Italiassa

Ensimmäisenä päivänä Italiassa lähdettiin norkoilemaan Veronaan. Keli ei ollut mitenkään mahtava tai lämmin, mutta tuollaiseen kaupunkikävelyyn vallan sopiva.

Olipa vanha kaupunki upea! 
Perinteisiä nähtävyyksiä käytiin katsomassa; Julian parveke ja patsas jne jne. 
Tuukka kierteli kauppoja ja löydettiin mahtava lounaspaikkakin.

autot parkkeerataan siihen mihin mahtuu

Mersun mentäviä teitä

järjettömän huikea ravintola, iso suositus!

aina pieneen väliin yksi talo mahtuu vielä

Keskiviikkona oli ilmoittautumispäivä, eläinlääkärintarkastus ja treenit. 
Aikataulu sakkasi heti alusta. Ilmoittautumisen piti alkaa kello 8.00 mutta alkoikin ysiltä tai heti kun TOKO-henkilö tulee paikalle 😂 Se oli noin 20 yli 9 ja sitten piti vielä availla ohjelmia ja tulostella papereita jajaja. Siitä mentiin suoraan jonottamaan ellille ja saatiin terveet paperit.

Miian kautta olin saanut tiedon, että koska olimme vaihtaneet kenttää päittäin pelastuskoirien kanssa, niin treenit alkaisi vasta 10.00 aikaan, vaikka piti alkaa 9.00.
Päästiin treenaamaan ominemme Taren kanssa, tehtiin vähän seuruuta, kontaktia ja pari hyvää kiertoa. Minusta sain Tarellekin tosi hyvän fiiliksen kasaan eikä se agilitykään enää niin kiinnostellut. 

Tämän jälkeen mentiin vähän tsekkailemaan lähialueen paikkoja, koska mulla oli vielä joukkueenjohtajien paltsu edessä illasta. 
Joku linna löytyi ja käytiin vielä kävelemässä alueella, missä oli juoksu- ja pyöräkisat. 

koko kisa-alue oli ihan mutainen kauan kestäneistä sateista johtuen.

olipa jännittävä pukea kisaliivi päälle!

                                           

Käytiin myös Italiaisella hautuumaalla, kun sellainen sattui matkalle. Melkoisen erilaista kuin kotimaassa.

Paltsu oli mielenkiintoinen kokemus.
Paikalla oli TOKO-vastaavat ja tuomarit, sekä joukkueenjohtajat. 
Arvottiin suoritusjärjestys ja arvottiin tietyt liikkeet per koirakko, kerrottiin jäävien liikkeiden ja ylemmissä luokissa kaukokäskyjen siirrot. 
Tuomarit kertoivat omista arvosteluperusteistaan ja jojot kyselivät tarkentavia kysymyksiä. 
Eipä ole pienelle ihmiselle tullut mokomat asiat mieleenkään.

Oman majoituksen pitäjillä on myös koira, BC. Oli aina välillä vapaana siinä pihalla, Tare rakastui kun oli melko samanlainen kuin jäsen W. Liehitteli vähän ja sitten irvisteli ;)

Kisa-aamuna Tare jatkoi edellisiltana ilmennyttä ontumista. Illalla mietittiin, että olisi tullut kun oli niin kauan kylmässä autossa tms ja toivottiin että illan BOT-loimeilu, hieronta jne olisi aukaissut jumit.
Mentiin kuitenkin kentälle ja rauhakseltaan kävelytin Tarea ja välillä olikin pitkään ontumatta. 
Tein kuitenkin päätöksen, ettei me mennä kisaamaan.
Siinä vaiheessa jo istuessa kevensi jalkaansa..
Ai vitsi että meni tunteisiin, itketti ja kiukutti ja säälitti (niin koira kuin koko tilanne).
Tuntui, että olin pettänyt aivan kaikki, ketkä oli meidän vuoksi aikaansa talven aikana uhranneet. 

Hain kisakirjeen kansliasta ja mentiin hotellille. Tarelle kipulääkkeitä ja BOT ja kaikille vähän päiväunia. 

yhdessä <3

                                    

Päivälepojen jälkeen päätettiin lähteä käyskentelemään Sirmioneen. Siellä olisi puistoa, jonka nurmikolla Tarella voisi olla ihan ok kipsutella hissukseen. Mukaan BOT, että autossa saa taas sen päälleen ja autosta nosteltiin pois koko loppumatkan ajan.

