Uusia treenituotteita testaamassa

Nyt on autotallissa sijaitseva toinen koirien tuotteille varattu pakkanen täyttynyt taas uusista treenituotteista. Tällä hetkellä majaansa siellä pitää 2xhirvenkinttu, 2xsorsa, 2xvaris, 2x lokki ja pupunussikka. Alkaa olla ahdasta, mutta sopu sijaa antaa.. 
On erinäisiä mahdollisuuksia millä treenata niin taippareihin kuin normaaleihin metsästystilanteisiin ja jospa tuo Jouni innostuisi kokeilemaan NOME-B koettakin Oton kanssa?! Mutta ensin ne taipparit.. 

Lenni-Kallet pääsivät uimaan mereen sunnuntaina äitienpäivänä:

Noutaja tulloo, pärske käypi jo

Siis tästä kuvasta se suuri viisauden määrä taas huokuu..

Kuismakin pääsi harrastamaan lempilajiaan.

Pikkasen on Lenni-Kalle iso pikku parsonille

Varmoin askelin kohti uutta noutoa!

Harvinaisesti Kuisma ei huutanut laisinkaan rannassa vaikka lintu lensi veteen ja noutokäskyä joutui odottamaan.. Onko tästä valkoisesta arjalaisesta OIKEASTI kasvamassa aikuinen melko hyvin käyttäytyvä koira?!? Miten tässä näin on päässyt käymään?!? 

Koska tosiaan pakkasemme täytti myös sillä pupunussikalla, teimme myös laahausjäljen. Molemmille pojille. 
Otolla oli kaahotus päällä, osittain varmaan uimispömöjen ja osittain tietämättömyyden vuoksi. Oli ensimmäinen laahausjälki ikinä, eikä jätkällä kyllä ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Osittain ilmavainulla pupu löytyi, palautuksesta joutuu kyllä olemaan tyytyväinen! Ei ollut pelkoakaan että olisi lähtenyt kaivamaan pupulle kuoppaa tms muutakaan vaan juoksi suoraan Jounin luokse!
Kuisman käytös löydöksellä olikin sitten samaa luokkaa kuin muidenkin kylmienriistojen kanssa. Haisteli kyllä tiensä pupun luokse ja ilmaisi sen minulle selvällä tavalla, muttei sitä suuhun ota. Muttei se haittaa.. Täytynee unohtaa ne terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakokeet tämän luonteenpiirteenkin vuoksi, vaikka nyt näyttäisi että äänenkäyttö alkaa olla kivalla tolalla..

Ready, steady and GO!

Ja saalis kannetaan autoon tyytyväisin mielin!

Häntä heiluu kuusen takaa, siellä se pupu on!

Yhdessä kannetaan..

 Viime viikon torstaina meillä oli Juonisen kanssa ensimmäinen hääpäivä! Ja kaikenkukkuraksi oli pyhäpäivä, niin saimme olla yhdessä ihan koko päivän. Jouni olikin laittanut kalenteriin merkinnän että lähtö on 15.00 ja kuulemma pitäisi nätiksi laittautua. Yritin ainakin.. 
Määränpäänämme oli tämä ravintola Heltsinkissä. Ruoat oli valmiiksi tilattuna ja olikin aika mainio setti kaikenlaista; maistelumenu 62. Ihan juomasuosituksia ajatellen Jouni oli ilmoittaunut minun siunatusta tilastani, olivat keittiöhenkilökunta muuttanut minun osaltani menun tiineille naisille sopivaksi.. Juomiksi valistimme alkoholittoman coctailin LADY BOIn alkoholittomana, myöskin alkoholittomana valkoviinin ja oluet. Kaikki sopivat ruokien kanssa äärettömän hyvin! Iso kiitos Jounille, oli tosi ihana käydä HYVÄSSÄ ravintolassa!
Nyt vaan tietää että näillä kulmilla tulee aika kauan pettymään niin palvelun kuin ruoankin laatuun KAIKISSa paikoissa, poikkeuksena ehkäpä tämä ravintola Kotkansaarella.. 

