kesälomalla

Juhannusperjantaina lähdettiin kesälomareissulle kotomaahan. 
Ensin Kolille juhannukseksi, siitä Hossaan, Vuolijoen kautta Lappeenrantaan. Mukana koko perhe, koiria myöten.

Menomatkalla pysähdyttiin ruokailemaan Biisoniareenalla Uukuniemessä. Oli kehuttu sosiaalisessa mediassa eikä kyllä petytty!

Kolille aukesi juuri perjantaina uusi hotelli: Sokos ketjun Koli Kylä. 
Kiva hotelli, odotimmekin ettei heti kaikki toimi kunnolla ja kaikki palautteet otettiin kiitollisina vastaan. 
Lauantaina oli fillarit vuokralla Seikkailuyhtiö Vaarasta. Kaikille läskit, Jounille sähköisenä. Fillaroitiin kamalaa pitkää ylämäkeä näköalapaikalle ja sieltä sitten teitä pitkin pois. Matkalla käytiin Kolin patsaspuistossa sekä satamassa lounaspitsoilla. Asiakaspalvelu tämän yrityksen kohdalla oli aivan SUPER! Isot suositukset. 
Sunnuntaina käytiin fribaamassa vähän haastavammassa maastossa, Kolin rinteillä. 

Helposti lähtisin toistekin Kolille! Varmasti jäi paljon paljon näkemättä ja kokematta!
Iso suositus ruokailukokemukselle Kolin Ryynäsessä! Palvelu ja ruoantaso oli ihan bueno!

Hossassa majoituttiin Hossan lomakeskuksessa. Ecolodge-huoneistossa. Joka ilta lämpeni sähkösauna ja itse sai lämmittää puusaunan jos halusi. Ei ollut naisten tai miesten vuoroja, oli vain lämmin sauna. Minun ja Jounin talviturkit jäi sinne.
Pojille oli yhdeksi päiväksi vapakalastusluvat alueelle ja kohteeksi oli päätetty Huosilampi.

Huosilampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja tämä oli kohdekala. Minä kävin koirapoikien kanssa sillä välin kiertelemässä luontopolkuja. 

Huosilammen rannalla oli myös astetta kivempi laavu, jolla Jounin saaliskirjolohi paistettiin lounaaksi.

Sadepäivänä pystyy ruokaa laittamaan myös takassa tuolla katoksen alla. 

Onneksi se ukkonen kuitenkin alkoi vasta kun oltiin lähdössä poispäin. 

Hossasta Kajaanin kautta Vuolijoelle Annan ja Jyrkin mökille. 

Hiljainen kansa

Tällä kertaa halusin pysähtyä katsomaan Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Melkoisen vaikuttava teos. 

Annan ja Jyrkin tykönä oli taas älyttömän ihanaa. Tällä kertaa pääsimmekin savusaunaan, Jyrki teki ruoaksi aivan superhyviä pizzoja ja join snadisti liikaa viiniä. Koirapojat osasi käyttäytyä hienosti neitiseurassa. Äitikoira oli kyllä arestissa varmuuden vuoksi kun pojat oli tontilla. 

Puumalan kautta ajettiin Lappeenrantaan. Majoitus oli varattu hotelli Lähteestä. Aivan rannassa oleva viehättävä hotelli, ei halvin mutta todellakin viihtyisä! 
Perjantaipäivä kipsuteltiin rauhassa ja illalla ihmisjäsenet meni sukulaisristeilylle. 

Kumpaisena iltana ruokailtiin juuri avatussa ravintola Kasinossa. Aivan älyttömän hyvät ruoat. Suositukset paikalle!

Olipa kyllä kiva reissata koirien kanssa. Ne ei paljon tuntunu asioista hötkyilevän eikä hotelleissa tahi ravintoloissa olemiset hetkauta. 

Kotiuduttuamme ollaan nautittu sitten tuulesta ja samperillisesta määrästä vettä. 

Tuukan synttäreitä sukulaisten kanssa juhlittiin lauantaina. Kakun tilasin ryhlyn herkuilta, aivan tositosi hyvä kakku olikin!

