisma on ihan sekaisin onnesta kun näkeekin ketjukaulaimen. Otto taas kun haistaa namit. Mutta on sen verran rauhoittunut että pystyy jo keskittymään hajusta huolimatta, ettei ole koko ajan ihan kiihkoissaan. Eli ehkä olemmekin jossain onnistuneet?

 












Oton kanssa rohkenin kokeeseenkin. Ensimmäinen MEJÄ-koetulos plakkarissa, AVO2. Tulos kuitenkin, sain kokea vähän kisajännitystä!

Kuismakin viimein sai käytyä luonnetestin. Ihan oman näköisin tuloksin. 

Kiitos kasvattajille näistä niin kovin erilaisista yksilöistä! Mitään en täksi vuodeksi lupaa, mutta ajatuksissani on koe jos toinenkin.. Jos Toukka vaan on yhteistyökykyinen mahassani =)  

Toukka on siis tämän vuoden ressinaiheuttaja ja odotuksenarvoinen asiamme! 
Outoa huomata kuinka oma kroppa muuttuu pikkuhiljaa kunnon väestökuljetusalukseksi. Oudonnäköisiä huonekaluja ja kamppeita alkaa jo nyt kerääntymään taloomme?! Vasta heinäkuussahan sen (Hänen) pitäisi ulkoistua, mutta kun muutkin ihmiset tarvitsevat nurkkiinsa tilaa ja me näitä asioita nyt tulevaisuudessa tarvitsemme. Ennenkuin myyvät jollekulle muulle..  

Ei tässä muuta kuin remontinkimppuun! Jotta joskus saadaan homma pakettiinkin!

Mukavaa/tulosrikasta/ansiokasta vuotta 2013 ihan jokahiselle lukijallemme!

-tiina-

joulu meni jo.

Ja taas on kaksihenkisen perheen joulu, viimeinen laatuaan, vietetty!

Ollaan tässä kamalimmilla pakkasilla taas vähän vaan oleskeltu.. Yllättävää  minulta, mutta koska talvitauko alkoi niin se otetaan tosissaan! Kuten näkyy:

Olemme kyllä myös askarrelleet eteisen, nykyään takkahuonetta voi myös sellaiseksi kutsua, kimpussa! Kaikki materiaalit valmiiksi saamisen puolesta on kotona jo, kunhan saadaan aikaa ja energiaa loppuhuipennukseen!

Levyä isketään seinään ettei pakkanen tule sisään :D

Suorassakin se saattaapi olla ;)

Tarpeeksi kauan kun ääneen haaveilee, niin toive voi toteutuakin. Minä sain jokusen talvisen haaveevuoden voitoksi ketkupolkan! Modernilla värillä: limen vihreänä! Ollaan Oton kanssa käyty ahkerasti potkuttelemassakin, todistusaineistoa kuvamateriaalina emme ole saaneet kylläkään valitettavasti..
 

Pojat ovat myös pohranneet pihalle polkuja leikkiensä lomassa. Aamulenkkien jälkeen on ollut tapana pienet aamurallit vetäistä jo auratuilla baanoilla. Jokunen kuva päivätemmellyksistä, lelu löytynee keväällä sitten kun lumet ovat sulaneet..
 

Jounin mennessä Agrimarkettiin hakemaan Almalle ruokaa, hän osti koiruuksille myös älypelejä! Minä pyysin.. Kuisma on ennakko-odotusten mukaisesti ollut paras/nopein/hoksaavin kaikista näissä peleissä ja leikeissä. Sillä kun ei mene aivot narikkaan namien hajusta..
 

Mietitään taktiikkaa..

Tämän peliliikkeen jälkeen en toista peliä edes kokeillut ja nappulatkin annoin suosiolla suoraan matamin naamarin eteen lattialle :D

Kiitos uuden sohvan, Kuisman on nykyään PALJON helpompi vahtia jouluruokien tekemistä.. Tällaisessa asennossa kameramies Jouni löysi valkoisen arjalaisen ja hipsien sai jopa haettua kameran paikoilleen.. 
 

Mutta on se vaan rankkaa vahtia niin pitkään..

Vielä ensi vuonna Kuisma tulee olemaan kaikista innokkain lahjansaaja, mutta sitten varmaan Toukka tulee viemään voiton.. Mutta jo totuttuun tapaan, Kuismaa sai vahtia ennen lahjojen jakamista sekä lahjojen jaon että nukkumaan menoon asti. Kaverilla nousee niin kovin kierrokset lahjoista ja uusista leluista että saattaapi jopa hyökätä minun tai Jounin kimppuun (viime vuonna taisi Jounia purrakin) kun menemme liian lähelle Hänen lelujaan.. 
Eli tiukkaa vahtimista koko aatto ja pientä keskustelurinkiä..
 