Sirmione on Garda-järven eteläpäässä oleva alue, jossa on upeat rantakävelyreitit ja vanha linnake vallihautoineen. Parkkista ei kyllä meinannut löytyä millään. 

lohtukuoharia

lounaalla/päivällisellä ei lunerilla :D

Matkalle oltiin jo aiemmin suunniteltu matka vesiputouspuistoon; Parco delle Cascate di Molina. Ja tämä toteutettiin perjantaina. 

Puistoon kuljetaan keskiaikaisen Molinan kylän läpi, aivan huikeita rakennuksia!

 

Hieno kokemus, kosteuden vuoksi polut ovat liukkaat, joten kunnon kengät pohjakuvioilla (polkujuoksukengät tms) on minulta iso suositus. Itsellä tasapohjaiset paljasjalkakengät ja kaiteista sai pitää kiinni niin ylä- kuin alamäissäkin. 
Kohteessa on myös paljon siltoja ja yhdet kamalat rappuset kallionseinämän vieressä, kaikista me Taren kanssa yhdessä selvittiin.

Kun ei vielä oltu jaloille annettu riittävästi jumppaa, mentiin vielä katsomaan Santuario Madonna Della Corona luostaria, joka sijaitsee kallionseinämässä. Kävelymatkalla on patsain esitetty Jeesuksen kärsimysnäytelmä. 

Oli mielettömän upea paikka. Ja pelottava

Lauantain aktiviteetiksi tuli käydä katsomassa Ferrarin syntysijoja. Museoon ei saanut koiria viedä ja jonot olivat NIIN pitkät, ettei tullut mieleenkään mennä sinä päivänä sinne. Näki niitä autoja ulkopuolellakin aika monta.

Sieltä kruisailimme Bolognaan, joka perille päästyämme ilmenikin helvetin esikartanoksi. 
Upeita rakennuksia, korkeita ja kivisiä, katu kivestä siinä välissä. Hienosti nelinkertaisti kaikki ihmisten puheet kamalaksi äänivyöryksi, joka sai pään sekaisin.
En pystynyt yhtään nauttimaan arkkitehtuurista siellä. 
Takaisinpäin kävellessä löydettiin ravintola vähän pääväylän vierestä, jossa oli hyvä palvelu ja aivan mahtavat ruoat.

Sunnuntaina löysäilyaamu ja siitä siirtymä Gardalle. Jouni vei meidät samalle aukiolle lounastamaan, missä käytiin noin 16 vuotta sitten moottoripyöräillessämme Italian puolella.
Tällä kertaa valitsimme aukiolta sen toisen ravintolan, koska siellä oli parempi palvelu. Ja ruoka osoittautui äärettömän hyväksi!

Taas mersun mentävä katu.

kuin 16 vuotta sitten

Lounaalta valumaan Gardan rannikkoa etelänsuuntaan. Jouni ja Tuukka menivät minigolffaamaan ja me Taren kanssa hengailemaan rannalle (viiniä, shoppailua ja Fiatteja).

ravintolaseura vailla vertaa, ei hötkyile

Illalla vielä syömään lähiraflaan, koska se ruoka oli älyttömän hyvää, palvelu pelasi ja näkymät oli parasta!

Siinä oli viikkomme Italiassa.
Kaikki ei mennyt suunnitelmiemme mukaan, mutta ehkä näin oli tarkoitettu käyvän. 

Viinimaistelut jäi maistelematta, ensi kertaan siis ne! 

 -tiina-

Menolippu

Matka kohti Italiaa alkoi 18.4 torstaina. 
Viikkareiden XPRSS lähti aamupäivästä kohti Tallinnaa ja satamassa oltiinkin jo hyvissä ajoissa odottamassa laivaanpääsyä. Oltiin varmuudeksi ostettu autolle isomman kotteron paikka, jos oltaisiin napattu katolle anopinkantolaatikko, mutta selvittiin ilmankin kun tetristä vähän pelailtiin.

ensimmäistä kertaa laivassa

Ensimmäinen laivamatka meni kyllä paremmin kuin osasin odottaakaan ja Tare oli yllättävän rentona siellä. Muutama muukin koiria oli ihmisillä mukana.
Satamasta matka jatkui kohti Latvian Riikaa, jossa oli ensimmäisen yön majoitus. 
Matkalla ei nyt kamalasti mitään nähtävää ollut, ainakaan ei bongattu eikä jaksettu pysähtyäkään kun haluttiin hotellille ja siitä syömään. Nälkä alkoi painamaan. 