Sunnuntaina oli Artjärvellä Belgien rotumestikset Rally-Tokossa.
Mielenkiinnolla menin, oli agilitykisat vieressä. Oltiin joukkueessakin mukana. 

Aivan hurja meteli kyllä niistä akiliitäjistä lähtee, ei ihan omakaan pää pysynyt kunnolla kasassa. Eikä sitten pysynyt Tarellakaan.

Rata oli ihan suoritettavissa, melko tyypillinen tämän tuomarin rata. Tuomarina siis Linda Wiksten. 

Mutta joukkueessa oli taitavampia koirakoita, joten heidän tuloksilla tuli joukkuevoitto.

Ei ole karvoihin katsominen-joukkue

Paljon taas oivalsi yhteiseen taipaleeseen.
Seuraavaksi olisikin MEJÄ-koe kuun lopussa.
Sen jälkeiset kokeet on vielä vähän mietinnässä.

Treeniä vaan!

-t-

Ruusun aikaa

Olin ilmoittanut Taren Kotkan Ruusuun, koska se on tossa lähellä ja ainahan sitä yhdessä näyttelyssä voi käydä riemastuttamassa näyttelykansaa.
Siellä myös näkee paljon tuttuja ihmisiä, joka on aina tosi kivaa!

Repsikkaan nappasin matkalla yhden ystävän, joka jo viikolla manaili meille ROP-titteliä.

Kamalan harmittavaa, kun belgikehissä kaikki keskittyy vain omiin koiriinsa eikä yhtään yleisesti iloitse/tsemppaa muita kehissä olevia eikä todellakaan menestyjiä.
Tervu- sekä gronttukehä katseltiin läpi saaden ajatuksia tuomarin toiminnasta ja menetelmästä, tuplahandlaus oli ehdottomasti nou nou. 

Junnu-uros ei saapunutkaan kehään, joten Tare oli jälleen ainokainen rotunsa edustaja. 
Esiintyi tosi rennosti sekä antoi todella hienosti tuomarin mittailla ja katsella sekä kopeloida. 

ilo esittää koira, joka oli rentona mun kanssa siellä

Rumiluksen setä saikin Colm Hastingsiltä todella kivan arvostelun: 

Honest enough frame.

Pleasing eye & bite & earset.

Good straight front.

Good strong back.

Well angulated rear.

Good bone & substance.

Moved well.

Well handled & presented.

Tuloksena AVK1, PU1, SA, ROP ja SERT.

Ja koska en ole ikinä ryhmäkessä ollut, niin jäätiin sitä sitten odottelemaan.

Poikakoiralla oli selkeästi jo väsy sekä pilvien väistyttyä, lämpötila oli jo melkoisen helteinen 28 astetta. Läpijuoksu ja kotiin. 

Mutta onhan se tollasen koiran kanssa kiva käydä, ei ryntäile, ei hyökkäile. Pötköttelee kiltisti.

Yllytettiin toisiinkin näytelmiin menemään. Katsotaan nyt.

-tiina-

Nyt on kyllä maireena emäntä!

Saatiin tänäkin vuonna paikka Kymen Spanielien MEJÄ-kokeeseen Klamilaan. Siis ihan tohon viereen! 
Kysyin koetoimikunnalta, että onnistuisiko mitenkään käydä esisuunnistamassa jälkeä, kun lauantaina oli kuitenkin kutsu ystävän tyttären ylppärijuhliin ja olisi kiva, ettei ihan naamapunaisena sinne tarttisi lähteä. 

Perjantaina sitten nilkka oikosenaan TOKO-treeneistä koira kotio ja eikun metsään. 
Johannan kanssa suunnistettiin minun jälki ja se oli kyllä hyvin monipuolinen maastopohjaltaan, tykkäsin kovin. Yhdessä käytiin vielä toinen Johannan jäljistä ja hän kävi vielä omineen toisen, kun mun oli yksin kotonaolevana vietävä vielä koirat lenkille. 

Lauantaille olikin käynyt niin ihana onnenkantamoinen, että mun jälkiparille oli tulossa uusi MEJÄstä kiinnostunut kaveri mukaan, joten minun ei tarvinnut kuin verettää oma jälki lauantaina. 
Ja ehdin vallan käymään eläin- ja ruokakaupassa hakemassa ruokahuoltoa perheelle sekä kaunistautua juhlia varten. 