KOKSissa tuli kanssa käytyä. Mittailivat vähän Toukan sykkeitä ja mahdollisia supistuksia mahan päältä. Jännä seurata pidemmän tovin kaverin sydämentoimintaa, kun alimmat sykkeet oli levossa 121 ja liikkuessaan/häirittynä pompsahti heti yli 160! Jos nyt edes mittasi niitä kun tämä meitin ihanainen lapsi hakkasi mittalaitetta TAAS! 
Edelleenkin verenpaineet ovat hyvät, niissä ei ole heittoja ollut koko raskauden aikana. 
Koska edellisellä kerralla neljä viikkoa sitten kaikki näytti sisätutkimuksissa olevan hyvin, tämä lääkäri ei edes alkanut tutkimaan asiaa sen enempää. Ultrasi vaan Toukkaa ja totesi tämän olevan aivan normaalin kokoinen keskivartaloltaan mutta reisiluu paljasti että saattaapi olla aika pitkäjalkainen tapaus tulollansa. 
Sinänsähän se ei olisi yllätys laisinkaan. Minä olen 171 senttisenä meidän perheen paatintappi ja persjalkainen yksilö. Muut ovat kaikki yli 180 senttisiä, osa yli 190.. Eikä tuo Jouni ja hänen isänsäkään mitään lyhyenläntiä ole.. 
Se oli kuitenkin viimeinen KOKSin keikka ennen jakautumista. Lääkärin mielestä aihetta enempiin tutkimuksiin ei ole, koska raskaus on jo sen verran pitkällä ettei olisi mikään kamalan ennenaikainen synnytys vaikka tulisi nyt jo ulos. Ja minulla kun ei noita kivuliaita supistuksiakaan ollut. 

Nyt vaan listaamaan mitä kaikkea mahdollista ja mahdotonta vielä Toukan elämästä puuttuu ja niitä hankkimaan. Molemmat pinnasängyt tietysti tarvitsevat patjat, muuten on vähän kova elämänalku nukkua puulaverilla =) Vaippojakin on varmaan syytä varata jonkun verran varastoon jne jne.. 

Sellasta elämätä täällä.

-tiina-

taippareihin treenaamista

Vähän vaihtelua ainaisiin tottelevaisuuskoulutuskuvatuksiin. 
Vappupäivänä oli nätti ilma ja koska naapurustosta yksi koirakko treenaa ahkerasti noutajien taipumuskokeita varten ajattelin houkutella Jouninkin pitkästä aikaa kokeilemaan kyseistä lajia. Josko Ottokin suorittaisi kyseiset karkelot tässä tämän vuoden puolella..

Ja saatiin houkuteltua Kati ja Pojukin matkaan Lelun metsiin. Kuismaa varten otettiin sorsiakin mukaan, kokeillaksemme kantaisiko niitä edes metsästä pois.

Ensimmäisenä koirakkona kuvissa Kati ja Poju. Nuori komia flättipoika, jonka noutajaihmiset ovat leimanneet ongelmakoiraksi. Kuulemma aivan liian riistaviettinen eikä kannata suunnitellakaan taippareita pariin vuoteen. 
Mie en näe liiallista riistaviettisyyttä, tosin vertaan Pojua näihin kahteen omaamme, joilla sitä on kuurouteen asti tarjolla.. 
Hienoista kestävyysongelmaa jaksamisen ja viettikestävyyden suhteen kylläkin näen ja hiuksenhienoa palautusongelmaa siinä mielessä että mieluiten Poju kävisi piilottamassa jopa varikset eikä toisi Katille. Toivottavasti olemme keksineet näihin toimivat ratkaisut.

Lentävä flättipoika Poju.

 

Lähdöissä on voimaa

Kuisma tosiaan on vekkuli kaveri. Vedestä noutaa AIVAN mitä tahansa sinne viskaakin, kaikkeista yököttävimmät linnutkin. Mutta kylmä riista metsästä ei kyllä mene suuhun. Hyvähän tosin on metsästyskautta ajatellen opettaa jätkä myös etsimään haavakoita, jonka vuoksi Kuisma otettiin nyttekin metsätreeneihin mukaan. Etsiihän se ne kylmätkin linnut ja onneksi osaan koirani eleitä sen verran lukea että tiedän koska se on linnun löytänyt, osaan kehuskella poikaa hienosta löydöstä. Oikeassa metsästystilanteessa kuitenkaan en usko että kantaminen olisi ongelma, se että minne kantaisi saattaakin sitten olla ;)

metsästystreeneihin vetimet sen mukaisesti

Nukkuvaa sorsaa bongaamassa

 