Hotelli oli kiva, mutta huone jätti pettymyksen meihin.
Kokolattiamatto, kamalasti matalia kattokulmia ja meille aikuisille semimahdoton suihkutila. 

Mutta Riika oli hieno, hotelli oli vanhan kaupungin reunamilla, melkein joenrannassa.
Upeita vanhoja rakennuksia ja PALJON mukulakivikatua.

Riikasta pidempi ajopäivä kohti Puolaa, Varsovan ohitse. 

Pelloilla aivan jäätävä määrä bambeja, yksi meinattiin saadakin keulakoristeeksi Liettuassa. Vaikka näytti pompottelevan hitaasti pellolla, olikin se yht´äkkiä siinä ojanpientareella! 

Puolankin hotla oli pieni pettymys, sijaitsi teollisuusalueella ja huone oli kuuma (ei varattu kalliimpaa ilmastoitua huonetta selkeästi). 
Pihalla olevassa "puutarhamajassa" oli isohkot juhlat, jotka jatkuivat aamuyöhön ja musiikki kuului huoneeseen selkeästi. 
Yksi yö sinne tänne. Ehkä.

Katujen siivouspartio liikkeellä

ei kuitenkaan perillä 

Puolasta Tsekkeihin olikin vähän lyhyempi siirtymä, mutta aikaa siihen meni.
Hotelli oli vähän syrjemmässä, mutta oli melkoisen kiva kuitenkin.
Huone oli tilava, siellä riitti happi..
Hotellilla oli myös ravintola, joka selkeästi oli paikallistenkin suosiossa ja illalla käytiin saunomassa. 

Tuukka kävelyllä mukana

Puolasta matka Itävaltaan ja alpit tulivatkin näkyviin.
On ne vaan mahtavat!
Matkalla pysähdyttiin kahville pikkukylään vuoristossa ja ensimmäistä kertaa matkalla oli LÄMMIN!

Itävallan hotelli sijaitsi aivan upealla paikalla, voidaan koko perhe suositella Velden an der Wörthersee:tä alueena!
Itse voisin helposti sujahtaa sinne toistekin käymään ja useammaksi yöksi! Vähän kesäisempään ajankohtaan toki. 

rantaboulevardilla

Lähtiessä Italiaan käytiin vielä tsekkaamassa PYRAMIDENKOGEL. Ihmisuroot meni ylös, toinen tuli liukumäkeä alas ja toinen kipitti rappusia. Upeat näkymät jo siitä perustasoltakin! 

Siitä sitten Italiaan, kohti majoituspaikkaa.
Perillä kohteessa siis maanantaina 22.4 ja virallisesti kisat alkoivat seuraavana päivänä. 

Taustalla Verona.

Matkalla vain yksi ravintola sanoi, että heille pääsee vain pienet koirat sisälle. Muihin ihan vaan heittämällä Tare mukaan. Eikä se ollut maalaiskoiralle ongelma, meni pöydän alle nukkumaan.

Kelit ei suosineet, mutta oli kyllä kivempi ajella viileämmässä säässä kuin paahtavassa auringossa. 

Liikennekulttuurit oli kyllä tällaisille pikkukylän ihmisille vähän shokkia. 
Baltiassa melkoisen villinlännenmeininkiä, mutta selvittiin siitä.

Muutamat isot moottoritietyömaat Puolassa oli käsittääkseni hidastaneet koirakoita, jotka olivat matkalla Kroatiaan koiranäyttelyyn.
Me onneksi osuttiin hyvään väliin, että jono eteni koko ajan ja vasemman kaistan ohittelijat stoppasi yksi rekka, ettei kukaan päässyt edes keulille sumppaamaan liikettä. Aivan upea teko oli! 

Seuraavaan sitten kohdemaan kokemuksia, jos olemme puhelimen kanssa kuvissa yhteistyökykyisiä. 

-tiina-

Matkajännitystä pukkaa!

Edellisen päivityksen jälkeen ollaankin sairasteltu (minä) ja treenailtu. 

Tarella on vähän alkanut tässä nousta ajatus, että hänhän on nyt ainokainen koira ja voisi myös olla jonkinasteinen johtajasmies ainakin lenkeillä. Etenkin hajut vie eikä todellakaan jaksaisi aina kuunnella eikä odotella sitä hihnan toisessa päässä roikkuvaa emäntää.. Ollaan siis vähän keskusteltu lenkeillä käyttäytymisasioista jälleen kerran. 