Sunnuntaiaamuna kohti koepaikkaa ajaessani keskellä tietä olla möllötti hirvi. Ja sinnehän se sitä aluetta kohti porhalsti, missä minun tekemä jälki oli sekä yksi toinenkin jälki. Arvasin heti, että se toinen tulee ihan varpilla meille. 

Ja niinhän siinä kävikin! 
Se oli aamun toinen jälki. Maasto on todella kuivaa, ei oo paljon sadetta kuulunut. Ainakaan kunnollista. Mutta aamun ekat on Tarelle parhaita. Tuomariksi meidän ryhmään tuli Esa Pekkarinen, joka saikin samalla uuden arvosteltavan rodun omaan listaansa. 

Mä tykkään oppaanakin Pekkiksestä kamalasti, kun hän niin huomioi myös oppaan siellä jäljellä ja "kommunikoi" siellä. Nyttekin mun opastuksella yhdessä harmiteltiin ilman sanoja mäyräkoiran hassutteluja siellä matkalla.

Jäljen alkuun vein taas Taren niin, ettei olisi ehtinyt alkaa nuuskimaan ennen aikojaan. 

Koeselostus:
Alkumakuu tutkitaan. Alkaa tarkka maa- ja ilmavainulla etenevä jälkityö. 1. osuuden lopulla määrätietoisesti sivuun riistapolkua pitkin aina hukkaan asti. Uusi alku. Katkokulma ilmavainulla kaartaen uudelle osuudelle, osuus pienin tarkistuksin ja kulma tarkasti. Kolmannen osuuden lopulla taas riistanhajut viekoittelevat koiraa ja riistapolkua edetään toiseen hukkaan asti. Uusi alku, kulma tarkasti. Kaadolle tullaan tuulen alta kiertäen. Kaikki makuut osoitetaan selvästi. Osaava koira, joka kaipaa harjoituksen tuomaa riistavarmuutta. 

Arvostelu:
jäljestämishalukkuus (0-6): 2p
jäljestämisvarmuus (0-12): 4p
työskentelyn etenevyys (0-10): 3p
lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky (0-14): 14p
käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3p
Yleisvaikutelma (0-5): 2p

Näin ollen saatiin 28 pistettä ja voittajaluokan 3 palkinto!

Hyvä etten jo toisen kulman ratkaistuamme käynyt ilosta kyynelehtimään jäljellä kun on ollut melko haastava tämä voittajaluokan alku.
Tare kääntyy herkästi vasemmalle, kun ollaan katkokulmaa kokeiltu eikä oikein oo ymmärtäny miten tuo kulmamalli ratkaistaisiin. NYT keksi! Nenä ilmaan ja menoksi. 

Jäljentekijälle annoin kyllä palautetta, koska jälkimerkkejä oli jätetty TODELLA matalalle eikä se ole ihan reilua. Tare merkkasi niistäkin pari, kun oli pyykkäri nenän korkeudella. 

Mutta vielä ei tartte heittää pyyhettä kehään vaan voidaan porskuttaa menemään kohti uusia pettymyksiä!

-tiina-

Nollaputki katkaistu

Viime viikko olikin melko kiireinen ja sekalainen.

Maanantaina tein Jennin Taaville lyhyen treenijäljen sekä otettiin hallintaosuutta PEKO-T-koetta ajatellen. Vähän viikonlopun uupumus tuntui kropassa. Mutta osiot meni minusta hyvin!

Torstaina lunastin synttärilahjaksi saadun vuohijoogan. Olikin melkoisen mellevä ajatus keskiviikkona kuntonyrkkeilyssä myllätyillä lihaksilla mennä joogaan,mutta ei siinä kamalasti jooga-asanoita tehty. 

Lauantaina oli pitkästä aikaa Rally-tokon kisat, seurakoirakerhon järjestämänä Ruissalon kentällä. 
Mennessä tajusin, että ainoat ulkotreenit mitä oon tehny, on kotipihalla ihan lyhkäsiä pätkiä ja nekin pääasiassa osa-alueita TOKOn voittajaluokan liikkeistä. 
Ei auttanu enää itkeä. 