Ja vähän vielä lumesta intoutuneen läppiksen iloisia kuveja!
 

Kiitoksia kaikille joulukorteista, lahjoista jne jne kivoista ajatuksistanne!
Meillä oli mukavaa, mahamme ovat killillään ja loppuvuosi menee sulatellessa vatsaa.. 

-tiina-

Freedom!

Otsake tarkoittaa ihan vaan sellaista että huomenna on taas aika rientää työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi, minulla nimittäin alkaa lomautus!

Omalla tavallaan TODELLA hieno asia, koska olen jotenkin vähän ollut stressaantunut vähän kaikesta. Töissä ollaan tehty loppuasiakkaiden vaatimia muutoksia projekteihin joiden päättymispäivä on ollut ja mennyt jo varmaankin kesäkuussa.. Ja kaikella on AINA jumalaton hoppu ja hätä, kaiken olisi pitänyt olla valmiina jo eilen että tänään olisi saatu asennettua kyseinen nikale! KELE!

Ja onhan se ihan kiva että saisi tämän viikon aikana ihan rauhassa askarrella tuota uutta eteistämme kasaan, jotta olisi joulun aikaan edes jonkinmoisessa kuosissa.. 
Takka on siis kokonaan purettu, seinämateriaalit on haettu ja tukia levyille on oikeissa paikoissa ja suorassa! 
Ikeasta käytiin hakemassa uudet kaapit sinne: 200x60x236 ja 100x60x236. Syvyydestä en mene vannomaan mutta leveydet ainakin on oikein. Leveämmässä kaapissa on peiliovet ja kapeassa sellaset vängän väriset. Yllätys kaikille muille paitti naapuruston Marikalle, hän kun oli matkassa mukana.. 
Lattiamateriaaliksi tulee mitä todennäköisemmin laatta. Onpahan helpompi pitää puhtaana ja ei ole niin herkkä kosteudelle.. Toukan myötä varmaan tulee tarve siivota sitä useammin ja kuivata :D

Ja tosiaan. Kävimme ultrassa. Toukka on äitiinsä tullut; lääkäreitä/hoitajia eikä nähtävästi kätilöitäkään helpolla päästetä.. Niskaturvotusta (tai jotain sellaista) ei meinattu antaa tutkia ollenkaan, Hän haluaa näyttää ultralaitteelle vain naaman! Kaverin pituusmittaus muutti eräpäivää, Hänen pitäisi syntyä samana päivänä kuin enonsakin eli 4.7. Uskotaan kun nähdään.. 
Mutta oli se vaan jotenkin hurjaa nähdä sormien pienenpienet luut ja se pikkarainen syrän joka sykki hurjaa vauhtia! Ja kuulla se sydän, tosin varmaan kuuli sairaalan seitsemännessä kerroksessakin sen kun kajarit oli aikalailla täysillä.
 
Mutta tässä Hän on, meidän pieni Alien: 

Torstaina kävin myös ensimmäistä kertaa neuvolalääkärin juttusilla. Dopplerilla emme saaneet sydänääniä kuulumaan, Toukka kun oli yllättäen mennyt takimmaiseen nurkkaan jemmaan.. Mutta äitiysneuvolan ikivanhalla ultralla saimme kuvantynkää näkymään ja lääkärikin näki sydämensykkeen.. 

Pikkasen olen joulua yrittänyt noilla meitin vähäisillä koristeilla askarrella.. Mulle kuitenkin riittävästi, eipähän ole niin paljon poissiivottavaa kun kaikki tämä hössötys on ohi..

 

Hieman tekisi mieli sen verran pyörtää sanojani että menisimme mummolleni aattona joulupuurolle aamusta. Siskoni on saapumassa Heltsinkistä landelle ja ovat tapansa mukaan menossa mummolaan riisipuurolle. Ja Maikkoa olen/-mme nähneet viimeksi häissämme.. Pitäisiköhän ehdottaa, suuttuisikohan kukaan jos tämän muutoksen tekisimme ainoastaan?! 

Sehän nähdään sitten. Mutta nyt syömään uuniriisipuuroa, just otin sen uunista ulos!

-tiina-