Grande finalistina tämä meitin mustalainen. 
Taipparikurssilla jo omapäiseksi todettu läppis, joka ei pentunakaan paljon nakannut missä päin metsää me liikuttiin. Hän menee minne lystäjää. 
Edellisenä vuotena ei palautukset oikein natsanneet kohdilleen, eikä sen enempää niitä alettu koulimaankaan. Minä tein tottista ja PK-hakua sekä -jälkeä, annettiin pojan kasvaa noutajahöpötyksiä varten. 
Nyt on älliä tullut vissiin tarpeeksi. Minä pelkään että tuolla nopeudella katkeaa vielä kinttuset täyskäännöksissä, mutta antaa pojan mennä kun kerran tykkää. 
Uskomattomasta vauhdista huolimatta ei nenän toimintakyky kyllä kärsi ollenkaan. Tosin saman olemme todenneet jo PK-hakutreeneissäkin, huima juoksunopeus ja silti nenä toimii kuin rasvattu. Ei tuollainen moneltakaan koiralta onnistu. 
Myöskin palautukset ovat nopeita ja innokkaita. 
Olen aivan äimänkäkenä. Mutta olemme yhteistuumin päättäneet että Otto suorittaa taipumuskokeen tänä vuonna, toivottavasti hyväksytysti. Ja hieman tekisi mieli tuputtaa hurjasti enemmänkin tuota alokasluokan NOME-B koettakin, ihan vaan kokeilun ja kokemuksen vuoksi. En näe mahdottomana saada jonkinlaista tulosta siitäkin.. 

jarrutus ja kääntyminen

Satalasissa palauttamaan löydös

Hienosti tuo jaksaa myös odottaa omineenkin

Ja ruopien liikkeelle!

Oi kun se oli kivaa, tehdään lisää

 Eli Oton tämän vuoden suunnitelmiin on lisätty nuo taipparit. Syksymmällä edelleenkin on tarkoitus käydä luonnetestissä ja ainakin yhdessä MEJÄ-kokeessa mustalaisen kanssa. MH-luonnekuvauskin olisi hauska vertailuksi suorittaa. 

EDIT 6.5.2013: 
Pari videota tuli otettua eilisistä treeneistä jotta saisimme kommenttia osaavammilta tilanteestamme.
Ottomaan Onnellinen: Video 1 , video 2 ja video 3 
Poju: ainokainen 
 
Kuisman kanssa alkaa kamalasti houkuttamaan kokeilla TOKOa ihan kisamielessäkin. Sen verran on valkoinen löytänyt intoa ja potkua tuohon koulutukseen että ihan ilokseen sen kanssa nykyisin tekeekin. Mutta sen näkee mitä tässä ehtii..

Edelliseen postaukseen en muistanutkaan laittaa, mutta tässä on mahakuva tasaviikolta 30:

ei kuulemma pystyraidt taustalla yhtään hoikista..

Otto vähän lohduttaa isomahaista mammaa

No, huomenna se olisi taas tarkoitus mennä neuvolaan tarkastuksiin. Sitä seuraavalla viikolla KOKSiin. Neuvolakäynnit muuttuvatkin nyt sitten kahden viikon välein käynneiksi eikä vain kertaa kuukaudessa. 

Ei täällä sen kummempia ole tapahtunut. 

-tiina-

voisiko se kesä jo tulla?

Siis alkaa niin nyppimään nämä yöpakkaset ja koleat päivät! 
Niinä parina lämpimänä aurinkoisena päivänä olen sitten pikapikaa harvaoinut pihaa ja eilen aloin työstämään hävitetään-muumiotautinen-omenapuu-projektia. Saatiinpahan samalla taas lisää jälkikebuloita reenilöisiin!! Loput saa Jouni hoitaa oman moottorisahansa kanssa.. 
Tilalle voisin haluta jotakin aivan muuta: 

Riippahernepuu

 Koska naapurin puheesta ymmärsin että heidänkin omenapuita muumiotauti vaivaa, niin turhaan istuttaa uutta omppupuuta saamaan sama tauti. Ei tietysti ole pakko olla hernepuu, on noita riippareita muitakin malleja.

Olemme Titan kanssa olleet tyytyväisiä koe-eläinpuistomme saavuttamiin tuloksiin. Vada ei stressaa läheskään niin paljon kuin alussa ja muutenkin tottelevaisuus on parantunut vallan kamalasti! Sama vika Ottomaan Onnellisella ja Kuismakin tykkää treeneistä niin kovin että ihan keulii yli melkein joka treeneissä!