Houkutuskin oli taas laitettu kuviokelluntasarjaan mukaan.

Tuntui kyllä melkoisen kamalalle suoritukselle, mutta loppupeleissä 80 pistettä ja tulos!
Oli omaa mokaa ja koiran piskuista keskittymiskyvyttömyyttä kehissä..

Sunnuntaina olisi ollut saman seuran TOKO-kokeet, jonne olin ilmoittanut meidät. Lauantai-iltana Tare vinkasi kivuliaan kuuloisesti muutaman kerran. Sunnuntainakin ennen lähtöä, joten soitin koepaikalle, että me ei olla tulossa. 
Kipupaikkaa en osaa paikallistaa, onko lihas, luusto vai sisus, siksi en myöskään ole vielä lääkäriä varannut. Eikä ole säännöllistä kipua vaan pieni vinkaisu silloin tällöin. 
Katsotaan mihin viikko etenee tän asian kanssa.

-tiina-

MEJÄ-kausi startattu, sekin ei niin maireasti

 Saatiin koepaikka MEJÄän Metsäkylästä, Metsäkylän metsästysseuran järjestämänä. 

Lauantaina tehtiin jäljet maastoon ja sain tehtäväksi minulle tutun maaston, johon saa tosi kivan voittajaluokan jäljen. 
Sunnuntaina heräsin aamuyöstä jo niin perinteiseen vatsa-alueen kipuiluun, nyt vain normaalia kovempana. Mutta urheasti koepaikalle puoli kahdeksaksi. 

Meidän tuomariryhmässä, Tuire Lindfors, oli kaikki AVO-koirat (4 kappaletta) ja kaksi voittajaluokan koiraa. Tare toki viimeisenä. 

Koeselostus: 
Koira nuuskii alkumakauksen hyvin ja lähtee jljelle tarkasti  ja sopivalla vauhdilla edeten hyvin 1. osuuden katkokulmalle asti. Katkolta laajalle tarkastuslenkille, mutta koira ei löydä verijälkeä ja tästä hukka. 2 osuuden alustsa koira lähtee määrätietoisesti riistan jälkiä seuraten pois jäljeltä, tästä toinen hukka. Koe keskeytetään 2:lla osuudella kun koira makauksen jälkeen saa vainun ilmasta ja poistuu jäljeltä tätä kohti. 1 ja 2 osuuksien makaukset osoitettiin selvästi. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö. 

Näinpä tuloksena voittajaluokan nolla. 

Alkava viikko onkin taas melkoisen täyteinen tekemisestä. 

-tiina-

Double or nothing

Tuli startattua Rally-Tokon AVOin luokka, ei niin tyylikkäästi. 
Mutta selkeesti ei olla lahjattomia, koska treenata pitäisi 😂

Lauantaina 15.4.2023 KAG:n kisat Neuvottoman hallilla, tuomarina Iiris Harju. 

Ei ihan mahdoton rata, mutta monia liikkeitä mitä ollaan vasta alustavasti hapuiltu. 

Ja muutamissa tuli kuitenkin ihan kivoja ja yllättäviä onnistumisia!

Kuitenkin miinuspisteiden määrä oli liian suuri tulokseen. 

Maanantaina 17.4.2023 ajoissa työkone kiinni ja koe-eläinpuistoilleen Kouvostoliittoon (Korialle) kisailemaan Taru Leskisen radalle. 
Olikin keksinyt melkoisen tempparisetin heti siihen alkuun. Ensimmäisenä liikkeenä hyppy, jonka vierellä oli houkutus, jossa mielenkiintoisia leluja.. Ne BONGATTIIN heti. 

Jos koiralla olisi parempi ohjaaja (vaikkei se koira itte tiedä mikä meni vikaan), niin tulos olisi ollut ihan mahdollinen houkutusten viettelevyydestä ja pyörähdyksen osaamattomuudesta huolimatta. Mutta puusilmä ihmisjäsen ei tajunnut uusia liikettä 8 joka kyllä osataan mutta nyt oli koiralla aivopieruhetki. 

Kehitystä kuitenkin.