Pääsiäisenä käytiin vähän treenailemassa Hyvänmielenkoirakeskuksen hallilla omineen, olin ostanut vartin ajan ja saatiin ihan kivat treenit tehtyä. Nyt on paljon junpattu sitä hyppynoutoa agilitysiivekkeiden kanssa. 
Samana päivänä oli kaakkolaiset järkännyt kivat ohitustreenit Simonkadun kentältä lähteväksi. Meillähän sinällään ei ole ohituksissa ongelmaa, muttei tällaiset koskaan huonoksi ole. Kiva määrä koiria ja eri rotuja! Kiitos!

Oltiin myös sovittu kahdet treenit KKS:n hallille Kotkaan niin, että mie treenailen TOKOa ja Katja sekä Tommi vuoroin koirien kanssa agilityä toisella puolella. 

Ensimmäisenä päivänä mulla oli mukana lelu, joka ei todellakaan riittänyt häiriössä palkaksi kunnolla. Seuraavaksi päiväksi nakkipaketti kyytiin ja meni todella paljon paremmin! 
Hyvää häiriötä, tyhjässä hallissa agilityjutut kaikui vielä enemmän kuin varmaan Italian muussa kisahälinässä. 

Pääsiäisenä myös syötiin järkyttävästi hyvää ruokaa ja oleskeltiin yhdessä perheen kanssa 💗

Viime viikolla käytiin myös ottamassa Haminan Eläinklinikalla toisen leptospiroosirokote, ensimmäinen erä ekinokokkilääkettä sekä kotiintuomisiksi niin sisäistä kuin ulkoistakin punkkilääkettä; Bravecto sekä Vectra 3D. 

Toinen setti ekinokokkia pitää vielä hakea ennen lähtöä ja samalla saan mukaan Taren EA-laukkuun muutaman kipulääkkeen varuiksi. 
Myös täsmäisku apteekkiin pitää tehdä ennen reissua.

Lauantaiaamuna oli yhdet Marin treenit. Perjantaina mulla oli selkä sökähtänyt siivotessa, niin oma fiilis oli vähän jumiutunut. Tehtiin vähän liikkeiden alkuja, mutta jotenkin oma fiilis varmaan söi Tarenkin fiilistä.. Mutta melko hyvät treenit kuitenkin. 

Kotona sitten otin pienet unoset välipalan päälle ja siitä energisoituneena heilahdettiin Teirikallion polkujen kuntoja tutkimaan. Uusi lumi olikin tehnyt reiteistä melko pliukkaat mutta ehkä sitä reilut 7 km tuli talsittua metsässä.

Sunnuntaina eli eilen oli talven viimeiset sunnuntairyhmän treenit. 
Aikaisemman koirakon touhuillessa minä häiriköin rakentelemalla Tarelle tehtävärataa halliin. 
Ruudun ja kierron lähtöpisteet oli sama tötterö, mutta tehtävät oli 90 asteen kulmassa toisiinsa. Ja sitten oli vielä hyppyeste agilitysiivekkeineen hallissa. 
Ensimmäisellä kierroksella alkuun tunnetilaa (bongasi hienosti taas ruudun), sain lähetettyä kiertoon, mutta tötteröiden takaa lähti natonohjuksena kohti ruutua, VAHVA kielto ja nätisti kutsu luokse. Uusi lähetys eikä enää muutakuin haaveillen katsellut ruutua. 
Sitten hyppynouto liikkuroituna. Järkyttävän hienossa mielentilassa ja upea suoritus ja jätettiin ensimmäinen kierros siihen. 
Toisella kierroksella edelleen ruutu huusi Taren nimeä. Seuruuta kohti ruutua ja jos houkutti liikaa niin nopeuden- sekä suunnanvaihdoilla nostatus seuraamiseen ja laumapalkkaa. 
Yksi kierto hienosti. Hanna vei Taren ollessa kentän ulkopuolella lelun ruudun taakse piiloon, ruuutuun lähetys ja keskellä ruutua palkkasana. Tarehan siis aina pysähtyy siinä, luulee että lelu/palkka tulee minulta vaikka näkisi ruudun takaa sen lelun. Kelpaa mulle jos vaan menee sinne samperin ruutuun 😝.
Mahtava treeni ja kuinka hienosti on muutkin koirakot menneet talven aikana eteenpäin! WAU!