Tämä kuva tekee niin onnelliseksi itsenikin. Vada näyttää NIIN tyytyväiseltä!

Kävin hakemassa lisäbuustia koulutuksiin KPH:n järjestämästä koulutuksesta by Susanna Korri. Moneen koulutustyyliini sain vahvistuksia sieltä, etten mie ihan daijuja asioita ole muillekin opettanut! 
Ja samaa motivaatiota hain myös osallistumalla duunarina oman seuran käyttäytymiskokeeseen. Yhdeksästä koirakosta kuusi oli oman seuran porukkaa! Hienoa! Ja suurensuuret onnittelut kaikille päiväänsä tyytyväisille! Seitsemän sai koulutustunnuksenkin sinä päivänä! 
Ehkä ensi vuonna mekin Onnellisen kanssa.. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa järkeileminenkin tälle kaudelle. Alkaa luultavammin metsässä olemaan sen verran sulia kohtia että saamme jotakin aikaiseksi siellä.. Katsotaan miten me Oton kanssa siellä mennään.. 

Synttäreilleni olin jälleen tilannut kakun Sonjalta. Kutsuin sen verran ihmisiä kylään, jotta olisi kuvitellut koko kakun katoavan parempiin suihin. Mutta koska Sonja oli kokeillut uusia reseptejään tähän, niin kakku olikin suurempi kuin olimme sopineet! Mutta vallan mainion makuista ja hienohan se: 

Kakun innoittajana oli SkipHopin tuotteet.

Itse tein vaatimattomamman näköisiä mutta suussa sulavia leivonnaisia ja elämäni ensimmäisen kääretortunkin väsäsin!
 

Lapsivieraille nämä tuotteet saivat aikaiseksi mainiot sokerihumalat! Äänet nousivat hetkittäin sellaisiin sfääreihin, että tehtaiden konesalitkin jäävät kakkoseksi. Mutta kaikki tuntuivat viihtyvän. Max-poika ihastui helminauhoihin, joista toinen koki vakavan tapaturman ja pallot lentelivät ympäri olohuonettamme..
 

Helmiä sioille =)

Tänään alkaisi sitten ne synnytys- ja perhevalmennuksetkin sillä KOKSiin tutustumisella. 
Ihan kiva, kun monikaan kunta/kaupunki ei edes tällaisia valmennuksia odottaville perheille tarjoa. Koska tässä koen kaikki mahdolliset kerralla, kun tämä on se ensimmäinen, ainut ja viimeinen raskauteni, niin haluan osallistua tähänkin valmennukseen. 
Sunnuntaina yksi vieras ihminen totesi jo minulle, että taitaa olla laskettu aika ihan nurkan takana.. Että sen verran kivasti on tässä mahassa kokoa.. Ja voi kun olisikin, alkaa toden teolla jo ahdistamaan. Etenkin kun potkunyrkkeilyn määrä tuntuu kaiken aikaa kasvavan ja teho niissä nousevan kivasti. Myöskin tämä kessi alkaa painamaan kamalasti eikä oikein mikään asento ole enää hyvä. Saati mikään vaate!
Eniten kuitenkin ärsyttää ne "nauti vielä kun voit, ei sitä kauan kuitenkaan kestä"-puheet. No ne nauttimisen syvimmät hetket ovat olleet ja menneet, lopun aikaa kärsin. Jotta kiitosta vaan. 

Toukan huoneeseen olemme tehneet pienen pintaremontin. Tässä jokunen before ja after kuvatus:

Kuvassa näkyy vanha katto, boordi ja tapetti.

Katon Haltex-levyt on poistettu

Uutta kattoa kasaantuu paikoilleen.

Uusi katto ja valkoiset seinät

Yksi seinä tapetoitu!

Ottomaan Onnellinen auttaa toisen seinän kanssa.

Samainen ylänurkka kuin ensimmäisessä kuvassa.

Ja lattian rajasta.

Naulaan ja naputan.

 
Sellainen projekti oli tämä. Hieman värikkäämpi kuin ennen, vai mitä? Vielä tarvisi katto vaihtaa kahteen viimeiseen huoneeseenkin ennen kuin julistamme nämä osiot valmiiksi ja siirrymme kylppäriin! Ja pihalle!

Mutta hauskaa Wappua kaikille tasapuolisesti! 
Jatketaan narinaa sitten seuraavalla kerralla!

-tiina-

RV29+jotain

Kiloja kasvatellaan, minä ja lapsi yhtäaikaa. 