Paikalla oli kuvaajakin, tässä muutama hänen otoksensa: 

Heti bongattiin houkutukset radalta..

vammanen käsi ohjaajalla 

Nyt on tauon paikka.
Molemmilla alkaa olla väsymystä ilmassa.
Huomenna on koirajäsenellä hieronta ja sunnuntaina osteopaatti, ihmisjäsenellä vaan alilämpöä ja oireileva selkä. 

Kiva oli nähdä kaikenlaisia suorituksia kummallakin radalla ja jutella ihmisten kanssa. 

-tiina-

Mari Leiviskän TOKO-valkku

Tiuhaan tahtiin näitä valkkuja nyt on ollut, mutta onneksi voi pyydellä jeesiä ja vinkkejä erilaisiin asioihin!

Onneksi menin paria koirakkoa aikaisemmin tsekkailemaan Marin koulutustyyliä, koska siellähän tehtiin tunnarijuttujakin!
Meillähän edellisellä kerralla Tarella olikin jo liian hätä syömään herkkuja ja alkoi nostelemaan ja kantelemaan summittaisesti ihan mitä sattuu kapuloita. Menin kieltämään ja käskin keskittymään, joten hän lopetti duunit kokonaan. 
Nyt tämän kääpiösnautserin(??) kanssa he tekivät PIIITKÄÄÄN suoran tunnarikapuloista, koira vietiin jonon päähän annettiin namppa ja sitten vaan antoi lähteä jonolle ilman käskyjä. Kun poimi oikean, sai palkan. Mari sanoi, että jos ottaa väärän niin hän sanoisi vaan että jätä ja veisi koiran takaisin alkuun samanlaisella "lähetyksellä". Jos käsitin oikein, niin opetettiin vaan keskittymään nenään ilman että tulisi juoksemisesta ja palkan taaksejäämisestä liikaa kiireen tuntua koiralle. 

Koska kiertohyppyhärdelli oli jo paikallaan, ajattelin että tehdään kuten käppänäkin, niin katsotaan miten saataisiin hyppykäskyä sisäänajettua. Vein Taren oletetulle pysähdyspaikalle, vein rasian kannen kauemmas halutusta hypystä "esteen ylitse" ja jäin itse lähelle esteen reunaa ja käsiohjauksella+käskyllä hyppy. Kun koira on hyppäämässä palkkasana ja iloittelua! 
Mari uskoi, että tällä pääsen melko nopeastikin siirtymään esteiden väliin. 

Lisäksi olin ajatellut että katsotaan pidempää peruuttaamista. Tarellahan on tosi vahva namista luopuminen ja kun mulla oli namit seuruupuolen kädessä, niin saa olla TOSI tarkkana missä asennossa ja paikassa oma käsi on, koska sen kautta koira pitää paikkaansa meillä. Vinkkasi että voisi olla etupalkka näissä treeneissä, jos se helpottaisi vähän. Mutta sanoi, että Tare menee tosi hienosti taaksepäin, askeleissa ei ole mitään empimistä eikä hyppyytystä ahterin kanssa. Tarttee vaan harjoitella yhteinen vauhti.

Lisäksi sen EVL-peloittelun kautta ajattelin niitä tyhjään lähetyksiä. Otettiinkin rasian kansi, vietiin se aivan reunan viereen ja siihen jätettiin namppa. Vielä tehtiin niin, että Tarella oli koko ajan katse sinne päin. Kun on riittävän lähellä, ennenkuin alkaa etsimälläetsimään, vapautussana. Viimeinen menikin aivan törkeän hyvin. 
Vinkkinä sanoi, että alkaisi tekemään melko nopsaan myös niitä että viereisille seunustoille kohditukset ja kuitenkin pitää pystyä juoksemaan suoraan sinne minne on lähetetty. 

Kamalasti tykkäsin koulutustyylistä kyllä. Jos tulee uudestaan, niin kertaamaan mennään mielellään!

Tällä viikolla onkin ajatuksissa tämän päivän treenien lisäksi vähän vaan rentoilua ja lauantaina Rally-Tokon Avoimenluokan korkkaus. Sitten sunnuntai höntsäilyä ja maanantaina koe-eläinpuistoiluna iltakisoihin Kouvolaan. 

-tiina-