Sain aikaiseksi myös tehdä koko perheen matkustusilmoituksen ulkoministeriöön: MATKUSTUSILMOITUS. Ilmoitin kaikki yöpymismaat ja niissä hotellit, nopsasti sivusto kasasi kaikki tiedot lähimmistä suurlähetystöistä tiedoksi ja matkalla varmasti saadaan tekstiviestejä jos näillä alueilla jotain huolestuttavaa käy. 

Huomenna on vielä Huotarin Oilin treenit, treenisuunnitelma kyllä pitäisi tehdä sinne. 

Ensi viikolla jo reissuun!
Aika mahtavaa.

-tiina-

Aika tekee tehtävänsä

Reilu kaksi viikkoa ollaan elelty yhden koiran kanssa. 
Tare vähän masentui alkuun yksinäisyydestä; odotteli Ottoa olkkarinikkunassa ja nukkui tosi paljon. Ei myöskään haukkunut kotiintulijoille yhtään. Lenkille lähti aina innoissaan, varmaan kun pääsi tuulettelemaan. 

Meillä olikin Oton poismenosta seuraavana päivänä Huotarin Oilin koulutus. Ohjaaja ei kyllä ollut parhaimmillaan, joten kehitystä ei kyllä tapahtunut ainakaan. Toivottavasti ei myöskään takapakkia. 

Saman viikon perjantaille sattui työkoneille ohjelmistojen päivitys, joten nappastiin Tare duuniin mukaan että Tuukka voi hyvinmielin mennä koulusta nuokkarille. Sepä olikin hyvä päivä lakkenoidille. 

Viime viikolla tehtiin pitkiä lenkkejä, siis minulle pitkiä, ja muuten hengailtiin. Pikkuhiljaa lakkenoidi alkoi leikkimään Tuukan kanssa ja haukkumaankin kun joku tuli kotiin! 💕

Lauantaille olin varannut vartin treenivuoron Hyvänmielenkoirakeskuksen hallille. 
Tehtiin vähän jääviä, hyppynoutoa ja kierto. 

Hieronnan teki taas Jaana, Koirahuolto HighPaws'lta, jolla on vuokratilat hyvänmielenkoirakeskuksella ja sitä kautta tehdään varaukset.

lattia märkänä

Ihana kun Tare luottaa näissä huoltotoimissa vieraisiinkin ihmisiin.
Jaanaa kyllä suositellaan enemmän kuin mielellään hieronnassa!

Sunnuntaina taas PITKÄSTÄ aikaa Aleksin huoltoon osteopatiaan: varaus joko Kotkaan Tottakaihin tai Haminaan Hyvänmielenkoirakeskukselle.

Heti sisäänpäästyään meni tökkimään Aleksia käteen, että nyt lattialle ja odottelikin patjalla jo hoitotoimenpiteitä. Aivan superia!

Pieniä jumeja molemmat löysi, ei mitään hälyttävää. 

Yhden hieronnan varasin vielä ennen reissua ja reissun jälkeen sitten pitää napata molemmille ajat.

Kiitos paljon molemmille avusta!

-tiina-

Hyvästi maailman paras labradori

 

"Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi

ja tuskat tekevät levon unettomaksi,

silloin teethän mitä pitää tehdä

sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.

Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen

mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.

Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä

rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.

Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,

ja pysythän kanssani loppuun asti.

Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle

kunnes silmäni eivät enää näe.

Toivon että aikanaan ymmärrät

kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.

Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut,

tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.

Älä murehdi että se olit nyt sinä,

jonka piti tämä raskas teko tehdä.

Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet,

tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."

RÖLLI; Otto Suuronen 26.11.2010-11.3.2024

Minun sydämestä on pala irti 😭💔

Kevät ja minä, mikä pari

 Kuukausi vaihtui ja valonmäärä lisääntyy eksponentiaalisesti.

Edellisen Oilin koulutuksen jälkeen ollaan säännöllisesti käyty treenailemassa erinäisiä asioita ja ulkoiltu.
Peruutukset onnistuu jo tosi paljon paremmin!

Jaanalla (Koirahuolto HighPaws) käytiin hieronnassa helmikuun lopulla. Otettiin tälle käyntikerralle myös vesikirmailu hieronnan päälle. On kyllä ihana, ettei Tarea yhtään haittaa tuo hieronta. Vesikirmailu ei edelleenkään ollut hänen kuppinsa teetä, mutta mennä kipitti.

Käytiin myös Sannan ja Retsan kanssa lenkillä, molemmat pojat kyllä tästä niin kovin tykkää!