Joudun kaikkien täydellisten äiti-ihmisten kauhuksi toteamaan, etten ole kyllä löytänyt sitä kaunista ruusunpunaa kuvaamaan tätä odotusaikaa. Kultaiset reunuksetkin alkavat kovaa vauhtia haalistumaan pilvien reunoilta. 
Alkuhan meni hyvin. Ei ollut pahoinvointia, ei outoja pakkomielteitä tai vihantunteita eri ruoka-aineita kohtaan tms. 

Viikkojen lisääntyessä ja lomautuksen jatkuessa on olut paljon aikaa miettiä. Liikaakin aikaa. Vaikkakin minulla on PALJON ihania ihmisiä ympärilläni, äitejäkin, jotka varmasti kuuntelisivat ja neuvoisivat minua mieltäni askarruttavissa asioissa, niin kukaan heistä ei ole äitini. 
Olen alkanut uudestaan kaipaamaan kamalasti äitiämme, jonka menetimme 10 vuotta sitten. Olisi aivan mahtavaa kuulla minkälaista hänestä oli odottaa jokaista meistä, minkälaisia ajatuksia raskaus hänessä herätti, kaikkea.. Tosin tiedän, että eläessään hän osallistuisi liikaakin näihin asioihin ja varmaan nukkuisikin salaa autokatoksessamme, ettei olisi liian kaukana ja heti tarvittaessa tässä lähellä. Oman kun olin pieni-kirjaseni avulla on avautunut hänen ajatuksiaan kun olin aivan pieni vauva. Siellä on myös äitini lippunen neuvolasta, josta selviää vain hänen (ja minun) terveydentilansa milläkin hetkellä. 
Pientä masennusta hetkittäin on siis ollut näköpiirissä ja itkuisuutta etenkin kun olen itsekseni kotosalla. 

Vaikkakin kaikki tutkimukset ovat antaneet minulle hyviä tuloksia, ei ole suurtakaan pelkoa rajuista ennenaikaisista supistuksista tai muutakaan niin Toukka se on päättänyt kokonsa puolesta heilahtaa käyrien ylärajoille tässä viimeisten viikkojen aikana. Eli minulla on maha kasvanut äärettömästi hujauksessa. 

Tämä hidastaa/vaikeuttaa lenkkeilyä ja muita normaaleja asioita elämässäni. Jos nämä muutokset olisivat tapahtuneet pikkuhiljaa, asia olisi varmaan helpompi hyväksyä. Mutta kun tämä on tapahtunut LIIAN nopeasti. 
Kauhukuvia piirtelen mielessäni, etten tällä menolla kauaa voi/jaksa poikien kanssa lenkkeillä laisinkaan. Ja koska mie olen ollut se joka on pitkät lenkit heidän kanssaan vetänyt, niin jos seuraavat kaksi/kolme kuukautta onkin aikaa jolloin siihen en pysty, niin niiden kuntohan romahtaa aivan tyystin. Vaikkei se mikään hyvä varmaan nytkään ole mutta kuitenkin edes jonkunlainen. 

Tiistaina kävin KOKSissa tutkimuksissa. Kaikki oli siis aivan ok. Toukka tosiaankaan ei tykkää lääkäreistä, kun alkoi heti riehumaan kun yritti ultralla mittailla hieman kaverin kokoa. No, lopputulemana arvio on siis raskausviikoilla 28+5 noin 1500 g, joka on PALJON tässä vaiheessa. Luulisi noilla jumppamäärillä mitä hän mahassa harrastaa pysyvän kilot kurissa mutta ei. Jotenka tämän vuoksi minulle annettiin uusi aika neljän viikon päähän, toukokuun puoleen väliin. 
Uusia kuvia emme saaneet, koska Toukka on jo niin iso ettei siitä kunnon kokovartalo-otoksia enää oikein tahdo saada. Pääasiahan oli että kaikki oli kunnossa. 

Synntytys- ja perhevalmennustunnitkin alkavat tässä hetikohta. Ensimmäisenä on vierailu KOKSin synnytysosastolle ja lapsivuodeosastolle VAPPUAATTONA!! Toivottavasti Jouni haluaa lähteä minun seurakseni näihin. Uskoisin että haluaa, ihanan osallistuva hän on ollut monenkin asian suhteen. 

Ehkä tämä itkuvirsi nyt riittää tällä erää. 

-tiina-