Yksi lauantai Honda nöyrtyi Haminan lumitöiden hienoudelle ja irroitti pohjastaan pakotputken suojalevyn, niin saatiin sunnuntaille kyytsä treeneihin Jenniltä ja Sinniltä.

Hienosti on oppinut myös vieraissa autoissa kulkemisen. Ei vaikuta asiaan.

Kaakonmari Oy:n Mari lupasi meille edustuskuvia ja nyt niitä on tullut mullekin.

Ihania. Aivan ihana 💗

Yksissä perjantaitreeneissä onneksi hyppynoutoa ihmetellessä huudahdinkin sanan HAKEE enkä Hyppy, niin sehän olikin vallan paljon toimivampi.
Yksinkertaiselle otukselle yksinkertaisia sanoja ja toimintatapoja.

Maanantaina käytiin Haminan Eläinklinikalla hakemassa ensimmäisiä rokotuksia; leptospiroosin ensimmäinen pistos ja koska minulle muistutettiin yhdessä faceryhmässä, että itäeuroopan maissa saattaa olla rabies-rokotteelle erilaisia sääntöjä kuin muualla, niin napautettiin nahkan alle myös rabies ja nelosrokote. Tässä linkissä lisää leptospiroosista: https://www.ruokavirasto.fi/.
Kuukauden päästä leptospiroosin toinen kattaus, jonka jälkeen se onkin vuoden voimassa sekä ensimmäinen ekinokokkilääke. Plus yksi cartrophen.

Tällä viikolla on perjantaina viimeinen tukitapahtuma; mölliTOKO. Jossa hallin tarjosi Haminan Seudun Seurakoirakerho meille ja tuomariksi pyysin yhtä osaavaa ystävää sekä Sanna liikkuriksi. 
Lauantaina perustreenit Marin kanssa.

Ensi viikolla onkin Huotarin Oilin treenit taas. 

-tiina-

Huotarin koulutus rev2.

13.2.2024 oli uusi Oilin koulutus HSSK:n hallilla. 
Meillä kello kuuden vuoro, tällä kertaa oli jokaiselle varattu 0,5 tuntia. 

Taren kanssa tehtiin seuraamista. 
Siinä korjaamisen aiheina on vasemmalle käännösten pomppaamiset. Pitäisi opetella joku ihan snadi ennakkomerkki ehkä Tarelle ja muistaa että me molemmat maltettaisiin tehdä se käännös rauhallisemmin. Mutta malttoi se nyt sitten muutaman kerran ihan kipsuttaakin sen käännöksen.

Toisena siinä seuraamisessa on peruuttaminen. Nyt helposti auraa ihan kunnolla kun lähdetään liikkeelle, eikä se ole ok. Mietittiin, josko pitäisi käskysanana vaan sen seuraa, oli liikesuunta ihan minnepäin tahansa. Nyt tehtiin suunnanmuutoksia seinänvieressä rauhallisessa tahdissa. Yllätyin, ettei Tare häiriintynyt seinästä yhtään ja teki tosi hyvällä fiiliksellä. 

Muutama ruudun läpijuoksu tehtiin, etsii vaan kamalasti sitä lelua sieltä. Enemmän sitä treeniä, alkuun lelu vähän näkymättömiin ja lopuksi ihan kokonaan, pitää luoda usko että se lelu on siellä vaikkei se näy. Ennen kisoja ihan vaan muutaman kerran pysäytys sinne ruutuun.

Puhuttiin myös itse kisamatkasta Oilin kanssa. 
Piti hyvänä ajatuksena sitä, että treenivuorolla keskittyisi vaan yhteiseen menoon ja siihen että vaikka on hälinää ympärillä, me yhdessä siitäkin selvitään. Ei hinkkaisi kummemmin mitään liikettä. Koska FMBB:ssä samalla kentällä on myös agility ja vieressä pelastuskoirajutut. 

Kisoista tulee pikkuhiljaa sivuille lisätietoja: https://2024.fmbb.be/. 
Tällä viikolla alkaakin ilmoittautuminen ja loppuu maaliskuun loppupuolella. 

Viime viikon flunssailun/ruttotauteilun päätteeksi mentiin lyhkäsille kävelyille jäälle viikonloppuna:

Mähän vieroksun jäällä kulkemista, en uskalla millään luottaa siihen, ettenkö minä tai muut hukkuisi sinne. 

Pikkuhiljaa tässä alkaa olemaan kunnossa jo. 

-tiina-